Saturday 13 February 2021

Kevään kaipuu

 Kottikärryn kääntöpiiri -blogi heitti Saaripalstalle ihanan Kevään kaipuu -haasteen. Haaste on siitä mukava, että siinä ei ole ennalta ohjattua aihetta, vaan aiheen saa valita itse (tai periaatteessa on "rakkaimmat keväiset kuvat", mutta kaikki kevätkuvathan ovat rakkaita!).

Niinpä valitsen aiheeksi vuokot. Keväällä tulee otettua tsiljoona kuvaa, joista vain murto-osa mahtuu blogiin. Tämä haaste onkin oivallinen syy nostaa niistä joitakin esille.

Ihan ekaksi pistän tärkeän keväisen asian: auringon voiman. Yhtenä päivänä kiinnitin huomiota siihen, että nurmikolla oli lunta enää vain niissä kohdissa, joihin oli puun varjo hetki sitten osunut. Kuvaan ei sitä niin erottuvasti saanut, mutta mukava muisto se on kumminkin.

Mutta ne vuokot. Ihan tavalliset sinivuokot, ja niin ihmeelliset! Karvaiset nuput nousevat pakkasta uhmaten.

Puutarhassani kasvaa muutama erikoisemman värinen, muun muassa tämä punertava sinivuokko. Muistikuvan mukaan istutin viime vuonna toisenkin punertavan, jolla oli oikein joku lajikenimi, mutta nyt ei ole mitään muistikuvaa, minne. Toivottavasti se keväällä löytyy!

Punertava ja tämä valkoinen sinivuokko kasvavat muotopuutarhassa, joka on parhaita kevätpaikkoja. Talon eteläpuolella penkit saavat runsaasti lämpösäteilyä heti, kun aurinko paistaa, ja keväällähän se paistaa!
Valkoisia sinivuokkoja on pari mätästä ja ne ovat luonnonkantaa lähisaarelta, ystävän antamia. Vieressä nousee pionin viininpunaisia versoja, mieletön kontrasti sen ja puhtaanvalkoisten vuokkojen kesken.

Tontillani kasvaa sinivuokkoa myös luonnostaan. Tämä tupas saattaa silti olla Ruissalon kantaa.

Ja sitten on unkarinsinivuokkoa. Tämä lajike on 'Blue Eyes'. Sen edessä kasvaa hyvin tummalehtinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy'.

En voi lopettaa tähän, vaan siirrytään muihin vuokkoihin, vaikka ne ovatkin eri sukua. Varsinainen vuokkojen suku on nimittäin Anemone, mutta sinivuokot kuuluvat sukuun Hepatica
Söpöliinit balkaninvuokot jatkavat vuokkojen esiinmarssia, tämä on 'Charmer'. Loistoseuralainen keltaisille narsisseille! Pikkuruiset pikkukäenrieskatkin tuovat keltailoa.

Väripilkkuja alkaa olla siellä täällä. Edessä kukkii ruusuherukka, pienet balkaninvuokot ovat tuolla matalien tulppaanien ja narsissien välissä. Patsaan takana erottuu toistakin vaaleanpunaista...

... siellä on hämyvuokko. Hankin tämän alun pienessä purkissa Särkän perennataimistolta aikoinaan, ja nyt olen voinut jo jakaa sitä muuallekin. Lajike on Anemone nemorosa forma caerulea, kirjaimellisesti valkovuokon sinertävä muoto. Sen vieressä on tarhavarjohiippa. 
Väriyhdistelmä ei toimi alkuunkaan. Olen jo siirtänyt valkovuokkoa rinteessä alemmas, voisikin keväällä siirtää loputkin. Ehkäpä kokonaan muualle, esimerkiksi muotopuutarhaan, jonne tuo sävy sopisi kuin nakutettu.
Ehkä tässä paikassa onkin ongelman syy. Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen hämyvuokkoon. Onhan se ihana, mutta tuo väri on jotenkin outo. Koska tavallinen valkoinen valkovuokko on kauneuden huippu, on kaikki muu jotenkin sitä vähemmän. Sama juttu kuin vaaleanpunaisilla kieloilla, joiden funktiota en suoraan sanoen ymmärrä lainkaan. Valkokukkaiset kielot kun kuuluvat maailman kauneimpiin kukkiin.

