Saturday 30 January 2010

Taas elävien kirjoissa

Vaikka olo on kyllä kuumeen jäljiltä löysä, juuri tällainen:


(Ransu osaa esitellä löysyydet hyvin)

Kohta on jo helmikuu, uskomatonta, miten nopeaan aika kulkee. Kohta on taas kesä ja kesän kiireet ja työt. Viime kesänä tiluksillani saatiin yksi projekti loppuun, ja se oli lipputangon maalaus. Huraa! Ikuisuusprojektin kanssa eläessä oppii kummasti arvostamaan asiaa, jota ei tarvitse enää miettiä, sen voi kerta kaikkiaan pyyhkiä listalta yli. Ja nostaa lipun salkoon.


Lipputangon tieltä piti kaataa kuusi, jonka pöllejä tuolla kuvassa näkyykin. Täyspuinen, jonkun itse veistämä tanko painoi sen verran, että reippaat restaurointipojat Janne ja Saku joutuivat huhkimaan tosissaan ja minäkin olin sitä nostamassa, vaikka en tajua mitä apua siitä oli.
Janne, iso mies, istui tyven päällä ja yritti ajatella niin syntisen painavia ajatuksia kuin pystyi.

Nyt lipputanko on ainoa asia tontilla, joka on hyvässä maalissa. Se on jotenkin liian siistin näköinen. Jospa ensi kesänä saisin rintamamiestalon maalausurakan loppuun. Vaan lupailematta paras.

4 comments :

  1. Hyvä Ransu, sulla on tyyli hallussa!

    ReplyDelete
  2. Onpas hyvä, että siellä aletaan toipua! Tuommoisessa puisessa lipputangossa onkin sitä jotain, mitä ei huoltovapaissa lasikuituisissa olekaan. Komeassa maalissa näyttääkin nyt olevan. Istuttiin just saunan lauteilla ja tuumittiin kans puiden kaatoa; ihan muutaman rimpulan kuusen, jotka rajoittaa mun tulevia suunnitelmia.

    ReplyDelete
  3. Ransu kommentoi:
    Kiitti äijä.

    Saila jatkaa:
    Hei Maria! Kyllä oli lentsu sitkeessä, mutta mää olin vielä sitkeempi :-)
    Niin vaan teilläkin on kesäsuunnitelmat konkretisoitumassa. Rimpulat puut kannattaa ehdottomasti kaataa, jos puita tontilla on, niille pitää antaa tilaa niin että ne kasvavat kauniin mallisiksi ja tuuheiksi, ja loput rohkeasti pois vain. Tää on mun mielipiteeni. Mutta olen myös sitä mieltä, että varsinkin puiden kaatoa pitää katsoa ja harkita. Se on nopeasti kaadettu, mikä on vuosikymmeniä kasvanut.

    ReplyDelete
  4. Puiden kaato on tosiaan melko lopullinen juttu näin yhden ihmisiän vinkkelistä katsottuna. Meilläpäin tontit on yleensä vanhoja peltomaita eikä puita ja kiviä tule kaupanpäällisinä. Meiltä lykästi tässä asiassa. Vanhoja kuusia ja nuoria koivuja, pajukkoa sekä katajikkoa kasvoi tontillamme. Raivattiin risukko pois ja suurin osa koivuista. Isoja kuusia jäi toistakymmentä. Noita rimpuloita harkitsin jo silloin, mutta jätettiin silti kasvamaan. Nyt tuntuu siltä, että polttopuiksi joutavat. Joskus kyllä sydän vuotaa verta, kun näkee komeita puita kaadettavan. Maltti on valttia.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!