Friday, 8 December 2023

Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Viime keväänä Hiidenkiven puutarhassa -blogi julkaisi niin hauskan jutun, että se jäi mieleen postauksena, jollaisen haluaisin itsekin tehdä. Ja sitten se vain jäi.

Aihe jäi silti kytemään mielen pohjalle ja nousi sieltä aika ajoin esiin. Kun itsenäisyyspäivänä annetaan kunniamerkkejä, on palkintoaihe nytkin ajankohtainen. Tässäpä tulee: viime kevään ansioista palkitut.

Paras itsekseen syntynyt rivi on ilman muuta tämä täydellinen ryhmä turkinlumikelloja.

Parhaat raidat: kevätsahrami 'King of the Striped'.

Tasaisimmin välimatkoin istutetut sipulit: kurjenmiekka 'Sheila Ann Germaney'. Näillä on muuten samat vanhemmat kuin edellisen jutun 'Katherine's Goldeilla' : lumikurjenmiekka ja Iris winogradowii.

Täydellisimmät yllättäjät: kivien väleihin istutetut kurjenmiekat. Olin tyystin unohtanut laittaneeni niitä tähän pengermän päällekin enkä vain sen alapuolelle tuonne, missä kukkia häämöttää vähän kauempana. Hieraisin silmiäni, kun huomasin ensimmäiset piipot. Hyvä, etten tullut talloneeksi!

Näyttävin liito: merikotka. 
Näitä näkee nykyään joka päivä ja useita kerrallaan. Muistan, kun lapsena kiikaroin veneessä tuntikausia nähdäkseni merikotkan. 

Keltaisin: talventähdet. Niin ihania, täydellisen piristäviä talven jälkeen! Tässä niitä kukkii ojan partaalla yhdessä 'S. Arnott' -lumikellojen kanssa.

Isoin urakka ja samalla paras kyttäys: vanhan saunan & liiterin tyhjennys ja purkaminen. Se ei ole vieläkään päättynyt, ja loppujen lopuksi en sitä edes kokonaan pura. 

Isoin päänvaiva oli alppipenkissä rymyävä myyrä tai hiiri, joka popsi kukkavarsia poikki. Olin edellissyksynä istuttanut sinne paljon erikoisuuksia ja oli sydäntäsärkevää katsoa tällaisia mullassa lojuvia nuppuja ensikukintojen sijaan. Tämä oli Scilla rosenii.
Oli myös todella vaikeaa tai lähes mahdotonta asentaa riittävän tiiviisti maata vasten meneviä verkkoja, joiden reunan ali pieni jyrsijä ei pääse, kun paikka on kivisen epätasainen. Penkin takaseinänä on navetan kivijalka ja sieltä jyrsijä varmaan kulki ees taas. Siinä on myös isompi kolo, josta Musti kulkee navettaan ja ulos. Sitä ei saanut tukkia.

Runsastunein mätäs on tämä nimetön kultasahrami, jonka joskus ostin lajikkeena 'Zwanenburg Bronze', mutta onkin 'Gipsy Girl' tai 'Fuscotinctus' tai joku niiden tapainen raidallinen. Tästä näkee hyvin, että sahrami tekee yhä uusia ja uusia mukuloita entisten viereen.

Dramaattisin kombo ja samalla ihanin kevättunnelma: Rivendellin tarhajouluruusut, joista osa on hyvin tummia, lumikellot ja kevätlumipisarat. Tämä paikka on ihanimpia kevätkohtia puutarhassani. Yllä kasvavista saarnista putoaa syysmyrskyissä oksia, ne vain lisäävät kauneutta.

Olisi mukava lukea sinunkin juttusi palkituista, jos innostut! Hiidenkiven puutarhan alkuperäinen juttu löytyy täältä: KLIK.


Kevätlumipisara Leucojum vernum
Kevätsahrami Crocus vernus
Kultasahrami Crocus chrysanthus
Lumikurjenmiekka Iris histrioides
Talventähti Eranthis
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello Galanthus woronowii

16 comments :

  1. Kauniita nuo viiruiset, keltaiset krookukset. Kyttäys meneillään Mustilla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keltaisissa krookuksissa on aivan ihana, lämmin sävy.

      Delete
  2. Ihan seisaalleen piti nousta taputtamaan kaikille kunniamaininnan saaneille. Kevätsahrami "King of the Striped" on tosi hienostunut, kultasahrami ihastuttaa runsaudellaan ja Musti keskittyneisyydellään. Mutta voi niitä julmetun myyriä/hiiriä. Löytyisiköhän jostain pieniä suljettava metalliverkkokoreja, joissa sipulit voisi upottaa maahan.
    Merikotka on ylväs näky. Omassa lapsuudessani sydäntä sykähdytti kotijärven yllä liitelevä kalasääski, joka pesi muutaman kilometrin päässä olleella suolla, mutta kävi järvellä kalastamassa.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, että palkitut saivat oikein taputukset!
      Metalliverkko toimii kyllä ja tänä vuonna olen alkanut istuttaa joitakin kasveja verkolla vuorattuihin kuoppiin, kun täällä on vesimyyriäkin paljon, ja ne syövät nimenomaan maan alla. Tuo alppipenkki on kuitenkin niin kivinen, että siihen ei saa mahtumaan mitään verkkoja maanpinnan alle - ja tihulainenkin oli maan pinnalla kulkeva, joka söi maanpäälliset varret. Oli kyllä todella turhauttavaa nähdä noita ulkomailta tilattuja aarteita poikki purtuna, kun olin niin kovasti alppipenkkiin edellissyksynä panostanut.
      Kalasääski on myös vaikuttava lintu, aivan valtava!

