Kompostionnea

Että osaa ihminen olla onnellinen omasta kompostimullasta! Tai tämä ei ole ihan multaa, sillä täällä saariston kuivuudessa ja tuulessa avokomposti ei toimi niin hyvin kuin voisi. Osa siitä jää aina kuivaksi, reunoilta ja päältä, vaikka sitä käänteleekin, eikä maadu täysin.
Kukkapenkkien päälle se on loistotavaraa.

Compost Happiness!

Tällä kertaa kompostin puoliksi palanut osasto tyhjeni Rohaniin, jossa koko 12-metrinen istutusalue sai kunnon katteen, sitä riitti myös toiselle heinä-ruusutarhan puolelle ja aiemmin mainittuun katajan aluspenkkiin.
Edellisessäkin kuvassa näkyi ihanasti kukkiva näsiä, tässä edustalla viimevuotisista lehdistään vielä kiinni pitävä pyökki 'Rohan Weeping'.

Penkissä nousee jo sitä sun tätä, joten talikollisia viskoessa sai tähdätä väleihin. Silkkipionin versot ja kookkaat nuppupallerot lupailevat ihanaa kukkaloistoa.

Katajapenkki sai oikein paksun katteen, sillä tässä kasvaa paljon kaunista, joka kaipaa selvästi muhevampaa maata. Maa on yllättävän kuivaa, kun ottaa huomioon, että vieressä on mutapuutarha. Ransu esittelee.
Tiesitkö muuten, että muta tai märkä savi on erittäin tärkeää pääskysille ja muillekin linnuille? Ne käyvät napsimassa kosteaa mutaa pesänsä rakennustarpeiksi keväällä. Jos on kuivaa, ei hyvää materiaalia löydy ja pääskysenpesä on vaarassa romahtaa kesken pesinnän. Siinä on yksi hyvä syy perustaa mutapuutarha. Eikä haittaa, jos se kesällä on kuivana, kuten omani.
Kiviä on vähän romahdellut reunoilta talven aikana, mutta oikeastaan tykkään tästä enemmän luonnollisena, ei niin rakennetun näköisenä. Perfektionistit taitavat nyt siellä ruudun takana vetää järkytyksestä henkeä, mutta onneksi täällä ei perfektionisteja asu, epätäydellisyydentavoittelija vain. Ehkä ei sielläkään?

Ransu esittelee yhden katajapenkin suuraarteista, jonka takia haluan parantaa sen maata. Tuossa nousee himalajanjättililja.

Tuossa noin!
Punaisessa villissä penkissä asustava japaninjättililja on myös herännyt eloon ja tehnyt lehden. Viime kesän toivoton kuivuus, niin ja toissa kesän, ja kai joka ikisen kesän, on verottanut näitä niin, että kumpikaan ei ole kasvanut isommaksi tai kukkinut – vielä. Tai tämä himalajanjättililja onkin istutettu vasta viime keväänä, sipuli oli kyllä valtava. Laitoin sen tuohon paikkaan siksi, että sen juuret löytävät kosteutta, jos vain älyävät kasvaa oikein syvään.

Kompostin oikean puolen tyhjennettyäni suoristin senkin – vasen puoli suoristui syksyllä – ja tyhjensin vielä täyden puolen päällimmäiseksi vuoden verran seisseen huussikompostin. Kirsikka kakun päälle.
Ai että ihminen osaa olla onnellinen kompostistaan! Ihanasti sieltä löytyi lierojakin. Liero – naisen paras ystävä! Hyvän puutarhalapion lisäksi.

Huussitynnyreitä on kaksi, toinen on sisällä huussissa ja toinen sen seinustalla, joko täytenä muhimassa tai kuten nyt tyhjänä odottamassa taas käyttöön pääsyä.

Kompostin vihoviimeiset pahnanpohjat päätyivät kivimuurin edustalle, sillä huomasin siinä viime viikolla kitkiessäni, kuinka savimaa on siinä(kin) kuin betonia. Ruusuherukoiden välissä kasvaa marhanlilja, joka takuulla arvostaa muhevaa katetta.

Oi tätä onnea! Parin kolean sadepäivän jälkeen taivas on muuttunut siniseksi ja aurinko lämmittää. Sadetta toivoin ja onneksi sitä saatiin.

Uusia narsisseja avautuu koko ajan. Karhunlaukkojen välissä kukkii 'British Gamble', uusi hollantilainen lajike.

