Lukuhaaste täytetty, kerrankin

 Paketissa jo ennen vuoden loppua!

Enpä olisi uskonut pääseväni 50 kirjaan vuodessa. Luin vielä muutaman tuon määrän ylikin, ihan kaikki eivät ole tässä haasteessa. Ei olisi onnistunut ilman äänikirjoja, joiden pariin olen hakeutunut yhä enemmän siinä, missä aiemmin katsoin televisiota kutimen kanssa. Kun tv:stä ei tule mitään kiinnostavaa, on paljon mukavampaa siirtyä kuuntelemaan tarinaa, jossa on jo sisällä.

Kesäkausi on aina haastava, sillä silloin saattaa mennä useampi kuukausi ilman, että kuuntelen yhtään äänikirjaa. Tänä vuonna tästä kärsi Ivanhoe, jonka kuuntelun aloitin huhtikuussa ja jatkoin muutaman kuukauden tauon jälkeen elokuussa muistamatta enää juurikaan henkilöhahmoja tai juonta. Paperikirjoja sentään luen kesälläkin ennen nukahtamista, mutta touko–elokuussa uni tulee usein jo ennen kuin on saanut puoltakaan sivua luettua, joten eivät nekään paljoa edisty.

Siksipä tämä luettujen kirjojen määrä on varsinainen ihme, sillä käytännössä ne on luettu tai kuunneltu 8–9 kuukauden aikana. Muutama kirjoista on lisäksi yli tuhatsivuinen.

Tästä tuli muuten dekkarivuosi, siinä toinen yllätys. En tiennyt, että voin lukea näin paljon dekkareita.

Rakkauteni Skotlantiin näkyy lukuvalinnoissani. Ehdotin Skotlanti-aiheista kirjaa vuoden 2024 Helmet-lukuhaasteen kohdaksi, mutta sitä ei näy otetun ainakaan vielä mukaan.

1. Kirjassa on kartta

Madeleine Bunting: Love of Country

Sopii myös kohtiin 18, 20, 22, 29, 32, 42, 45, 47-48 (yhdessä St Kildasta kertovan kirjan kanssa).

Hebridit ovat Skotlannin länsirannikon saaria ja niitä on paljon! Kirjan on kirjoittanut nainen, joka on reissannut niistä joillakin. Mutta jotenkin aina kaipaan tämänlaisissa kirjoissa (olen lukenut useita), että kirjoittaja kävisi vielä useammalla saarella, haluan enemmän, pidempää reissua, pidempikestoista lukumatkanautintoa.

2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta

Charles Dickens: The Old Curiosity Shop

Sopii myös kohtiin 13, 18, 19 (Lontoo), 37, 40 (hylätään koti), 42, 45, 46 (Quilp).

Tämä on klassikkoteoksen painos, jossa on mukana viihdyttävä kattaus ensipainoksen kuvitusta.

3. Kirjan nimessä on kasvi

William Faulkner: The Wild Palms

Sopii myös kohtiin 18, 20, 37, 40, 45, 46.

Edesmenneen isäni kirjakokoelmasta, painos vuodelta 1954, ensipainos oli 1939. Kirjassa vuorottelevat kaksi tarinaa Wild Palms ja Old Man, joka ei ole mies, vaan Mississippi-joki. "Dat's him. Dat's de Ole Man." sanoo musta mies.

Tarinat toimivat osittain toistensa avaimina. Mississippin historiallisen laaja tulva vuonna 1927 on olennainen, kauhistuttava ja avartava eloonjäämisseikkailu. Minulle se oli tarinoista kiinnostavampi, koukuttavampi ja kuljettavampi.

Teemoja: Mitä varten jäämme henkiin ja elämme? Mitä on vapaus ja kuinka sen tavoittelusta voi tulla vankila? Toinen tarina on yritys irtautua arkielämän kahleista, elää pelkästään rakkaudella. 

Millä maksamme rakkaudesta – epätoivolla?

Huvittavalla tavalla kirjan voi myös nähdä miehisenä epätoivona. Kaiken takana on nainen; nainen pilaa tasaisen turvallisen elämän, houkuttaa, pakottaa, riivaa, ei anna armoa. Ainoa turvallinen paikka on naiseton rangaistusvankila.

Faulkner oli ensimmäisiä amerikkalaiskirjailijoita, joka kirjoitti tajunnanvirtaa. Sitä on paikoin. Kuvassa on toisen tarinan kiteytymä, joka tulee aivan sen päätteeksi:

"Because if memory exists outside of the flesh it won’t be memory 

because it won’t know what it remembers so when she became not 

then half of memory became not and if I become not then 

all of remembering will cease to be. –Yes, he thought, 

between grief and nothing I will take grief."

Viime vuosikymmeninä teosta on myös painettu nimellä If I Forget Thee, Jerusalem, joka oli Faulknerin antama alkuperäinen nimi.

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät

Sopii myös kohtiin 19, 37, 45.

Lukuisista kirjapinoistani voi valita liudan, jotka oli tarkoitus lukea viime vuonna, tai sitä edellisenä, tai viisi vuotta sitten... Tämä sarja oli ollut tauolla ainakin vuoden, ellei kaksi, kun on niin paljon muutakin luettavaa.

5. Kirjassa ollaan maan alla

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

Sopii myös kohtiin 15, 18, 38, 42, 45, 46.

On suhteellista, kuinka syvällä maan alla on ”olla maan alla”. Tulkitsen, että arkeologisissa kaivauksissa ollaan maan alla, vaikka ihmiset eivät olekaan missään syvässä luolassa.

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

Alison Weir: Queens of the Age of Chivalry

Sopii myös kohtiin 1, 2, 18, 19 (Leeds Castle esimerkiksi), 20, 23, 37, 39, 42, 45.

Kannessa on seinävaate. Tämä loistava kirja oli hyvä lisä keskiaikaopintoihini ja käytin sitä lähteenä kurssitehtävän kirjoittamisessa. Tilasin kirjan verkosta ja vasta saatuani sen käsiini tajusin, että se on osa sarjaa – nyt haluan tilata itselleni ne kaksi muutakin! Kirjoittaja on tehnyt tarkkaa työtä tutkiessaan keskiaikaisten kuningattarien elämien kiemuroita.

7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta

Maria Lang: Suo on täynnä taikaa

Sopii myös kohtiin 12, 28 (syksy), 33, 38 (kirjassa kerrotaan monia uskomuksia yms.), 42, 45.

Minusta Maria Langit ovat jo klassikoita. Tämä on kiva, nopealukuinen, mukavatunnelmainen kirja, erityisen sopiva syyslukemiseksi.

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

Alexander McCall Smith: Love Over Scotland

Sopii myös kohtiin 16, 18, 19 (Edinburgh), 20, 35 (kirjoitustyö), 42, 45, 46 (pikkupoika Bertie on käsittämättömän lahjakas ja toisaalta suorapuheinen, ehkä hieman autistinen).

