Oranssin penkin kesäkausi

Tuli sellainen olo, että haluan tehdä kesäkatsauksen. Mikäpä sen mukavampaa kuin raportoida toissa vuonna perustetun uuden oranssin penkin toisesta kesästä, jolloin rehevyyttä on jo havaittavissa.
Penkki on vielä pieni. Se syntyi kiven ympärille, joka oli sen kokoinen, ettei sitä saanut kaivettua maasta. Oranssi penkki sijaitsee lisäksi epäedullisessa paikassa lautakasojen keskellä, mutta ne tulevat joskus häviämään. Tässä kuvassa oranssi penkki näkyy juuri ja juuri oikean alakulman lautojen takana.
Mikä ihana toukokuun valo! Keskellä kuvaa kukkii sirotuomipihlaja.

The Orange Border
This is a very small border and actually in a different place than I originally planned for an orange-rust-blue planting – but what's to stop me from making that still at some later stage... for that area is still untamed.

Oranssin penkin keskellä, ison kiven vieressä, kasvaa rusotuomipihlaja, joka on lähes identtinen sirotuomipihlajan kanssa. Oikeastaan näitä on tällä puutarhani alueella kolme aika lähekkäin, sillä haluan sirojen puiden tuomaa tiettyä tunnelmaa tähän.
Ruso- ja sirotuomipihlajien lehdet ovat ihastuttavan ruskeat vastapuhjenneina, täydellisen väriset oranssiin penkkiin. Seurana kukkii puna-ailakki, jota oranssi penkki oli alkukesällä aika täynnä.

Puna-ailakki oli mahtava kumppanikasvi korkeille tulppaaneille, mutta tässä penkissä kasvaa matalampaakin... Kun löysin nämä pienet 'Little Princess' -tulppaanit, tuli tarve kitkeä ailakit, anteeksi vain! Penkissä oli jo aikamoinen viidakko.

'Texas Flame' -papukaijatulppaanit kukkivat komeasti ja pitkään. Niissä ei tänä vuonna ollut samanlaista värin kehitystä kuin edellisvuonna, johtuisiko se sitten viileämmistä säistä. Taustalla on japaninvaahtera 'Enkan'.

Jonkin aikaa tulppaanien lopetettua oranssin penkin ainoa kukka oli oranssikeltano, mutta se oli sitäkin hehkuvampi. Ihana kukka ilta-auringossa! Musti esittelee kohdan, jossa kasvaa Onnin lähettämää kissanminttua.

Sitten avautuivat silkkihanhikin ihanat kukat.

Toisesta penkistä siirretty tarhaidänunikko osoittautuikin lohenpunaiseksi oranssinpunaisen sijaan, mutta sekin sopii tähän oikeastaan täydellisesti.

Oranssin penkin olemus tulee muuttumaan, kun tuomipihlaja kasvaa korkeutta ja tämä 'Rosa Mundi' tuuheutuu pensaaksi. Niistä tulee penkkiin hahmoa ja kokoa.

Pinkki sopii kivasti oranssiin, tässä kanadanliljan taustalla häämöttää harmaakäenkukka.

Pikku hiljaa sinipiikkiputki sinertyi täydelliseksi pariksi liljalle.

Lopulta, kun putki on täydellisen sininen, avautuu sille kaveriksi tiikerililja – täydellistä!

Tästä katsauksesta puuttuivat kevään aikaisimmat ja syksyn myöhäisimmät kukkijat, mutta ehkä palaan niihin vielä. Ja sitten täytyy miettiä vielä perennoja, joihin tulisi kiva oranssi ruska, niitä tarvitaan. Pensaita ei penkkiin mahdu enempää ennen kuin lautakasat siirtyvät...


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kissanminttu – Nepeta cataria
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tiikerililja – Lilium lancifolium

Elokuun etuja

Jo aiemmin mainitut perhoset ovat saapuneet puutarhaan sankoin joukoin. Laidunkarstaohdakkeissa on koko ajan siivekkäitä.