      Delete
  3. No niinpä tosiaan, nuputhan olikin katkottu maan pinnalta. Näkyihän tuo kuvissa. Eli sama murhe kuin itselläni viime keväänä kun ilmeisesti mustarastas alkoi syödä verikurjenpolven nuppuja. Rakensin "kupoliteltttoja" tiheäsilmäisestä verkosta kasvustojen suojaksi. Vähän hassultahan ne näyttivät, mutta nuput säilyivät. Kesän edistyessä saivat olla paremmin rauhassa, kun luonnosta löytyi paremmin muutakin syötävää. Sinulla harmi on paljon vielä suurempi kun kasvatat harvinaisia lajeja. Auttaisikohan Trico Garden noita pieniä nelijalkaisia vipeltäjiä vastaan. Yksi puutarhanhoitoa harrastava ystäväni kertoi käsittelevänsä myyriä torjuakseen kukkasipulit Tricolla.
    -Mummopuutarhuri
    -

    ReplyDelete
    Replies
    1. Linnuistakin on iso riesa kukkanuppujen kanssa! Onneksi sait loput nuput säästymään.
      Tricoa voisi tosiaan kokeilla sipuleihinkin. Luulen, että viime keväänäkin sumuttelin tuota alppipenkkiä ahkerasti, kun en vielä luottanut siihen, että olin saanut peuratiiviin aidan viimeinkin aikaan. Mutta sitä voisi tosiaan enemmänkin suihkutella myyriäkin vastaan, mikä ettei.

      Delete
  4. Kaikki kauniita kevään airueita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ihania, ja ihanaa, kun tuossa krookusvaiheessa on jo monenlaisia kevätkukkia samaan aikaan.

      Delete
  5. Olipas mieluisa kunnia olla inspiraation lähteenä! En edes alkuun muistanut, mistä postauksesta oli edes puhe, mutta ensimmäisen kuvan kuvatekstistä muisti virkistyi.
    Kyllä oli hieno setti palkittuja edustettuna sinullakin, jokainen ansaitsi ehdottomasti palkintonsa. Mustin kyttäys on ihan sen näköinen, että sekunnilla millä hyvänsä kasassa lymyävä hiiri on käpälissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se juttusi oli todella hauska ja viihdyttävä :-)
      Mustin on onneksi oikea supersaalistaja, vaikka jotkut sen aistit tuntuvat korkean iän myötä ehkä vähän huonontuneen. Silti se saa hyvin saalista. Ilman sitä olisin aivan pulassa jyrsijöiden kanssa.

      Delete
  6. Kultasahrami, ihan mieletön rypäs :O

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei uskoisi, että kukkia voi olla noin piukassa, ihan kuin kukkakimppu.

      Delete
  7. Tapu-tapu :D tämä oli hauska palkintojenjakotilaisuus.
    Ihailin just äsken merikotkia jossakin aamun luonto-ohjelmassa. Siinä merikotkien norjalainen vuosikausien ystävä kertoi tuntevansa kaikki alueen aikuiset erikseen ja kuvattiin yhtä 33-vuotiasta merikotkaa. Sykähdyttävää ajatella, mitä kaikkea niin pitkässä ajassa lintu on kokenut ja mistä kaikesta selviytynyt. Jotain ihmeellistä viisautta tuollaisessa vaistoaa; saa mielen herkistymään.
    Kuvasi tulvivat ihanaa valoa:)!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos taputuksista palkittujen puolesta!
      Merikotka on tosiaan ylväs ja linnun painon jotenkin aistii sen hitaasta taivaalla liikkumisestakin. On jännä, kuinka vanhoiksi jotkut linnut elävät, papukaijat etenkin.

      Delete
  8. Vallan mainiot palkitut. Siinä on käynyt hetken kuhina, kun lumikellot ovat järjestäytyneet pituuden mukaan riviin. Kurjenmiekoilla taasen ehkä vähän päätä kivistää, kun yritysten jälkeen ovat vihdoin löytäneet kivettömän nousukohdan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuon kuhinan, tuuppimisen, paikkojen vaihdon voi oikein kuvitella :-D Oli kyllä niin mainio pituusjärjestys noilla kukilla, että piti hakea kamera ihan heti.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!