Saturday 15 August 2020

Länsilaidan uusia, vanhoja ja ihania


Päivänliljoja olen istuttanut lukuisia, harva niistä suostuu kukkimaan. Paikan pitää olla sekä aurinkoinen että sellainen, ettei multa ole rutikuivaa. Saa nähdä, miten tämä viime kesänä istutettu 'Nile Crane' käyttäytyy. Useammin päivänliljoille käy puutarhassani niin, että ne pikku hiljaa pienenevät eivätkä suinkaan ala rehevöityä.

Värimätsäys 'Potomac Lavender' -leijonankitoihin on täydellinen, mutta nämä kasvavat aivan eri paikoissa. Huomasin vain asian, kun kuvat sattuivat olemaan vierekkäin ruudulla.

'Nile Crane' asustaa kohdassa, jota levensin viime vuonna. Tässä vähän värejä keskikesältä. Ukontulikukkia, ruusunätkelmää, laidunkarstaohdakkeita ja rikkaporkkanaa.

Austin-ruusu Lichfield Angel kukkii yhä, myös Lady of Shalottiin on tulossa lukuisia uusia kukkia, ellei peura syö nuppuja.

Kuva ylämäestä päin. Laidunkarstaohdakkeet kukkivat edessä, takana pilkottaa jotain sinistäkin.

Se on ritarinkannus 'Summer Skies'; aivan hurmaavan värinen! Tämä on ihan sattumaa, sillä ostin tarjous-taimikassin Taimimoisiolta pari vuotta sitten, ja tämä oli kassissa. En tiennyt väriä, kun lykkäsin sen tähän.

Nyt illat alkavat hämärtyä aiemmin, aurinko laskee eri suunnassa. Tonttini länsilaita kylpee silti ilta-auringossa. Tuomipihlajat (vasemmalla sirotuomipihlaja ja oikealla portin edessä rusotuomipihlaja, joka kasvaa ruskopenkissä) ovat kasvaneet hyvin.

Innostuinpa etsimään kuvia koko kesältä toukokuulle asti, sillä niin moni asia on jäänyt kirjoittamatta tänne, ei vain ole ehtinyt joka asiaan. Toukokuun valo ja tuomipihlajien kukat ♥

Tässä länsireunaa toukokuussa, silloin väritys on keltainen, valkoinen ja sininen. Kevätesikoita, narsisseja ja kultaherukka.

Keväällä tässä kukkii lukuisia helmililjoja ja Orkneyltä tuotu aarre, kerrottu mukulaleinikki. Sen kanssa saakin olla tarkkana, ettei hävitä sitä, kun kesäkuun jälkeen mukulaleinikeistä ei näy maan päällä enää mitään. Niitä kasvaa tontillani niin runsaana, että en kiinnitä huomiota maasta nouseviin pikku mukuloihin, jos jotain uutta istutan. Mutta tätä ei saa kaivaa ylös, niinpä merkitsin tämän kepillä.

Vähän ylempänä kiviaidan edessä kukkivat isohelmililjat ruusuherukoiden alla huhti–toukokuussa. Ah tuota kevään valoa! Sitä on jo ikävä. Onneksi mennään kevättä kohden koko ajan, se lähestyy! Enää seitsemän kuukautta maaliskuuhun!

Olen ajatellut tehdä postauksen aiheesta ilahduttavat ylösnousemukset, mutta en sitten ole ehtinyt. Tässä yksi siihen sarjaan kuuluvista: pyreneittenlilja, jonka istutin viime vuonna. Muut liljat nousivat keväällä, tästä ei kuulunut mitään. Kunnes aivan touko–kesäkuun vaihteessa huomasin lehtitupsun, joka on kuvasa keskivaiheilla vähän huonosti näkyen varjossa. Iloinen löytö! Kukkia ei tänä vuonna vielä tullut, mutta ehkä ensi vuonna. Pyreneittenlilja on ulkonäöltään kuin keltakukkainen varjolilja, ja sellaista olen havitellut vuosikaudet. Oikein raikkaankeltaiset kukat, ihanat.

Alkukesällä tuossa kukkii lämpimänkeltainen kultapäivänlilja, sekin tuli yllärinä Taimimoision kassissa, ei ollut taimilappuakaan, joten en yhtään tiennyt, millaisia kukkia odottaa. Lehdistä sen kuitenkin pystyi päättelemään päivänliljaksi. Tätä samaa lajia minulla on siemenkasvatuksenakin varttumassa, joten ihana keltainen alkukesän päivänliljaloisto on taattu.
Kuvassa alareunassa näkyy 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukkaa, se kukki alkukesällä ja nytkin on pari kukkaa. Niiden takana on hyvin talvehtinut, mutta erittäin pieni purppurahelmimarja. Huomasin sen alimmassa oksassa, lähes maan tasalla, pienenpieniä palloja: ehkä kukkanuppuja, tai sitten jo kehittymässä olevia marjoja! Ne olisi kiva nähdä, ne ovat violetteja, aivan epätodellisen näköisiä. Niiden vuoksi puskan istutin ja toivon sen selviävän talvista.

Kuparivaahterakin on vasta pikkuruinen, mutta se on lähtenyt hyvin kasvuun. Tämän pitäisi jo olla varmempi talvehtija. Vakka-Taimessa, josta tämän ostin, tämä on jo iso puu. Koristearvo on etenkin kanelitangon värisessä, koristeellisesti kuoriutuvassa kaarnassa. Siksi tämä on näkyvällä paikalla istutusalueesta ulos tulevan kielekkeen etuosassa.

Lähdetäänkö sitten vielä vähän alemmas. Paahdepenkki on jäänyt kokonaan raportoimatta, enkä nytkään sitä tee, se ansaitsee oman postauksensa. Vanhimmat istutusalueet eivät ole niin kiinnostavia kuin uudet, tietenkään, ja siksi niistä ei tule niin intoiltua ja kerrottua. 
Tälle voisi tehdä saman kuin tein viime viikolla kosteikkopenkille: kaivaa kaiken ylös ja kitkeä kunnolla, jakaa ja istuttaa uudestaan. Mutta ei nyt, sikurien kukinta-aikaan, sillä ne ovat taivaansinisen ihania! 
Etualalla punalehtinen 'Marleena' -marjaomenapensas on jo tehnyt minipieniä marjan alkuja. Jännä väriyhdistelmä tuo punaruskea ja taivaansininen.

Sininen hetki.

Loppuun vielä ekaa kertaa kukkiva, siemenestä kasvatettu pallo-ohdake Echinops tjanschanicus, ei suomenkielistä nimeä. Tämä asustaa huussin vieressä vuokko-esikkopuutarhan kuivassa alaosassa. Väri on todella makea hailea liila. Ihanaa, kun pääsee näkemään kasvin kukassa ensimmäistä kertaa ikinä, vieläpä itse kasvatetun. Tätäkin sai kasvatella pari vuotta. Nyt toivon siementaimia.

Tein nyt ekaa kertaa postauksen uudella bloggerilla, eikä tässä ollut mitään ihmeellistä. Aina aiemminkin olen tosin ladannut kuvat yksitellen, kun olen jutun edetessä päättänyt kuvien järjestyksen. Tai sitten kuvien lataamisongelmat sun muut on korjattu tähän mennessä. Avainsanatkin sai kerralla laitettua. Mikä helpotus huomata, että kaikki toimii hyvin.


Isohelmililja – Muscari latifolium
Kultaherukka – Ribes aureum
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kuparivaahtera – Acer griseum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Leijonankita – Antirrhinum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Purppurahelmimarja – Callicarpa bodinieri var. giraldii
Pyreneittenlilja – Lilium pyrenaicum
Päivänlilja – Hemerocallis
Ritarinkannus – Delphinium
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sikuri – Cichorium intybus
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica
Ukontulikukka – Verbascum thapsus

19 comments :

  1. Minua aina ihmetyttää kukkien/kasvien olomuoto. Tuo pallo-ohdakekin on niin säännöllinen, kuin joku olisi sen piirustuspöydällä suunnitellut. Kuitenkin ilman harppia ja viivotinta. Ihmeellistä!

    Oivallinen idea koota samaan postaukseen erilaisia valo-olosuhteita. Kevään ja loppukesän valossa on merkittävä ero päivälläkin.

    Vitsi, että on ihana tuo Sininen hetki -kuva. Harvoin sitä fillari ja kukat sointuvat noin hyvin toisiinsa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. PS. Blogger toimii nyt huomattavasti joustavammin kuin kesäkuussa. Kuvat latautuvat nopeasti ja tunnisteet onnistuvat.

      Delete
    2. Mukava kuulla, että hankaluudet ovat historiaa. Nyt ainakin se sujuu helpommin, että blogger automaattisesti olettaa haluavani kuvat täysikokoisina, ja niin haluankin, kun laitan ne oikean kokoisiksi valmiiksi. Aiemmin piti aina valita se erikseen. Sen sijaan tunnisteiden laittaminen on hitusen hankalampaa, mutta vain ihan vähän. Joutuu poistamaan ne kirjoittamansa sanan kolme ekaa kirjainta, kun aiempi versio täydensi sanan itse, siis silloin, kun sana on jo luettelossa.
      On muuten aivan ihmeellistä tuo, miten luonto pystyy tuottamaan noin täydellisiä ja säännöllisiä asioita! Etenkin kukissa sitä näkyy. Toisaalta luonnossa on myös valtava määrä kaaoksen tapaista, vaikka siinäkin joku järjestys lienee. Vähän niin kuin kotonani ;-)

      Delete
  2. Minä olen tehnyt nyt kaksi viime päivitystä uudella bloggerilla. Ekalla kerralla viikko sitten kuvat tökkivät pahasti. Tänään latasin kaikki kuvat kerralla ja onnistui hyvin. Tein postauksen sitten sen mukaan, mihin järjestykseen ne päätyivät ;) Ehkä ensi kerralla sitten jollain järkevämmällä tavalla... Aivan ihania sinisyyksiä tässä postauksessasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli suuri helpotus huomata, että tökkiminen on jäänyt historiaan, vähän pelonsekaisin tuntein tämän jutun tein, mutta onneksi nyt kaikki toimii.

      Delete
  3. Blogger on toiminut nyt hyvin, ehkä virheet on saatu korjattua. Vähän tietysti vaatii opettelua että löytää kaikki toiminnot. Sininen hetki on ihana, sikuri ja pyörä, tismalleen saman väriset. Kuparivaahtera on uusi tuttavuus, kaarnan väri kuulostaa hienolta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi uusi blogger on saatu toimimaan.

      Delete
  4. Oi alkoi kiinnostaa tuo kuparivaahtera💚 Olisi ihanaa korvata joku pihan monista metsävaahteroista kuparisella versiolla😍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla on jossain paperikuva-arkistoissa kuva siitä opiskeluajoilta Englannista. Se on todella kaunis, ehkä enemmän (hyvin) iso pensas kuin puu, usein monirunkoinen. Sen kaarna on jotain aivan ihanaa (sitä odotellessa!) ja lehdetkin enempi sen muotoiset kuin saarnivaahteralla. Aivan ihana tapaus.

      Delete
  5. Ihana sininen hetki;)
    Ja voi hitsi, nyt tuli kevätikävä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevätikävä alkaa heti, kun kevät loppuu ;-)

      Delete
  6. Ihana kuva tuo sininen hetki!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on ihana kohta! Sikurit pistävät kukkansa kiinni jo iltapäivällä, joten täytyy olla nopea kameran kanssa.

      Delete
  7. Taivaansiniset ritarinkannus ja sikurin kukat ovat ihanan hempeitä. Myös kevään ruusuherukat ihastuttavat. Alkoi kiinnostamaan erityisesti tuo sikuri; käytätkö sitä myös ruoanlaitossa, lehtiä tai juuria? Ennenhän siitä taittiin tehdä kahvinkorviketta.

    Rapsutukset, silitykset ja halaukset Ransulle ja saarivaltakunnan kruunaamattomalle Musti-kuninkaalle ! <3<3<3

    T : Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. En ole käyttänyt sikuria, tai tuota villimuotoa. Tänä vuonna kylvin salaattisikuria ja se on hieman liian karvasta makuuni (voi johtua kuivuudestakin, kun olen huono kastelija). Mielummin juon kahvini kahvina, mutta jos tulee pula-aika, niin täytyy alkaa kaivaa juuria, kuivattaa ja jauhaa :-D
      Pojat kiittävät! Musti onkin takanani tuolissa odottamassa, että menemme sänkyyn nukkumaan.

      Delete
  8. Sikuri ja Summer Skies voisivat olla myös väripari. Kaikesta uudesta tosiaan tulee aina oltua innoissaan. Vanhat penkit voivat olla näyttävämpiä, mutta uusissa on istuttajalleen enemmän kaikkea jännittävää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisivat toimia yhdessä, sikuri tosin tekee niin paljon siementaimia, että en ehkä halua saada sitä tuohon ritarinkannuksen kanssa samaan penkkiin. Riittää, että yritän kitkeä satoja sen siementaimia muotopuutarhasta vuosittain yhä vain, sinne kun istutin ensimmäisen sikurini.
      Uudesta tulee intoiltua, vanhasta ei niinkään, vaikka vanhat penkit ovat täydempiä.

      Delete
  9. Veikeä päivänlilja! Sopisi kyllä hienosti tuon leijonankidan kaveriksi. 'Summer Skies' on myös varmasti yksi kauneimpia ritarinkannuksia, mitä on olemassa. Kiva oli katsella kevätkuviakin välillä, vaikka ei tässä menossa olevassa hetkessäkään mitään vikaa ole. Yöt tosin voisivat olla vähän lämpimämpiä, ettei tarvitsisi vielä miettiä, pitäisikö sittenkin käydä jo varuilta laittamassa paprikoille harsoja. Aurinkoista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Epäilin vähän minäkin, että 'Summer Skies' olisi kauneimpia mitä on, ainakin se on oman puutarhani kaunein! Kunhan taimi tuosta vielä kasvaa ja kehittyy, ja kasvattaa juuristoa. Taimi oli pieni, niin kuin ale-kasseissa nyt yleensä on, sellainen kuivasta kesästä kärsinyt. Ostin silloin myös joitakin pensaita kolmella eurolla, kun Taimimoision kastelulampikin oli kokonaan kuivunut eikä heillä enää ollut kasteluvettä! Se oli erityisen kuiva kesä.
      Suomen kesä on niin äärimmäisen lyhyt!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!