'British Gamble' on roteva ja istutin sitä portin viereen, jotta se näkyisi tielle ja vierailulle tuleville ystäville. Britanniassa olen ihastunut tapaan istuttaa laajat alueet narsisseja porttien pieliin ja pihatien varteen tulijoita ilostuttamaan.

Osan narsisseista pidän yksityisenä salaisuutenani jakaen ne vain teidän kanssa, ja myös livenä pihakierrokselle lähtevien ystävien. Pikkuinen virvanarsissi 'Spoirot' ei näy kauas saniaistarhan siimeksestä, sitä pitää mennä katsomaan.

Kääpiö-'Elka' on haalistunut kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Tämä on aivan hurmaava pikku tyyppi. Taustalla avautuu 'Pink Charm', todella kivan värinen korkea narsissi. Nämä kasvavat karhunvatukan ympärillä hyvin aurinkoisessa paikassa. 'Elka' olikin kevään ensimmäinen avautunut narsissi pihassani, jos joku muistaa.

Yksi asia, josta bloggaamisessa erityisesti tykkään, on vuoropuhelu. Ihan tällä tasolla ei tule keskusteltua muissa somekanavissa, siksi ne ovat minusta köyhempiä eivätkä korvaa bloggaamista, eivät yllä lähellekään. Riina nosti Versoja Vaahteramäeltä -blogissaan esille ihanan valkoisen idänsinililjan ja kertoi siitä, miten se hiljalleen leviää, vaikka ei niin nopsaan kuin sininen perusmuoto.
Omat valkoiseni (lajikenimi taitaa olla ihan vain 'Alba') istutin aikanaan vaahteran alle, missä on hyvin kuiva paikka, vaahteralla vahvat kaiken imevät juuret, ja maa on tässä(kin) kivikovaa savea. Olen hiljalleen parantanut maata humuksella – risuilla ja lehdillä – ja valkoiset sinililjatkin ovat hiljalleen alkaneet levitä alun järkytyksestä toivuttuaan. Metsäpuutarhamaisessa varjopaikassa ne loistavat ihanina valopilkkuina.
Keltaiset 'Pagoda' -koiranhampaat viihtyvät tässä yllättävän hyvin, oikeassa alakulmassa näkyykin yksi. Nuput ovat jo esillä lehtiruusukkeiden keskellä.

Huhtikuun nuppuyllätyksen järjesti kuitenkin juhannuspioni. Tämä kasvaa kyllä lämpimässä paikassa talon kivijalan eteläpuolella, mutta että nuppu alkaa avautua jo huhtikuussa!

Ransu puolestaan hykertelee onnesta saatuaan keinutuolinsa takaisin vahaamisoperaation jälkeen, joka kesti useita viikkoja.


Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänsinililja – Scilla siberica
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Karhunlaukka – Allium ursinum
Koiranhammas – Erythronium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Näsiä – Daphne mezereum
Pyökki – Fagus sylvatica
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Pienet siniset ilot

Viimeksi postasin ihanasta kerrotusta mukulaleinikistä. Sen vieressä alkaa olla Muscari vuraliilla toinenkin kukkavarsi kukassa. Se on todella söpö pikkuinen.

Moni pieni on vaarassa jäädä kokonaan raportoimatta, kun koko ajan tulee muuta uutta kukkaan. Tässä Crocus yalovensis. Varsinainen krookuspostaus taisi jäädä tekemättä, nyt niiden aika on lähes ohi.
Ehkä se olisi ihan ajankohtainen syksyllä, niiden istutusaikaan? Siihen asti kun taitaa olla riittämiin muuta uutisoitavaa.

Rotkolemmikit ilahduttavat kukillaan aikaisin. Nämä tekevät nuput niin matalina, ettei niitä huomaakaan, ja yhtäkkiä alkaakin pieniä lemmikkimäisiä kukkia avautua. Kukkia avautuu samaan aikaan, kun kukkavarret venyvät ja kohta tämä on ihana sininen polvenkorkuinen kukkapilvi. Tämä kirjavalehtinen lajike on 'Silver Wings'.

Super-ilostuttaja on kerrankin onnistuneesti talvehtinut turkinkaihonkukka 'Starry Eyes', vieläpä kaksin kappalein! Huippuihanaa. Näiden päällä oli vain säkkikangas talven yli, ja otin sen kokonaan pois pari päivää sitten, kun huomasin nuput. Parin pakkasasteen yöt eivät onneksi niitä näytä lannistaneen. Odotan kukkia ihan hykerryksissä.

