Thursday 19 July 2018

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis

26 comments :

  1. Kanadanliljoilla on niin hienot kukat! Lähitaimistolla niitä ihailin, mutta jätin ostamatta, kun en keksinyt sille paikkaa puutarhasta. Omasi muodostaa mahtavan parin sinipiikkiputken kanssa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, nyt paikkaa keksimään. Vakka-Taimessa ne näkyvät viihtyvän monissa paikoissa puiden siimeksessä. Itse istutin omani aurinkoon, kun siinä on mahdollisesti kosteampaa, pelkäsin, että talvella suorastaan märkää, mutta onneksi ei ole ollut liian märkää. Siinä taitaa kulkea jokin vesisuoni tai sitten siihen muuten vain valuu rinteestä vettä.
      Normaalisti kanadanlilja kasvaa huomattavasti sinipiikkiputkea korkeammaksi, mutta se muodostaa ihan kivan aluskasvillisuuden kanadanliljalle myös :-)

      Delete
  2. Ihania liljoja! Tuota idänmiekkaliljaa yritin kasvattaa muutama vuosi sitten, mutta se ei jostain syystä lähtenyt kasvuun. Vakka-Taimessa en ole koskaan käynyt, olisikohan aiheellista tehdä kesäretki...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi hitsi! Paitsi että tuosta tuli mieleeni, etten olekaan nähnyt toista idänmiekkaliljaa vähään aikaan - onkohan se noussut ollenkaan keväällä vai nääntynyt sittemmin kuivuuteen. Pitääkin käydä kaatamassa sen kasvupaikalle kannullinen vettä, sillä keinolla on ennenkin kuollut taimi herätetty henkiin ;-)
      Vakka-Taimi on ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, siellä on istutettu kaikki mahdollinen ja mahdoton sinne puutarha-alueille, näkemistä riittää toden teolla. Ei mikään perustaimisto!

      Delete
  3. Kiva tunnistaa taimiston kasveista omiakin. Olen saanut perhoangervon ja tykkään siitä kovasti. Vuosi vuodelta se komistuu. Jänönputki tai kultajänönputki, jolla nimellä minä olen muutama vuosi sitten kasvin tilannut, on todella ihastuttava limenvihreä, näyttävä ja meidän pihassa myös kiitollinen kasvi, vaikkei sinun pihassasi ole menestynyt. On tehnyt paljon siementaimia, niin että syksyllä aion siirtää sitä toiseen ja ehkä kolmanteenkin paikkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on muuten jännä, miten joku kasvi viihtyy ja vallan villiintyy yhdellä pihalla ja toisella ei taas asetu elämään sitten millään. Keltasauramokin on sellainen, että joillakin pihoilla se suorastaan rehottaa lähes rikkaruohona ja täällä minulla on yleensä kuollut ensimmäiseen talveensa. Mutta en luovuta. Juuri tuollainen villi jänönputkien meininki olisi täälläkin haaveissa. Siitä tulisi istutuksiin niin ihanaa kevyttä niittymäisyyttä, villin kukkakimpun tunnelmaa. Samaa tulee toki monista putkikasveista, tällä hetkellä kukkivista korianterista ja palsternakasta.
      Perhoangervo on tosiaan nätti. Olisi varmaan pitänyt istuttaa omani parempaan paikkaan, mutta onneksi se kumminkin elää vuodesta toiseen, vaikka vaivaiskokoinen onkin.

      Delete
  4. Kasvavatko kanadanliljat noin korkeiksi? Olen niitä muutamien blogikuvien perusteella himoinnut jahimoitsen edelleenkin, mutta istutuspaikka menee uuteen mietintään.
    Näin perhoangervon ensi kerran toissakesäisellä Vakka-Taimen reissulla ja innostuin sen hankkimaan. Tykkään sen hennosta kukasta ja olomuodosta. Taimikaupoissa kasvia myydään perhoangervona. Mistä tuo enkeliperhoangervo-nimitys tulee? Senkin olen kuullut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Korkeita ne ovat. Jos peura ei olisi syönyt, olisi minullakin ollut 1,5 -metrisiä kukkavarsia. Täällä saaristossa kasvit ovat yleensä matalampia kuin mantereella niin tuulen kuin kuivemman säänkin takia. Vakka-Taimessa noita kasvaa monessakin paikassa ja kuten kuvasta näkyy, varsia on monen mittaisia, pisimmät ehkä 180 cm.
      Perhoangervo on Gillenia-suvun yleisnimi, josta yleisimmin myynnissä oleva laji Gillenia trifoliata on saanut uusimmassa Viljelykasvien nimistössä lajinimen enkeliperhoangervo. Ärh vielä kerran :-D Olisi nyt nätti puska ansainnut jotain vähän järkevämpää...

