Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kertomaan viime puutarhavuodesta. Minna on aloittanut haasteen jo vuonna 2018, ja haasteen kysymykset ovat samat vuodesta toiseen. Vastauksiin voi valita joko valmiista vaihtoehdoista tai kertoa omin sanoin, itse käytän molempia tapoja tarpeen mukaan.
Leikkasin kirsikkapuun tammikuun 13. päivänä.
Se oli kasvanut liian korkeaksi ja alppikärhökin kukki vain puun latvassa. Puu ja kärhö oli tarkoitus leikata jo parin vuoden ajan, joten tammikuun puolivälissä siihen ryhdyin, kun näytti siltä, että pakkastalvea ei kai tulekaan. Päätin, että tuo lasketaan vielä syysleikkuukaudeksi.
a. Tarkasti
b. Ai missä? – tämä vaihtoehto vastaa hyvin. Enpä juuri suunnittele, ehkä pitäisi. Etenkin, kun olen ammatiltani puutarhasuunnittelija. Saan inspiksiä, joita toteutan heti tai (valo)vuosien päästä.
Kun helmikuussa näin lehdessä kuvan ihastuttavasta puronvarsi-istutuksesta keväisine kukkineen, syttyi lamppu pääni päällä. Menin heti asettelemaan kiviä ja siirtämään lumikelloja, talventähtiä ja tarhajouluruusua omaan puronvarsipuutarhaani, joka toivottavasti on yhtä viehko kuin siinä lehtijutussa – jonakin tulevana vuonna.
Onnea on talvi, jolloin voi toteuttaa inspiraatioita!
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
Tietenkin tuli, mikä höpsö kysymys! Millainen puutarhuri se olisi, joka ei uusia kasveja hankkisi joka vuosi. Hankinnat alkoivat aikaisin keväällä, kun löysin taimiliikkeestä rullakollisen tarhajouluruusuja, osa niistä viehkoja kerrottuja. Tuo vaalea meni justiin yllä mainittuun puronvarsipuutarhaan, viininpunaiset toisaalle pyökkiaidan eteen, jonne sopivat värinsä puolesta paremmin.
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä. – Tämä, ehdottomasti. Viime talvi oli armollisen lauha enkä juuri nyt muista muita talvituhoja kuin Toona sinensiksen (kiinantoonapuu), jonka olin istuttanut edellisenä kesänä. Se ei herännyt henkiin enää tänä vuonna.
Ikäväkseni on kuitenkin todettava, että Mustin ahkerasta myyränharvennuksesta huolimatta löysin syksyllä pensasaidastani neljä tyveltä poikki kaluttua tylppöorapihlajaa. On odotettavaa, että syötyjä on enemmänkin kuin ne, sillä osa niistä oli hämäävästi jäänyt silti pystyyn. Juuri kun ne olivat ehtineet kasvaa reilun metrisiksi, korkein oli jo minun mittaiseni. Voihan pehva. Viime vuosi oli tavattoman myyräisä, niitä vilisi silmissä, kirjaimellisesti.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!
5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Tähän tuli niin pistämätön vastaus Hirnakan torpalta, että vastaan saman: ranta. Tai näkymä merelle. Rakastan merta, eikä se ole ihan sama, että täytyy kävellä muutama sata metriä sen nähdäkseen kuin että sitä voisi katsella ikkunasta, riippumatosta tai huussin avoimesta ovesta.
Tuo alhaalla näkyvä kyläniitty on joskus ollut merenlahti...
6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
Nyt täytyy sanoa, että ei varmaan mikään. Vaikka viime vuosi oli erikoinen, ei se puutarhassa niin erikoinen ollut. Ei säidenkään puolesta, vaikka joitakin erikoisuuksia oli, kuten helteinen kesäkuu ja viileä heinäkuu. Viime talvi oli enempi mieleenjäävä, sillä muistan varsin hyvin myös talven 2007–2008, joka oli samanlainen, lauha, lumeton ja kukkaisa – lumikellot aloittivat kukinnan jo helmikuussa ja vaaleajouluruusut kukkivat läpi talven.
Ööööööh. Ei varmaan mikään. En ollut erityisen aikaansaava ja todennäköisesti aiheutin taas enemmän keskeneräisiä projekteja kuin sain aikaan mitään valmista. The story of my life!
Koska ihana korona perui palaverit ja puutarhamessut, pystyin kerrankin viettämään koko kevään kotona. Näin ollen näin ternivuokon ensimmäisen kukan ikinä, tai ainakin ensimmäisen, jonka olin paikalla näkemässä. Nämä ovat sellaisia huippuhetkiä, joita ei halua missata.
Myös kesästä tuli sellainen, että pystyin viettämään pitkät pätkät kerrallaan saaressa, kun ei tarvinnut lähteä mihinkään. Mikä parasta, kerrankin ei kukaan myöskään tullut vieraaksi! Näin ollen sain rymytä omissa projekteissani sydämeni kyllyydestä. Ei silleen, että se olisi aiheuttanut sen enempää minkään valmistumista...
8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Paremmuuden aika näyttänee, mutta toivon, että punertavakukkainen perhosorvokki 'Rubra' sekä suloinen valkokukkainen purppurapikkusydän 'Aurora' menestyvät ja jäävät pysyviksi. Ne ovat juuri sellaisia viehkon vaatimattomia ja kaunislehtisiä perennoja, joista tykkään.
Loppukesästä löysin Mustilan taimipäivästä piiiitkään haaveilemani nenäliinapuun ja kiinanpunapuun!
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
Virhehankinta? What's that? Ei kai sellaisia ole, kun kaikkea pitää kokeilla. Virhe oli ehkä taas uusi rusomesiangervo 'Hjordis', joka tällä kertaa kuivui kuoliaaksi jo ennen kuin ehdin istuttaa sen maahan. Istutin sen silti tähän rehevään ja mehevään kohtaan siinä toivossa, että se heräisi henkiin, mutta ei siinä koko kesän mittaan noussut mitään.
Neljäs kerta toden sanoo, maybe.
10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Varmaan moni, mutta koska käyn keväänkaipuussani läpi kevätkuvia, vastaan, että tulppaanit ja hyasintit. Ne ovat jo parina–kolmena keväänä kukkineet oikein hyvin, siis vanhemmista sipuleista, mikä johtunee paahteisista kesistä. Saa nähdä, miten kolea ja sateisempi heinäkuu vaikuttaa ensi kevään kukintaan.
Koska valitsin tähän juttuun monta muutakin tulppaanikuvaa, mainitsen myös kuvan 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukat. Sain ne ensimmäistä kertaa talvehtimaan, kun hieman suojasin, vaikka ei ehkä olisi ollut tarpeen juuri viime talvena. Nyt täytyykin laittaa niille suojaa ennen kuin kovat pakkaset tulevat.
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Vaikia sanoa. Kuriilienkirsikka alkoi raottaa nuppuaan keväällä ja teki sitten kuivumistempun. On se edelleen paikoillaan, jos vaikka kokisi henkiinheräämisen, mutta tohdin epäillä, kun kuorta rapsuttamalla ei tullut loppukesällä enää vastaan mitään vihreää.
Ehkä kasvin sijaan suurin pettymys oli kuitenkin tämä: siitä huolimatta, että sain keväällä viimeisenkin pätkän pihasta aidattua ja viimeisenkin portin tehtyä, kävivät peurat silti pihassani syömässä kasveja. Esimerkiksi tämä ihana metsätulppaani syötiin kuvan ottamisen jälkeisenä yönä.
12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
En tee budjettia enkä yhtään laske, paljonko harrastuksiin menee. Kuka semmoista tekee!
Ehkä sen, että peuraa ei pidättele mikään aita, kun se päättää mennä läpi?
14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
Kyllä odotan! Sitä, että lumi sulaa, sitä on joutunut katselemaan jo niin monta päivää! Ja edellisestä keväästä on ikuisuus!
Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan. Haastan Oravankesäpesän kertomaan puutarhavuodestaan, vaikka hän tekikin jo oman yhteenvetonsa puutarhakaudesta. Haasteessa on kumminkin omat kysymyksensä, jotka voivat vielä kirvoittaa erilaisiin pohdintoihin. Haaste löytyy täältä: KLIK.
4. Käy laittamassa kyseiseen haasteen aloituspostaukseen myös kommentti, jolloin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.
Alppikärhö – Clematis alpina
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Kirsikkapuu, hapankirsikka – Prunus cerasus
Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis
Lumikello – Galanthus
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Nenäliinapuu – Davidia involucrata
Perhosorvokki – Viola sororia
Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Rusomesiangervo – Filipendula multijuga
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Ternivuokko – Anemone × lipsiensis
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
.JPEG)
.jpg)
Odotinkin jo tätä sinun haastepostaustasi, arvasin, että tulee mukavaa luettavaa!
ReplyDeleteTavallaan on lohdullista, että puutarhasuunnittelija toimii puutarhassaan kuten sinä 'hetkessä eläen' - se rentouttaa meitä tavallisia tallaajia.
Kuulostaa niin tutulta, kun kerroit lampun syttymisestä nähdessäsi viehättävän puronvarsi-istutuksen. Minulle käy usein juuri noin, välillä on vain vaikea soveltaa ideaa, jos esim. se puro puuttuu ja silti haluaisi tehdä jotain saman mielikuvan mukaista.
Nauratti koronan hyvät puolet ... jaoin kanssasi kokemuksen, että tavallaan oli helpotus, kun tiesi ettei vieraita tupsahda tupaan. Saattoi siis jättää sisällä siistimiset vähemmälle silloin, kun oli into kaivaa ja möyriä mullassa.
Taas luin monesta kasvista, joiden olemassaolosta ei ole ollut mitään haisua :).
Peurojen suhteen tunnen suurta myötäharmitusta!
Koronan hyvät puolet oli sarkastista huumoria, toivottavasti kaikki muutkin ymmärtävät sen niin. Mutta näinkin ikävä tilanne on todella tuonut minun elämääni yllättävän paljon hyvää.
DeleteOn vähän hankalaa yrittää asua erakkona paikassa, jonne kaikki haluavat kesälomalla :-D Etenkin, kun pelkät päivävisiitit eivät ole oikein mahdollisia laivamatkojen takia.
Hih, onkin vähän haastavaa tehdä puronvarsi-istutusta ilman puroa, mutta onneksi monen kuvan tilansommittelu ja värimaailma voidaan silti toteuttaa.
Omalla tontilla ei totta tosiaan halua ottaa enempää paineita asioista kuin on pakko, niinpä tuntuisi melko järkyttävältä edetä jonkin työlistan ja budjetin mukaan. Etenkin, kun puutarha on myös työni, niin pakostakin pihalla on työasiat mielessä vähän päästä. Hauskaahan tämän homman on tarkoitus olla. Mutta niin kai se on, että vähän kaikesta voi tehdä hauskaa, jos vain muuttaa toimintatapaa tai näkökulmaa.
Tänä vuonna tähtään siihen, että minulla on peuraton tontti. Pitäähän elämässä jokin tavoite olla ;-)
Ranta oliski unelmien täyttymys. Se menöö kasvarinki ohitte :D Ohan tääläki aukialla lainehet liplattanu joitaki satoja vuasia sitte. Perkulehen peurat! Näin meilläki pari viikkua sitte keittiön klasista, ku peurapariskunta loikkii notkelmas tiänylitte. Onneksi nei täälä sen likemmä tuu. Olis suanu, että sun aita estää niiren tihutyät ja meki saataas ihaalla viälä enemmä sun pihan erikoosia kasvia.
ReplyDeleteRanta olisi todella huippuihana. Joku isompi purokin olisi unelmien täyttymys. Kyllähän sen laineiden liplatuksen voi kuvitella :-D
DeleteToivottavasti teille ei peurat tulekaan, meillä niitä on aivan liian paljon.
Hauskat vastaukset, kuten odotinkin sinulta tulevan. Ihanat jouluruusut tuossa yhdessä kuvassa <3 Toivottavasti viihtyvät uusilla asuinsijoillaan ja saamme pian ihastella niiden suloista kukintaa.
ReplyDeleteMeillä ei hirveästi kutsumattomia vieraita ramppaa muutenkaan, mutta tajusin juuri, että keväällä pihalla ei käynyt yhden yhtä katto-, ränni-, ikkuna- tai oviremontin kaupustelijaa eikä vartiointifirmojen edustajia, vaan mainokset jätettiin kiltisti postilaatikkoon :D Jotain hyötyä koronasta siis täälläkin.
Olkoon tuleva talvi tuhoisa saarenne peurakannalle, jotta aarteesi pääsisivät kukkimaan rauhassa!
No hauskaa, jos onnistuin hauskuttamaan :-D
DeleteToivottavasti jouluruusut viihtyvät ja toivottavasti sinäkin joskus vielä löydät niitä jostakin!
Hyvä juttu, että teillä ei käynyt niitä kaupustelijoita :-D Sepä muuten olisikin näky, jos meille tulisi remppa- tai pölynimurikauppias. Aurinkopaneelifirma on muutaman kerran ehdottanut, että voivat tulla esittelemään, kun ovat luulleet minun asuvan Nauvossa (postinumero siellä). Kun selviää, että on Nauvosta kahden tunnin laivamatkan päässä, alkoi ilmetä hieman epäröintiä kauppiaassa.
Kiitos, toivotaan sopivaa kannan pienentymistä niin jänöille, myyrille kuin peuroillekin!
Niin sympaattinen ja elämänmakuinen puutarhavuositarina. Viehättäviä näkymiä ja aivan ihania uusia kasveja! Puutarhasi on ihana luonnonmukainen paratiisi. On superhienoa, että sinulla on monia projekteja meneillään aina, se jos mikä on luovan ihmisen merkki. Onneksi kaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Voi että, odotan niin tuon nenuliinapuusi kukintaa. Toivottavasti se kukkii. Ei sitä vielä tiedä vaikka saisit merimaiseman tässä elämässä, yllätyksiä voi tulla nurkan takaa. Peukut sille!
ReplyDeleteVoi mitä ihania kehuja ♥ Kiitos samoin sinulle, onneksi olet olemassa! ♥
DeleteToivottavasti nenäliinapuu menestyy, kasvaa ja kukkii.
Niin, jos merivesi nousee jossakin ennustetun seitsemän metriä, niin sitten on taas kyläniitty merenlahtena ja minulla lähes rantatontti.
Kiva postaus ja paljon uusia kasveja ainakin minulle. Toivottavasti hankintasi menestyvät.
ReplyDeleteVesistö olisi kiva lisä mutta onneksi kuitenkaan ei elintärkeä.
Peurukset on kyllä sellaisia etteivät niitä pidättele mikään toivottavasti eivät tule tupaan kuitenkaan. Meillä on samat ongelmat
Valkohäntäpeura on iso ja painava eläin ja lisäksi hyppää korkealle, joten se pääsee joko yli tai rytisten läpi. Ikävä kyllä. Ei niitä toivoisi kenenkään kotipuutarhurin riesaksi.
DeleteOi, miten kivasti vastattu ;)
ReplyDelete:-)
DeleteIhanat kuvat ja vastaukset. Vihreää, kukkaisaa, vehreää. Sinulla on vaikka mitä erikoisuuksia.
ReplyDeleteKevät on niin ihanaa heleänvihreää aikaa, ja sitten nuo tulppaanit kuin jalokivinä loistavat voimakkailla väreillään! Melkeinpä nuo oranssit ovat kaikkein ihanimpia keväänvihreyden keskellä.
DeleteVoi, että olikin ihanaa lukea persoonallisia vastauksiasi kera hengästyttävän kevät- ja kesäkaipuun synnyttävien kuvien. En lakkaa ihmettelemästä, miten lähes tismalleen saman kukan näkeminen tuottaa niin valtavasti iloa vuodesta toiseen.
ReplyDeleteNyt on lunta ja lisää tulossa. Ainakin se tekee maisemasta kauniin, suojaa kasveja pakkasilta ja toivon mukaan myös kerryttää sulaessaan pohjavesiä.
Naulan kantaan, samat kukat tuovat valtavasti iloa. Ja jos joku ei nousekaan tai kukikaan, on aukko, jotakin odotettua ei tullutkaan. Onneksi ei koskaan kuitenkaan tule sellaista kevättä, että mikään ei kukkisi, vaan aina jotkut vanhat uskolliset nousevat meitä ilahduttamaan.
DeleteTuossa on monta hyvää lumen ominaisuutta! Tärkeitä asioita.
Kiinnostavat vastaukset ja hehkeän kauniit keväiset puutarhakuvat! Miten nuo värit kuvissa voivat ollakin noin kirkkaat?
ReplyDeleteMainio kyttäyskuva Mustista<3<3 Sillä pojalla on selvä tekemisen meininki ja tahtotila kohdillaan!
Kukkaisan Kukoistavaa peuratonta Puutarhavuotta Saaripalstalaisille toivottelee Musti-fani <3
Niin, se keväinen valo on aivan ihmeellistä, ja vaikea uskoa tähän aikaan vuodesta, että tuollaistakin on joskus.
DeleteMusti on myyrien kauhu!
Kiitos, me kaikki toivotamme sinullekin oikein hyvää ja pantteripitoista uutta vuotta!
Aah ja oi mikä valo näissä kuvissa.
ReplyDeleteKevään valo ♥
DeleteIhania nuo kevätkuvat tässä vaiheessa...!
ReplyDeleteNiin ovat, kuin lääkettä :-)
DeleteTämä on kiva haaste. Oli kiva lukea vastauksiasi ja katsella kauniita kuviasi. Kevät ja valo tekevät tuloaan.
ReplyDeleteOn mukava haaste ja ihanaa selailla viime kasvukauden kuvia! Uutta odotellessa.
DeleteAi että nuo kevätkuvat!
ReplyDeleteOli kiva lukea sinun vastauksesi näihin kysymyksiin. Puutarhabudjetti tosiaan, monellakohan sellainen mahtaa olla. Parampi ettei laske paljonko tähän harrastukseen menee euroja, vaikka hyvään tarkoitukseenhan ne uppoavat:)
Juu, ei parane laskea. Pääasia, että pääsee puljaamaan mullassa!
DeleteOlipa mukava lukea vastauksiasi ja todella lohdullista huomata, että ei se ammattilainenkaan omalla pihallaan aina ruodussa pysy.
ReplyDeleteJäin heti pohtimaan kuinka, miten ja minne omalla pihallani voisin värkkäillä puron, vettä tänne kun tulee vain kaivosta, hanasta ja letkusta. Yksi lähde tontilla kyllä on, mutta ylämäkeen sekään tuskin virtaa vaikka mitkä loitsut hänelle lukisin.
Niin olisi kyllä kiva nähdä sinua loitsuja lausumassa ja sitten puron lähtevän ylämäkeen!
DeleteSailamaiset vastaukset :)
ReplyDeleteTuo puro on mahtava juttu, jos joskus puran kivipuroni pois niin tulkoot siitä tuollainen purojen helmi.
Ei tuossakaan ole vettä kuin syksystä kevääseen, kesän pitää olla todella sateinen, jotta tuohon vettä riittäisi. Mutta siihen tulee hyvin ylämäestä märällä kaudella. Kuva on otettu helmikuussa. Huomiseksi onkin tänne luvattu oikeaa vedenpaisumusta, saa nähdä, tuleeko sateesta yhtään lumena.
DeleteTämä oli kiva :) Pohdiskelin millainen vallihauta olisi vesiaihe ja pitäisi peurat poissa, mutta ei taida toimia kuitenkaan.
ReplyDeletePeurat myös uivat... uivat täällä saarelta toiselle. Ei niitä kai pidä mikään ulkopuolella! Viisimetrinen tiilimuuri?
DeleteKiitos Saila haasteesta! <3 Täällä käydään vähän vielä hitaalla, mutta ehdottomasti tartun tähän haasteeseen. Ihanaa katsoa kesäkuvia, kun täällä vain pyryttää lisää lunta.
ReplyDeleteIhanaa, että tartut! Eipä tällä mitään kiirettä ole, talvea piisaa vielä viikkokausia varmaan. Juuri nyt on ihanaa katsella viime kasvukauden kuvia. Vaikka haikeaakin se varmasti on, kun Siiri on enää muistoissa ♥
Delete