Kirjassa liikutaan Edinburghissa, sen ydinkeskustan pohjoisosissa, oikeilla kaduilla ja aukioilla, joissa on kylläkin keksittyjä taloja, asukkaita, pubeja ja liikkeitä. Lasken Edinburghin pieneksi kaupungiksi, sillä se on väkiluvultaan pienempi kuin Helsinki, joka sekään ei ole kovin suuri kaupunki.

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä

Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don, osat I, II ja III

Sopii myös kohtiin 5 (juoksuhaudoissa ja muissa kuopissa), 6, 9, 12, 19 (Pietari), 26 (ahdistavat ja puuduttavat sotakuvaukset), 30, 37, 40 (hylätään aviomiehiä ja -vaimoja, kotikyliä, omaisia, rintamia ja vuoroin punaisia ja valkoisia joukkoja), 42, 44 (sotakuvaukset), 45, 47-48 yhdessä muiden osien kanssa.

Mihail Šolohov on kasakkataustainen.

Tämä oli vuoden paksuin kirja: kolmen niteen yhteissivumäärä on yli 1300 sivua. Aloin ensin lukea tätä sarjaa kohtaan 34, kirja kertoo Ukrainasta, vaikka teos ei kerro Ukrainasta, vaan alueesta heti Ukrainasta itään, Don-joen kasakoista. Ukrainalaisiakin kirjassa toki on. On monia muitakin tuolloisen Venäjän kansallisuuksia: inguušeja, osseetteja, siperialaisia… Onkin kiinnostavaa seurata näiden eri ryhmien välisiä jännitteitä ja tietenkin sota-ajan sekasortoa; kuinka sotilaiden moraali hiipui ja monet tahot kamppailivat vallasta… peilaako se lähitulevaisuutta, onko samaa odotettavissa? 

Sota-ajan kuvaus oli ahdistavaa yöunien kustannuksella. Nekin kohdat oli pakko lukea, sillä henkilöiden tarina syvenee ja etenee niissäkin. Silti, minua ei yhtään kiinnosta lukea rykmenttien sijoitteluista, korsuista ja divisioonista.

Loistavina hevosmiehinä tunnettujen kasakoiden elämäntapa on puolestaan hyvin kiinnostavaa. Ensimmäisen osan loppuvaiheella kuvataan, kuinka kasakka kertoo sotilassairaalassa tapaamastaan moskovalaisesta:

”He kuvittelevat, että kasakoilla ei ole muuta kuin ruoska, he luulevat, että kasakka on villi-ihminen ja että sydämen paikalla hänellä on viinapullo. Mutta mehän olemme samanlaisia ihmisiä kuin muutkin: rakastamme naisia, neitoja varjelemme, itkemme surussamme, iloitsemme silloin kun toisetkin iloitsevat… ”

Kaunis kieli ihastuttaa (suomennos on Juhani Konkan), ja huumori, kun kuvaillaan ihmisluonteita. Miehet imeskelevät vähän väliä viiksiään ja naiset liikuttelevat ilmeikkäästi kulmakarvojaan. Šolohovin huomiot ilmeistä ovat hauskaa luettavaa.

Päähenkilö Grigori Melehov on traaginen hahmo, tavallaan yksinkertainen, toisaalta monisyinen kasakka. Yksi hänen elämänsä naisista on Aksinja.

"Grigori istui penkillä riisumatta päällystakkiaan. Hänen sänkiset poskensa hehkuivat, ummistetuille silmille lankesi hupun syvä varjo. Hän aikoi jo ruveta avaamaan hupun nauhoja, mutta syventyikin sitten puuhailemaan vallan muuta: otti esille tupakkapussinsa ja kaiveli taskustaan savukepaperia. Tuskan kouristaessa sydäntä hän vilkaisi pikaisesti Aksinjan kasvoihin.

Aksinja oli pahuksesti kaunistunut hänen poissaolonsa aikana."

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen siirrytään sisällissotaan. Siitä on karmivaa lukea: kuinka entiset ystävät ja rintamatoverit kääntyivät toisiaan vastaan. Kirjaa lukiessa myös oivaltaa, kuinka vaikeaa on saattanut olla päättää, kummalla puolella pitäisi olla, sillä joku puoli oli otettava, ikävä kyllä. Kuinka tavattomalta verenvuodatukselta olisikaan voitu välttyä!

Toisaalta on helppo ymmärtää, että kasakoiden mieli ei ollut bolševikkien puolella, sillä heillä oli vanhastaan omat maat ja itsemääräämisvalta; oma demokraattinen järjestys (ennen kuin tsaari sen hajoitti). He eivät kokeneet olevansa talonpoikia tai työväestöä. Silti osa kasakoista liittyi punaisiin. Osa toimi valkoisissa, vastavallankumouksellisissa tai liittyi muihin kapinoiviin joukkoihin. Kerta kaikkiaan raskasta luettavaa.

Hahmo Stockman (Osip Davydovitš) on jo ensimmäisessä kirjassa tarinaan astuva sivuhenkilö, joka alkaa puhua työväen bolšhevismiaatetta, joka on kasakoille – ratsuväelle – täysin vierasta. Päähenkilö Grigori Melehov ei ole sitä vastaan, ryhtyypä sitä kannattamaankin ensimmäisen maailmansodan lopussa, mutta päätyy sittenkin kasakoiden vastarintaliikkeen puolelle. 

"Stockman hymyili kohottaen olkapäitään. Hän osasi hymyillä siten, että hymy kirveli melkein samoin kuin pitkän paimenruoskan sivallus. Ivan Aleksejevitšin leukaankin kohosi hiki.

Purren hampaitaan vastatusten hän sanoi tiukasti:

– Olen puheenjohtaja, ja niin ollen annan pidättää heidät molemmat, sekä Griškan että hänen veljensä…

… ehkäpä nappaamme Grigorin vasta illalla, vai mitä mieltä olet, Osip Davydovitš? 

Stockman sai yskänpuuskan, ja vasta sen mentyä ohi, kuivattuaan ensin partansa, hän kysyi:

– Miksi vasta illalla?"

Kolmannessa osassa sisällissota vain jatkuu, neljä vuotta on sodittu, saman kylän miehet toinen toistaan vastaan. Osa taistelijoista sotii ideologian puolesta kuolemaan asti, osa siksi, että haluaa puolustaa omaa etnistä ryhmäänsä ja sen elämäntapaa. Moni kasakoista alkaa olla väsyneitä, haluaisi vain kotiin tekemään maatöitä. Kotikylän miehistä ei ole enää montaa elossa.

