Huurteisia sävyjä

Laventelit kukoistavat. Tähkälaventeli 'Hidcote' on kauniin tummakukkainen.

Cooling Lilacs
On a hot summer, cool and frosty lilac colours are perfect for the garden.

'Munstead' on matala ja hailakamman sävyinen. Kummassakin laventelissa lepattaa perhosia ja pörriäisiä.

'Munstead' kasvaa muotopuutarhan kuivimmassa penkissä ja on tehnyt pari siementaimeakin. Koska se on niitä harvoja kasveja, jotka suorastaan kukoistavat tuossa, toivon siitä laajaa kasvustoa.

Samassa penkissä viihtyy sinipallo-ohdake 'Taplow Blue'. Se on ihanan kylmän värinen, taustalla hopeainen hohtopiikkiputki tuo lisää metallinhohtoa.

Harmaaminttu on tullut kukkaan, sekin on perhos- ja pörriäismagneetti kaikkien edellä mainittujen tapaan. Kasvin väritys on houkuttelevan huurteinen!

Mintun sävyyn näyttää osuvan erittäin hyvin viime syksynä istutettu 'Summer Drummer' -koristelaukka. Istutin näitä muutaman, mutta kaikki eivät jaksa kukkia kuivuudessa, ovat näivettäneet nuppunsa. Onneksi tämä yksi ainakin kukkii kohta oikein näyttävästi.

Itävallantädyke on ihastuttavan violetinsininen. Sain siemeniä aikoinaan Anun puutarhasta, ne itivät hyvin ja pääsin istuttamaan monta taimea muotopuutarhaan. Kuivassa paikassa niistä ei ole tullut kovin reheviä, mutta ne pysyvät silti hyvin hengissä vuodesta toiseen ja näyttävät kestävän kaikenlaiset talvetkin.

Tarhajalomalva 'Purpetta' tuo suloista vaaleanpunaisuutta siniviolettien sekaan.

Piristävän keltainen 'Citronella' -tarhasarjalilja kukkii sentään yhden kitukasvuisen kukkavarren voimin, tätä ei ole moneen vuoteen näkynytkään.

Loppuun täytyy mainita, että nettikaupassani Elsan lempituolissa on helleale: kaikista tuotteista on –20 % alennusta, jopa valmiiksi alennetuistakin! Ale on voimassa sunnuntaihin 5.8.2018 asti.
Ostoksille pääsee tästä: KLIK. Tervetuloa!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Itävallantädyke – Veronica austriaca
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä eli lajikkeet, jotka on risteytetty useista lajeista tai lajikkeista
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Ihmeellinen luonto

Vietimme perjantai-illan ikkunan ääressä Mustin kanssa. Oli pilvistä, kuten suuressa osassa Suomea. Uutiskanavilta pystyi katsomaan upeita kuvia täydestä verikuusta etelän maista, meillä ihmiset ympäri maata kirosivat hellekesän tärkeimpään iltaan kertynyttä pilvimassaa.
Sitten, kun pimennyksen täysi vaihe oli jo lähes ohi, katsoin: mitäs punaista tuolta puiden oksien lomasta pilkottaa. Se oli SE!
Hykertelimme Mustin kanssa, tosin Musti ehkä eri syystä. Se ei kertonut.

The Cloudy Evening of a Sunny Summer
Need I say more? We've had record hot, record dry, record sunny summer. But, alas: come the lunar eclipse of the century, the south-eastern sky is covered in cloud. 
In the end, when the full phase was nearly over, we witnessed the blood moon with Musti the panther through the window. How exciting!

En lähtenyt etsimään kameran jalustaa ja ryntäämään ulos. Oli kiva katsella kuun pilkahtavan vähän väliä pilvenraosta, etenkin, kun pimennys alkoi mennä ohi ja kapea valoisa raita ilmestyi pallukan reunaan.

Parvekkeelta sai parempaa kuvaa ilman lasin heijastuksia linssin edessä. Oikeastaan pilvet toivat tapahtumaan jännitystä ja dramatiikkaa, näin jälkeenpäin ajatellen. Olipa hienoa päästä näkemään vilaukselta tämä.

Päivänvalossa olen ihastellut ötököitä. Metallinhohtoinen lude houkutteli tutkimaan lähempää. Ötökkätietäjät osasivat kertoa, että kyseessä on kupariluteen nymfi. Kuparinhohdetta tästä löytyikin, vaikka kimallus ei kuvassa näy. Lude viihtyi punakoivun lehdellä.

Karttaperhonen on tuttu laji monelle, mutta meillä sitä ei ole aiemmin näkynyt, tai ei minun silmissäni ainakaan. Sattui moukan tuuri, kun juuri tämän bongatessani pihassani oli käymässä mies, joka tiesi heti tämän karttaperhoseksi. Tämä oli hänellekin ensimmäinen havainto kotisaarellamme. Tämä on keskikesällä syntyneen sukupolven väritys, alkukesällä syntyneet ovat punaoransseja.

