Tammikuun kalenteripoika

Ja lumirieha.

Lukijan pyynnöstä, tässä on Musti. Talvimusti. Sieltä hän saapuu.

Musti vartioi reippaasti tonttiaan, oli lauha tai pakkanen.

Kun hän huomaa minut, alkaa usein hepulipörhö.

Kalenteripoika alkaa mittailla, josko kipuaisi vaahteraan.

Kohta, kohta...

Joskus se on niin nopea, että en ehdi tarkentaa, kun se on jo tullut alas.

Sitten mietitään muina panttereina seuraavaa siirtoa.

Kuistin kaiteella on hyvä paikka tarkkailla mamman puuhia. Juuri nyt mamman tärkein puuha oli pantterin kuvaaminen.

Tässäkin voi pohtia, pitäisikö kynsiä testata tuohon tolppaan.

Vähän se ehkä teki sitäkin. Ja sitten söpösteli kaiteella.

Pantteri on kyllä melko talvimuhkea! Taitaa olla dieetin paikka.

Seuraavaksi voi pohtia, olisiko lehtikuusi jo kasvanut sen kokoiseksi, että siihen kannattaa kiivetä.

Ei se oikein ole hyvä. Kalenteripojan kierros jatkuu.

Reippaasti se tarpoo läpi hangen. Vähän märkä lumi aiheuttaa tassujen ravistelua.

Sitten se alkaa tunnustella lumen koostumusta. Hmm, hmm...

Kyllä! Se on lumihepulin paikka!

Jihuu!

Mukavia lumileikkejä itse kullekin!

Roskaretki

 Otin kerrankin kameran mukaan, kun lähdin viemään roskia ja hakemaan postia. Ei se ranta kaukana ole, puolen kilometrin päässä.

Meri on vielä sula. Muutama pakkaspäivä ei ehtinyt sitä jäädyttää, etenkään, kun oli tuulista. Ihan tyynet merenlahdet saattavat täälläkin olla jo jäässä.

Yhteysaluksemme kuljettaa ihmiset, autot, postit ja roskat (näin talvisin, kesäisin käy Pidä Saaristo Siistinä ry:n alus käy tyhjentämässä roskikset saarissa).

Kotisaareni roskavastaava on viimeiset kolme vuotta ollut minä. Tehtäväni on huolehtia siitä, että talvikaudella roskikset menevät yhteysaluksella Nauvoon joka toinen keskiviikko silloin, kun on joku roskiksista täynnä. Aina on.

Homma hoituisi muuten ihan näpsäkästi, mutta olen välillä poissa ja olen hajamielinen. Pitäisi muistaa soittaa ja delegoida asia, jos en ole paikalla. Tänä iltana pitääkin käydä heittämässä laivaan täydet roska-astiat. Viime viikolle järjestyi parin astian hätätyhjennys, kun kaikki astiat pursuivat roskia.

Ylitäydet astiat ovat saaristossa todellinen ongelma, sillä astioiden viereen jätetyt roskapussit lentävät äkkiä mereen. Myös laivan kannella seilaavat astiat tarvitsevat kiven kannen painoksi, muuten kannet rämähtelevät auki ja silloinkin roskia lentää mereen. 

Lisäksi astioiden kannetkin voivat hajota ja lentää mereen, viimeksi syksyllä kansia lensi pois paikoiltaan rannassa.

Meren terveyden vuoksi täytyy yrittää olla skarppina!

Huolia aiheuttaa toinenkin asia. Ely-keskus kilpailuttaa muutaman vuoden välein yhteysaluksemme. Reitillämme kisan voitti tietenkin edullisin tarjous. Laiva ei ole jäävahvistettu lainkaan.

Mahdollisen jääkauden ajaksi tilalle tulee tietenkin joku toinen alus, mutta se ei välttämättä kuljeta autoja. Täytyy siis olla skarppina senkin kanssa, ettei auto jää jumiin saareen esimerkiksi huhtikuulle asti. En oikein näe, miten selviäisin kaupunkiin kissankoppien, pyykkikassin, tietokone- ja kameralaukkujen ja lähetettävien tilausten kanssa julkisilla. Jos näyttää siltä, että meri alkaa jäätyä, täytyy varata autopaikka laivaan ja ajaa se "mantereen puolelle", toisin sanoen johonkin saareen, josta pääsee lossilla varsinaiselle mantereelle.

