Viiruhelpihän on koristekasvi, jonka kaksi pientä alkua istutin puutarhaani vajaat kaksi vuotta sitten. Sen leviäminen oli toki tiedossa, mutta ajattelin, että sellaista leviäjää tarvitaankin, kun tämä paikka oli niin täynnä nokkosen ja pelto-ohdakkeen juuria, vaikka olinkin kaivanut niitä pois parhaan kykyni mukaan. Mutta kylläpä tuo viiruhelpi tosiaankin leviää, aivan juolavehnän tapaan. Nyt kun kasvusto on vajaan parin neliömetrin kokoinen, päätin hankkiutua siitä eroon. Tässä tilanne nyt ennen kuin kaivoin kasvuston ylös ja tungin sen mustiin jätesäkkeihin, jotka laitoin visusti kiinni. Onneksi viiruhelven lehdet on helppo erottaa sitä mukaa kuin niitä nousee, täytyy vain olla talikon kanssa valmiina hyökkäykseen.
Hölmöläisen puutarhapuuha nro 2 on identtinen viiruhelpioperaation kanssa, mutta sen kohteena on maahumala. Istutin senkin pari vuotta sitten pienestä pistokkaasta, mutta nyt päätin, että se saa lähteä, siis jos saan sitä enää ikinä pois. Näistähän voisi tehdä oikean hölmöläinen puutarhassa -sarjan.
Iloista äitienpäivää kaikille!
Humala, keltalehtinen – Humulus lupulus 'Aureus'
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Maahumala – Glechoma hederacea
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'
Viinilaukka – Allium atropurpureum
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Komeet on kalenteripojat ja uskomatonta miten siellä päin jo kukat nousee maasta kovaa vauhtia;)
ReplyDeleteMukavaa kissamammapäivää <3
ReplyDeleteHianot kalenteripojat ja kun tarpeeksi ahnehtii ylen pitää antaa :)
Onnin herkku Viiruhelpi, joka kasvaa hyvin rajattuna...ehkä...
Siinä on kauniin punertavat lehden alut näin kasvun alkuvaiheessa.
Lohduttavaa, etten ole ainoa, joka ei ole ihan varma mitä maasta nousee :).
ReplyDeleteTänään hyhhäilin erään perenna-alueen kanssa ja mietin mitä nypin pois, mitä jätän. Ja mitä ihmettä olenkaan sinne kylvänyt.
Kaunis kalenteripoika ja sen pikkuveli! Mukavaa sunnuntaita teille :)
ReplyDeleteKomeat kalenteripojat auttavat mammaa kitkennässä. Tunsin viiruhelpin kujeet kun istutin sen puutarhaan, huonoihin oloihin kivistä rakennettuun kaukaloon. Karkasi se sieltäkin ja nyt sitä saa jahdata talikon kanssa :) Ja tuo maahumalan peijakas, pääsi karkuun nurmikolle eikä siitä enää pääse ikinä eroon, yritän vain epätoivoisesti pitää sitä pois kukkapenkeistä. Mukavaa äitienpäivää!
ReplyDeleteHyvä Mieli; Kevät edistyy :-)
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Kiitos :-) Viiruhelpi on selvästi hyvää! Ja on se kauniskin, mutta ajattelin kuitenkin että hankkiudun siitä eroon ennen kuin kaikki on sen vallassa.
Susanna; Yritän kirjoittaa kaikki sipulit mitä on tullut syksyllä istutettua, mutta jos on sateinen sää, niin lehtiö on sisällä enkä jälkeenpäin muista tarkkaan mille alueelle mitä tulikaan laitettua. Mutta on kyllä tosi hyvä tapa pitää kirjaa kaikista istutuksista!
Kylvöksien kanssa pitääkin olla tarkkana, kun siementaimet ovat niin tuhottoman pieniä!
Mamma N; Kiitos!
Cheri; Kiitos! Jaa, vai ollaan sielläkin hölmöläisen pihapuuhissa :-D Mulla olikin ajatuksena pitää maahumala nurmikolla, mutta milläs pidät...
