Kuistin tunnelmia

 Korjausta odottavista kalusteista siivottu kuisti on ollut tilava ja kaunis, mutta en välttämättä ole viettänyt kuistilla silti yhtään sen enempää aikaa kuin aiemminkaan.

Kun vanha roju on kannettu muualle, alkaa kummasti uutta rojua kertyä tilalle. Lattian tummansiniseen väriin olen todella tyytyväinen, vaikka siinä näkyykin kaikki siitepöly ja roska. Seinä tulee vaalenemaan, kunhan pääsen joskus tämän puolen seinän maalaamiseen asti. 

Pienen ikkunan puitteet sudin valkoisella joskus kesäkuussa, kun purkki oli valmiiksi auki. Aiemmin tuokin oli tiilenpunainen, kuten viereinen ovenkarmi. Ei mikään kaunis väriyhdistelmä. 

Seinä voisikin tässä kuistin katon suojassa olla tummemman keltainen, mutta kun se on maalattu lateksilla. Ikkunan yläpuolelta maali lähti isoina liuskoina, kun skrapasin ikkunanpuitteita.

Pellavaöljymaali tuntuu mukavammalta.

Kuistin keinutuoli oli aiemmin ja on nytkin suosikkipaikka. Siihen istahdan kirjoittamaan puutarhapäiväkirjaan, mitä on tullut tehtyä. Siihen on myös mukava istua puhumaan puhelimessa.

Huomaan, että en silti ole osannut järjestää ruokailua ulos, vaikka pöydän ympärillä on nyt tilaa. Kun äitini oli täällä, oli liian kuuma. Tänään olivat naapurit kylässä, mutta oli liian kylmä!

Kuistin kaide on yhä maalaamatta. Tai tällä puolella vetelin yhden ohuen ja öljyisen kerroksen sinistä pellavaöljymaalia, mutta punainen näkyy läpi. Tulin siihen päätökseen, että kaiteesta tulee sama tummansininen ja vain nuo kulmatolpat valkoisella. Valkoinen kaide olisi huutomerkki.

Kuistin kattoon haaveilen tähtikattoa, mutta en millään jaksaisi alkaa maalata kattoa, joka on ihan siisti ja kivan värinenkin. Pitäisi maalata se siniseksi tähtisabluunan kanssa, jonka avulla jäisi keltaisia tähtikuvioita. Mutta ehkäpä voin tehdä päinvastoin: keltainen taivas ja siniset tähdet... tai valkoiset?

Kultapallot, romahduksen draamakuningattaret!

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' tekee uusia kukkia kuistin juurella. Uskalsin kitkeä tummakurjenpolven siementaimen tästä aivan vierestä, tarkkana piti olla. En yleensä ole mikään mikroskooppikitkijä, mutta nyt oli pakko.

Ihme juttu: supekuiva kesä, punajuuret hyvä kun itivät, monta kertaa lehdet lurpottivat aivan maata myöten, ja nyt aloin korjata satoa: isoja vonkaleita! Tein borssikeittoa, tuntuu jo niin syksyiseltä. Sitä naapuritkin olivat tänään syömässä.

Tämä oli eka kerta, kun kasvatin punajuuria, mutta tästä pitäen ostan sen siemeniä joka vuosi. Mikä suksee! 

Dendrologiystäväkin kävi yhtenä päivänä syömässä. Tämä alkaa nyt kuulostaa siltä kuin olisin joku ravintola. Hyvin kaukana totuudesta, kyllä.

Ystävä toi kukkakimpun ja hedelmäkimpun. Siinä on hyvin kiinnostavia keltamarjaisia kirsikkaluumun oksia ja litteähedelmäisen päärynän oksia. Meinaan kylvää molempia. Jännä nähdä, mitä niistä tulee. 

Ransu lähettää terveisiä! Poika voi ihan reippaasti etenkin nyt, kun sää viileni sopivaksi norjalaiseen makuun.

Ihanaa elokuun viimeistä päivää ja syyskauden alkua!

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Loppukesän veneretki

 Ystävä pyysi ex tempore retkelle mukaan, juttu alkoi maa-artisokasta ja pian olin tekemässä pikapikaa eväsleipiä. Eilen saattoi olla kesän viimeinen lämmin päivä ja olin jo saanut päivän työt viivattua yli, joten ei tarvinnut kauaa miettiä, lähdenkö mukaan vai en.

Lähdin! Heti alkumatkasta katsoimme, kun kaksi merikotkaa stressasi kalasääskeä pudottamaan saaliinsa.