Siitä jäämäärästä, jota täysin vahvistamaton laiva ei pysty kyntämään, on nimittäin pitkä matka siihen, että saisi autonkestävän jäätien.

Laivaliikenteemme on elinehtomme: sillä pääsemme ruokakauppaan, terveyskeskukseen, postiin ja kirjastoon. 

Rannan syreeneissä oli vielä vähän kuuraa. Oli tarkoitus käydä kuvaamassa rannan kuuraisia puita perjantaina, sillä kun torstaina tulin Nauvosta kauppareissulta illan jo hämärtyessä, meri oikein höyrysi kiristyvässä pakkasessa. Mietin, että siitä tulee upea kuura.

Perjantain aurinkoiset tunnit kuitenkin kuluivat viemäriputken sulattelussa ja keittiön lattian kuivaamisessa.

Muttapa mutta! Siellä se aurinko paistoi jossain idän suunnassa nytkin. Sinitaivaan riekaleiden näkeminen tuo niin paljon toivoa!

Rannan vajassa on yhdistetty odotus- ja kokoushuone, postihuone ja kirjanvaihtopiste. Siellä voi odotella laivaa ilman, että tarvitsee jäätyä viimassa. Toki minulla oli pilkkihaalari päällä.

Veneilykautta saa vielä hetken odottaa.

Toiveikasta tiistaita!

Paljastuksia

 Lumi on siitä hyvä, että kasvien suojaamisen lisäksi se myös paljastaa. Nyt on helppo havaita, mitkä ovat peurojen kulkureitit pihaan. Yllätyksekseni huomaan, että peura änkeytyy ahtaasta aidan raosta tontin kulmalla. Tai ehkä se on ollut sama tietty peura, joka on tullut useana yönä juuri siitä. Tukin aukon jo kertaalleen, mutta tänään näin, että siitä on tunkeuduttu väen vängällä uudestaan. Laitoin aiempaa järeämmän esteen.

Laahaavat sorkanjäljet ovat vähän liiankin tuttuja. Mutta tämän lumikelin aikana meinaan yrittää tukkia niiden viimeisetkin pääsyreitit!

Lumesta löytyy kaikenlaista muutakin, hauskoja jälkiä. Kedon laidalla on puutaapelin ja heinikon välillä vilistänyt joku hyvin pieni, jolla oli pienenpieni pissahätä. 

Lehtikuusen alla on myös vilistetty. Ja monen monessa muussakin paikassa.

Onneksi meille tuli sentään tämän verran lunta. Hanki on noin 10 cm paksuinen. Yritin lapioida sitä talvenarkojen ja muiden kokeilukasvien päälle, kuten kuvassa nuoret kuparivaahtera ja helmimarja (lumipaakkujen alla). Toivottavasti muistin kaikki arkajalat. Osa tuli suojattua hyvin myöhään, vielä toissapäivänä muistin uuden köynnösruusun.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka teki pulleat kukkanuput marraskuussa, sai kunnon kääreen parista huonokuntoisesta kevytpressusta suojaverkkonsa ympärille. Haluaisin niin kovin mielelläni nähdä sen kukat. Ja haistaa – ne tuoksuvat taivaalliselta.

Onhan tämä lumi ihan koristeellistakin. Mutapuutarhan vihvilät ovat ihanan vihreinä piikkeinä lumessa ja tuo, jonka kukat ovat keränneet kauniisti lunta ja jonka henkilöllisyyttä en muistanut vielä selvittää (on itsekseen tullut luonnonkasvi) on kerännyt lunta oikein koristeellisesti kuivuneiden kukintojensa päälle. Se on varmaan myös joku vihvilä, mutta huomattavasti sirompi ja matalampi kuin tuo tavallinen röyhyvihvilä oikealla.

Edellisen jutun vaaleajouluruusu näyttää nyt tältä. Se ei vähästä lannistu. En saanut kuvaa varten sen suojaverkkoa pois, kun se on jäätynyt kiinni maahan.

Täällä mittarin alin oli toissaöinen -16,9. Sen jälkeen sainkin sulatella viemäriputkea, joka johtaa talon seinästä ulos kukkapenkkiin. En ollut ajatellut sitä, kun jätin hanan yöksi tippumaan, jotta sisääntulovesi ei jäädy. Se nimittäin jäätyy, jos vesi letkussa seisoo, eristyksistä ja sulanapitokaapelista huolimatta.

Seuraavaksi yöksi laitoin tietysti vadin keittiön hanan alle, jotta viemäriin ei tihku pieniä tippoja koko yötä.

Iltapäivällä näin outoa valoa etelätaivaalla. Aurinko! Eilen se kyllä paistoi oikein komeasti, mutta minulla oli liikaa hommaa mm. viemärin parissa.

Siellä se on!

Länsitaivas oli harmaa, mutta idän puolella näkyi jopa sinisiä riekaleita ja aurinko tuli välillä esiin. Ihan kuin linnut olisivat liverrelleet jotenkin pirteämmin.

Pihalta löytyy myös reippaan pantterin jälkiä, mutta hän ei suostunut vielä poseeraamaan, vaikka on ulkoillut paljon.

Sain hänestä kuvan vasta, kun olimme tulleet sisälle. 

Helmimarja – Callicarpa

Kuparivaahtera – Acer griseum

Röyhyvihvilä – Juncus effusus

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Uusi panttereiden retkibussi

 ja Manulimatkat ry:n kuljetuskalusto

Terveisiä räntämyräkästä! Sade muuttui valkeammaksi päivän mittaan ja nyt näyttää tulevankin enemmän valkoista. Tuuli on myös vaihtamassa suuntaa ja ainakin tilapäisesti tyyntynyt.

Meillä on sellaista tärkeää asiaa, että kuljetuskalustomme uusiutui. Uusi menopeli valikoitui tietenkin sen vuoksi, että se on pantterin silmien värinen. Mikä parasta, rekisterinumero alkaa kirjaimilla KTZ, joten kyseessä on selvästi kissaihmisen auto.

Pantterin silmiä voi vertailla kuljetuskaluston sävyyn. Ne saattavat olla vähän vihreämmät. Ehkä auto on enempi koivun hiirenkorvalehtien värinen?

Pantterilla oli joka tapauksessa sanottavaa päivän säästä. Lumesta hän kyllä tykkää, mutta vaakatasossa satava räntä aiheutti moitteita.

Tänään sai vielä kuvan vaaleajouluruusun kukista, tämä oli pysynyt verkon sisällä, mutta kuvasta voi nähdä, mitä kaikille verkon ulkopuolelle yltäville osille tapahtuu.

Saapi nähdä, millaisen hangen uumenissa tuo on aamuun mennessä. Jos lunta tulee paljon, on ajoitus täydellinen, sillä huomenna illemmalla alkaa pakkanen kiristyä – tällä hetkellä ollaan vielä nollan yläpuolella.

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Puutarhavuosi 2020

 Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kertomaan viime puutarhavuodesta. Minna on aloittanut haasteen jo vuonna 2018, ja haasteen kysymykset ovat samat vuodesta toiseen. Vastauksiin voi valita joko valmiista vaihtoehdoista tai kertoa omin sanoin, itse käytän molempia tapoja tarpeen mukaan.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

Leikkasin kirsikkapuun tammikuun 13. päivänä.

Se oli kasvanut liian korkeaksi ja alppikärhökin kukki vain puun latvassa. Puu ja kärhö oli tarkoitus leikata jo parin vuoden ajan, joten tammikuun puolivälissä siihen ryhdyin, kun näytti siltä, että pakkastalvea ei kai tulekaan. Päätin, että tuo lasketaan vielä syysleikkuukaudeksi.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti

b. Ai missä? – tämä vaihtoehto vastaa hyvin. Enpä juuri suunnittele, ehkä pitäisi. Etenkin, kun olen ammatiltani puutarhasuunnittelija. Saan inspiksiä, joita toteutan heti tai (valo)vuosien päästä. 

Kun helmikuussa näin lehdessä kuvan ihastuttavasta puronvarsi-istutuksesta keväisine kukkineen, syttyi lamppu pääni päällä. Menin heti asettelemaan kiviä ja siirtämään lumikelloja, talventähtiä ja tarhajouluruusua omaan puronvarsipuutarhaani, joka toivottavasti on yhtä viehko kuin siinä lehtijutussa – jonakin tulevana vuonna.

Onnea on talvi, jolloin voi toteuttaa inspiraatioita!

c. Suunnilleen kyllä

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Tietenkin tuli, mikä höpsö kysymys! Millainen puutarhuri se olisi, joka ei uusia kasveja hankkisi joka vuosi. Hankinnat alkoivat aikaisin keväällä, kun löysin taimiliikkeestä rullakollisen tarhajouluruusuja, osa niistä viehkoja kerrottuja. Tuo vaalea meni justiin yllä mainittuun puronvarsipuutarhaan, viininpunaiset toisaalle pyökkiaidan eteen, jonne sopivat värinsä puolesta paremmin.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä. – Tämä, ehdottomasti. Viime talvi oli armollisen lauha enkä juuri nyt muista muita talvituhoja kuin Toona sinensiksen (kiinantoonapuu), jonka olin istuttanut edellisenä kesänä. Se ei herännyt henkiin enää tänä vuonna.

Ikäväkseni on kuitenkin todettava, että Mustin ahkerasta myyränharvennuksesta huolimatta löysin syksyllä pensasaidastani neljä tyveltä poikki kaluttua tylppöorapihlajaa. On odotettavaa, että syötyjä on enemmänkin kuin ne, sillä osa niistä oli hämäävästi jäänyt silti pystyyn. Juuri kun ne olivat ehtineet kasvaa reilun metrisiksi, korkein oli jo minun mittaiseni. Voihan pehva. Viime vuosi oli tavattoman myyräisä, niitä vilisi silmissä, kirjaimellisesti.

d. Älä edes kysy, kuinka monta!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän tuli niin pistämätön vastaus Hirnakan torpalta, että vastaan saman: ranta. Tai näkymä merelle. Rakastan merta, eikä se ole ihan sama, että täytyy kävellä muutama sata metriä sen nähdäkseen kuin että sitä voisi katsella ikkunasta, riippumatosta tai huussin avoimesta ovesta.

Tuo alhaalla näkyvä kyläniitty on joskus ollut merenlahti... 

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?

Nyt täytyy sanoa, että ei varmaan mikään. Vaikka viime vuosi oli erikoinen, ei se puutarhassa niin erikoinen ollut. Ei säidenkään puolesta, vaikka joitakin erikoisuuksia oli, kuten helteinen kesäkuu ja viileä heinäkuu. Viime talvi oli enempi mieleenjäävä, sillä muistan varsin hyvin myös talven 2007–2008, joka oli samanlainen, lauha, lumeton ja kukkaisa – lumikellot aloittivat kukinnan jo helmikuussa ja vaaleajouluruusut kukkivat läpi talven.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ööööööh. Ei varmaan mikään. En ollut erityisen aikaansaava ja todennäköisesti aiheutin taas enemmän keskeneräisiä projekteja kuin sain aikaan mitään valmista. The story of my life!

Koska ihana korona perui palaverit ja puutarhamessut, pystyin kerrankin viettämään koko kevään kotona. Näin ollen näin ternivuokon ensimmäisen kukan ikinä, tai ainakin ensimmäisen, jonka olin paikalla näkemässä. Nämä ovat sellaisia huippuhetkiä, joita ei halua missata.

Myös kesästä tuli sellainen, että pystyin viettämään pitkät pätkät kerrallaan saaressa, kun ei tarvinnut lähteä mihinkään. Mikä parasta, kerrankin ei kukaan myöskään tullut vieraaksi! Näin ollen sain rymytä omissa projekteissani sydämeni kyllyydestä. Ei silleen, että se olisi aiheuttanut sen enempää minkään valmistumista...

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Paremmuuden aika näyttänee, mutta toivon, että punertavakukkainen perhosorvokki 'Rubra' sekä suloinen valkokukkainen purppurapikkusydän 'Aurora' menestyvät ja jäävät pysyviksi. Ne ovat juuri sellaisia viehkon vaatimattomia ja kaunislehtisiä perennoja, joista tykkään.

Loppukesästä löysin Mustilan taimipäivästä piiiitkään haaveilemani nenäliinapuun ja kiinanpunapuun! 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Virhehankinta? What's that? Ei kai sellaisia ole, kun kaikkea pitää kokeilla. Virhe oli ehkä taas uusi rusomesiangervo 'Hjordis', joka tällä kertaa kuivui kuoliaaksi jo ennen kuin ehdin istuttaa sen maahan. Istutin sen silti tähän rehevään ja mehevään kohtaan siinä toivossa, että se heräisi henkiin, mutta ei siinä koko kesän mittaan noussut mitään. 

Neljäs kerta toden sanoo, maybe.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Varmaan moni, mutta koska käyn keväänkaipuussani läpi kevätkuvia, vastaan, että tulppaanit ja hyasintit. Ne ovat jo parina–kolmena keväänä kukkineet oikein hyvin, siis vanhemmista sipuleista, mikä johtunee paahteisista kesistä. Saa nähdä, miten kolea ja sateisempi heinäkuu vaikuttaa ensi kevään kukintaan. 

Koska valitsin tähän juttuun monta muutakin tulppaanikuvaa, mainitsen myös kuvan 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat. Sain ne ensimmäistä kertaa talvehtimaan, kun hieman suojasin, vaikka ei ehkä olisi ollut tarpeen juuri viime talvena. Nyt täytyykin laittaa niille suojaa ennen kuin kovat pakkaset tulevat.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Vaikia sanoa. Kuriilienkirsikka alkoi raottaa nuppuaan keväällä ja teki sitten kuivumistempun. On se edelleen paikoillaan, jos vaikka kokisi henkiinheräämisen, mutta tohdin epäillä, kun kuorta rapsuttamalla ei tullut loppukesällä enää vastaan mitään vihreää.

Ehkä kasvin sijaan suurin pettymys oli kuitenkin tämä: siitä huolimatta, että sain keväällä viimeisenkin pätkän pihasta aidattua ja viimeisenkin portin tehtyä, kävivät peurat silti pihassani syömässä kasveja. Esimerkiksi tämä ihana metsätulppaani syötiin kuvan ottamisen jälkeisenä yönä.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

En tee budjettia enkä yhtään laske, paljonko harrastuksiin menee. Kuka semmoista tekee!

13. Mitä opit?

Ehkä sen, että peuraa ei pidättele mikään aita, kun se päättää mennä läpi?

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

Kyllä odotan! Sitä, että lumi sulaa, sitä on joutunut katselemaan jo niin monta päivää! Ja edellisestä keväästä on ikuisuus!

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Haastan Oravankesäpesän kertomaan puutarhavuodestaan, vaikka hän tekikin jo oman yhteenvetonsa puutarhakaudesta. Haasteessa on kumminkin omat kysymyksensä, jotka voivat vielä kirvoittaa erilaisiin pohdintoihin. Haaste löytyy täältä: KLIK.

4. Käy laittamassa kyseiseen haasteen aloituspostaukseen myös kommentti, jolloin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Alppikärhö – Clematis alpina

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkapuu, hapankirsikka – Prunus cerasus

Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis

Lumikello – Galanthus

Metsätulppaani – Tulipa sylvestris

Nenäliinapuu – Davidia involucrata

Perhosorvokki – Viola sororia

Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä

Rusomesiangervo – Filipendula multijuga

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Ternivuokko – Anemone × lipsiensis

Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger