Monday 15 March 2010

Kasvimaa kohopenkkeihin

Minulla on projekti, ja kuten muutkin projektini, ei tämäkään ole vähäpätöinen.
Toteutus tulee kestämään monta vuotta.

Siirrän pikkuhiljaa kasvimaan siltä paikalta, missä se on "aina ollut" siihen paikkaan, mihin olen sen lähes alusta asti halunnut. Se on kylätien varressa ja tulee olemaankin, mutta hiukan ylempänä ja mikä parasta, aivan saunavesikaivon läheisyydessä. Näin kastelu on helpompaa. Tällä hetkellä en suoraan sanottuna kastele, mutta kun tontin alaosa muutenkin on vanhan merenpohjan savimaata, ei sitä juuri tarvitsekaan kastella.

Vasemmalla uuden kasvimaan yksi valmis kohopenkki, sen takana on vihreä saunarakennus, jonka alapuolella kasvimaa on ennen ollut. Pihapolun oikealla puolella on hieno mininavettani. Tähän mennessä olen rakentanut vasta kaksi kohopenkkiä, joten hidasta tämä on.

Viime kesänä uudessa kohopenkissäni kasvoi jo salaattia, retiisiä ja tomaatteja, jonka latvat joku kävi loppuvuodesta syömässä.

Kohopenkit syntyvät vanhat talon huonoista hirsistä, joiden tilalle vaihdettiin viime kesänä uudet. Kussakin kohopenkissä on kaksi kerrosta hirttä, jotka kiinnitän toisiinsa tapeilla. Eikä siinä kaikki: samalla käytän vanhoja tiiliä ja kiviä ja laatoitan maata kehikoiden väleissä pikku hiljaa.

Tätä projektia ei ollut tarkoitus tehdä vielä moneen moneen vuoteen, mutta kun materiaalit tulivat kuin itsestään: hirret vanhasta talosta, hiekansekainen multa vanhoista multapenkkarakenteista ja tiiliäkin vielä... Oli sitten vain ryhdyttävä toimeen, ihan kuin rakennettavaa ei jo olisi taloissakin tarpeeksi!
Toisaalta minua tyydyttää suuresti se, että voin kierrättää mahdollisimman paljon vanhasta materiaalista mitä puretaan.
Ja hitaasti eteneminen on todella minun juttuni, tämä on elämän pituinen projekti.

Slow food
I'm slowly making the kitchen garden into raised beds near to the well, which will make watering easier. It's not the drinking water well, but the washing water, since I have not checked the water quality of this one. And I have the priviledge of two wells!
The project of a raised kitchen garden was already on my mind although I had not thought of making it for another several years. Last summer some of the timber of my old house was replaced by new logs and the old insulation layer under the floorboards was excavated; it was sandy soil and stones. Having the material there I kinda had to start making the kitchen garden there and then.
So far I have two raised beds and about 5 square meters of paving (mixed old bricks and flat stones) done. This will take years, as everything else.

6 comments :

  1. Onpa kauniin ja houkuttelevan näköistä ja kuuloista! :) Juttusi eivät kyllä lainkaan lievitä vanha puutalo -kesämökkikuumettani, ei, vaikka ymmärrän, että vanhassa pihapiirissä ON paljon puuhaa... Ja lampaitakin olen halunnut aina! (Asunkohan vähän väärässä paikassa?!)

    Näin muuten kirjasi myynnissä Helsingin keskustan Akateemisessa, vieläpä uutuuskyltin kera. Hienoa!

    ReplyDelete
  2. Ajattelin nyt sitten yllättää ja jättää pienen viestin tänne palstalle. Hihi.

    Terveisin R

    ReplyDelete
  3. Hei Jenni! No, kyllähän minullekin vanha talo oli ainoa vaihtoehto, en olisi koskaan ollut ihan tyytyväinen uuden kanssa. Olen epäillyt, että minusta saattaisi tulla sellainen, joka remontin päätteeksi sanoo, etten olisi tätä tehnyt, jos olisin tiennyt työn määrän. Toistaiseksi katumusta ei ole ollut, epäilyä enemmänkin.
    Joskus tuntuu, että apua, en ikinä selviydy tästä, mutta sitten, kun jokin asia edistyykin, tulee uskoa sitä mukaa. Hoppuilijalle tämä ei sovi ollenkaan, vanhassa talossa asuminen on elämäntapa ja korjaaminen jatkuu ikuisesti, mitä itse haluankin, mutta ei ehkä kovin moni muu.
    Mutta jos sinulla on pitkään kestänyt unelma niin kap se pitäisi toteuttaa.

    Hei salainen "R"! Tiedän kuka olet, haha! Paljastuit!! :-)

    ReplyDelete
  4. Hei taas! Kyllä mulle on ihan hyvä asua nyt niin kuin asun, parikymmenvuotiaassa helpossa talossa maalla kaupungissa (asumme metsän laidassa peltojen ympäröimänä vaikka Helsingin keskustaan on 15 km, maalaismaisemat eläimineen ovat suuri ilonaihe). Haaveilen vain vielä toisesta talosta, mahdollisimman vanhasta ja narisevasta ikuisuusprojektimökistä. :) Ehkä joskus. On mulla ollut jo kauan kaikki mökki- ja maatilavahdit päällä, mutta talostipendi puuttuu, onneksi myöskään juuri sitä oikeaa taloa ei ole löytynyt. Mutta olen iloinen, että sinulla on tuollainen talo ja olet ollut tyytyväinen päätökseesi. Ihmisen pitää haaveilla ja vielä toteuttaakin haaveensa, se on hienoa! :)

    ReplyDelete
  5. Kun tulee noin hienot tarpeet eteen, niin naisen pitää tehdä mitä naisen pitää :) Meikäläisen on paras vielä harjoitella postimerkin kokoisella rivaripihalla pihatöiden tekoa, mutta noiden kuvien kanssa voi haaveilla :)

    ReplyDelete
  6. No niin, toivon, Jenni, että sinulle tulee oikea talo eteen sitten kun on jokin mahdollisuus se hankkia.
    S, vai haaveilla! Ehkäpä olla kiitollinen olisi ihan hyvä ilmaisu. Kun lähes koko piha on ollut nokkosten, vattupuskien ja heinien peitossa, on siinä työsarkaa riittämiin...

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!