"Hautaa kaivettaessa Pantelei Prokofjevitš valitsi paikan itselleenkin. Työskennellessään lapio kädessä hän katseli ympärilleen ja päätyi siihen, että oli turhaa ruveta etsimään paikkaa muualta kuin nimenomaan täältä, pojan ja miniän lähettyviltä. Petron haudan yläpuolella kahisivat hiljattain istutetun nuoren poppelin lehdet; lähestyvä syksy oli jo värjännyt sen latvuksen kellertäväksi. Luhistuneen kiviaidan yli ja hautojen väliin olivat vasikat tallanneet polun; aidan vieritse johti tie tuulimyllylle; vainajien omaisten huolehtivaisten kätten istuttamat puut, vaahterat, poppelit, akaasiat, samoin kuin villinä kasvavat okaruusut viheriöivät lempeinä ja raikkaina; niiden vieressä rehotti peltokierto, myöhäinen arolanttu kohotteli keltaisia kukkiaan, maarianheinä tähki. Paikka oli tosiaankin miellyttävä…

Ukko kaivoi hautaa, laski usein lapion kädestään, istuutui kostealle saviperäiselle maalle, poltteli, ajatteli kuolemaa. Mutta eivät olleet näköjään ajat sellaiset, että ukkojen olisi suotu kuolla rauhallisesti omassa kodissaan ja joutua lepäämään sinne, missä heidän isänsä ja isoisänsä olivat saaneet viimeisen leposijansa…"

Ja niin valitettavasti käykin. Myöhemmin Grigori miettii perheenjäsentensä hautoja: 

”… He ovat päässeet lepoon. Kaikki on heidän kohdaltaan päättynyt. Lumi peittää hautakumpuja. Maa siellä syvällä on varmaan kylmää… Elivät oman aikansa – kaikki vilahti nopeasti kuin unessa. Kaikki lepäävät yhdessä, vieretysten: niin vaimo, äiti kuin Petrokin Darjansa kanssa… Koko perhe on siirtynyt sinne. Heidän on hyvä, mutta isä – hän lepää yksin vieraalla seudulla. Ikävää on hänen siellä keskellä vieraita…”

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä

Sopii myös kohtiin 16 (professori Cohen kirjoittaa), 18, 19 (Pariisi ja Montana), 22 (toinen maailmansota), 29, 30, 31, 39, 40, 42, 43, 45, 47-48 (esim. Rue Cardinalen ompelijattarien kanssa).

Tähän mukavaan kirjaan, kuten moneen muuhunkin, sain vinkin Kirjojen kuisketta -blogista. Ihan kiinnostava ja viihdyttävä, vaan ei mieleenjäävä teos. Ohjeita antavat etenkin iäkkäät ihmiset nuoremmille. 

Tämä olisi sopinut myös haastekohtaan 19, kirjassa on paikka, jossa olet käynyt, vieläpä aika hauskalla tavalla: olen käynyt kirjan molempien aikajaksojen paikoissa Pariisissa ja Montanassa.

11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi

Jill Mansell: Ehkä tällä kertaa

Sopii myös kohtiin 16, 18, 19 (Cirencester, Gloucester, Cheltenham & Cotswoldsin alue, Pollença Mallorca), 20, 31, 35, 42.

Hömppäkirja, ihan kiva.

12. Kirjan nimi liittyy veteen

F. A. Worsley: Shackleton’s Boat Journey

Sopii myös kohtiin 1, 4, 18, 22, 28, 29, 32, 37, 40, 42.

Tämän on kirjoittanut legendaarisen Endurance-etelämantereenretken kapteeni. Hänen kerrontansa on yllättävän hyvää! Ytimekästä ja täynnä hienoa merimieshuumoria. 

Mikä parasta, kirja keskittyy huimimpiin osuuksiin eli soutumatkaan jäälautoilta Elefanttisaarelle ja jollapurjehdukseen sieltä Etelä-Georgian saarelle sekä sen vuorten ylitykseen. Mutta jos koko reissu on sinulle uusi, suosittelen aloittamaan esimerkiksi Caroline Alexanderin loistavasta teoksesta Endurance, joka on suomennettukin ja jossa on retken valokuvaajan ottamia kuvia.

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

Louisa May Alcott: Aunt Jo's Scrap Bag (volume 4)

Sopii myös kohtiin 18, 37, 42, 45.

Mukava kokoelma novelleja Pikku naisten kirjoittajalta.

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

Ken Follett: Maailma vailla loppua

Sopii myös kohtiin 8, 10, 18, 22, 23, 37, 40, 42, 45, 47-48.

Taivaan pilarien jatko-osa, jossa ollaan siirrytty 1300-luvulle. Sairaanhoidon kehitys luostarin tiloista erilliseksi sairaalaksi on melko iso teema.

15. Kirjan nimessä on ja-sana

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

Sopii myös kohtiin 8, 10, 13, 18, 19 (esim. Aberdeen), 20, 42, 45.

Hömppäkirja, ihan jees, vaikka todella ohut juoni.

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus

Sopii myös kohtiin 11, 13 (jalokivin koristeltu jadekahvainen tikari), 18, 19 (Lontoo), 22, 37, 45, 47-48 (yhdessä toisen 1800-luvun Lontooseen osin sijoittuvan kirjan kanssa, kuten The Old Curiosity Shop tai Ranskalaisen luutnantin nainen), 49.

Viehättävä kirjasarja jatkuu (ensimmäinen osa tulee myöhemmässä haastekohdassa). Kivaa historiankuvausta, mutta yhdessä kohdassa puhuttiin sisarelle soittamisesta. Hm hm, kirja sijoittuu 1810-luvulle eikä puhelinta keksitty kuin vasta vuosisadan loppupuolella… takerrun yksityiskohtiin yhtä pahasti kuin Kesgraven herttua, mutta tämä on vakava asia. Olisikohan kyseessä käännösvirhe, sillä sana call tarkoittaa puhelimella soittamisen lisäksi kutsumista tai vierailua. 

Toivoisin kääntäjältä tarkkuutta! Luulen, että luen sarjan seuraavat osat mieluiten englanniksi. Harmi vain, että niitä ei näytä olevan missään kirjastossa. Ei tämä niin hyvä sarja ole, että haluaisin omaksi.

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

Librivox Short Nonfiction Collection Vol. 026

Sopii myös kohtiin 10, 19 (Devon ja Cotswolds), 26 (osa jutuista todella puisevia esim. matematiikkaa), 29, 42, 45.

Librivoxin loputtomasta tarjonnasta löytyy aina kuunneltavaa! Koska lukijat ovat vapaaehtoisia, on taso hyvin vaihteleva.

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (maailman viisi puhutuinta kieltä)

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

Sopii myös kohtiin 47-48 yhdessä monen muun Ruth Galloway -sarjan kirjan kanssa.

Tänä vuonna aloitin viimein parin ystävän suositteleman Ruth Galloway -sarjan. Rrrrrrakastan sitä!

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

Ann Cleeves: White Nights

Sopii myös kohtiin 18, 45.

On mukava päästä takaisin Shetlannin maisemiin tämän kirjasarjan myötä. Tämä etenee hitaasti, ja minulla on ollut jo seuraavakin osa monta vuotta, mutta en ole sitä vieläkään lukenut enkä edes tarttunut siihen heti tämän jälkeen. Näihin on ehkä kivempi palata silloin tällöin.

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

Jenny Blicher-Clausen: Sonja

Sopii myös kohtiin 7, 19 (San Remo), 28, 37, 40.

Tartuin tähän vanhaan kirjaan, jonka nimiölehdellä mainitaan hauska kirjallisuuden laji "jutelma nykyajoilta". Nykyajalla tarkoitetaan vuotta 1906, jolloin kirja on painettu.

Kirjan on omistanut isoisäni veli, joka tunnettiin myös nimellä Arthur Wikström. Sukutilan takia jotkut veljeksistä pysyivät nimessä Routio, vaikka heidän isänsä, josta tuli avioliiton myötä Roution tilan isäntä, sukunimi oli Wikström. Tämä nimiasia on hieman sekava ja sen takia en edes tiedä, keitä kaikkia sukulaisissani oikein onkaan.
 

Samaan haastekohtaan sopii loistavasti myös P. G. Wodehousen teos The Adventures of Sally, jonka kuuntelin joulukuussa, kun haaste oli jo täytetty.

Se on aikaista Wodehousea 20-luvun alusta. Tarina on julkaistu jatkosarjana lehdessä, mikä selittää kertomuksen polveilun, mutta se ei haittaa yhtään, sillä tämä on todella viihdyttävä ja sankaritar Sally on mainio.

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

Edgar Fawcett: Douglas Duane

Sopii myös kohtiin 18, 29, 45, 46.

Tämä 1800-luvun kirja on melko erikoinen tarina. Librivoxissa se on luokiteltu mm. scifiksi, joten kuuntelin sen varta vasten tähän kohtaan.

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

Ken Follett: Tuli ilta ja tuli aamu

Sopii myös kohtiin 8, 15, 18, 19 (Canterbury), 37, 40, 42, 45, 46, 47-48.

Tämä oli kiva! Viimeiseksi ilmestynyt, pohjustava osa Taivaan pilareille, jossa ollaan 1000-luvun vaihteessa. Olen lukenut keskiajasta aika paljon.

23. Kirja on iso

Ken Follett: Taivaan pilarit 

Sopii myös kohtiin 8, 10, 18, 19 (Canterbury, Tours, esimerkiksi), 20, 22, 31, 37, 43, 47-48.

Yli 1000-sivuinen klassikko, jonka mukana pääsee aikamatkalle keskiaikaan. Follett on tosiaan tutkinut aihettaan: kirja on uskottava kuvaus keskiajan elämästä ja yhteiskunnasta yksityiskohtia myöten samalla, kun se on huima seikkailu.

24. Kirja kertoo urheilijasta

Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen

Sopii myös kohtiin 4, 19 (Helsinki ja erityisesti sen itäinen saaristo), 37, 45.

Tämä menee vähän kevyillä ansioilla, sillä suomenmestaruustason painia harrastava mies kuolee heti kirjan alussa. Mutta kun en lue urheilusta tai urheilijoista kertovia kirjoja sitten yhtään.

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu

Sopii myös kohtiin 18, 33, 38, 42, 45, 46, 47-48 muiden Ruth Galloway -kirjojen kanssa, 50.

26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä

John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen 

Sopii myös kohtiin 6, 8, 18, 19 (Exeter, Lontoo), 20 (ehkä enemmän kuvaannollisessa mielessä, mutta fyysisestikin), 22 (viktoriaaninen kausi), 29, 30, 37, 40, 42, 45.

Omistamassani painoksessa on lukemattomia kirjoitusvirheitä, jotkut lauseet ovat jopa käsittämättömiä. Tekstissä on muutenkin aivan ylipitkiä lauseita, lisäksi ulkopuolinen minä-kertoja jaarittelee ja selittelee loputtomasti.

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta

Sopii myös kohtiin 3, 13, 17, 22.

Italialaisen kasvineurobiologin ajatuksia siitä, kuinka kasvit kirjoittaisivat perustuslakinsa. Ne perustuisivat kasvidemokratiaan ja eloonjäämiseen. Sillä toisin kuin ihmiset, kasvit eivät pyri tuhoamaan selviytymisensä mahdollisuuksia.

Yksi kirjan ajatuksia herättävimmistä lauseista on se, kuinka niin kutsutut vieraslajit ovat ihmisen tuhovoimaan verrattuna pelkkä vitsi. Me varmaan keskitymme pieniin nippeliasioihin siksi, että ne tuntuvat olevan ainoita, joita voimme edes yrittää hallita. Koko ihmiskunnan kääntäminen kohti valoisaa tulevaisuutta kun lienee mahdottomuus.

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä

Jojo Moyes: Yömusiikkia

Sopii myös kohtiin 13, 18, 19 (Lontoo), 45, 47-48 (Norfolk, sama kuin Ruth Galloway -kirjoissa).

Mukava, kepeä kirja, jonka kuuntelin keväällä.

29. Kirjassa on minä-kertoja

Agatha Christie: Endless Night

Sopii myös kohtiin 16, 18, 19, 38.

ja

Agatha Christie: Crooked House

Näissä ei ole Marplea tai Poirotia ja ehkä siksi nämä ovat vielä kiinnostavampia kuin Agathan monet muut kirjat. Nerokkaita kertomuksia, joiden kertojista paljastuu monenlaisia puolia. Minä-kertoja vetää lukijan mukaan tarinaan ja on varsin hyytävää, mikäli kertoja paljastuu murhaajaksi.

Endless Night eli Ikiyö on tehty tv-elokuvaksi ymppäämällä siihen mukaan neiti Marple, mikä ei oikein toimi.

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Elly Griffiths: Risteyskohdat

Sopii myös kohtiin 5, 8, 18, 46.

Päätin ryhtyä lukemaan Galloway-sarjaa järjestyksessä ja se oli hyvä päätös, sillä päähenkilön tarina edistyy kirja kirjalta. Tämä on sarjan ensimmäinen osa ja sai Mary Higgins Clark Award -palkinnon 2011, lisäksi oli ehdolla Theakston Old Peculier Crime Novel of the Year -kisassa 2010.

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

Bianca Pitzorno: The Seamstress of Sardinia

Sopii myös kohtiin 2, 8, 29, 37, 39, 40, 42, 45.

Kiva kirja ja ihana kansi. Minua vain häiritsi, ja häiritsee edelleen, miksi kirjan (englanninkielisessä) nimessä ja kuvailuissa väitetään sen sijoittuvan Sardiniaan. Kirjassa kuitenkin matkustetaan junalla Italian kaupunkeihin, eikä missään koskaan kerrota, että matkaa tehtäisiin laivallakin. Kirjan keskeisen kaupungin identiteettiä ei paljasteta, eikä missään mainita Sardiniaa.

Alkuperäinen italiankielinen nimi on Il sogno della macchina da cucire eli Unelma ompelukoneesta. Kun luen italiankielisiä kuvailuja ja arvosteluja, ei niissä mainita Sardiniaa lainkaan. Tämä on outo mysteeri.

Joka tapauksessa kirja on erittäin viehättävä tarina ja kiinnostava kuvaus 1900-luvun vaihteen elämästä ja luokkayhteiskunnasta Italiassa.

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet

Valérie Perrin: Vettä kukille

Sopii myös kohtiin 2, 3, 5 (vainajat, haha!), 8, 10, 19 (Marseille), 20, 29, 30 (ja voittanutkin), 31, 40, 43, 45, 49.

Kirjan myötä alan vahvasti haaveilla hautausmaanhoitajan virasta, etenkin Bourgognessa. Rakastuminenkin olisi ihanaa.

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

Niilo Rauhala (suom): Kuuntelen hiljaisuutta

Sopii myös kohtiin 44 (mietelauseita).

34. Kirja kertoo Ukrainasta

Eino Leino: Seikkailijatar

Sopii myös kohtiin 19, 20, 33, 37, 45.

Kirja ei varsinaisesti kerro Ukrainasta, vaan perustuu tositarinaan Poltavassa, Ukrainassa syntyneestä Maria Tarnowskasta, joka aiheutti useiden häneen rakastuneiden miesten kuolemia. Kirjassa mainitaan Kiova ja Harkova, mutta nainen matkustelee laajasti ympäri Venäjää ja Eurooppaa. 

Tämä pieni teos ei suinkaan kuulu Leinon parhaimpiin, kaukana siitä, mutta on kiehtovaa ja kamalaa lukea ihmisestä, jonka elämä pyörii pelkästään oman navan ympärillä. Kyllähän itsekin olen tuntenut näin itsekeskeisiä ihmisiä, vaikka onneksi moni ei mene näin pitkälle.

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Sopii myös kohtiin 10, 11, 18, 22 (1800-luvun Britannia), 28 (syksy), 31, 37, 39, 42, 45, 49.

Haastekohdat alkoivat tässä vaiheessa olla vähissä… joten julistan, että työtäni on nuuskiminen ja tutkiminen. Sitähän teen työssäni toimittajana. Lisäksi salapoliisi oli yksi lapsuuteni haaveammatteja.

Kirjan päähenkilö ei kylläkään ole salapoliisi, hän vain päätyy sellaiseksi. Ainekset ovat kohdillaan: 1800-luvun Britannia ja kartanoelämä. Silti melko alussa tuntui, että vitsikkyys on päälleliimattua. Tarina ja henkilöhahmot olivat kuitenkin sen verran viihdyttäviä, että jatkoin ja myöhemmin huomasin nauravani ääneen joissakin kohdissa.

Loppujen lopuksi tämä olikin täydellistä, kevyttä viihdekirjallisuutta, joka tempaa mukaansa toiseen maailmaan pois tämän maailman ahdistavuudesta.

Kirja on muuten hyvin suomennettu, mutta yksi asia jäi tässäkin osassa harmittamaan (käännösongelmaan tartuin jo aiemmin toisen osan kohdalla). Yhtä huonetta kutsutaan piirustushuoneeksi, sillä englanniksi se on drawing room. Näin minäkin luulin, kun teininä luin ensimmäisiä Brontë-kirjojani englanniksi. Sittemmin opin, että kyseessä on salonki. Sana draw tarkoittaa myös vetää, vetäytyä (withdraw), eli suomeksi se olisi vetäytymishuone, jonne vieraat voivat vetäytyä. Vierassalonki on oikea termi. 

Ammattikääntäjän tulisi tällaiset asiat tietää, sillä termiä drawing room käytetään edelleen, esimerkiksi ystävieni isossa maaseututalossa. Lisäksi yhdessä kohtauksessa samaa huonetta kutsutaan ensin piirustushuoneeksi, sittemmin salongiksi, mikä olisi voinut antaa vihjeen kääntäjälle.

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

Ernest Hemingway: The Old Man & the Sea

Sopii myös kohtiin 12, 15, 18, 30 (ja saanutkin useita palkintoja), 42, 45.

”Töksähtelevä”, ”puhuu vain kalastuksesta” - eipä kannattaisi kuunnella muiden mielipiteitä! Minulla oli rankkoja ennakkoluuloja sovinistista Hemingway-sikaa kohtaan. En ollut lukenut häntä, olin vain lukenut hänestä ja vetänyt johtopäätöksiä hänen kirjoistaankin samalla. 

Silloin, kun odottaa vähiten, yllättyy positiivisesti eniten.

37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole

Charles Maclean: Island on the Edge of the World – The Story of St Kilda

Sopii myös kohtiin 1, 12, 18, 22, 31, 32, 40, 42, 45, 47-48.

Kattava tietokirja St Kilda -saariryhmän kiehtovasta historiasta. Saaret ovat keskellä aavaa Atlanttia, Skotlannista länteen.

38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan

Sir Walter Scott: Ivanhoe

Sopii myös kohtiin 11, 18, 22, 26 (äänikirjan kuuntelu kesti viisi kuukautta, kun oli kesä), 37, 45.

Kirjassa esiintyy mm. Robin Hood. Vaikka romaani on historiallinen, siinä ei juuri historiallista tarkkuutta ole, viihdearvoa sitäkin enemmän!

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

Virpi Hämeen-Anttila: Vapauden vahdit

Sopii myös kohtiin 1, 19, 28 (alkusyksy), 37 (vossikat, kalossit, pannukahvit ja aika, jolloin Helsingin kaupunkialue oli todella pieni!), 45.

Sain alun perin vinkin tästä kirjasarjasta parista blogista, minulla vain kesti vuosia aloittaa sarjan lukeminen. En ole katunut!

40. Kirjassa hylätään jotain

Juha Hurme: Tiu tau tilhi

Sopii myös kohtaan 42.

Ilmari Kiannosta, Inkerin laulun runoilijasta, piirretään varsin paskamainen kuva. Hän hylkää monilapsisen perheensä, perustaa uuden, ei oikein pysy heidänkään rinnalla, aiheuttaa lisää aviottomia lapsia, adoptioita ja keskenmenonkin – mikä munapää suomeksi sanottuna.

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

Lucinda Riley & Harry Whittaker: Altas, Papa Saltin tarina

Sopii myös kohtaan 10, 16, 18, 19 (aika montakin), 22 (voi kai sanoa, että kun on lukenut seitsemän sisaruksen kirjat, on lukenut aiheesta aika paljon), 23, 29 (jopa kaksi eri minä-kertojaa), 31, 32 (esim. vetäytyminen Delokselle ei marras-joulukuussa olisi yhtään hullumpi idea!), 38 (osittain antiikin taruihin), 40, 45, 46, 49.