August: Butterflies and Food

Kukissa on välillä ruuhkaa, kun kaksi isoa perhosta on samoilla apajilla. Vierekkäisiin kukkiin mahtuu paremmin. Tällä neitoperholla oli muuten todella hohtavan siniset merkit, onkohan perhosissa eroja, tai sitten se oli voimakas valo, joka sai ne näkymään tavanomaista paremmin. Tai se, että perhonen oli vastakuoriutunut?

Harmaaminttu on edelleen suosittu.

Keltakaunokki samaten. Sitruunaperhonen on niin ihanan pirteä, mutta siitä ei saa koskaan kuvaa siivet auki...

Hep! Lähes onnistuin.

Toinen elokuun juttu on oma ruoka. Keräsin eilen papuja, vielä pitäisi selvittää, miten näitä käytetään...

Jotakin ruokaa osaan sentään laittaa. Juurekset ovat ihan parhaita sekä uunijuureksina että sosekeitossa. Punajuuret ostin kylläkin kaupasta. Kylvin niitä keväällä, mutta en tainnut saada edes sirkkalehtiä. Jos lehtiä olisi noussut, olisi niitä voinut käyttää salaatiksikin. Onneksi muunlaisia salaattiaineksia alkoi itää siinä vaiheessa, kun kuivuus loppui. Nyt niiden satokausi alkaakin olla parhaimmillaan.

Keväällä kylvetyt kesäkukatkin alkavat tuottaa satoa. Limenvärinen koristetupakka avasi ensimmäisen kukkansa. Tämähän on lähes valkoinen! Mutta ei se mitään, hyvä että on edes jonkinlainen kukkanen tuloksena. Etualalla ruiskukkia.

Viime vuonna kylvetty mikälie-krysanteemi tuuheutuu ja avaa uusia kukkia. Onpa hauska ylläri. Omin käsin kasvatettu taimi on jotenkin ilostuttava, vaikka jos näkisin tämän puutarhamyymälässä, jättäisin sinne. Kukissa on oudon epämääräinen ja ruman värinen sävytys. On hauskaa nähdä, onko muissa samanlaisissa taimissa myös tämän väriset kukat, sitten kun niitä avautuu, vai olikohan tämä jokin väriseos.

Hämärtyvät illat ahdistavat, mutta onhan niissä tunnelmansa, ja elokuussa muutenkin nämä yllä mainitut edut. Pasuunakin avasi kukkansa ja niistä leviää puutarhaan makea tuoksu.
Antoisaa elokuun jatkoa!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Koristetupakka – Nicotiana Sanderae-Ryhmä
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Pasuuna – Brugmansia
Ruiskukka – Centaurea cyanus

Salakukkijoita ja muuta sekalaista

Vaikka olen tänä kesänä yrittänyt välttää käymästä yhtään missään, on jokunen kasvi silti onnistunut kukkia salaa tai vähintäänkin lähes-salaa. Pensaskärhö kukki vasta niin mitättömän pienen kukinnon voimin, että en tullut ottaneeksi siitä yhtäkään kuvaa. Nyt ikuistin sentään koristeellisen siementupon; kun siemeniin tulee vielä pörröhännät, ovat ne varsin veikeitä.

Some Firsts
This is a series of plants that have come to bloom for the first time in my garden, and other previously unpublished moments and novelties during the summer.

Jossakin vaiheessa keskikesää oli paahdepenkki vallan hurmaavana, mutta en silti tullut kirjoittaneeksi siitä yhtään omaa juttua. Nyt taustan karstaohdakkeet ovat kasvaneet korkeiksi ja ne ovat täynnä perhosia. Keskikesällä penkissä kukkivat päivänkakkarat, verikurjenpolvet ja vuorikaunokit.

Viereiseen ketoon raivaamassani pikku tilkussa kasvaa uusia apiloita. Kylvin niiden seuraksi yksivuotisia: silkkiunikko 'Pandoraa' sekä aurankukkaa. Ne meinaavat jotenkin jäädä keltamataran ja heinikon alle, mutta en haluaisi hirveästi tätä aluetta kitkeä, vaan toivon, että ne jotenkin pystyvät lisääntymään kedolla itse.

Mutapuutarhan laidalla on peuran typistämä virginiantädyke 'Album' tehnyt uusia kukintoja aivan kasvin alaosaan. Aika ovela!

Viime kesänä hankituista uusista etelänkurjenmiekoista yksi kukki jo tänä kesänä, ihana valkoinen.

Samoin teki pikkukurjenmiekka 'Meadow Court', joka kukki pikkukurjenmiekoille tyypillisesti jo touko–kesäkuun vaihteessa. Tämä ei kasva mutapuutarhan äärellä vaan kuivassa ja paahteisessa paikassa, johon istutin viisi eri pötkyläjuurista (= "parrallista") kurjenmiekkaa viime syksynä lähes samaan kuoppaan, kiireessä. Onneksi kirjasin edes lajikenimet muistiin, että voin googlettaa henkilöllisyydet sitä mukaa kuin näitä tulee kukkaan.

Toinen paahteinen paikka on alppipenkki. Maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' jaksoi kukkia kuivuudessa yhden kukinnon voimin. Ihana sävy!

Aika kuivassa kasvaa myös hehkusoihtulilja. Näistä toinen, heikommin talvesta selvinnyt, kuoli kuivuuteen kesän aikana, sillä tämä ei ole mikään kuivan paikan kasvi. Mutta tämä vahvempi yksilö on jaksanut jopa työntää uuden lehtitupon jonkin matkan päästä tuosta alkuperäisestä. Voittaja-ainesta!
Tällä on susirumat kukinnot, joita en toivo koskaan näkeväni puutarhassani. Tämä onkin lähinnä talvenkestävyyskokeilu. Söpöt pienet pinkit kukat kuuluvat haisukurjenpolvelle.

Kyläkurjenpolvi 'Midnight Ghost' teki yhden kukinnon. Istutin tämän riskillä samaan paikkaan, josta on kerran jo kuollut 'Midnight Reiter', sillä todellakin haluan tummalehtisen kurjenpolven juuri tähän.
Valitettavasti ihana täpläkurjenpolvi 'Espresso' näyttää tyystin menehtyneen kuivuuteen.

Enkeliperhoangervoa (aargh miten ällö nimi!) tulee harvemmin kuvattua, kun se on niin harva, vaikkakin hyvin kaunis. Istutin sen vaahteran varjoon, kun luin, että se viihtyy puolivarjossa. Kyllä kai, mutta vaahteran alla on aika toivottomat kasvuolosuhteet muuten. Pisteet tälle, kun se sinnittelee silti vuodesta toiseen.

Loppuun vielä söpönen valkoapilan lajike, jonka ostin Tammisillan puutarhapuodista nimettömänä. Tämä voisi olla esimerkiksi 'Josephine', mutta näitä on tullut markkinoille niin paljon viime vuosina, että vaikea sanoa. Koristeelliset apilat kannattaa istuttaa talveksi puutarhaan, valkoapilahan on monivuotinen kasvi. Vaikkapa pysyväksi maanpeitekasviksi, jos ei halua kaivaa kasvia taas ruukkuun ensi vuonna.
Maalipöntössä kasvaa viherminttua, se on talvehtinut ihan kohtuullisesti kellarissa styroksilaatikossa. En uskalla istuttaa sitä mihinkään kukkapenkkiin edes yhdeksi talveksi, kun se lähtee heti vaeltamaan.