Veneilevä ystäväni on erityisen kiinnostunut kartoittamaan metsäomenapuita, joita joillakin saarilla on paikoissa, joissa ne eivät ole päässeet risteytymään tarhaomenapuiden kanssa. Hän kiertää nämä tietyt saaret, joissa tietää puita olevan.

Minulla oli ihan väärä linssi, zoomlinssi, kun olin äkkiä napannut kameran mukaan sillä linssillä, mikä siinä sattui olemaan. En saanut kokonaiskuvaa isosta metsäomenapuusta. Nämä kasvavat usein saarten rannoilla, rantalehdoissa.

Jatkoimme sisemmäs saaren metsään. 

Sitten seuraavaan kohteeseen.

Saarten rantakallioita ja niissä sinnittelevää kasvillisuutta ei kyllästy ihailemaan.

Merikotkia on nykyisin niin paljon, että kyhmyjoutsenilla näkee poikasia enää aika harvoin, eikä lainkaan sellaisessa määrin kuin vuosikymmeniä sitten. Tällä parilla oli kuitenkin kaksi poikasta.

Allekirjoittanut valtavan paksuisen vanhan metsäomenapuun juurella. Lähdin retkelle suoraan pihakiveyshommista, ja sen on lookki näköinenkin. Onpahan aito.

Tämän pähkinälehdon iäkkään tammen alla sydän löi ylimääräisiä lyöntejä. Onneksi minullakin on nyt pihatammi! (Se itsekseen tullut siementaimi, joka pääsee nyt kasvamaan, kun sen yllä kasvanut kuusi kaadettiin).

Haluan vielä oman pähkinälehdon, sille on jo paikkakin katsottuna, mutta siinä on nyt vielä laho saunani jonkin aikaa.

Huomasin saarten rantametsissä runsaasti kiertotatarta eli samaa kasvia, jonka ilmestymistä pihalleni olen tänä vuonna ihmetellyt. Ehkä jokin viime talvessa sai sen itämään erityisen runsain mitoin. Voi myös olla, että se on peurojen herkkua ja päätynyt peuranpaskan mukana pihalleni. Mutta miksi se ei ole aiempina vuosina itänyt. Pienellä ihmisellä paljon ihmeteltävää. 

Eilen oli sopivasti Suomen luonnon päivä. Sen kunniaksi nypin itsestäni pois nelisenkymmentä punkkia.

Kiipesimme vuorelle eli tämän pienehkön saaren korkealle kalliolle, josta avautui näkymä etelään ja länteen. 

Takaisin vakaan ja luotettavan menopelin luo.

Lännessä päin oli utuisen kostean oloista, luulen, että Ahvenanmaalla satoi.

Iniön Perkalan vanha lentomajakka näkyy.

Kävimme pikaisesti katsastamassa kolmannenkin saaren. Katajat ovat kyllä kauniita, mutta ne valtaavat saaret rannasta rantaan. Heinät ovat hienoja, niitäkin on tuossa monta erilaista pienessä notkelmassa. Olen lapsesta asti ihastellut saarten sitkeää kasvillisuutta ja sen monimuotoisuutta.

Sitten kotia kohti. 

Olen aiemminkin sanonut: merimetso on saariston Batman.

Mökki ja merimerkki.

Valo oli kiinnostava, ihan kuin olisi ollut myöhä ilta, mutta kello oli tuskin kuuttakaan.

Vanha vene osaa omaan valkamaansa lähes itsekseen.

Kiertotatar Fallopia convolvulus

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Tammi Quercus robur

Jotain satoa

 Kasvimaa on tänä vuonna ollut vähän vaikeuksissa, kun alkukesällä olin pariin otteeseen viikon poissa eikä taivaalta tippunut yhtään vettä. Meillähän alkoi kuivuus jo toukokuussa.

Jotain kasvimaalla silti kasvaa, ja viime viikolla alkaneiden sateiden myötä tilanne on parantunut. Kylvin alkukesällä punakosmoskukka 'Apricottat' taimikennostoon, siirsin joskus heinäkuussa ne yrttipenkkiin ja nyt taimet ovat ehkä 40-senttiset ja kukat todella kauniin väriset!

Kaikilta osin ei voi sukseesta puhua. Hernesato oli aika surkea, jossain vaiheessa maistoin – herneet olivat kuivuneet palkojen sisällä sellaisiksi, joita voi kaupasta ostaa kuivattuina herneinä. Tämä oli herneistä suurin, pienimmät tekivät yhden palon maanrajaan ennen kuin kuivuivat pois.

Itse kylväytyvät vaaleanpunaiset pioniunikot kyllä nousevat ja kukkivat joka vuosi!

Kylvin pariin ruutuun jotakin punakukkaisten kesäkukkien seosta. Ei mitään hajua, mitä nämä ovat, mutta tosi söpöjä. Tuossakin on joku kosmos. Punainen lienee se joku apila. 

Kehäkukkiakin on muutama, ja auringonkukkiakin, jos ei peura ehdi syödä niitä ennen kuin alkavat kukkia. Köynnöskrasseista valitettavasti lähes kaikki näivettyivät alkutekijöihinsä, viimeksi kun katsoin, huomasin vain yhden, ja se on vieläkin viisisenttinen, jossa on muutama euron kolikkoa pienempi lehti. Jos tulee pitkä lämmin syksy, on sillä mahdollisuuksia vielä.

Jotain satoakin on tullut! Tässä on lähes koko papusato, tässä yhtenä päivänä keräsin vielä viisi papua, mutta se oli varmaan siinä, sillä kaikki taimet ovat hyvin näivettyneitä ja niistäkin kookkain on vain 20-senttinen.

Kesäkurpitsa tuli kylvettyä laatikkoon, jota täytin kompostimullalla ja siihen kyllä tulee satoa! Sitä on riittänyt naapureillekin, sillä en ole innostunut kokkaamaan joka samperin päivä. Tämä keltahedelmäinen oli 'Atena Polka' tai sinne päin. Viimeksi tein itämaalaistyylistä soosia punaisen currytahnan kanssa ja tuli kyllä todella hyvää.

Perunaa kasvaa tässä samassa loorassa ja se on ollut hyvin satoisa. Pitääkin yrittää muistaa syödä sitä. Ongelma on se, että kun on sikanälkä, ei silloin voi lähteä perunaa nostamaan tai kuolee nälkään ennen kuin ne on keitetty.

Lehtimangoldia päätin kylvää tänä vuonna, mutta unohdin hankkia siemeniä. Puutarhamessuilla sitten tuli vastaan taimia ja ostin potillisen. Osa niistä kuivui, mutta pari selvisi ja ovat tuottaneet lehtisatoa riittävästi, reikäistä kyllä, mutta mitä se haittaa.

Pidän mangoldin mausta ja rakenteesta kovasti ja mangoldifrittata onkin nyt ollut kova sana. 

Vieressä on punajuuren lehtiä, kävin eilen kaupassa ja hankin tarvikkeita bortš-keittoon. Jospa siihen tässä jonakin päivänä innostuisi? Tai ehkä sadon voisi vain korjata ja käyttää myöhemmin?

Joku on meinaan käynyt pupeltamassa punajuurien lehdet ja mietin, että seuraavaksi menevät ehkä juureksetkin. Perunoistakin on varsia syöty, mutta ihmettelen edelleen tuhojen vähäistä määrää. Kun peura tulee pihalle, niin yleensä siinä menevät kaikki ruusun ja hortensian nuput ja syysleimujen kukkavarret saman tien. Maa-artisokatkin ovat tulossa kukkaan ja ne syödään yleensä heti ensimmäisenä, kuten serkkunsa auringonkukatkin.

Olisiko sitten Trico garden -sumuttelu tepsinyt? Muistaakseni suihkutin sitä kaikille peuran herkuille pari viikkoa sitten.

Salaattia on riittänyt, niin että osa on päässyt kasvamaan toteemipaaluiksi. Kohta saan omat siemenet ensi vuodelle niistä. 

Tilli onkin itse kylväytynyt viime vuodesta. Tuossa piti varmaan keskellä olla rivi papuja tai herneitä, mutta niistä ei näy mitään.

Tuoksuherneistä olen huolissani. Lempivärisistä ei noussut kuin kaksi taimea, pari muuta oli ihan kivaa viininpunakukkaista ja sitten oli tuo yksi hailukka vaaleanpuna-valkoinen, jossa lienee jonakin vuonna kasvatetun Sir Jimmy Shandin geenejä, se on ihan sen värinen. Ainoa vain, että en halua sitä sotkemaan lempivärikimaraa. Olisi pitänyt kerätä siitä kukkia pois tai kitkeä heti, kun se alkoi kukkia, mutta en ole lainkaan niin järjestelmällinen.

Huomasin vain yhden palon niissä hyvän värisissä ja se on aika vähän! Ja siinäkin voi olla sitten noita muunvärisiä geenejä häiritsemässä väripuhtautta.

On tämä tarkkaa!

Toivottavasti Britanniasta saa taas tilata ja lempparimyyjälläni olisi vielä myynnissä sitä siemenseosta, josta tuli aivan ihania luumun, viininpunan ja valkean sävyisiä kirjavakukkaisia. 

Punakosmos Cosmos bipinnatus

Kylväytyneitä

 Mikä ilo onkaan löytää odottamattomia siementaimia!

Ihan kaikki ei odottamatonta ole. Punakatko on kaksivuotinen, ja kukki viimeksi kaksi vuotta sitten. Viime vuonna näin lehtiruusukkeita, joten osasin odottaa kukintaa taas tälle vuodelle.

Luontoportin mukaan tämä on tosin yksivuotinen; ihmettelen. Minulla tämä on niin selkeästi kaksivuotinen. Ehkä tämä ei sitten ole punakatkokaan (oli nimettömässä tienpiennar-siemenseoksessa, jonka kylvin neljä vuotta sitten). Lajin selvittäminen on haasteellista, kun sarjakukkaisia on niin valtavasti.

Oli mikä oli, tämä keskikesästä kukintansa aloittava sarjakukkainen on tavattoman kaunis!

Siemenet ovat karheakarvaiset ja leviävät varmaan helposti eläinten turkissa ja ihmisten vaatteissa.

Olin takuulla tarkoituksella heittänyt sen siemeniä myös ruusu-heinätarhaan, sillä tänä kesänä sielläkin kukki yksi katko. Sen vaaleat kukinnot voi kuvasta juuri ja juuri huomata. Päähuomion vie viininpunakukkainen kiiltoluppio 'Purpurea' sekä tänä vuonna kukkaan tullut karhunputki 'Ebony'. 

Toivon, että saan siitä edes pari siementä talteen, jotta voin yrittää saada uusia siementaimia. Tämäkin putki kun varmaan kuolee kukittuaan.

Pihatieltä käsin ruusu-heinätarha ja Rohan ovat yhtä ja samaa sekamelskaa, kun niiden välissä olevaa nurmikäytävää ei näy! Rohanissa kukkivat ihanat ruusut, tummanpunainen ja valkoinen, ja vähän muutakin. Edessä on vaaleanpunainen ruman värinen syreenileimu, ääh. No siitä enemmän joku toinen kerta.

Jos jatketaan lemppari-putkikasvien parissa, kukkii rikkaporkkanakin siellä täällä. Kaksivuotisena senkin elämäntehtävä on tuottaa runsaasti siementaimia. Kuvassa on lisäksi joku vanha jäärä.

Ei-niin-ihana siementaimilöytö on tämä, jota ihmeekseni olen tänä vuonna löytänyt pihaltani sieltä täältä, aiempina vuosina en ole tätä nähnyt. Ensin luulin joutuneeni elämänlankasabotaasin kohteeksi, mutta ihmettelin näitä kitkiessäni, kun juuri oli erilainen. 

Sitten yksi olikin yllättäen ehtinyt tehdä kukkanuput. Eihän nuo nuput ole elämänlangan nuppuja alkuunkaan. Pieni tutkiminen paljasti: yksivuotinen rikkakasvi kiertotatar. Jännä juttu, mikä viime talvessa on aktivoinut ne itämään.

Sitten ihmeellisten perennalöytöjen pariin. Kosteikkopenkissä havaitsin punalatvan tulossa kukkaan. Ainoa vain, että en ole punalatvaa tähän istuttanut. Tai olen, vuosikausia sitten rantapunalatvan tähän lähelle, mutta sen lehdet ovat erilaiset ja se kuoli ajat sitten. Tummavartinen täpläpunalatva kasvaa tästä reilun kymmenen metrin päässä. 

Viime syksynä istuttelin siemenkasvattamiani valkokukkaisia 'Ivory Towers' -rusopunalatvoja pariin paikkaan, mutta en tähän, ja niitä taimia ei enää ole, talvi vei ne, kuten monet muutkin.

Oli mikä oli, lämpimästi tervetuloa, punalatva, nappipaikan valitsit kosteikkopenkistä ojan partaalta! Etualalla näkyy keltakurjenmiekkaa ja takana kuningassaniaista ja lehtosinilatvoja, sopiva väli.

Sitten vielä ihmeellisempi ja ilostuttavampi löytö: vaaleanpunakukkainen tähkäverbena! Tai luulen, että tämä on se. Tätä aivan ihanaa kasvia olen istuttanut puutarhaani ainakin kahteen ellen kolmeen kertaan, mutta ne ovat kuolleet nopeasti. Kerran yritin myös kylvää, mutta mitään ei itänyt.

Ja nyt – tällainen yksilö on tulossa kukkaan aivan ufopaikassa. Tai ihan sopivassa paikassa; oikein sopivassa, kukkapenkissä, mutta ei lähelläkään paikkaa, jonne olin tätä istuttanut aiemmin. Loistopaikka sikäli, että tästäkin penkistä talvi vei monta kasvia. Tilalla oli tuhottomasti laidunkarstaohdakkeen siementaimia, joiden viidakkoa kitkiessäni tämän löysin.

Maailma on ihmeellinen paikka ja puutarhamaailma vielä ihmeellisempi. Onneksi minulla on tänä kesänä ollut valtavasti liian vähän aikaa kitkeä. Muuten tämäkin aarre olisi varmaan tullut nyhdettyä nokkosena sen kummemmin ajattelematta.

Liilakukkaista tähkäverbenaa löysin viime kesänä Sotkamon Taimistolta ja senkin ympäristöstä löytyy jonkin verran siementaimia. Tämä on valtavan kaunis kasvi, ja mikä parasta, perenna, toisin kuin meille liian talvenarka jättiverbena.

Kaikkein huipuinta on, että kun tänään tutkailin Rohania ja päivittelin sieltäkin nousevia nokkosia sun muita rikkakasveja, huomasin aivan tähkäverbenamaiset lehdet sielläkin! Voi kyllä olla muutakin, kukkanuppuja kun ei vielä näy. Voi olla vaikka rantatädyke.

Rohanissa nousee myös ihastuttavia pikkuisia tummia orvokkeja, jonkin menneiden vuosien orvokin jälkeläisiä.

Sitten siellä nokkosten sun muiden välissä on tällainenkin ihastuttava purppurainen tyyppi.

Jättiverbena Verbena bonariensis

Karhunputki Angelica

Kiertotatar Fallopia convolvulus

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Orvokki Viola

Punakatko Torilis japonica

Rantapunalatva Eutrochium cannabinum

Rikkaporkkana Daucus carota

Rusopunalatva Eutrochium fistulosum

Tähkäverbena Verbena hastata

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Kurjenpolvet

 Se elää sittenkin!

Ensin muihin aiheisiin. Tummakurjenpolvilla on meneillään hillitty toinen kierros, leikkasin kukkavarret pääkukinnan jälkeen, kuten kuvasta näkyy. Tämä ihanan värinen lajike on 'Lavender Pinwheel'. Taustalla kukkii yhä nukkasalkoruusu, kukkinut jo pitkään, ei ole peura käynyt syömässä sitä.

Yksi viime vuosien parhaista siemenkasvatuksista on ollut Geranium shikokianum. Ei ollut mitään tietoa tämän talvenkestosta, piti vain kokeilla. Se on viihtynyt todella hyvin, ei kärsinyt hankalasta talvestakaan, ja kukkinut ties kuinka pitkään, juhannuksesta asti.

En vain tiennyt taimipottia (yhtenä könttänä) istuttaessani, miten ja minkä kokoiseksi kurjenpolvi kasvaa. Se leviää lamoavilla lonkeroilla puolen metrin päähän istutuspaikasta. Tuli istutettua turhan lähelle polun reunaa. Kuvassa on siis yksi kasvi, tai taimirypäs yhdessä kohtaa.

Toivon, että siementaimia tulee kauemmas penkkiin, kun tämä on aika hyvä maanpeittokasvi, vaikka ei peitäkään mullan pintaa ollenkaan siinä määrin kuin joku tuoksukurjenpolvi. Mutta levittäytyy todella ansiokkaasti muiden kasvien väleihin.

Iso heinä on isosiniheinä, kukkaröyhyt ovat vasta nousussa. Siinä on todella upea, kestävä heinä meidän oloihimme!

Sitten alun kohulööppiin. Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on sittenkin elossa! Alkukesällä katsoin noita pieniä lehtiä ja mietin, ovatko ne tummakurjenpolvea vai rusokurjenpolvea. Pelkäsin pahinta, sillä talvi vei tästä kuistin edustan penkistä myös kaikki erikoisemmat esikot ja himalajanvuokon. 

Nyt tuli kukka ja jo toinenkin, ja identiteetti selvisi – se on kuin onkin rusokurjenpolvi!

Oikeanpuoleiset isommat lehdet ovat varmaan tummakurjenpolvea, mutta en uskalla sörkkiä maata, kun rusokurvenpolvi on todella pieni. Mutta sinnikäs!

Isosiniheinä Molinia caerulea var. arundinacea

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Rusokurjenpolvi Geranium × oxonianum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum