Monday 31 August 2020

Valkoiset perennat -haaste

Nytpä ei kukaan voi minua hätäisyydestä syyttää. Lappalainen etelässä -blogin Nila pisti tammikuussa liikkeelle Valkoiset perennat puutarhassa -haasteen. Ajattelin siihen osallistua ja ehdin jopa haastaa Kasvin paikka -bloginkin ennen kuin itse olen haasteeseen osallistunut.
Nyt huomasin ihanan ystävän siemenestä kasvattaman valkokukkaisen purppurasilkkiyrtin kukassa ja samalla mieleen muistui tämä haaste. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


Nyt kukkii vielä kaukasiankirahvinkukka, joka on mainio mesikasvi, jalkaansa ojentava kimalainen esittelee.
Näin elokuussa puutarhassani onkin vain vähän valkokukkaisia perennoja, ja kun rajasin aiheen tiukasti niin, että mukana ei saa olla sipulikukkia eikä kaksivuotisia, eikä tietenkään ruusuja, kun ne eivät ole ruohovartisia, niin ajattelin, että tästähän tulee ihan lyhyt postaus. No ei tullut. Maratooni tuli. Odotas vain. Siirrytään kasvukauden alkupuolelle, ihanaan toukokuuhun.

Silloin saniaistarhassa kukkii kerrottu valkovuokko 'Spoirot' -virvanarsissien seurassa.

Alkukesällä kukkivat varjohiipat. Ihastuttava valkovarjohiippa metsäpuutarhapenkissä orvokin seurassa.

Vuokko-esikkopuutarhaa sulostuttaa tarhakalliokielo. Tässä yhtenä päivänä muistin hetkeä, kun näin tätä ison alueen oppilaitokseni puutarhassa Englannissa puiden alla. Opiskelimme siellä kasvientunnistusta ja puutarhanhoitoa. En varmaan ollut törmännyt tähän kasviin Suomessa. Ihastuin päätä pahkaa.

Narsissivuokko.

Tänä kesänä hankin täysin uuden tuttavuuden: himalajanvuokon. Istutin tämän aarteen kuistin eteen, jossa se on varjossa ja potentiaalisesti kosteassa, mutta tällä hetkellä paikka on rutikuiva. Ainakin se on siinä silmien alla, joten olen huomannut kastella sitä.

Juhannuksen aikaan paahdepenkissä on paljonkin kaunista valkoista. On kerrottu sikoangervo eli kaunoangervo.

Valkolehdokki.

Sekä lukuisia päivänkakkaroita ja tähkähietalilja. Paahdepenkkiä en ole tänä vuonna juuri esitellytkään.

Johonkin puolivarjon paikkaan päätyvät keväällä Viherpeukaloilta tilatut valkoiset 'Album' -metsäkurjenpolvet. Olen kasvatellut niitä purkeissa kesän ajan. Puutarhassani kasvavat itsekseen tulleet luonnon metsäkurjenpolvet, joten luulisi tämänkin viihtyvän.

Alkukesällä kukkivat myös lukuisat akileijat, joista valkoinen lehtoakileija kasvaa muotopuutarhassa.

Rohanissa on puolestaan 'Tower White' täysin erilaisessa värimaailmassa, 'Samobor' -tummakurjenpolvien seurassa.

Heinäkuussa siellä kukkii 'Moon of Nippon' -kiinanpioni, tässä jo kukinnan lopulla 'Claude Shride' -marhanliljan kansa.

Lisää pioneja. 'Eskimo Pie'.

'Duchesse de Nemours'.

Sarjakukinnot ovat edelleen suuresti mieleeni. Tässä japanin- ja lehtoakileijan risteymän seurassa karhunjuuri.

Rohtosuoputki 'Daphnis', Ransu esittelee.

Tämän kesän uutuus on viimevuotisesta metsän perennat -siemenseoksesta tullut putkikasvi, jonka luulen olevan myrkkykirveli. Valtavan kaunis, nupulla vaaleanpunertava ja kukassa valkoinen. Siemenet täytyy ottaa talteen ja kylvää varmaan purkkeihin nyt ens alkuun. Ja kas, se onkin kaksivuotinen, nyt tuli rikottua sääntöä. Mutta olen halunnut esitellä tämän jo jonkin aikaa!
Tämän serkku, vaaleanpunainen 'Roseum' -karvakirveli, joka on oikea herkkujen herkku, ei ikävä kyllä ole noussut. Kylvin sitä syksyllä. Moni muu samasta syyskylvöstä on kyllä elossa ja kasvussa, mutta se valitettavasti ei.
Kaksivuotisuuden takia en ottanut mukaan rikkaporkkanaa, mutta niitä on jo tullut ihasteltua. Kuvia läpi käydessä tuli vastaan niin paljon esittelemättä jäänyttä, että päätin keskittyä enemmän niihin.
☞ Korjaus: kasvi onkin luultavasti punakatko ☜

Loppukesällä kukki vielä ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki, tässä yhdessä ruudan kanssa.

Mutta nyt harpottiin jo kesää eteenpäin, piipahdetaan vielä kesä–heinäkuun taitteeseen. Hopeapiippo on ihanimpia koristeheiniä ja oivallinen muotopuutarhan kuivassa, varjoisammassa päässä. Utuisen violetti ukonhattu Aconitum ferox on sille oivallinen väripari, näissä on unenomaista tunnelmaa.

Muotopuutarhan toisessa penkissä kukkii valkokukkainen myskimalva 'Alba'.

Ja kolmannessa valkokukkainen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' vähän sekavassa kuvassa.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on oikea kaunotar mutapuutarhan reunalla.

Alppipenkistäkin löytyy valkoista: rusolaukkaneilikka 'Alba'.

Yksi lempikukistani on tähtililja, silti harvoin sitä esittelen. Se kukki jo heinäkuussa.

Ojakärsämö, kaiken kanssa ihana, tässä sinipiikkiputken.

Pitkä kukinta-aika on myös harjaneilikoilla, tämä valkoinen on kukkinut jo kuukausia. Ai niin, ei kaksivuotisia perennapostaukseen... meni jo.

Ja sitten on vielä valkoinen varjolilja, tyylikkyyden huippu. Ai niin, ei sipulikukkia...

Loppuun pieni vaan ei vähäpätöinen: valkoapila. Ei sentään kukkapenkissä (paitsi kirjavalehtisinä versioina), mutta nurmikolla. Sitä rakastamme minä ja pörriäiset.

Haastan valkoisista perennoista kertomaan Betweenin Rikkaruohoelämää -blogista, sillä sain vastikään häneltä niin ihanan valkokukkaisen bensarahan, nimittäin 'Hågelby White' -tarhaviinikärhön. Kävimme yhdessä Mustilan taimipäivässä, tosin kärhö tuli napattua paluumatkalla Sofianlehdon puutarhasta. 
Ihastuin valtavasti kyseiseen kärhöön Kasvin paikka -blogin postauksessa, joka oli haastepostaus tähän valkoiset perennat -haasteeseen. Kärhön lajikeimi tuli esille kommenteissa ja sieltä se syöpyi mieleeni.
Tänään tämä ihana kärhö päätyi kuistini kulmalle, toivottavasti pääsen ihastelemaan ja esittelemään sen suloisia riippuvia kellokukkia, jolloin ihastut sinäkin!


Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harjasärmäputki – Selinum carvifolia
Himalajanvuokko – Anemone rivularis
Hopeapiippo – Luzula nivea
Japaninakileija – Aquilegia flabellata
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Karvakirveli – Chaerophyllum hirsutum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Myrkkykirveli – Chaerophyllum temulum
Myskimalva – Malva moschata
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Punakatko – Torilis japonica
Purppurasilkkiyrtti – Asclepias incarnata
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Rohtosuoputki – Peucedanum palustre
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Ruuta – Ruta graveolens
Sikoangervo – Filipendula vulgaris
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Valkoapila – Trifolium repens
Valkolehdokki – Platanthera bifolia
Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum 'Niveum'
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Varjolilja – Lilium martagon
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

38 comments :

  1. Suuri määrä valkoista! Ja taas kaveja, jotka ovat minulle outoja. Kukkainen bensaraha on juuri hyvä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä oli todella valtavan ihana bensaraha, toivon, että se ilahduttaa paljon pidempään kuin seteli.

      Delete
  2. Kiitos sinulle kun kiinnostuit vielä tästä haasteesta näin se sai taas uutta potkua. Sinulla onkin paljon sellaisia valkoisia mitkä olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia. Sinun tietämys on kyllä ihailtavaa ja täällä mekin sitten pääsemme näin sinun kauttasi etäopiskelun piiriin 🤗😁

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle! Päätin osallistua jo tammikuussa, mutta jotenkin kummasti on aina ollut muuta asiaa. Kevätkukatkin kun aloittivat jo tammikuun puolella, yhtäkkiä olikin raportoitavaa. Mielessä tämä on koko ajan ollut, mutta mihin ihmeeseen on 7 kuukautta hurahtanut! Olisi kivaa, jos haaste nyt alkaisi kiertää, tämä on hyvää aikaa hankkia ja istuttaa uusia kasveja, jos jostakin kasvista innostuu.

      Delete
  3. Voit varmaan arvata, että tämä postaus on minun mieleeni!
    Löysin monta uutta ihanuutta, jotka ehdottomasti haluan omaan puutarhaankin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kyllä arvaan, ja mukavaa, että huomasit postauksen! Tuo valkoinen kärhö Hågelby White ainakin sinulla kuuluisi olla. Sofianlehdosta se tosiaan löytyi. Reetta Kasvin paikka -blogissa kertoi tilanneensa sen Saksasta, niinpä olin superiloinen, kun sellainen löytyi ihan täältä kotimaasta. Sofianlehdon kärhöt ovat kookkaita, isoissa ruukuissa ja hyvinvoivia. Täytyykin muistaa kastella tänään sen istutuspaikka hyvin uudestaan, se oli aivan järkyttävän pölisevän kuiva.

      Delete
  4. Tulipa taas monen monta uutta tuttavuutta. Kirvelin tiedän, sen sijaan karva- tai myrkkykirvelin kuvat pitikin katsoa tarkkaan. Vitsi, miten kaunis ojakärsämö on sinipiikkiputken kaverina.
    Minun valkoisten kukkieni valikoima kalpenee mennen tullen esittelemiesi herkkujen äärellä, vaan ei haittaa. Otan haasteen mielelläni vastaan.
    Hågelby White tuokoon iloa kuistisi kulmalla tulevinakin vuosina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt tuleekin sekoitusta pakkaan, sillä maustekirveli ei ole ollenkaan näille sukua, se on Anthriscus cerefolium eli koiranputken, Anthriscus sylvestris, serkku. Nämä karva- ja myrkkykirvelit ovat Chaerophyllum-sukua. Karvakirveli ei kai ole myrkyllinen, mutta kuten nimikin kertoo, myrkkykirveli on, tosin ei niin vahvasti kuin vaikkapa myrkkykeiso. Sarjakukkaisissa on näitä erittäin myrkyllisiä. Olisi silti kiva, jos Chaerophyllum-kirveleille olisi annettu jokin muu kuin syötävän maustekasvin nimi!
      Ojakärsämö on ihan suosikkini, siksikin, että se on itsekseen löytänyt tiensä kukkapenkkeihin (no, pari vuotta sitten kylvin kyllä sen puolikerrannaista versiota ja sitäkin nyt löytyy kukkapenkeistä). Se sietää kuivuutta, peurat eivät syö, on täydellinen kumppanikasvi niin monelle kukalle. Kukkakin on söpö kuin mikä ja kukkii pitkään.
      Mukava juttu, jos osallistut haasteeseen!

      Delete
  5. Ihania valkoisia ja hieno bensaraha : ))

    Joskus muutama vuosi sitten en ollenkaan tajunnut valkoisia kukkia, ja nyt ihmettelen, miten olen voinut ajatella noin, Nehän ovat aivan ihania! Niitä löytyy yhä enemmän meidän pihasta, tasapainottavat hyvin muita värejä ja usein loistavat ihan itsekseenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisin todeta tasan saman kuin sinä. Tai no, koin valkoiset kovin tyylikkäiksi, ja onhan valko-vihreys tavattoman kaunista. Silti omaan puutarhaani olen halunnut luoda monenlaisia värimaailmoja, joista valkoinen on vähemmistössä. Mutta kuten Helene Schjerfbeck sanoi: taulussa kuuluu olla siveltimenveto valkoista ja myös mustaa; sama pätee puutarhaan.

      Delete
    2. Hyvin on Helene sanonut : )

      Delete
  6. Voi, mikä kattaus kaikenlaista ihanaa valkoista perennaa. Monta oli ihan outoa ja osa löytyy minultakin. Tuo kerrottu sikoangervo jäi jotenkin erityisesti mieleen, en ole siitä aikaisemmin kuullut ja näytti niin kauniilta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sikoangervot ovat suloisia. Täällä meidän saarella niitä kasvaa kuivilla tienpengermillä ja kalkkikaivoksen kallioiden päällä, eli ovat täysin erilaisen kasvupaikan kasveja kuin serkkunsa mesiangervot. Mataliakin nämä ovat. Tuo kerrottu on kuin minikokoinen morsiuskimppu ♥

      Delete
  7. Voih miten kauniita & erikoisia kukkasia, jotka vain sinä saat menestymään paratiisissasi. Upean näköistä kukintaa, onkohan enää perennaa olemassa mitä Sinulla ei vielä ole..? Minulla on yksi haaste kohta odottanut 3 vuotta, että ei tuo vielä mitään..olen muuten käynyt Hågelbyssa, Botkyrkassa. Siellä ihana Hågelbyparken. 🤍 samettihortensia mobiilina..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle ihanasta silkkiyrtistä ♥ Onneksi otin kuvan silloin kun otin, toissa yönä oli kukkavarsi jo syöty. Aiemmin en ollut kukkia ikinä ehtinyt nähdäkään, tai voi olla, ettei kukintoa vielä olisi kehittynytkään, mutta varren latva on aina syöty.
      Heh, no on vaikka kuinka paljon perennoja, joita minulla ei ole. Ihan tarkoituksella ei ole punatähkiä eikä jaloangervoja, sillä en yhtään tykkää kummastakaan. Ja varmaan monta muutakin.
      Vau, olet käynyt Hågelbyssä! En edes yhtään tiedä, missä se on. Kuulostaa kivalta, Ruotsin puistot on usein niin kauniita ja monilajisia.

      Delete
  8. Kyllä oli monenlaista herkkua tässä postauksessa💚 Valkoinen rauhoittaa värikkäiden kasvien rinnalla ja tähän aikaan vuodesta ei mikään voita vaikkapa valkoisen syysleimun hehkua tummenevassa illassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkoinen on kiva. Voi, jäisivätpä syysleimut joskus syömättä, niin niitä kannattaisi istuttaa. Tai on minulla muutama, mutta ne ovat aika turhia, kun latvat syödään.

      Delete
  9. Monia valakosia kasveja , joita en tienny olevankaan. Mie nyhin tuon ojakärsämön penkistä pois, ol valkoalpin tukahuttoo. Hohtopiikkiputki rotevana sille hanttiin pan! Meillä tuo laukkaneilikka 'Alba' vielä on nupulla. Ihanat tuo tähtililja ja pionit! Tuo Harjasärmäputki on hieno, kestäskö leikkona kimpuissa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ojakärsämö luonnonkukkana kuuluu varmaan niihin, joita täytyy karsia. Hyvä tietää, että valkoalpi ei pärjää sille.
      Monet sarjakukkaiset ovat hyviä leikkokukkana, en osaa sanoa tuosta harjasärmäputkesta, kun en harrasta leikkoja. Se on monivuotinen, siinä missä moni sarjakukkaisista on kaksivuotinen.

      Delete
  10. Eipä varsinaisesti yllättänyt tämän postauksen pituus, kasvimääräsi bloggauksista nähneenä. :) Huikea määrä, huikean ihania.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näköjään :-D Kummasti noita valkokukkaisiakin on, vaikka en erityisemmin niitä keräile.

      Delete
  11. Valkoinen on hieno ja tasapainoittava väri puutarhassa. Monia ihanuuksia sinulla on puutarhassasi, osa ihan tuntemattomia minulle. Itse nautin tällä hetkellä valkoisen leimun kukinnasta puutarhassani. Kaunista alkavaa syyskuuta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se toden totta tasapainottaa ja sopii kaikkiin väreihin. Leimut ovatkin valkoisina todella ihania.
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  12. Kylläpäs niitä valkoisiakin sitten löytyi vaikka millä mitalla! Hienoja erikoisuuksia, mutta myös noita ihan tuiki tavallisia pioneita, akileijoja ja ojakärsämöä. Toivottavasti "bensaraha" viihtyy pitkään kuistin nurkalla ja kukkii tulevina vuosina runsaasti. Aurinkoista syyskuuta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan, että bensaraha kasvaa ja viihtyy!
      Kiitos, kaunista syyskuuta sinnekin! Tänne toivon edelleen sadetta, alkaa olla hyvin toivottoman näköistä jo. Kaikki on lurpallaan.

      Delete
  13. Paljon kauniita valkoisia! Mikä on tuo akileija-karhunjuuri -kuvassa oleva heinämäinen kasvi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on hietalaukkaa, Allium vineale. On kylväytynyt tuohon penkkiin hurjasti, mutta on niin soukka ja sipulikin niin pieni, ettei siitä paljon haittaa ole.

      Delete
  14. Himalajan vuokko; onpa kaunis 🤩🤩

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ON tosi kaunis! Valkoisessa kukassa on siniset heteet, hienon näköinen. Toivottavasti se viihtyy!

      Delete
  15. Kauniit valkoiset ja mikä määrä loppujen lopuksi. Yllätyin itsekin kun tein tätä miten paljon valkoisia löytyy vaikka olen luullut että minulla on niitä hyvin vähän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä niitä tosiaan on. Toisaalta, olen itsekin tarkoituksella luonut muotopuutarhaan valko-violettia ja Rohaniin valko-tummaa värimaailmaa, joten kai niitä silloin jo kertyy. Sipulikukkia on todella paljon valkoisena. Kevätkesällä valkoisena kukkivat puut tekevät puutarhasta niin kauniin, juhlavan.

      Delete
  16. Aah, mitä kuvia! Suosikkini tuo, missä näkyy Mustin koppi, vaikka Herra itse kuvasta puuttuukin. Pusut pojille!

    ReplyDelete
  17. Kylläpä sinulla kasvaakin paljon kauniita, valkoisia kasveja. Tarhakalliokielon juurakon hankin viime syksynä ja kesällä sain jo ihailla kahta kukkavanaa, on se kaunis!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti se pian laajenee! Sehän leviää vähitellen paksuilla pötköjuurillaan. Silloin se on entistä kauniimpi ♥

      Delete
  18. Upeita valkoisia kukkia! Miten muistatkin kaikkien nimet..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tietysti muistan, muistat sinäkin ystäviesi nimet :-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!