Aurankukka – Agrostemma githago
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hehkusoihtulilja – Kniphofia uvaria
Karstaohdake – Dipsacus
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pensaskärhö – Clematis recta
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum
Valkoapila – Trifolium repens
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Viherminttu – Mentha spicata
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Värejä

Tänään innostuin kuvaamaan värejä, toisiaan korostavia värejä, vastavärejä. Siitä aiheesta on artikkelini uusimmassa Oma PIHA -lehdessä. Sen lisäksi oli erinomainen perhospäivä!
Keltakaunokki ja täpläpunalatva 'Atropurpureum' ovat tulossa kukkaan puolivarjon penkissä. Mainio korkea kasvipari.

Colours and Butterflies
Today I photographed some complementary colours and to my joy it was a great butterfly day too.

Oranssissa penkissä kukkii puoliksi syöty tiikerililja – odotan ihanaa kukkaloistoa sinä päivänä, kun koko tonttini on riista-aidan suojissa. Tällä viikolla sain pystytettyä noin 15 metrin matkan yli kahden metrin korkuista aitaa yhteen reunaan, siitäpä eivät enää pääse mitenkään kulkemaan.
Tiikerililjan täydellinen väripari on sinipiikkiputki.

Muilta osin oranssissa penkissä kasvaa riemunkirjavaa joukkoa. Siankärsämöiden värejä en tiennyt viime vuonna tähän istuttaessani, kun olin itse ne kylvänyt yllätysseoksesta. Päivänsilmä 'Asahi' on ihana voinappikukka.

Muotopuutarhassa voi olla hillitympi meno, mutta vastavärejä sieltäkin löytyy: keltakaunokki on täällä paahteessa jo täydessä kukassa, kaverina harmaaminttu.

Jos haluan löytää perhosia, suuntaan harmaamintun ääreen. Tänään siitä löytyi reissussa rähjääntynyt neitoperho...

... sekä amiraali. Moni luulee, että vain nokkosperhosen toukat syövät nokkosta, mutta se on elintärkeää ravintoa myös neitoperhon ja amiraalin toukille, samoin karttaperhosille. Kaikkia nokkosia ei siksi saa hävittää puutarhasta. Ja ovathan ne herkullisia ihmisellekin.

Tässä kuvassa on pari neitoperhoa mintun kimpussa, amiraali lennähti The Pilgrim -ruusuun.

Kelta-violettiin väriteemaan osuu myös pasuuna, joka ryhtyy kukkimaan. Tuulessa sen ja perhosten kuvaaminen oli hieman haastavaa.

Tässä yhtenä päivänä löysin keisarinviitan minttukasvustosta mutapuutarhan laidalta. Tästä mintusta ei ole selvyyttä, sain sitä ystäviltäni, joiden pihassa tätä kasvaa luonnonvaraisena kostealla paikalla. Ehkä tämä on jokin rantaminttutyyppi tai -risteymä. Laji on kuulemma monimuotoinen.

Sitten kurkkasin kasvimaalle. Rucolakasvustossa lepatti kaaliperhonen, mutta sitä tästä kuvasta tuskin erottaa: se on taimmaisesta lapionvarresta vasemmalle, alhaalla.

Tummalehtinen salaatti ja korianteri tuottavat ihanan tumma-vaalean elämyksen. Kasvimaallakin voi olla värisuunnittelua, vaikka tämä on ihan onnellinen vahinko.

Päivän kruunasi perunapenkin laidalle lennähtänyt suruvaippa, perhosista kaunein (sinisiiven lisäksi). Yleensä nämä aina karkaavat, kun yritän ottaa kuvaa – kerrankin onnistui!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Pasuuna – Brugmansia
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Mummon kalsareita

Erittäin ikävistä uutisista huolimatta, tai ehkäpä vielä paremmin niiden vuoksi, katsotaan kauneutta ja pehmeyttä. Katsotaan valoisasti tulevaisuuteen ja tehdään se, mitä voidaan lähimmäisten auttamiseksi hädän hetkellä. Tässä kukkia kaikille surun ja huolen murtamille, joita olemme kaikki, jossakin määrin. Barcelonan isku tapahtui aivan entisen kotini edustalla, Turun isku osuu lähelle niin monia naapureita ja ystäviä.