Rileyn vanhimman pojan Harry Whittakerin syntymävuodesta on vaikea löytää tietoja, mutta kun huomioidaan, että hän syntyi Rileyn ensimmäisestä avioliitosta 1988–1998, on 90-luku ainakin melko suurella todennäköisyydellä hänen syntymäaikaansa.

Olipa ihana palata vielä sisarusten pariin, tässä vaiheessa tuntuu jo, kuin heidät olisi tuntenut kauan. Tämä on myös ongelma, sillä ensimmäisten kirjojen lukemisesta oli jo niin monta vuotta, että hahmoja ei tahdo kunnolla enää muistaa. Sarjan kahden viimeisen osan väliin ehti myös mahtua kaksi vuotta, ja etenkin Merryn asiat olivat ehtineet unohtua hyvin pitkälti.

Oli kiinnostavaa katsoa, olinko arvannut oikein Pa Saltin esiintymisiä aiemmissa kirjoissa. Ainakin kahden ensimmäisen kirjan hahmot olivat juuri ne, joiksi hänet arvasin, mutta sitten en enää muistanut, kuinka kunkin kirjan kohdalla olin asian noteerannut ja ajatellut.

Tämä kirja on herättänyt kritiikkiä ihastuksen lisäksi, ja on totta, että jotkin kohtaukset ovat vähän kökköjä. Suurimmaksi osaksi hahmojen dialogissa ja käytöksessä on kuitenkin minusta parempaa uskottavuutta kuin Rileyn sarjassa aiemmin, joten joko Whittaker tai kustannustoimittaja on tehnyt hyvää työtä.

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Jenny Colgan: Suolaisten tuulten saari

Sopii myös kohtiin 11, 12, 13, 18, 22 (Skotlanti), 32 (vetäytyminen skotlantilaiselle saarelle), 45.

Täsmäkirja skottihullulle – vaan ei olekaan. Liikaa epäuskottavuuksia ja tähän on ympätty kaikki, mitä Skotlannin saariin liittyy tai kuvitellaan liittyvän: esimerkiksi väitetään, että saari on lähellä Norjaa ja sitten siellä kuitenkin puhutaan gaelia (mitä oikeasti puhutaan vain Skotlannin läntisillä saarilla) ja muuta vastaavaa. Tällainen hölmöys häiritsi ihan sikana. Voisi luulla, että kirjailija on amerikkalainen, mutta Colgan on syntynyt Skotlannissa, käsittämätöntä.

Tarina on kyllä söpö, mutta jos on lukenut Colgania, niin tässä on vähän liikaa samaa kuin esim. Mount Polbearne -sarjassa, josta sain kolmannen osan jälkeen jo näppylöitä. Niinpä päätin, että tämä sarja, jota on kirjoitettu monta osaa, saa varmaan jäädä tähän. Tai voin lukea seuraavan osan sitten, kun kaipaan taas jotain ultrahömppää.

Sääli, sillä luettuani Colganin ekan kirjani, Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, luulin löytäneeni suosikki-hömppäkirjailijani.

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

Riane Eisler: The Chalice & the Blade

Sopii myös kohtiin 1, 11, 13, 15, 18, 19 (mm. Kreeta), 22 (historia), 42, 45.

Klassikko 80-luvulta, jonka tekijä on edelleen elossa, vaikka natsit olisivat voineet hänet surmata jo lapsena. Amerikkalaiseen tyyliin tässä on paljon toistoa – kirjan olisi voinut tiivistää kolmasosaan – mutta kirjan ansiot ovat kiistattomat. Eisler ei itse ole tehnyt kaikkea tutkimusta, mutta sukupuolitutkijana osaa kirjoittaa hyvin artikuloitua tekstiä muiden tutkimuksista. 

Alussa käsitellään eniten arkeologiaa, joka paljastaa ihmiskunnan (lähinnä tässä käsitellään Euroopan ja sen lähialueiden historiaa) kääntyneen naisia kunnioittavista, tasa-arvoisista rakenteista patriarkaalisiin, vahvin voittaa -yhteisöihin noin 3500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Viimeinen niitti oli tietenkin se, kun valtaa havittelevat miehet kokosivat ”pyhiä kirjoja” ja alkoivat toteuttaa valtapolitiikkaa vedoten siihen, että "jumala määrää näin”.

Eislerin teoriat eivät ole aukottomia, sillä yli 5000 vuoden takaisista kulttuureista on jäljellä vähän, ja tekstejä ei lainkaan. Arkeologiset löydökset mahdollistavat hyvin pohjustettuja tulkintoja. 

Syy tähän haastekohtaan: jos kulttuuri on kääntynyt yhteen suuntaan, se voi myös heilahtaa takaisin – ottaen huomioon, että edelliseenkin muutokseen kului puolitoista vuosituhatta, eivätkä vanhat jumalatar/maaäiti -kultit siihenkään loppuneet. Kehitys on hidasta, mutta sitä voi silti olla.

44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

Heinrich Heine: Laulujen kirja

Sopii myös kohtiin 26 (tuskastuttavan romanttisia runoja), 45.

Runoja tulee luettua vähän / tuskin lainkaan.

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa

Sopii myös kohtiin 18, 22 (poliisityö Norfolkissa, heh!), 31, 39, 47-48 yhdessä Ruth Galloway -kirjojen kanssa, 49.

Täydellinen rikosromaani! Voi kuinka mielelläni olisin jatkanut komisario Jazz Hunterin parissa kokonaisen kirjasarjan verran. Hauska yhteensattuma: romaani sijoittuu samalle Norfolkin seudulle kuin Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -sarja. Se on todellakin sattuma, sillä Riley kirjoitti tämän kirjan jo vuonna 2006. Se vain jäi pöytälaatikkoon, kunnes Seitsemän sisarta -sarja olisi päätöksessään – sen jälkeen Riley suunitteli editoivansa tämän kirjan julkaistavaksi. Kuten tiedämme, hän ehti kuolla ensin. Ensimmäinen Galloway-dekkari näki päivänvalon 2009.

Niinpä romaani julkaistiin poika Harry Whittakerin kevyellä editoinnilla. Tulos on erittäin nautittava, perinteinen dekkari. Kirjan ainoa vika on se, ettei sarja tule koskaan saamaan jatkoa. 

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Aino Kallas: Päiväkirja vuosilta 1916–1921

Sopii myös kohtiin 16, 19 (esim. Päivölä), 20, 29, 37, 40, 44.

Lasken Eino Leinon epätavalliseksi mieheksi.

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

Elly Griffiths: Januksen kivi ja Elly Griffiths: Käärmeen kirous

Januksen kivi sopii myös kohtiin 18, 38, 46.

Käärmeen kirous sopii myös kohtiin 18, 38, 45, 46 (Cathbad).