Nyt(kin) on tärkeää jättää nokkosta kasvamaan, sillä karttaperhosen toukat ruokailevat loppukesän ajan sillä ennen kuin siirtyvät kotelovaiheeseen. Kirjoitinkin juuri elokuun Oma PIHA -lehteen siitä, että on aika rakentaa ötökkähotelli, sillä seuraavaksi tarvitaan majoitustiloja perhosten koteloille. Myös ilahduttavasti lämpimän kesän aikana runsastunut leppäkerttukanta tarvitsee talvehtimispaikan.


Karttaperhonen – Araschnia levana
Kuparilude – Carpocoris purpureipennis
Punakoivu – Betula pubescens f. rubra

Ruusuja preerialla

Loistoköynnösruusu Flammentanz kukkii, taustalla preeriaksi kuivunut kyläniitty. Ihan tulee mieleen, että voisi vetää ruudullisen hilkan ja kukallisen mekon päälle ja mennä kirmaamaan niitylle Ingallsin Laurana.

Roses on the Prairie
The village pasture has dried into a scene from the Little House on the Prairie. You can also notice the first trees in the forest are turning yellow from the drought. The ones growing on rock have already dried.
Roses are thriving in the heat and drought.

Siinä vieressä kukoistaa neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Taustalla laventeli, sekään ei ole millänsäkään hellekesästä.

Toisessa penkissä on The Pilgrim -ruusu tehnyt niin paljon nuppuja, että päätin suojata sen verkolla, muuten tulisi itku, kun ne kumminkin syötäisiin. Peura käy pihassani joka yö jäljistä päätellen. Kukat ovat upottavan ihania.

Tämänkin suojaus verkolla on tosiaan kannattanut: William Shakespeare 2000 on tuottanut enemmän kukkia kuin aiemmin ja nuppuja on vaikka kuinka. Mikä näky! Ehkä jonakin päivänä tonttiani ympäröi kolmimetrinen tiilimuuri, silloin laitan koko pihan ruusutarhaksi laidasta laitaan.

Jutun otsikoksi olisi voinut laittaa Ruusuja ja risuja, mutta en löytänyt risuja tähän hätään, täysosuman pikemminkin. Olin ihmetellyt tätä kukkaa jo juhannuksen jälkeen, jolloin kitkin kosteikkopenkin. Siellä kasvoi kaunis korkea asterimainen kukka, jonka jätin rauhaan, kun sitä oli muutenkin vain yksi kappale. Sellaiset täytyy aina jättää kasvamaan, se on selvä merkki rikkaruohottomuudesta, eikö niin.
Ystävältä kysyminen tuotti lopulta vastauksen: joku kallioinen, amerikkalainen laji luultavasti. Erigeron annuus ja E. pulchellus osuvat melko lähelle, mutta mikään ei toistaiseksi täsmää täydellisesti. Joka tapauksessa esimerkiksi E. annuus saa suitsutusta mm. Great Dixterin sivuilla: mahtava yhtäjaksoinen kukkija kesäkuusta marraskuuhun.
Sehän passaa!
Hyvin samanlainen on myös E. strigosus, Prairie Fleabane eli preeriakallioinen. No mutta sehän passaa myös!

Mukavia preeriapäiviä ja muistakaahan juoda!


Loistoköynnösruusu – Rosa Loistoköynnösruusu-Ryhmä
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Tummia

Rohanin päädyssä alkaa olla purppuraiset tunnelmat. Väriminttu 'Kardinal' ryhtyy kukkimaan, siihen sointuu tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' oikein näpsäkästi.

Darks
My Rohan garden far end is turning purple, which is great!

'Madame Julia Correvon'.

Pallerolaukatkin sopivat mukaan.

Sekä ihanat David Austin -ruusut, tässä William Shakespeare 2000.

Ja tässä The Prince. Kumpikin kukkii nyt hyvin, sillä olen suojannut ne verkoilla.

Vastapainona tummuudelle on hohtopiikkiputki 'Silver Ghost'.

Ekaa kertaa saamme nauttia pipo 'Dark Towersin' kukinnasta, kun tälläkin on suojana verkko. Kukkien sävy ei oikein istu Rohaniin, mutta lehdet ja nimi kyllä niin osuvasti, että olkoon.

Yllätin kesämiehen Rohanin päädyn kivipengermältä heinänkorsi suussa ja roskia selässä.

Sitten se meni keräämään lisää roskia.

Nautinnollisia kesäpäiviä vaan kaikille muillekin!

Mustin takana voi muuten erottaa harvinaisen näyn. Suopayrtti ja palavarakkaus 'Carnea' kukassa! Se johtuu verkosta. Tässä kohdassa on valitettavasti sellainen kasvusto, joka partiroidaan huolellisesti, ellei sitä suojata: edellämainittujen lisäksi virginiantädyke ja virmajuuri (jotka onkin taas syöty ennen kuin ehdin verkon laittaa) sekä kellopeippi.

Loppuun jotain kivempaa. Toissapäivänä ja eilen aamulla satoi! Yhteensä vain neljä milliä, mutta on sekin parempi kuin ei mitään. Ainakaan sen aikana ei paahtanut ja kuivattanut lisää. Saisi nyt sataa pian uudestaan ja paljon. Kokonaisen viikon, jos saa tilata.

Illat ovat hienoja. Yhtenä iltana näin, kun kuu kurkisti puiden takaa.

Tunnelmallista sunnuntaita!


Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Pipo – Penstemon
Suopayrtti – Saponaria
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis

On ilmanpaineita pidellyt

Siirsin lapsuudenkotini vanhan ilmapuntarin eteisestä keittiöön, kun täällä se on paremmin näkyvillä ja tuossa vieressä on lämpömittarikin. Kuva on parin viikon takaa, tällä hetkellä mittarissa on ulkolämpö 32,1 ja sisälämpö 28,3 astetta.
Naputan puntarin lasia aina sitä katsoessani, en tiedä, mitä se vaikuttaa, mutta isänikin teki aina niin. Mittari kyllä silloin heilahtaa hieman siihen suuntaan, mihin se kulloinkin on matkalla.
Tämä on ollut merkillinen kesä, sillä viisari on jatkuvasti kohdassa hoch. Tief eli matalapaine näyttää olevan aivan viraton. Veneessä meillä oli mittari, jossa oli myös kohta veränderlich, joka kaiketi merkitsee vaihtelevaa. Siinä kohdassa viisari taisi useimmiten olla ja sen epämääräisyyttä naureskelimme.

High Pressure
I moved the old air pressure gauge into the kitchen, since that's where the thermometer also is. It has been on the high for over two months now!
Nevertheless I finished the curtain for the kitchen door. That's for winter, for keeping the house warmer, because one day, how incredible that may now seem (it's 32 degrees in shade), the winter will come. 

Helle-ennusteesta huolimatta ompelin keittiön oviverhon valmiiksi. Takana on eteinen, jossa ei ole kattavaa eristystä eikä siten myöskään mitään lämmitystä. Pelkkä sisäovi ei niin kovin hyvin eristä. Viime talvena ripustin makuuhuoneen ja eteisen välisen oven eteen vanhan villaviltin, mutta keittiössä ei tähän asti ole ollut muuta kuin vedonestotyyny kynnyksellä.

Pienetkin jutut saattavat lisätä asumismukavuutta merkittävästi. Verho on jo osoittautunut toimivaksi pitämään hyttysiä loitolla, nyt voi pitää kaikkia ovia auki yölläkin.

Verho on ikivanha kangas, jonka sain aikanaan Ranskasta. Se on ehkä ollut sängynpeittona, sillä siihen on ommeltu leveät reunat kolmelle sivulle. En raaskinut leikata sitä mistään kohdasta, ompelin vain taustakankaan tukemaan, sillä paikoitellen kangas on jo hapertunut puhki. Vanha kulahtanut kangas on niin mahdottoman kaunis.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän uutta haluan. Haluan vähitellen vaihtaa kaikki tavarat vanhoihin ja kulahtaneisiin.

Onneksi osa tavaroistani on aina ollutkin vanhoja. Ompelukone, jota olen käyttänyt teini-ikäisestä saakka, on isoäitini vanha Husqvarna noin vuodelta 1959.
Koska talossani on asunut ompelijatar, tulivat loistavat räätälinsakset talokaupan mukana, samoin vanhoja lankarullia ja puisia kangasmittoja. Lankarullateline on Uudestakaupungista pihakirppikseltä.

Loppuun Ransu muistuttaa: pysytelkää varjossa!

Heinäkuun kalenteripoika

Kuin kaksi marjaa

Musti ja Thibaut Courtois. Belgian maalivahti yltää käsittämättömiin loikkiin ja syöksyihin, mieshän on kuin pantteri etenkin silloin, kun asu on musta.

Like Two Peas in a Pod
There is something very alike in Musti and Belgian super skilled goalkeeper Thibaut Courtois.

Mustin venytys.

Courtoisin venytys. (kuva Thibaut Courtoisin Twitter-tili)

(kuva Marca)

(kuva Fox Sports)

(kuva Pinterest)

(kuva Indian Express)

(kuva Taiwan News)

Pantterien valvovilta silmiltä ei jää mitään huomaamatta ja reaktiot ovat salamannopeat.

Käpälistä ei pääse melkein mikään karkuun. Paitsi joku liukasliikkeinen ranskalainen pikku hiiri joskus.