Ropleema voi tosiaan johtua sijoittelusta. Tässä on tupas samaa hämyvuokkoa narsissien ja kevätesikkojen seurana, eikä tämä pistä silmään.

Valkovuokkoja on lukemattomia värimuunnoksia. Nämä vihreäkukkaiset 'Virescens' -tyypit ovat huippuhauskoja. Lisäksi odottelen muutamaakin erikoisempaa sorttia ekaa kertaa kukkaan, ehkä jo tänä keväänä, niissä on ostettuja ja saatuja. Kun valkovuokko ensin muutaman vuoden asettuu, sitten se alkaa rehevöityä ja kukkia.

Puhtaanvalkoisissa valkovuokoissa on silti sellaista, joka saa sydämen läpättämään. Ehkä se on tuo puhdas kukka ohuen langan päässä nuokkuessaan. Kieloissa on samaa viehätystä. Tässä on kerrottu valkovuokko pystykiurunkannusten ja 'Spoirot' -virvanarsissien seurassa.

Samassa paikassa saniaistarhassa kasvaa myös kerrottu keltavuokko, aivan ihana sekin. Sen edessä kukkii kalvaspikarililja.

Mikähän mahtaa olla sinun suosikkivuokkosi?
Entä jaksaisitko osallistua haasteeseen esittelemällä vaikkapa jonkun ihanan keväisen kasvisuvun? 
Kuvia läpi käydessäni huomasin, että minun oli viime keväänä tarkoitus pistää juttu helmililjoista, sillä edellissyksynä olin istuttanut niitä ennätyspaljon erilaisia, mutta niin vain kävi, että se postaus jäi tekemättä. Keväällä on niin valtavasti asiaa, kun koko ajan tapahtuu. Joten voipi olla, että pistän vielä helmililjajutunkin tulille tässä joku päivä. 
Olisi myös kiva kuulla, mitä siellä sinun puutarhassasi viime keväänä kukki.

Tässä vielä Kevään kaipuu -haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu  -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu löytää ne.


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sinivuokko (lehtosinivuokko) – Hepatica nobilis
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

35 comments :

  1. Vuokoista on liian vaikea valita ihaninta, tykkään niistä kaikista tosi paljon!
    Ja jään odottamaan helmilijapostausta, ja muitakin kevätkukkijoita:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta töriset, vuokot ovat niin ihania kevään ilostuttajia, ja sitten on vielä kesällä ja syksyllä kukkivia korkeampia vuokkoja. Nämä matalat vuokkomättäät ovat kuitenkin varmaan niitä odotetuimpia.
      Nyt, kun pakkanen laski, alkaa olla todellista toivoa siitä, että jossain vaiheessa pääsee tekemään kevätkukkapostauksen ihan reaaliajassa sen sijaan, että julkaisee viimevuotisia!

      Delete
  2. Hieno postaus vuokoista. Ne ovat jokaisen puutarhan kaunistus, helppoja (ei aina) ja kukkivat pitkään. Valkovuokkoja pitää lisätä omaan puutarhaan vaikka ne joidenkin mielestä voivat äityä ongelmaksi. Minua ei haittaa jos leviävät, katoavat kuitenkin kesän mittaan pois näkyvistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän valkovuokko leviää mehevillä varastojuurillaan (ja varmaan keltavuokkokin, ja joissakin maissa syysvuokotkin muodostavat tiheitä kasvustoja), mutta en tiedä, ovatko ne nyt niin vahingollisia naapurikasveille. Meinaan tosiaan siirtää tuota hämyvuokkoa parempiinkin penkkeihin tuolta puolivilliltä alueelta. Muotopuutarhassa jo pari erilaista valkovuokkoa kasvaakin. Eivät ainakaan vielä ole tukahduttaneet yhtään mitään, ja kymmenisen vuotta niitä on siellä jo ollut.

      Delete
  3. Sini- ja valkovuokot ovat vaan niin ihania kevään merkkejä!
    Täällä nurmikot peittää vielä paksu kerros lunta..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keväästä saa silti jo unelmoida ;-) Ja viideltä on vielä valoisaa!

      Delete
    2. Näin on...on se vaan ihanaa. Toivotaan, että tänä vuonna saadaan keväästä nauttia pidempään. Muutama edellinen kevät on mennyt sellaista vauhtia..:)

      Delete
    3. Juu, tulisipa viipyilevä kevät. Tänä vuonna teillä ei ole kodinetsintärumbaa, toivottavasti saatte vain olla ja nauttia!

      Delete
  4. Ihania vuokkoja! Minulla kasvaa omassa pihassa vain valkovuokkoa, mutta mökin lähellä metsässä on sinivuokkoa ja joukossa paljon punaisia ja valkoisia yksilöitä. Niitä täytyy käydä joka kevät bongailemassa. Tuon kevään kaipuu haasteen voisi ottaa mukaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisikin tosi kivaa, jos osallistuisit haasteeseen! Vuokot metsässä ovatkin aivan superihania.

      Delete
  5. Vuokot ansaitsevat oman postauksensa. Hienoa, että keksit toteuttaa sen tämän haasteen puitteissa. Helmililja-postaustakin odotan innolla. Sinulla kun on mitä erikoisempia lajeja.
    Minulla on sini-, valko-, hämy- ja keltavuokkoa. Sinivuokosta olen ehkä kaikkein iloisin, koska sen kotiutumiseen meni todella pitkään. Itse asiassa olen kyllä iloinen valkovuokostakin. Siirsin sitä aikanaan kunnan metsiköstä meidän puolelle, jossa se on alkanut viihtyä. Metsikköähän ei enää ole, joten adoptoitu valkovuokko sai meiltä turvakodin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa ihanaa, että otit ihan lähivuokkoa, jonka asuinalue sittemmin hävisi! Näin sitä pystyy jopa yhden pihan avulla ylläpitämään jotakin paikallista lajia. Sehän voi osoittautua vaikka järisyttävän tärkeäksi.

      Delete
  6. Valkovuokot ovat ihania. Voi kun saisi omaan pihaan. Ostin syksyllä himalajanvuokon siemeniä ja niitä pitäisi kokeilla kasvattaa.

    ReplyDelete
  7. Sullon aivan ihana lumitilanne! Meillon vanhanaikaane, luminen talavi. Vuakot on ihania! Niiton tullu muutama haalittua omallekki pihalle. Sinivuakkoja putkahteloo pitkin puutarhaa. Oon niitä kaivanu jostaki poiski. Ystävältä saatu valakovuakko ei oo pahemmin levinny. On kait liian pimiäs paikas syreenien välis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, ei tuo ensimmäinen kuva ole nyt otettu, sekin on viime keväältä. Tosin näillä lämpöasteilla lumi sulaa oikein mukavasti! Mutta aikaa siinä tulee kulumaan ennen kuin tuossa vaiheessa ollaan.
      Syreenien välissä voi olla kuivaakin. Mutta valkovuokko on hyvä sinnittelijä niiden mehevien varastojuurtensa ansiosta. Voipi olla hyväkin, ettei mahottomasti leviä.

      Delete
  8. Ihana vuokkopostaus, kiitos tästä! Meillä on täällä luonnostaan valkovuokkoa joka saa mielellään levitä. Äidin mökiltä olen siirtänyt sinivuokon. Siinäpä ne sitten...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovatkin niitä ihania, luonnon ihmeitä, eikä se niiden koristearvoa vähennä, päinvastoin.

      Delete
  9. Olipa kiva tulokulma keväthaasteen käsittelyyn. En ole tiennyt, että on valkoisia sinivuokkoja ja sinisiä valkovuokkoja! Vuokot ovat kyllä niin ihania, että niiden toivoisin lisääntyvän ja leviävän täällä omallakin tontilla.
    Värien sointuvuuteen kannattaa kyllä panostaa, yhteensopivilla kumppaneilla parantaa kaikkien osapuolien näyttävyyttä ja parhaiden puolien esiin tuloa!
    Kiitos että osallistuit, opin taas uutta Sailan oppitunnilla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No on, kaikkea on :-D Tuo valkoisen sinivuokon kohdalla, joskus ekoja kertoja, kun laitoin kuvan siitä blogiin, joku lukija huomautti, että se on valkovuokko :-D Mutta jos ei tosiaan tiedä, että sinivuokko voi olla valkoinenkin ja jos kuvassa ei näy lehtiä kunnolla, niin voihan siinä erehtyä.
      Niin totta tuo, että vieruskaveri voi rumentaa kasvin kuin kasvin, ja toisaalta myös kohottaa. Niinpä lapio esiin, heti kun maa sulaa!
      Kiitos sinulle ihanasta haasteesta!

      Delete
  10. Tulin vain toivottamaan Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Ja erityistoivotukset Mustille! <3<3<3

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Me ja erityisesti Musti kiitämme! Musti onkin nauttinut tänään aurinkoläikistä, jotka saavat kohta 15 vuotta täyttävän senioripantterin villintymään ja jahtaamaan omaa häntäänsä kuin pentu ikään.
      Tähän postaukseen oli tarkoitus laittaa kevätkuva Mustista, mutta se unohtui kelkasta, seuraavalla kerralla sitten.
      Hyvää ystävänpäivää sinullekin!

      Delete
  11. Ihanat kuvat olet valinnut! Kiva, että osallistuit haasteeseen. Hyvää ystävänpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, hyvää ystävänpäivää sinullekin!

      Delete
  12. Ihanat vuokot ja kevään heleä vihreys <3 Toistaiseksi täällä ovat kukkineet ainoastaan tontin alkuperäiset valkovuokot (puhdas valkoinen ja vaaleanpunertava muoto), arovuokko sekä balkaninvuokko. Sinivuokko ihan minkä värisenä tahansa on ostoslistalla ja hämyvuokon kukintaa olen odottanut jo neljä vuotta. Tällä hetkellä odotan kyllä ihan eniten sitä, että syys- ja amerikanvuokkokylvökset lähtevät itämään. Hyvää ystävänpäivän iltaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, sinulla on siellä luonnon vaaleanpunaista valkovuokkoa! Joskus vuokkoja saa tosiaan odottaa. Ostin muutama vuosi sitten Kauppilan loppusyksyn alennusmyynnistä pari pussia näivettyneitä Green Fingersin juurakoita, pari lehteä niistä on vain noussut, mutta ei kukkia. Ehkä jonakin vuonna... rehevöityisivät ensin edes!
      Pikaista itämistä kylvöksillesi!

      Delete
  13. O-li-si-pa ke-vät.

    Siperiatilanne näyttää siltä, että pihan kaiveluun ja siementen piilotteluun pääsee heinäkuun kolmannella viikolla.

    ReplyDelete
  14. Ei ihme, että valitsit vuokot kevätpostauksen aiheeksi, ovathan ne vallan ihania! Minulla kasvaa vain valko-ja sinivuokkoja, ihan luonnosta siirrettyjä, jotka sitten ovatkin kovasti alkaneet viihtyä meillä. Sinivuokkoon minulla on muistot jo lapsuudesta, kun kotimme lähettyvillä Saimaan rannalla oli alue, jossa kasvoi sinisenään sinivuokkoja. Sinne pääsin aina keväisin niitä isän kanssa ihailemaan ja siitä asti on sydämen läpättänyt sinivuokoille! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai kun ihanat sinivuokkomuistot! Täälläkin on Paraisilla yksi ihana rantalehtoalue, jossa kasvaa paljon sinivuokkoa.
      Lapsuudenkotini pihassa oli ihanaa sinivuokon muotoa, jossa oli valkoiset kukat vaaleansinisillä läikillä. En yhtään tajunnut niiden erikoisuutta enkä ymmärtänyt kerätä niistä siemeniä talteen, kun koti myytiin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!