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Fiona Valpy: Rue Cardinalen ompelijattaret

Sopii myös kohtiin 2, 18, 19, 20, 29, 31, 39, 42, 43, 45.

Taas yksi toisen maailmansodan Pariisiin sijoittuva kirja. Näissä alkaa mennä helposti sekaisin ja tuntuu, että mitäs tarinaa tässä taas olinkaan lukemassa. Tarinatkin tuntuvat aika samantapaisilta.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Elly Griffiths: Korppikuningas

Sopii myös kohtiin 18, 31, 38 (kuningas Arthur), 45, 46 (edelleen Cathbad).

Onneksi yksi kirjaston työntekijä suositteli Ruth Galloway -sarjaa, niinpä tämän kohdan täyttäminen oli helppoa!

Helmet-lukuhaaste on todella hauska tapa kirjata vuoden lukemisia. Sen voi toteuttaa niin tiukka- tai löyhäpipoisesti kuin haluaa. Itse jatkan lukemista pääosin omista kirjahyllyistäni ja -pinoistani, joissa riittää kymmenittäin kirjoja, joita en ole vielä ehtinyt lukea.

Alkavan vuoden 2024 lukuhaaste löytyy täältä: KLIK.

Hyvää uutta vuotta ja antoisaa lukuvuotta!

Pelargonien kuulumiset

 Sillä nehän kukkivat näin vuoden pimeimpinä päivinäkin!

Tai ainakin jotkut niistä. En ole laskenut, montako kuukautta vuodesta Pelargonium sidoides kukkii, ainakin todella monta. Se kasvaa amppelissa katonrajassa ja tekee sieltä pitkiä lonkeroita alaspäin, joissa on pikkuruiset viininpunaiset kukat. Lonkerot vain venyvät pituutta, kunnes ottavat lattiaan kiinni, ja jossain vaiheessa minulla menee hermo ja leikkaan ne. Sitten kasvaa uusia.

Tässäpä huonekasvi, joka ei sovi siisteysintoilijalle. Noita pikkuisia terälehtiä varisee lattialle paljon ja kasvutapa on varsin epämääräinen.

Samalla ikkunalla on muitakin punaisia, hyvin jouluun sopivia pelargoneja. Ihan edessä on samettisen tummanpunainen jalopelargoni, jonka sävyyn ihastuin puutarhaliikkeessä muutama vuosi sitten. Ilokseni olen saanut sen pidettyä elossa, aina ei ole jalopelargonien kanssa näin hyvin käynyt. Se vaatii vähän enemmän kastelua kuin moni muu pelakuu.

Taustalla on takuuvarma vuodenvaihteen kukkija 'Raspberry Ripple' – se kuuluu kotipelargoneihin ja niistä munankuoripelargonien kastiin eli lajikkeisiin, joissa on pilkulliset tai läikikkäät kukat. Edellisen kuvan Pelargonium sidoidesin lehtiä näkyy kuvan yläreunassa.

Saman kulmaikkunan toisella puolella on ystävältä saatu limenviheälehtinen, valkokukkainen, nimetön kotipelargoni. Sillä on vähän ruusunnuppumaiset kukat.

Keskellä on kauniin tummalehtinen 'Friesdorf', se ei kuki, mutta osa sen lehdistä on kuivunut punaisiksi. Oikealla on kääpiöpelargoni 'Thessaloniki'.

Otin nämä kuvat 19.12., kun oli ihanan, täysin lumetonta!

Olen keskittänyt punakukkaisia pelargoneja olohuoneeseen tämän takia. Ne sopivat sinne. Ikkunakin on etelän suuntaan, mistä pelakuut tykkäävät.

Makuuhuoneessa on vaaleammat värit ja sinne paistaa aurinko iltapäivällä ja illalla. Itse tehdyssä amppelissa on rentovartinen 'Deerwood Lavender Lass', mutta se ei kuki nyt. Kukassa on kookas tähtipelargoni 'Bev Foster'.

Keittiössäkin on kukkia, mutta ruokapöydän ikkunalla päivystää Musti. Pitäisiköhän ikkunat joskus pestä? Eeeiii kaiiii...

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä, siihen kuuluvat mm. alalajit munankuori-, tähti-, ruusunnuppu- ja kääpiöpelargoni

Lämpöistä joulua

 Etukäteis-joululahjana tuli ihana arvontavoitto.

Silmukka soikoon -blogin Sartsa arpoi parit säärystimet ja minä voitin niistä toiset. Yritin ottaa kuvaa, jossa Ransu esittelee niitä, mutta Ransupoikaa kiinnostaa vain pusuttelu.

Ihanan väriset, lämpimät ja hyvin Ransuun sointuvat raidat. Kiitos, Sartsa!

Sitten meille on tullut paljon kauniita kortteja. Kiitos niistä jokaisesta!

Herkkujakin on tullut, mutta ne ehdittiin syödä ilman kuvatodisteita.

Joulu kuluu keväästä unelmoiden. Musti käy välillä metsästämässä myyräkinkkuja. 

Poseerauspoika Ransu suostuu esiintymään pusupalkalla.

Hyvää joulua meiltä kaikilta ja monta pusua Ransulta!

Kevätkalenterin viimeinen luukku

 Päivä, jolloin Jumalatar synnyttää auringon.

Vuoden pimeimpään aikaan on aurinko näyttäytynyt monena päivänä peräkkäin. Otin tämän kuvan juuri ennen eilistä uutta lunta. Auringosta on saanut valtavasti virtaa.

Edessä on jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'.

Viime kesäkuussa se kukki kauniimmin kuin koskaan tähän asti; siitä on viimein kasvanut iso. 

Tätä kohti taas mennään!

Hyvää talvipäivänseisausta!

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Väri muuttui

 Aamulla, kun vedin verhot sivuun, olikin maailma taas ihan valkoinen!

Kerrankin sitä oli myös puiden oksilla, kun sattui olemaan tyyntä. Kaikki puut olivat aivan ihanan näköisiä.

Sama tuomi, jota esittelin kevätkalenterissa joitakin päiviä sitten. Taustalla naapurin upea koivu.

Kasvimaa. Lumi on jotenkin takertunut myös pystysuoriin pintoihin. 

Heleäorjanruusu on erittäin koristeellinen punaisine marjoineen, joilla on valkoiset pipot päässä.

Ovi kasvimaalta Rohaniin.

Huussin vieressä kasvaa iso saarni. Saarnien talvinen silhuetti on kaunis, kun oksat kaartuvat kärjistään ylöspäin.

Saarnen alla Rivendellissä joki on edelleen sula, mutta jouluruusut lumen alla, toisin kuin vielä eilen.

Oli niin kauniin näköistä ja kuvien ottamisen jälkeen aurinko nousi siniselle taivaalle, niinpä lumi ei harmittanut yhtään. Jos talvi tästä kumminkin jatkuu, niin hyvä, että sitä tuli kasvien suojaksi – ja tulee ilmeisesti lisääkin.