Tämän kissamamman mieleen on kovasti molemmat pojat, pantteri ja villahoususankari <3 Viiruhelpille kävi mulla samoin, siirsin sen toissasyksynä karsinaan (pohjattomaan muovisankoon) mutta eihän se oikein siellä kään pysy, tai sitten niitä alkuja vaan jäi....
ReplyDeleteNuo kiemurtelevat lehdet ovat tosi hauskoja :)
Kalenteripoika on taas niin paras!
ReplyDeleteNäng näng, poitsut, ruoho maistuu! Oottekin rohkeita kun tuolleen ulkona vaan. Mäkin saan ruohoa, mutta se laitettiin kasvamaan vasta puoli tuntii sitten. Pitää odotella ainakin monta minuuttii Monta monta!
ReplyDeleteIhanaa mammanpäivää Sailalle! <3
ReplyDeleteHeh, taitaa heinä tulla ihan just ylös ilmeestä päätellen. :D Meillä heinällä on juuri päinvastainen vaikutus, pysyy tavara sisällä kun mussuttaa heinää.
ReplyDeletePirkko; Eikö olekin komeat pojat ja ensimmäisessä kuvassa Musti näyttää ihan oikealta pantterilta, se voisi ihan hyvin olla 50 kertaa suurempi jättipeto jossain ruokokasvustossa...
ReplyDeleteVoi ei, tuota vähän mietin, että laittaisiko helven johonkin missä se pysyisi aisoissa, mutta ajattelin että ehkä se ei pysy, lähteköön kokonaan pois jos se on edes enää mahdollista. Tuo nyt ei ole sellainen hentoisten kasvien kohta, mutta kyllä siinä saisi muutakin kasvaa kuin helpeä.
Etkö säkin istuttanut viinilaukkaa? Vai oliko se pallerolaukkaa.. samantapaisia kai kumpikin!
Sulo; Tehän sen tiedätte, kalenteripoikia huusholli täys :-)
Harmaa; Musti on tottunut ihan vauvasta asti olemaan myös ulkona, Ransulle avara taivas oli alussa pieni järkytys. Tsemppiä odotteluun!
Maiju; Kiitos ♥
Sea; Juu, Ransu jo kakoo tuossa kuvassa. Mietin kyllä, että ehkä siinäkin pitäisi olla joku raja missä kaikissa tilanteissa lemmikkiään kuvaa! Jotain yksityisyyden rajaa! Mutta ei Ransu kunnioita minunkaan yksityisyyttä, vaan esim. tänään oksensi sängyn viereen kun halusin nukkua vaikka Ransu olisi halunnut aamupalaa. Silloin se menee ja syö ruohoa ja tulee äänekkäästi oksentamaan sen sängyn viereen.
Vai on teillä toisin päin, erikoista!
Ihanat kalenteripojat, molemmat miellyttivät tämän kissamamman silmiä♥
ReplyDeleteKissapojat on niin ihania , mamman kavereita meilläkin :)
ReplyDeleteHienoa, siellä onkin silmää kollikomeudelle :-)
ReplyDeleteSesse; On kivaa kun kissa on mukana kaikissa päivän touhuissa.
ReplyDeleteJa meillä kun tuota viiruhelpiä on pidetty yhtenä näyttävimpänä kasvina terassin edessä olevassa havurinteessä, jopa useammassakin RUUKUSSA! Talvisin paakut ovat rinteen mullassa, mutta keväisin eli näihin aikoihin ne on siirretty isoihin ruukkuihin, jotka ovat havurinteen portailla tai laattakivillä. Ja tykkäämme niistä niiiin! Mukavaa kevään jatkoa sinulle!
ReplyDeleteMeillä maistuu puolihäntäiselle ruohosipuli, nautiskelee. Onneksi tulee kesä!
ReplyDeleteViiruhelpi on tosiaan kova leviämään. Mutta meillä onnistui hävittää kokonaan. Toisaalta, olisin tykännyt että sitä jäisi jonnekin, mutta kun kaivinkone tuli niin siinä kohtaa ei ehditty sinä kesänä mitään miettimään.
ReplyDeleteKalenteripojat kuin lampaat heinän kimpussa! :) No, niin on meilläkin meidän mustat ihanuudet!
