... on itseoikeutetusti Ransu, voisihan se tehdä keikkaa joulupukin partana ja ansaita vähän porsaankyljysrahoja.
Minulla on vain muutama joulukoriste, kun en ole joulukoristelija – enkä niitäkään muutamaa jaksa joka vuosi edes katsella. Otin nyt joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi esille koirakoristeen ajatuksena yrittää saada siitä ja Ransusta yhteiskuva.
No niin. Vaikuttaa siltä, että olemme koko perhe yhtä (vähän) innostuneita joulukoristeista.
Joulukuun kalenteripoika haluaakin huomauttaa, että joulussa tärkeintä on pehmeys ja yhdessäolo, ei koristeet.
Iloista joulukuuta!
.JPEG)
.jpg)
Pehmeys, yhdessäolo ja keitetty possu - Ransulla on hieno arvomaailma!
ReplyDeleteEläimistä saisimme ottaa oppia monessa asiassa :-)
DeleteRansu olis asettunut kuvaan jos koriste olis ollut kissa. Yhdessä olo ja ruoka ovat tärkeintä. Iloista joulukuuta sinnekkin!
ReplyDeleteTuo voi hyvinkin pitää paikkaansa :-D Kun miettii Ransun suhtautumista koiriin, on vähän ihme, että koriste on vielä ehjä ;-)
DeleteKiitos!
ReplyDeleteKyllä pehmeys ja lempeät tunnelmat on tärkeimmät; ja unelmissa voi jo siintää vaikka joku pieni kello, niinkuin lumikello.
Ransu käy myös porosta, kun nopeasti vilasee :-)! Ransullekin lemmiköinnit!
Merja
Unelmissa todellakin siintää ko. kello :-)
DeletePoro! :-D No jos on unohtunut laittaa silmälasit silmille... ;-)
Ransu kiittää huomiosta!
Ransulla on joulunajan tärkeysjärjestys oikeissa mittasuhteissa. Vai koirakoristeen kanssa olisi pitänyt poseerata! Ehkä paremmin olisi toiminut joku rapiseva kimallenauhahärpäke... :D
ReplyDelete:-D Kyllä varmaan, mutta arvaa vain, löytyykö minulta kimallenauhahärpäkettä? EI TODELLAKAAN... eikä kyllä löydy jatkossakaan ;-)
DeleteVoisihan sitä kokeilla joulukuvioista rapisevaa paperikassia... ehkä ensi vuonna.
Unna Tuutikki tahtoo teroittaa, että sikatarjoilu on eräs joulun hienoja puolia myös. Ja että pussata muiskauttaisimme tätä kalenteripoikaa pukinpartanakin eri mieluusti.
ReplyDeleteRansulla ja Unna-neidillä on tunnetusti yhtenevä hyvä maku.
DeleteVoi, pussata saisi vaikka kuinka paljon! Vaikka mamma tekee parhaansa, tuntuu pojalla vähän väliä olevan hirveä pusivaje.
Joulupukin parran sijasta Ransulle löytyisi rooli myös karvaisena kierteenä meikäläisen "joulumuorin" kaulalla. Siinä ohessa siltä saattaisi saada possunhajuisia pusuja poskelle.
ReplyDeletePehmeys, yhdessäolo ja niiden lisäksi vielä rauhaa rakastavat ajatukset. Ransu on oikeilla jäljillä!
Ransu olisi varmasti erittäin iloinen päästessään kierteeksi kaulallesi!
DeleteVai että tonttukoiran kanssa pitäisi poseerata, kaikkea kanssa. Meilläkään ei ole jouluhärpäkkeitä jollei kausivaloja lasketa. Onneksi on löytynyt tämä uudissana, niin valoja voi pitää koko synkän talvikauden.
ReplyDeleteTäällä odotetaan, että joulu olisi pian ohi ja saa ryhtyä odottamaan kevättä!
Noin varmaan taisi Ransu tuumata, kun marssi koristeen ohi.
DeleteHei, muistin juuri, että yhdet kausivalot onkin vielä eteisen kaapissa. Ne täytyykin kaivaa sieltä lähipäivinä esille, sillä nyt on kyllä juuri se KAUSI, heh.
Ransu on kyllä viisas kissa!
ReplyDeleteKissat ovat ;-) Niiden elämänasenteesta meillä olisi paljon opiksi otettavaa.
DeleteKyllähän ruoka ajaa milloin tahansa koristeiden ohi. Eihän sitä nyt ehdi poseerata, jos on ruoka-aika. :D Ihana Ransu! <3
ReplyDeleteKaipa oli ihan turha ajatellakaan, että Ransu kiinnostuisi edes nuuhkaisemaan koristetta. Olisi pitänyt valella sitä silavalla.
DeleteKyllä kai koristeetkin on tärkeitä! Mitä sitä muuten viskoisi pitkin huushollia?? t: Merri ja Frodo ....tai joo. Kyllä me ymmärrettiin. :)
ReplyDeleteNo heh, kyllä tuossakin on vissi kissamainen näkökulma :-D
DeletePossua poskeen ;)
ReplyDeleteKyllä vain ;-)
DeleteTäydellisiä joulukorttikuvia ♥
ReplyDelete:-D Kissamaisia ainakin.
Delete