Kevätkalenterin neljästoista luukku

 Kukkivat puut

Päärynäpuun kohdalla tuli kommenteissa puhetta muistakin kukkivista puista, mm. luumupuista. Tonttini yläreunalla on aika kiva vyöhyke, jossa on tuomi ja pari luumupuuta – niitä, jotka tekevät pieniä, pyöreitä, makeita sinisiä hedelmiä ja joita täällä päin kriikunoiksi kutsutaan. Minulle ei ole vieläkään selvää, ovatko ne luumuja vai kriikunoita. 

Kuvasta ei oikein erota, mutta siinä ne kaikki kukkivat samaan aikaan viime toukokuun 21. päivänä. Luumupuut ovat edessä kukintansa lopuillaan, kun tuomi alkaa pistää parastaan.

Tässä toisesta suunnasta kuvattuna, tuomi edessä, kolme päivää myöhemmin. Kuvaushetkeen liittyy hieno lintuelämys.

Kuuntelin, mikä ihmeen moniääninen lintuparvi tuomessa lurittelee, siinä oli tuttuja ääniä, kuten kottaraista ja haarapääskyä. Ketään vain ei näkynyt.

Seisoin pitkään zoomlinssi tanassa, mutta kultarinta on sellainen, että sitä ei näy. Se lurittelee jossakin puun latvuston uumenissa matkien monien muiden lintujen ääniä ja säveltäen omiakin biisejä. Esitystapa on innostunut ja kovaääninen.

Hailean kellanharmaata pikku lintua ei kuvissa näy, vaikka saattaa se jossakin tuolla kuvassa silti olla. Sen sijaan taivasta vasten huomasin kuvaa suurentamalla parikin pörriäistä, niitä lentää kukkivien puiden luona jatkuvasti. 

Koska pienennän kuvat blogiin niin, ettei niitä voi suurentaa, laitan tähän osan edellisestä kuvasta suurennettuna. Ja samalla huomasin, että siellä on kolmaskin taitolentäjä.

Tuo helatorstain–helluntain tienoo on vuoden hienointa aikaa.

Kriikuna Prunus domestica ssp. insititia

Luumu Prunus domestica 

Tuomi Prunus padus