      Delete
  5. Varmasti teillä on ollut ihana reissu! Blogitapaaminen ja retki tuollaiseen paikkaan tekevät päivästä upean! Nuo liljat ovat niin kauniita, vaikka kukinto on pieni, on kasvutapa tyrmäävän ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli aivan ihanaa ja todella osuva sää myös!
      Villit liljat ovat todella kauniita, ne jalosteet ovatkin minun makuuni liian isokukkaisia. Näissä nuokkuvissa kukissa on jotain niin sulokasta.

      Delete
  6. Teillä on ollut mukavat kekkerit! Ihania kasveja..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli todella kiva ja rento päivä. Mukava leppoisa porukka sen tekee, ja tietysti ihana Vakka-Taimi ja Marjan ihana puutarha!

      Delete
  7. Voi että oli ihana kuulla tapaamisesta! Itse olin Rovaniemellä saakka, toivottavasti ensi vuonna pääsee taas mukaan! Sekä Marjan koti että Vakka-taimi oli ihastuttavia paikkoja. Ja teidän kaikkien näkemistä olisin kaivannut eniten <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli niin harmi, että te ja teidän ihana täti ette päässeet tulemaan!

      Delete
  8. Mukavalta kuulostaa tuo Pohjoisen reissu.
    En ollit ymmärtänyt noiden kanadanliljojen pituutta. Uskomattoman korkuisia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat näyttäviä ja sitten kumminkin tuo ihana sirous tekee niistä kevyitä. Väri on aivan ihana myös!

      Delete
  9. Nämä "pohjoisen" upeat retkipaikat jäivät minulta väliin, me kun olimme vielä pohjoisemmassa eli Kainuun prikaatissa hellettä pitelemässä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No te olitte sitten melkein pohjoisnavalla!

      Delete
  10. Voi mitä liljoja. En ole minäkään tajunnut että kanadanliljat kasvavat noin korkeiksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kanadanlilja on tosiaan näyttävä, toisaalta ihanaa, että nuokkuvia kukkia on helppo ihailla alhaalta päin ;-)

      Delete
  11. Oli mukava tavata kasvotusten ja puhua puutarhan lisäksi vähän "peuraakin", hih! Oli rento päivä mukavassa seurassa ja lisäksi tuli aimo annos puutarhatietoutta Vesalta, mm. rakastamistani kärsäkalloista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, kanssakärsijä :-D
      Oli niin rentoa, oikea hyvänolonpäivä.

      Delete
  12. Oli teillä kiinnostava retkin.
    todella korkea lilja.
    Kiva kun peurat jättivät sinulle edes yhden kanadan lijan varren

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo yksi kanadanlilja oli niin lähellä varjoliljaa suojaavaa verkkoa, että jäi varmaan sen tähden syömättä, onneksi. Tuo Vakka-Taimi on hieno paikka, kun on laajat istutusalueet, joissa kasveihin pääsee tutustumaan.

      Delete
  13. Oli meillä sellainen onnenpäivä, voimaannutti pitkäksi aikaa oikein kunnolla! Oli tosi ihanaa nähdä jälleen ja puhua puutarhaa! Kiitos avusta mielenkiintoisissa portaissa ja muuallakin :D. Marja on uskomaton herkkutaikuri!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, oli kuin olisi patterit ladannut. Seura oli niin ihanan lempeän leppoisaa, ihan parasta. Ei ollut pingotusta eikä arvostelua, vain iloa siitä, että on kesä, ihana juhla ja ystävät.
      Marja on kyllä semmoinen taikuri. Taikoo kokonaiset tapahtumatkin, ja pelargonit valtaviksi kukkapensaiksi, ja kissatkin näkymättömiksi ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!