ReplyDeleteSamanlaista viharakkaussylipainia täälläkin pihapiirissä harrastetaan viiruhelpien ja maahumalan kanssa. Juu, ja suikeroalpi on kanssa melkoisen sinnikäs, mutta ehkä kaikista inhokein on elämänlanka. Murrrkele. Se varmaan nousee maasta vaikka polttaisi. :D
ReplyDeleteKyllä sulla on komeita kolleja.
Eero; On ne tosi kauniita! Mutta tosiaankin kovia leviämään, siitähän sinäkin kyllä varoitit.
ReplyDeleteKatariina; Niin ja onneksi on kevät! Minusta tämä aika saisi kyllä jatkua kuusi kuukautta ennen kuin tulee kesä ;-)
Katja; On se hieno, mutta en keksi keinoa saada sitä pysymään tuossa pienenä versiona. Kun en halua, että se tukahduttaa vieressä olevat muut kasvit, mitä se on jo hyvää vauhtia tekemässä.
Tillariina; Tuore heinä on ihan parasta, taitaa se näkyä ilmeistäkin :-)
Hurmaavat pojat auttelevat Saila-mammaa puutarhatöissä ♥
ReplyDeleteNettimartta; Kollit kiittää ja niiden mamma lähettää terveiset komeille puikkonokille!
ReplyDeleteSuikeroalpia en ole istuttanutkaan pihalleni enkä aiokaan, ja - koputtaa puuta - elämänlankaa ei pihallani ole! Juhuu! Eikä vuohenputkea! Juhuu! Voisihan siihen elämänlankaan kokeilla jotakin dynamiittia?
Hurmaava Minni; Kyllä, kai sielläkin joskus pureskellaan jotakin huonekasvia...? Vähän? ;-)
ReplyDeletePoitsut ovat selvästi oikeita äidin iloja ja silmäteriä: Mahdottoman komeita, fiksuja ja vielä huomaavaisiakin mamman puutarhan hoidossa auttaessaan :)
ReplyDeleteJokaiselta löytyy varmaan sellaisia kasveja, jotka viihtyvät hiukan liian hyvin...
ReplyDeleteVoi teitä hölmöläisiä ;) Ihanat hyasintit, omien tummanpunaisten aukeamista odotan kieli pitkällä :P
ReplyDeleteElla; Justiin tällaisia nämä pojat ovat kuin kuvailet :-)
ReplyDeletePioni; Niin varmaan, jotenkin aloin vain nähdä silmissäni miten nämä vyöryvät yli kukkapenkkien ja naapurienkin puolelle :-D
Tiina; Eipähän ainakaan puuhat lopu, kun niitä tällä tavalla itselleen keksii! Hyasintit ovat ihania ja ainakin aiemmin mulla kukkineet tosi pitkään.
Meillä viiruhelpi on pysynyt melko hyvin aisoissa. Samaa ei valitettavasti voi sanoa tarhasinivalvatista, joka on lähtenyt hyökkäämään 10 vuotta sitten vaihtopäiviltä saaduista kahdesta taimesta. Aion kattaa pahimman alueen paksulla kerroksella sanomalehtiä ja maanrakennuskangasta.
ReplyDeleteSain muuten äitienpäivälahjaksi Laatikkopuutarha-kirjasi. Mainiota lukemista!
Ihanan kesäisiä kuvia! Kyllä heinä maistuu, minäkin olen Mimmalle kerännyt maljakon täyteen ja hetkessä menee koko tupsu - ei tosin viiruhelpiä :)
ReplyDeleteNiinpä siitä on varoiteltu että leviäminen pitäisi estää esimerkiksi muovirenkaalla, minä taas viime kesänä istutin viiruhelpiä isoon ruukkuun koristeeksi ja toivoin että kasvaisi kunnolla että saisin sitä lisää kun entisetkin kituu ja katoaa. :D Sinulla on varmasti sen verran mehevä ja kostea maaperä, että siksi varmasti viihtyy hyvin!
Mukavaa äitienpäivää sinullekin!
Ihanat äitienpäiväpojat! ♥
ReplyDeleteLeena K; Voihan valvatti! Hauska kuulla että helpi voi pysyä aisoissakin. Ehkä siitä ei sitten tarvitse niin kauheasti huolestua. Mukavaa jos kirja miellyttää!
ReplyDeleteLinda; Kiitos! Vai ei siellä helpi viihdykään! Istutin sen tosiaan ihan kosteaan ja todella ravinteikkaan näköiseen mustaan multaan, siitä se roihahti heti kasvuun.
Elina; Vähän yhtä ihanat kuin teillä ;-)
ReplyDeleteNyt tällainen kerrassaan tyhmä kysymys tietämättömältä: Onko hyasintti puutarhaan istutettuna monivuotinen? Siis sipulikukkahan se on? Itse laitoin meidän etupihalle kaksi sinistä hyasinttia, mutta eivät ole enää nousseet tänä keväänä kukkimaan. Oikeastaan minkäänlaista eloperäistä havaintoa niistä ei ole.
ReplyDeletetv Leena
Voi, kyllä niiden pitäisi nousta joka vuosi. Sipuleiden kanssa on toki niin, että ne mätänevät herkästi jos tulee märkä syksy ja talvi, kesäinenkään märkyys ei useimmille niistä sovi. Kasvit kun ovat elävää materiaalia, niin hävikkiä tulee silloin tällöin. Jos sintit ovat siellä Saksassa, niin niiden olisi pitänyt kukkia jo lopputalvesta, ehkä silloinen hurja kylmyys sekoitti niiden aikataulut.
ReplyDeleteTäälläkin on yksi maahumalatunari. Pari ensimmäistä vuotta meni ihan kivasti, mutta sitten kutsui perennapenkki ja nyt mennään nurmikolla kovaa kyytiä kohti toista penkkiä. En taida saada sitä enää aisoihin, vaan tyydyn kitkemään perennapenkistä pois. Suikeroalpi valloittaa pionipenkkiäni, siitä on tosin helpompi kitkeä liikaa leviävät pois. Maahumalaa ei millään saa kaikkea pois! Aina jonnekin jää jokin pieni lehti ja juuri. Miksi kukaan ei varoita näistä silloin kun niitä istuttaa! Aargh!
ReplyDeleteAargh! Sellaisiahan nämä ovat, kun pienestä palasta lähtevät jatkamaan elämää. Parhaansa tekevät jatkaakseen sukua, eihän niitä voi siitä oikein syyttääkään. Ja vaikka oli tiedossa tuo leviäminen, niin ei sitä tule otettua vakavasti ennen kuin sen omin silmin todistaa.
ReplyDeleteSuloisia kavereita sinulla! Kaunista Floran päivää! ✿
ReplyDeletePeonies of Beatris
Ihanat kalenteripojat ♥. Viiruhelpi ei ole vielä aiheuttanut ongelmia, mutta hopeatäpläpeippi on aivan mahdoton leviämään,ugh.
ReplyDeleteBeatris; Kiitos samoin Floran iltaa :-)
ReplyDeleteAnnaS; Ai, hopeatäpläpeippi on mulla yhä vain ostoslistalla, minusta se on niin kaunis... eikä sentään leviä ongelmaksi asti.. kai? Mulla kun on aika suuri piha ja jotain elinvoimaisiakin tarvitaan (no, siksi istutinkin maahumalan ja viiruhelpin, hehe).
Viiruhelpi on tosiaan reipas leviämään. Onneksi sulla on ihanat assistentit... :D
ReplyDeleteOnneksi apua löytyy ;-)
ReplyDeleteTuliko Ransulle paha olo??
ReplyDeleteViiruhelpi on kyllä aika s-tanasta, vielä yritän sen kanssa pärjäillä. Olet fiksu kun hankkiudut eroon :) Odotan innolla tuota Marhanliljaa...
Ransulta tulivat heinänkorret ylös. Heh, olisin ollut fiksumpi, jos en olisi koko helpeä istuttanutkaan!
ReplyDeleteOssi lähettää terkut toukokuun kalenteripojalle... ja sille vähän pörröisemmällekin :)
ReplyDeleteKiitos terkuista ja rapsutukset Ossille :-)
ReplyDelete