Wednesday 19 August 2020

Elokuun kalenteripojat

Arvaako kukaan, ketkä?

Kyllä! Me!
(Ekassa kuvassa Milo, tässä Pena ja Arttu).

Kävi eräänä päivänä niin, että olin huristamassa autolla, kun tajusin olevani ajamassa kohta Naukulan ohi. Kävi niin ihmeellisesti, että Naukulan Mamma oli matkalla kotiin ja niinpä olimme ovella samaan aikaan. Pääsin näkemään Pinkkitassun U-pentueen pojat juuri ennen kuin lähtivät omiin koteihinsa!

Minulla oli kamerakin mukana, kun olin tulossa työkeikalta. Naukulan Mamma sai loistoidean perhepotretista. Siinä piti vain olla melko nopea.

Pena ja Arttu olivat lähdössä omille teilleen sekunnin kolmasosassa. Milo on selvästi mamman poika.

Milolla ei ollut kiire mihinkään. Hertta-emon seura kelpasi hyvin eikä kuvaaminen haitannut yhtään.

Hertta piti varmuudeksi Miloa tassulla paikoillaan, mutta ei varmaan olisi tarvinnut.

Milo osaa poseerata nätisti jopa emon takatassun alta.

Hertta taisi jo kaivata omaa rauhaa ilman pikkupentuarkea.

Joo.
Viiksiäkään ei ehdi tässä kiireessä suoristaa.

Namu osallistui ruokahetkeen, eikä sitä yhtään haitannut saman pöydän ääressä istuva paparazza. Olisi ehkä häirinnyt, jos tyyppi olisi pyrkinyt samoille raksuapajille. Pikkupojat kyllä saivat syödä samasta kasasta, siihen Namu suhtautui tyynesti, onhan se super-isomummu.

Sylillinen onnea: ihanat Naukulan pikkupojat (Sulo sai tietenkin monta pusua myös!) ja Naukulan Mamma ♥ Kiitos, kun sain tulla käymään!

Asia tarkoittaa sitä, että olemme kaupungissa. Mustin ilme on sen mukainen.

Onneksi pääsemme pian takaisin myyräapajille. Meillä kävi kaupunkikodissa vieraana kiva koira, mutta siitä ei valitettavasti ole kuva-aineistoa. Ransu yritti olla päästämättä koiraa sisään, Musti pyrki puskemaan sitä. Molemmat vastaanotot hämmensivät hieman.

Koira oli vanha tuttu, Mustin lapsuudenystävän Vannin tytär Lávvi, lapinporokoira. Musti meni sen kanssa syömään samalle kipolle ja pyrki puskemaan ja nuuhkimaan. Lávvi-raukka hieman jähmettyi.

Ehkä seuraavalla kerralla tulee siitäkin kuvia! Musti on aika mainio suhtautumisessaan koiriin, se on niin rauhallinen. Ei se kaikkia pyri suinkaan puskemaan, mutta Lávvi oli vanha tuttu.

24 comments :

  1. Pantteri puskee koiraa 🙀 Menen sanomattomaksi - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä aika outoa useimmille kissoille ja koirille, mutta sellainen on Musti.

      Delete
  2. Ihana kolmikko ja tuo kuva Naukulan Mammasta poikien kanssa ❤

    ReplyDelete
  3. Söpöjä kaikki! Musti kyllä näyttää niiiiin tympääntyneheltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti niin viihtyy ulkona, että se todella tylsistyy kaupungissa.

      Delete
  4. Nyt on kalenterikissoja moneen lähtöön!<3 Kissatalo Naukulan kissat ovat erikoisen hienoja turkkiensa kuvioinniltaan, taitavat olla rotukissoja.


    Voi Musti, elän kanssasi näin etänä murhettasi, tottahan se harmittaa vietävästi se sellainen kaupunkielämä, kun on saalistajaksi syntynyt, ja siellä saarivaltakunnassa vapaana tottunut olemaan ja maita ja mantuja suvereenisti hallitsemaan. Onneksi kesää on vielä jäljellä, ja pääsette kaikin saarelle pian takaisin.

    Ransu näyttäisi antavan kolmanneksi viimeisessä kuvassa Mustille suukon! Hellyttävää, Ransu pitää veljeä hyvänä kun toisella on vaikeaa! <3<3<3

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naukulan kissat ovat eurooppalaisia, se on toiminut Pinkkitassun-kasvattajan sijoituskotina jo monta vuotta. Tällä viimeisimmällä pentueella oli todella hienot kuviot, ne näkyivät jo ekasta pentukuvasta, jossa vastatynsyneet pennut olivat hamsterin kokoisia.
      Musti on niin aktiivinen. Kyllä se minua sitten komentaakin leikkimään monta kertaa päivässä, kun se kaipaa tekemistä. Koisan vierailu oli ehkä mukavaa vaihtelua.

      Delete
  5. Ihana kuva Naukulan kissaMammasta pikkupoikien kanssa.
    Ymmärrän Mustia, kyllä maalla on parempi olla. Teidän pojat osaavat hienosti sosiaaliset kuviot koirienkin kanssa. Naapurin isäntä tuli vuosia sitten näyttämään meille lapinkoiranpentuaan eikä Nero ole vieläkään antanut hänelle anteeksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä eläin maalla paremmin viihtyy kuin kaupungissa. Ransu on joustavampi asuinpaikan suhteen, vaan ei eläinten. Se ei oikein siedä koiria.
      Voi Nero :-D ♥

      Delete
  6. Kissaton kissaihminen on sulaa vahaa tällaisten kuvien äärellä. Melkein tungin sormeni läppärin näytölle päästäkseni silittämään ihania pikkukissoja.
    Mustin ilme on suorastaan pysäyttävä. Että taas minut tänne kaupunkiin on raahattu. Onneksi Ransu on mukana ja hellii Mustin murhetta helpommaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naukulan pennut kuten aikuisetkin kissat ovat niin ihania, reippaita, hyväturkkisia, kauniita, hauskoja, persoonallisia. Kyllä nuo pikkuiset olivat ehtiväisessä iässä; sanoisin, että omiin koteihin lähtö tuli juuri sopivaan aikaan Naukulan aikuisten kannalta :-D
      Mustin mielestä kaupunkiin ei tarvitsisi ikinä lähteä, sillä kuka nyt kotoaan haluaisi poistua, kun siellä on kaikki, työt ja huvi. Valitettavasti itse en halua jättää sitä päiväkausiksi tai jopa yli viikoksi, niinpä se joutuu välillä lusimaan kerrostalossa. Onneksi melko harvoin ja korona-aikaan entistä harvemmin, kun palaverit on netissä.

      Delete
  7. Tuo ensimmäisen kuvan kissa on vähän kuin Hipsu pienenä. Meillä Elmo ja Hipsu ovat niin hyviä kavereita, että Hipsu välillä puskee Elmoa ja ne ovat tosi paljon yhdessä. Rasmus sen sijaan on enemmän sellainen "yksinäinen soturi", vaikka minun kaveri kovasti silloin kun on kotona.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissan ja koiran ystävyys on niin sydäntälämmittävää. Ihanat Hipsu ja Elmo. Useimmat kissat ei kai niin koirista välitä.

      Delete
  8. Oi joi, nyt olen kateudesta vihreä, olet päässyt näkemään Naukulan poikakolmikon livenä. Mustin tunne on tuttu kun oli neljä päivää Helsingissä, on se vaan paljon tylsempää kaupungissa kuin kotona maalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ymmärrän. Olen vieläkin niin onnellinen siitä sattumasta, että osuin Naukulan kulmille juuri sopivaan aikaan ja kehtasin soittaa, vaikka olin varma, että Naukulan Mamma on keskellä puhelinpalaveria. Pena lähti saman päivän illansuussa omaan kotiinsa, eli oli viimeinen hetki tavata pojat!
      Onneksi pääsit jo kotiin, Mustikin pääsee ihan pian täältä kärvistelemästä.

      Delete
  9. Olipa hyvä kun soitit ja aikamoinen sattuma totta tosiaan :) Ihan mahtavaa, että ehdit pojat näkemään ja upeaa, että kamerakin oli matkassa ♥ Kiitos Saila ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli niin ihanaa! Jospa vaikka nähtäisiin uudemmankin kerran ennen joulua ;-)

      Delete
  10. Noiden poikien kuvia ei voi koskaan olla liikaa! Onneksi itsekin pääsin niitä katsomaan ja palluttamaan. 😻 Tuo kuva Mamma N:stä ja pojista on ihana!

    Musti on kuin Sulo, koirakuiskaaja 😀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Palluttamaan ♥ Ne ovat kyllä niin pallutettavia tapauksia!
      Ai niin, Sulollakin on koirakamu lapsuudesta. Se varmasti vaikuttaa paljon. Mustinkin syntymäkodissa oli koira tai koiria.

      Delete
  11. Somia on kissanpennut ja leikkisii. Hyvä kun siun kissat mualle piäsöö myyräjahtiin. Meilläkin mänis saalistava kissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Työtä tekevä kissa on maalla tuiki tarpeellinen, kyllä siinä saa jyrsijät kyytiä. Tosin pari myyrää on elävänä kannettu sisäänkin tänä kesänä, enkä ole ihan varma, ovatko ne vielä häipyneet jonnekin kellariin tai ulos, tai ovatko kenties asettuneet taloksi.

      Delete
  12. Ihanat pikkupojat ja isommatkin! <3 Olen seurannut pentueen kasvua Instagramista ja on kyllä vaarallista seurattavaa ikuista kissavauvakuumetta potevalle.

    Mustihan on oikea herrasmies - koirillekin! Murunen tapaa aina silloin tällöin koiria aidan takaa. Koirat yleensä saavat hepulin, kun näkevät kissan. Murunen istuu vain tyynenä aidan takana. Luulen sen näyttävän salaa keskikynttä, kun koirat niin sekoavat. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Murunen ihan takuulla näyttää keskikynttä :-DDD
      Nuo pikkupojat ovat aivan valloittavia tapauksia ja onneksi heidän elämäänsä pääsee yhä somessa seuraamaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!