Juhlitaan kevättä sitten uudestaan, kun se taas saapuu!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Saarni Fraxinus excelsior

Tuomi Prunus padus

Jouluruusut ja varjohiipat

 On edelleen niin ihanan vihreää ja jopa keväistä, lyhyestä päivästä huolimatta, että täytyy jatkaa reaaliaikaisella raportoinnilla.

Kun lumi viikonloppuna suli, on ollut ihan ihmeellistä katsoa, kuinka paljon ohutkin lumikerros suojaa perennoja. Ne ovat paljastuneet lumen alta ihan vehreässä kuosissa. No, eivät kaikki, mutta monet.

Tässä kuvassa on sama kasvikombo, jota ihastelin marraskuussakin: tuoksuorvokki, alppivarjohiippa, hopeatäpläpeippi ja kilpihärkylä 'Herrenhausen'.

Jouluruusut ovat elämänsä vedossa. Tässä vaaleajouluruusu sinikatajan vierellä. Tällä alueella mäntyjen alla kasvaa kumpaakin laatua useampia.

Tuo vaaleajouluruusu on ainoa, jossa on nuppu. Sekin on aivan maanrajassa eikä ole noussut parin plusasteisen päivän aikana lainkaan, vaikka aurinko on paistanut ihanasti. Päivä on niin lyhyt ja sää niin vilpoinen, ja maa kohmeinen, että kasvit himmailevat.

Saman alueen toinen jouluruusu on aivan ihanan vaaleanvihreä. Siihen kasvoi syksyllä uusia lehtiä; niin kaunista ja tuoretta!

Viereinen Rohan on jotenkin kylmempi, tosin kuvan ottamisen jälkeen sulivat sieltäkin loput lumet toissayön vesisateeseen. Rohanin alkupäässä kasvaa vaskivarjohiippa 'Orangekönigin', joka on ihanan vihreä. Pyökki 'Rohan Weeping' on puolestaan ihanan ruskea, kauniin sävyinen.

Rohanissa on lumikellojakin, ja syynäsin etenkin puistolumikello 'Viridapicen' kasvupaikkaa, sillä viime vuonna niiden piipot nousivat jo marraskuussa. Nyt niiden kasvupaikkaa peittävät rohtosormustinkukan isot lehdet, ja hyvä niin. Pysykööt siellä turvassa pakkasilta. 

Mistään muualtakaan en ole löytänyt lumikellojen piippoja, en edes vanhan talon etelänurkalta, jossa niitä yleensä on jo joulukuussa. Haravoin myös syksyllä lehtikatetta monelle lumikellopaikalle, enkä halua näin talven alkumetreillä alkaa pöyhiä sitä pois paikoiltaan. Niin utelias en ole, että suostuisin uhraamaan lumikellojeni nuppuja mahdolliselle paleltumiselle.

Katajapenkissä on samat kultatesmat, joita myös hehkutin marraskuussa. Taustalla sama vaskivarjohiippa kuin edellisessäkin kuvassa.

Vaskivarjohiippaa kasvaa myös saarnen alla yhdessä tarhajouluruusun kanssa. Kuvan alareunassa pilkottaa myös tarhavarjohiippa.

Täällä on tarhajouluruusuapajat – ja kaikki todella reippaan näköisinä. Nuppuja ei vielä näy, mutta niitä en ole aiemminkaan nähnyt ennen kevättä.

Rivendellin joki on sulanut, tässä sunnuntaisessa kuvassa siinä oli vielä vähän jäätä.

Saman joen partaalla, vähän korkeammalla, kasvaa piivarjohiippa 'Frohnleiten'. Tämä on kuulemma varjohiipoista talvivihannimmasta päästä, mutta kyllä nuo muutkin aika talvivihreiltä vaikuttavat. 

Tässä nämä raikkaanvihreät uutiset, toivottavasti sinnekin kuuluu yhtä hyvää!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kilpihärkylä Polystichum setiferum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Piivajohiippa Epimedium × perralchicum

Pyökki Fagus sylvatica

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tuoksuorvokki Viola odorata

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Köynnökset

 Tähän väliin on pakko laittaa muutama reaaliaikainen kuva. Tai oikeastaan eilen otettuja. Kun aamupäivän sumu hälveni, tuli ihana aurinko esiin.

Muratti on kasvanut Y:n muotoiseksi kasvaneen vaahteran molempiin haaroihin jo kolmen metrin korkeudelle. Niin ihana!

Tästä vaahterasta joutuu joka talvi poistamaan pari paksuinta oksaa, sillä se on liian lähellä taloa, jotta sen voisi antaa kasvaa isoksi puuksi. Nyt joutuu ihan tosissaan varomaan murattia leikkuuhommassa.

Koreaköynnöskuusamassa on edelleen samat kukkanuput, jotka kuvasin kuukausi sitten. Ne näyttävät jopa ihmeen eläviltä.

Eivät ne voi kukkaan avautua, mutta ihanat joulukoristeet ne silti ovat raikkaanvihreiden lehtien kanssa. 

Tykkään kuusaman kukinnoista erityisesti, taitaa olla lemppariköynnökseni, mutta tällaiset talviominaisuudet nostavat ne aivan omaan luokkaansa.

Moni kasvi oli lehdessä, kun pakkasjakso alkoi (ja sitä sitten kestikin, voi jestas, kun tuntuu että tässä vaiheessa on jo eletty kokonainen talvi ja ollaan vasta joulukuussa). Mietin, kuinka ne kestävät, mutta viime talvena kävi aivan samoin.

Karhunvattu 'Loch Ness' on puoliksi vihreä, puoliksi ruskea. Sen kaunis ruska jäi melkein kokonaan väliin.

Kuvassa muuten näkyy hyvin eilinen lumitilanne. Viime yön sade vei nuo viimeisetkin rippeet mennessään. Nyt mittarissa on +4 ja kova, lämmin föhntuuli natisuttaa nurkkia.

Heleäorjanruusussa riittää vielä linnuille syötävää. 

Huomasin jo lauantaina, että sääskiä on liikkeellä, ne heräävät näköjään sillä sekunnilla, kun siirrytään plussan puolelle. Ne tarjoavat proteiinipitoista popsittavaa pikkulinnuille. 

Ja nyt aurinko juuri alkoi paistaa ikkunoista sisään. 

Voi tätä onnea! Pyörin eilen pihalla, otin kymmeniä kuvia, enkä millään olisi halunnut lopettaa ulkona haahuilua. Siis aivan täydellinen kevätfiilis. Päivä vain on lyhyt ja aurinko matalalla kevääseen verrattuna.

Toivottavasti en nyt pilaa kenenkään joulufiilistä. Toisaalta jouluisia asioita löytyy kaikkialta muualta!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Muratti Hedera helix