Onnentunteita tuottaa myös ihana kevätputki. Tämä on niin pikkuinen tuolla posliinihyasinttien seassa, mutta tuo niihin juuri sopivaa pirteää vastapainoa. Olen tästä pienestä kiitollinen Inkalle.
Suurta onnea tuottaa myös tästä läheltä eilen löytämäni erikoisemman esikon lehtiruusuke – iiihanaa!

Ihastuttava rusokoiranhammas kuuluu myös kevätkauden ehdottomiin aarteisiin. Kukat alkavat juuri raottua.

Koiranhammas kasvaa tässä vanhan katajan varjossa. Hykerryttävää onnentunnetta tuottaa myös oman kompostin lannoittava multakate, jota levitin eilen katajapenkkiin ja Rohaniin. Kumpikaan alue ei kai ollut ikinä vielä saanut kompostia, sitä riittää vain pariin kohtaan vuosittain.
Katajapenkissä on jo pari marhanliljan vartta melko pitkällä, joten niiden ympärillä olevat verkot otin pois vain siksi aikaa, kun levitin katetta – sitten äkkiä takaisin. Kartion suojissa on vuosikausia sitten kylvettyjen englanninsinililjonen yhä vain pikkuiset taimet, mutta toivon, että ne jonakin vuonna kukkivat. Ehkä nyt alkavat kasvaa, lannoitteen voimalla. Saisi vielä sataa, edellisestä sateesta on kauan, maa on pinnasta rutikuiva!


Kevätputki – Hacquetia epipactis
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rusokoiranhammas – Erythronium dens-canis
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Valon ihme

Tässä eräänä iltana pihalla kulkiessani huomion kiinnitti erikoinen valoilmiö. Maria-patsaan rintaan osui valoläikkä, vaikka ilta-aurinko paistaa sen takaa. Siihen heijastui valo jostakin. Erityisen liikuttavaa tämä oli siksi, että olin juuri ajattelemassa Maria-ystävääni.

Valo ehti jo liikkua sillä välin, kun hain kameran sisältä. Kun sen ensin näin, se osui sydämen kohdalle. Miten sattuvaa!
Maria on pienten suojelija. Sen juurella kasvaa paljon pieniä suloisia ja tärkeitä kasveja.

Juuri nyt siinä kukkii ihana 'Mrs Moon' -valkotäpläimikkä.

Balkaninvuokko 'Charmer', pikkuruiset pikkukäenrieskat ja isommat narsissit.

Narsissi tässä kohtaa on 'Orangery', ihanan täyteläisen värinen kauluskukkainen narsissi.

Hämyvuokot alkavat kukkia jo joukkona. Japaninvaahtera 'Osakazuki' ei kai koskaan kasva polvenkorkuisesta korkeammaksi, mutta ihanaa, että se pärjää silti ulkokasvina. Käärmeenlaukka kasvaa tässä runsaana, se on loistava keväinen satokasvi. Lehdissä on hyvä maku.

Osa hämyvuokoista kasvaa tarhavarjohiipan vieressä ja jopa keskellä. Varjohiippa on kaikessa hiljaisuudessa kasvattanut kukkavarret jo korkealle. Harvoin on vielä huhtikuun puolella tällaista, yleensä tämä pari kukkii toukokuussa.

Ylempänä rinteessä on ensimmäinen 'Genève' -narsissi kääntymässä oikein päin. Tämäkin on hyvä väripari tummanpuhuvalle tarhajouluruusulle taustalla.

Keltavuokko kukkii, mukulaleinikit ja kevätesikot tuovat lisää keltaista.

Pystykiurunkannuksia on ihan joka paikassa.

Niin punaisessa villissä penkissäkin, jonka värimaailma ei juuri nyt ole kovin punaisen villi. Metsätyräkin nousevat versot ovat viininpunaisia, mutta pystykiurunkannuksista tulee violettia, pikku kukista keltaista ja 'Vivaldi' sekä 'Cotinga' (keisarinpikarililja ja narsissi) ovat hempeän aprikoosisia.

Puutarhakierrokselle eilen suostunut ystävä löysi pikkuruisen suikeroesikon! Onpa tämä huonossa hapessa, mutta onneksi hengissä. Kuiva viime kesä verotti pihastani taas monta esikkoa.

Sipulikasvit sen sijaan kukoistavat. Tavallinen vanha keisarinpikarililja tekee myös kukkia. Nyt on hyvä aika antaa näille lannoitetta ensi vuoden kukintaa varten.

Muutama vuosi sitten hankkimani ternivuokko suostuu viimein kukkimaan (tosin tässäkin kuvassa on eniten pikkukäenrieskan kukkia). Yksi kukka auki ja toinen nupulla, huomattavasti parempi kuin nolla niin kuin tähän asti!

Tämän pikkuisen aarteen kukkia en myöskään ole päässyt juuri todistamaan. Toin tämän mukulat kaksi vuotta sitten Orkneyltä, ja viime keväänä näin jäänteet kukasta, joka oli kukkinut sillä välin, kun olin poissa kotoa. Olenkin todella iloinen siitä, että viimein näen tämän aarteen kukassa omalla pihallani! Tällä on vähän erilaiset lehdetkin kuin oman pihani luonnonkannalla: lehdissä on tumma läikkä keskellä. Nimeän tämän ihanan kerrotun mukulaleinikin "Midgarth Double" -nimellä sen kotipaikan mukaan.

Päivän ruusuherukkakuva. Kylmästä viimasta huolimatta kimalaiset ovat liikkeellä, ja tänään bongasin vuoden ensimmäisen erakkomehiläisenkin! Montaa sekuntia ei kimalaisella mene tyhjentäessään kukan, mutta onneksi kukkia on paljon.

Navetan ikkunaprojekti etenee hämäläisen hitaasti. Ihana ilta-aurinko tänäänkin.
Hyvää lauantaiehtoota ja pyhää!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Hämyvuokko, tämä lajike – Anemone nemorosa f. caerulea
Japaninvaahtera – Acer palmatum 
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium × rubrum
Ternivuokko – Anemone × lipsiensis
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Riemu ratkeaa

Nyt on! Ihan mieletöntä. Mitkä kevätpäivät! 'Jetfire' -syklaaminarsissit taitavat olla kaikki kukassa. Nurmikkoa ja kukkapenkkejä alkavat täplittää joka paikkaan avautuvat kirkkaankeltaiset mukulaleinikit.

'Jetfiren' ihanuus avautuu oikeastaan parhaiten vastavalossa.

Myös syklaaminarsissi, mutta vallan toista maata, hempeä 'Cotinga' seurustelee yhtä hempeänlempeän keisarinpikarililja 'Vivaldin' kanssa.

Ylärinteen esikkopellossa on 'Genève' -narsissilla niin kiire aueta, ettei nuppu ole edes ehtinyt kääntyä alassuin!

'Genève' näkyy yksittäisenä vaaleana läiskänä kaukana, kaverit eivät vielä ole auki. Alempana on kauluskukkainen 'Orangery' avaamassa ensimmäisiä kukkiaan. Vasemmalla ihanat ruusuherukat. Niiden takana ei muuten ole lunta, vaan vanha lampaantalja, jonka poistin tänään suojaamasta köynnösruusua.
Nyt pitää seurata säätiedotuksia haukkana, jotta tajuaa mennä laittamaan ruusuille suojat takaisin, jos tulee kylmä yö.

Sitruunankeltainen kaulusnarsissi 'Cassata' on aina yhtä ihana, heleänkeltainen!

Narcissus lobularis on paljon pienempi, mutta yhtä ihanan värinen. Vieressä kukkivat isohelmililjat.

Yksittäinen N. lobularis näkyy matalana keltaisena länttinä, kohta tuo kivimuurin edusta on melko täynnä erilaisia narsisseja. Musti esittelee...

Tänään Musti maukui kovaäänisesti, minun piti mennä katsomaan. Viime viikot se on pyydystänyt pieniä myyriä, mutta nyt tuli jötkäle: vesimyyrä.
Hetken vieressä patsasteltuaan alkoi riemu, onneksi olin hieman kauempana, jotta en saanut myyrästä otsaani...

Jihaa!

Kyllä täytyy sanoa, että minunkin tekee mieli pomppia. Uusia narsisseja avautuu koko ajan. Tämä on 'Golden Echo'.

Ihanat 'Spoirot' -virvanarsissit saniaistarhassa.

Nyt eletään satumaisen ihania aikoja.
Hyvää loppuviikkoa!


Isohelmililja – Muscari latifolium
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä