Heti, kun aurinko paistaa, tulevat perhoset esiin. Otin kopin Sarin puutarhat -blogin
pörriäiskasviteemasta ja kokosin tähän joitakin kuvia keskikesän parhaista perhos- ja pörriäiskasveista. Kaikki muutkin öttiäiset ovat tervetulleita puutarhaani, ovathan ne mm. lepakoiden ja lintujen tärkeää ravintoa. Etenkin poikasvaiheessa nämä eläimet tarvitsevat runsaasti proteiinipitoista ruokaa.
Luonnon oma mäkimeirami on todellinen magneetti. Se on täpötäynnä heti, kun aurinko paistaa.
Mäkimeirami on etenkin nokkosperhosten suosiossa, tai ehkä se kertoo jotakin niiden tämänhetkisestä yleisyydestä. Muitakin löytyy, tässä kaiketi pikkukultasiipi kimalaisen seurassa.
Mäkimeirami viihtyy vanhan talon kivijalan eteläseinustalla, siinä on kuumaa ja kuivaa. Laventeliakin siinä kasvaa, ja parrakkaita kurjenmiekkoja.
Sekä syyshohdekukka, joka ei ole tämän suurempi. Tämä ei siedä talvista märkyyttä, sitä ei tässä hiekkaisessa maassa räystään alla juuri olekaan, mutta eipä ole kosteutta sitten kesälläkään. Kateellisena katson muiden blogeissa kuvia upeista syyshohdekukista!
Heinäsirkkoja on paljon, kuten aina. Iltaisin siritys on korviahuumaava, kuin olisi etelässä. Huussin seinässä komeili kookas hepokatti, kenties lehtohepokatti. Tyypin pituus yli viisi senttiä, melkoinen näky. Todella hieno otus.
Huussista alarinteeseen kohtasin kauniin kaaliperhosen ahdekaunokilla. Ahdekaunokit kukkivat vapaasti kukkapenkeissäni, ne ovat kauniita ja kukkivat pitkään – sekä ovat tärkeitä hyönteisille, kuten näkyy.
Viereisessä ruskopenkissä on väriminttu 'Melissa' suosittu. Sitruunaperhonen on vaikea kuvattava, sillä se aterioi siivet supussa ja ainoa mahdollisuus ikuistaa siivet päältäpäin on yrittää saada siitä kuva lennossa.
Koukataanko sitten muotopuutarhaan? Harjaneilikat ovat suosittuja. Nämä on muuten kasvatettu aiemmin mainitun Sarin lähettämistä siemenistä ja värikirjo on aivan mahtava, suurkiitos yhä!
Piikkiputket ovat erinomaisia pörriäiskasveja, onhan yhdessä kukinnossa satakunta pikkuruista kukkaa.
Ruuhka-aika alppipiikkiputkessa.
Mirrinminttu jää niukin naukin kakkoseksi.
Marjat syön suoraan puskista, tämä vanha karviainen tekee makeita ja mehukkaita, isoja marjoja. Kannattaa katsoa ennen kuin laittaa marjan suuhun, sillä ne maistuvat muillekin!
Mennään vielä Rohaniin. Sielläkin tapasin kärpäsen, tällä olikin todella hieno sininen väritys. Ehkä lihakärpänen. Kukka on rikkaporkkana.
Ojakärsämöltä löytyi seuraava hieno, tämä perhonen on punatäplä, sen tarkempaa lajimääritystä en uskalla yrittää.
Rohanin parhaita perhoskasveja on sielläkin kasvavan värimintun lisäksi etelänruusuruoho. Tämän koko ajan avautuvat uudet kukat eli pitkä kukinta-aika on sen salaisuus, lisäksi tietysti kukan muoto, johon perhosen on helppo laskeutua, ja runsas mesipitoisuus.
Kuvaan on osunut ainakin kaksi perhosta ja kaksi kimalaista samaan aikaan.
Olisi mukava kuulla, mitkä ovat teillä parhaita perhos- ja pörriäiskasveja.
Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Karviainen – Ribes uva-crispa
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Rikkaporkkana – Daucus carota
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Väriminttu – Monarda
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Kiva postaus! Pitäisi itsekin yrittää saada kuvia. Laaja mirrinminttualue on meillä ollut oikea mangneetti - siellä käy monen lajin kuhina, jota on hauska seurata. Keittiöpuutarhan ”niitty” kaikkine kukkineen ja yrtteineen on myös hyvin suosiossa. Samoin loistosalviat, purppurapunalatvat, punahatut jne. Olen oikeastaan ajatellut, että en huomaa omassa puutarhassa vähenemistä näissä pörriäisissä ja perhosissa - ehkä joskus on ollut sitten vielä enemmän.
ReplyDeleteKoivuangervojen lehdiltä löysin 5 valtavaa toukkaa, olisivatko olleet syreenikiitäjän toukkia? Kuljetin nämä nokkospusikkoon, missä oli muitakin lajeja, toivottavasti kelpaisi näille korvauksena angervon lehdistä.
On kiva lisä kuvausharrastukseen yrittää saada kuvia perhosista kukilla. Lisää vaikeuskerrointa ;-) Mirrinminttu onkin loistava siitäkin, että se kukkii niin pitkään. Juuri kun luulee, että kukinnat alkaa olla ohi, tulee niitä vain lisää ja lisää, norkot vain kasvavat pituutta!
DeleteSe niittysi onkin varmasti loistava perhospaikka. Ihanaa, että on laaja piha täynnä monenlaisia kukkia, se on varmasti paratiisi perhosille ja pörriäisille.
Kiitäjät ovat tosi hienoja!
Minulla hyviä on mm. Arvilan alkuperäinen maksaruoho, iisoppi, mäkimeirami, sinipiikkiputki ja piparminttu. Myös hortensioissa on välillä perhosia.
ReplyDeleteIIsoppia pitääkin hankkia, en vieläkään ole muistanut sitä hankkia tänne. Hortensioissa en ole huomannutkaan perhosia, tosin mulla on niitä kovin vähän, kun on sekä kuivaa että peuroja, hortensioille vahingollinen yhdistelmä. Nyt kyllä viime vuonna välivuotta pitänyt Endless Summer alkaa olla täynnä kukintoja. Pitääkin tarkkailla sitä!
DeleteIhania ötököitä. Kuvailin kimalaisia ja mehiläisiä myös joku päivä. Niitä oli sadejakson jälkeen paljon mm oreganossa, tähtiputkessa ja kurjenpolvi Orionissa. Perhoset ovat uudestaan saapuneet, mutta vasta oreganossa olen huomannut niitä. Ollut turhan tiheästi sateita, silloin kun olen ollut kotona.
ReplyDeleteNo voi harmi. Toivottavasti sade loppuu, tai sitä alkaa tulla sopivin välein. Täällä näyttää sadekausi loppuneen; tälle aamulle luvattiin sadetta, mutta aurinko paistaa eikä ennusteessa sitten enää olekaan sateita. Jännää, että elokuun alkaessa tuli kesäisempi sää kuin heinäkuussa.
DeleteTuollaiset kasvit jotka houkuttavat perhosia ovat kivoja...saa katseltavaa ja ihailtavaa kaksin verroin.
ReplyDeleteNiin on! Etenkin kimalaisia on talvisin kova ikävä, niiden söpöä pörinää ja karvaista pyöreyttä. Onneksi minulla on Ransu, se pörisee ympäri vuoden.
DeleteUpeita kuvia pölyttäjiä houkuttelevista kasveista ruokailijoineen! Meillä tarhakeijunkukka 'Hans' on ollut selvästi paras kimalaismagneetti tänä kesänä. Ikkunasta näkyy, että purppurapunalatvassa lentelee nyt myös joku. Avautuva syyssyrikkä on jo houkutellut perhosia ja maksaruohot ovat takuuvarma magneetti joka vuosi. Oregano ja nukkapähkämö ovat myös loistavia pörriäis- ja perhoskasveja meillä. Yllättävän paljon pikkusydämillä ja peittokurjenpolvillakin käy porukkaa. Eniten ötököitä näkyy sellaisissa kasveissa, missä on kerralla paljon kukkia auki tai mitä on isommalla alalla. Tästä postauksesta inspiroituneena lisäsin sinut vähän jälkikäteen kimalaishaasteeseen. Käyhän vilkaisemassa :)
ReplyDeleteKäyn heti vilkaisemassa! Kimalaiset on niin huippuja. Hans on ostoslistallani jo siksikin, kun se on niin kaunis ja kehuit sitä hyväksi, mutta sitten vielä tämäkin ominaisuus, ehdottomasti hankittava heti, kun vastaan tulee siis! Punalatvat eivät olekaan vielä kukassa täällä.
DeleteLoppukesä on ihanaa aikaa juuri perhosten ansiosta :)
ReplyDeleteOnhan se, tosin aloin kommenttisi perusteella miettiä, onko loppukesä erityisen perhoisaa aikaa. Näin ei taida minun pihallani olla, niitä on keväälläkin paljon, nokkos-, neito- ja sitruunaperhosia ja suruvaippoja, ja koko kesän. Se on kyllä ihanaa. Kevään eka kimalaisen kohtaaminen on vuoden huppuhetkiä.
DeleteMukava kun on noita siivekkäitä kavereita. Perhoset ovat koruina kukilla. Meillä lapinanuhuksissa on kimalaisia paljon, mukavan pörrösiä ovat! Tässä vanhassa koivikossa on kangasmaitikkoo luonnostaan aluskasvillisuutena ja siinä pörrevää kimalaisia paljon. Tarpeellisia on kaikki pörisijät ja liihottelijat!
ReplyDeleteNauhukset ovat ihania pörriäis- ja perhoshoukuttimia. Maitikka on kuulemma hyvä mesikasvi, juuri jostain kirjasta luin myös tämän. Voisinkin etsiä kangasmaitikan siemeniä jostain ja kylvää omaan pikku koivikkooni, se on niin kaunis.
DeleteYritän tutkailla tuota maitikkoo ja jos siemeniä löyvän otan yhteyyttä syksymmällä. Mie kun oon ajatellu sen juurista levviivän!
DeleteKiitos! Tarkastan ensin, löytyykö sitä lähempää. Luulisin sitä täältä saareltakin löytyvän - voisinkin lähteä sitä etsimään! Sienet ja mustikat eivät riittävästi houkuttele metsälle, mutta kukkabongaus kyllä. Varmaan se juurista leviää, mutta sitten pitäisi kaivaa kasvia maasta, ja kun sitä ei saa tehdä kuin omalla tontilla.
DeleteIhania ötököitä ja kasveja!
ReplyDeleteJos puutarhasta puuttuvat ötökät, tunnelma on jotenkin vajaa. Onneksi tänä kesänä meillä ainakin tuntuu olevan ennätysmäärä kaikenlaisia öttiäisiä tekemässä tärkeää työtä ja kaunistamassa puutarhaa.
On hyvä, että asiaan on kiinnitetty yleisellä tasolla huomiota ja ihmiset ovat heränneet pörriäisten vähenemiseen.
Oman puutarhurin urani aikana olen törmännyt kaksi kertaa asiakkaisiin, jotka vaativat, ettei heidän pihaansa saa tulla yhtään ötökkää. Toinen lisäsi vielä vaatimusta, että kasvisto pitäisi olla sellaista, ettei yksikään lintu haluaisi tulla puutarhaan.
Olin aivan ihmeissäni kummallakin kerralla. Miten ihmiset voivatkaan joutua noin kauas luonnosta!
En tiennyt miten palautan nämä ihmiset maan pinnalle kertomalla, etteivät he pysty hallitsemaan luontoa ja eristää omaa tonttiaan kaikelta elolliselta.
Hui kun on tosiaan jyrkkiä ja omituisia vaatimuksia, mutta meitä on niin moneen junaan. On silti surullista, että puutarhaa ei nähdä elollisena osana luontoa. Hyvin sanot, että jos ötököitä ei ole, on outo tunne, ehkä sellainen, kuin olisi jossakin tekonurmella tekomaailmassa. Öttiäisiä on onneksi täällä paljon ja sen myötä lepakoita ja lintuja, ne ovat niin hienoja eläimiä.
Delete