♥

Persikkainen tarhapäivänlilja 'Janice Brown' avasi kukkansa. Päivänliljojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä, sillä niillä tuntuu kuluvan ainakin pari vuotta ennen kuin alkavat kukkia. Hankin tämän ihanan hempukan kaksi vuotta sitten, silloin toki kukkivana, sillä ihastuin silmittömästi kukan väriin. Nyt nousee ensimmäinen kukkavana omassa puutarhassani, se on aina juhlan paikka!
Olen muuten istuttanut niin monta päivänliljaa ja kurjenmiekkaa ja niillä kestää niin kauan tulla ensi kertaa kukkaan, että sinä päivänä, kun ne kaikki kukkivat, on todellisia vaikeuksia selvittää, muistella ja kaivaa muistiinpanoja: mikä mikäkin on!

Vaikka juuri julistin lempiväriksi tummanpunaisen, saa mieltä muuttaa... eikö? Aprikoosit, persikat, puuterit ja pehmeät roosat eli mummon kalsarit ovat niin iki-ihania. Punaluppio 'Pink Tanna' kukkii ensimmäistä kertaa näin runsaana. Siinä on hemaiseva lämmin ja pehmeä sävy. Luppion kukintojen muotoa toistaa täydellisesti tähkähelmikkä, jonka vaaleita tähkiä näkyy vasemmassa reunassa.

Astuin muutaman askelen taaksepäin ja yritin saada viereisestä kaukasiankirahvinkukasta muotokuvaa, sillä siitä oli edellisen kirjoituksen kommenteissa puhetta. Kasvi on niin korkea ja keveä, ettei siitä kuvassa oikein erota mitään – ei ainakaan sen tuulessa huojuvaa siroa sulokkuutta. Helmikkä ja luppio kasvavat kirahvinkukan edustalla ulottuen sitä vain noin puoleenväliin.

Lähellä, mutapuutarhan laidalla, kukkii palavarakkaus 'Carnea'.

Ystävältä saatu perintöpelargoni on ehdottomasti mummonkalsariosastoa. Aivan ihanan pehmeän värinen!

Kylvin keväällä kedolle silkkiunikko 'Pandoraa', jotenkin tämä ei ihan vastaa mielikuvaani verkkokaupan sivuilla olleesta kuvasta... Mutta unikoiden puolustukseksi täytyy sanoa, että olen muistanut kastella niitä hirmu vähän. Kukkavarret ovat kymmensenttisiä ja kukat lähinnä yksinkertaisia. Siten makaa kuin petaa, vai kuinka. Jospa siemeniä kylväytyisi ja jonakin toisena vuonna olisi hienompi kukkaloisto.

The Pilgrim -ruusu alkaa olla kukintansa lopuillaan, mutta laitetaan siitä vielä yksi kuva sillä verukkeella, että kukkiin on ilmestynyt mummonkalsarin värisiä pilkkuja. Kultakuoriaiset olivat vetäytyneet kukkaan päikkäreille, voi kunpa voisi itse tehdä samoin.

Loppuun kalsariyllätys: viime vuonna lottosekoituksessa kylvetty krysanteemin näköinen tyyppi on tulossa kukkaan ja sieltäkin avautuu pehmeän värinen paketti!

En keksi, mitä tämä on, olin siinä luulossa, että kaikki krysanteemit ovat meidän ilmastossamme yksivuotisia. Tällä on ihan krysanteemin lehdet, joten joku lähisukulainen tämä vähintään on. Näitä on talvehtinut useita puutarhassani, joten ihan talvenkestäväkin tämä näyttää olevan. On mukavaa, kun joskus siemenkylvöistä nousee onnistumisia, yllätyksiä ja suorastaan hämmästyttäviä juttuja.

Pehmeyttä ja toiveikkuutta päivääsi!


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Krysanteemi – Chrysanthemum
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata