Lumikelloja ja muuta valkoista

 Eletään lumikellobongarin kultakautta!

Muotopuutarhan 'Hippolytat' eivät ole juurikaan venyneet pituutta, runsastuneet vain, viime viikkojen aikana. Vasta yhdessä näkyy nuppu ja sekin on lähes maanrajassa.

Toissa-aamun puutarhakierroksella yllätin jäniksen koivikosta. Ehdin ottaa kuvan vasta, kun se oli mennyt verkkoaidan kolosta naapurin puolelle. Ajattelin, että nyt se säikähti eikä vähään aikaan palaa.

Eipä sillä ole kovin hyvä suojavärikään, kun ajattelee asiaa merikotkan kannalta.

Sitä paitsi nyt, kun olemme taas kotona, on paikalla myös – ystäväni sanoin – Musta Kauhu. Hän kyllä tarkoitti sitä myyrien ja hiirien vinkkelistä, mutta toivon, että jäniskin pelkää Mustia.

Onneksi jänis ei ilmeisesti syö lumikelloja. Niitä ei nimittäin ole syöty ollenkaan. Tässä on saniaistarhan jouluhärkylä ja takana 'Snow Fox' -lumikello.

Musti esittelee.

Hankin syksyllä uusia 'Snow Fow' -sipuleita. Useista niistä nousee jo nyt kaksi kukkavartta. Tämä vaikuttaa erittäin elinvoimaiselta lajikkeelta! Yöpakkanen, vaikka olisi vain –5 astetta, painaa kukkavarret kohti maata. Se on toki kasvin tapa suojata kukkaa ja vartta paleltumasta eikä merkki kärsimyksestä, jollaiseksi ihminen omista lähtökohdistaan asian helposti tulkitsee. Mietin vain, montako tällaista kumarrusta ja päivisin taas ylösnousua kukkavarsi sietää. Mahdollisesti vaikka kuinka monta, kun lumikellot ovat niin aikaisia. Niille on kehittynyt systeemit selvitä.

Kuvasta voi nähdä, että maahan painuneessa nupussa näkyy vihreää kehälehden kärjessä ulkopuolella. Tämä on 'Snow Fox' -lajikkeelle ominainen kuvio. Olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että ylempien kuvien vanhempi tupas ei ole oikeaa lajiketta. Se on nimittäin puhtaanvalkoinen kukan ulkopuolelta, vaikka kuinka yrittäisi suurennuslasin kanssa vihreää etsiä. Olen tätä vähän uumoillutkin ja siksi halusin hankkia uusia sipuleita – vertailuun ja muutenkin, onhan tämä kaunis ja hyvin aikainen lajike.

Jotakin tähtilumikelloristeymää se ensimmäinenkin silti on niin kuin pitikin, sillä 'Snow Fox' on mitä ilmeisimmin tähtilumikellon risteymä. Sen näkee leveistä lehdistä ja aikaisuudesta. Kuten myös kukan sisempien kehälehtien kuvioista, mutta niitä ei vielä näe.

Varsinainen tähtilumikello on asustanut puutarhassani pitkään ja se on varjoisasta kasvupaikasta huolimatta lähes aina ensimmäinen kukassa. Sillä on tapana lähettää yksi aikaisempi tiedustelija ennen kuin muutkin kukkavarret nousevat. Tämäkin kukkavarsi on taipunut yön pakkasessa, mutta nousee joka päivä taas pystyyn.

Laitetaan tähän vertailun vuosi puistolumikellomätäs. Sillä on samanväriset lehdet, mutta paljon kapeammat; nämä lehdet eivät ylety kiertymään toistensa ympärille, vaan nousevat maasta vastakkain.

Meille on yön aikana satanut ohuelti lunta, kuva on tältä aamulta.

Siirrytään sitten Rohaniin.

Täältä nousee puistolumikello 'Viridapice' joka vuosi edellistä runsaampana.

Tämän aamun kuvauskierroksella pihalta pyrähti liikkeelle taas jänis! Ihme, että ehdin ottaa kuvan, niin nopea se on. Hitsi vie. Metsäjänis on kaunis ja sympaattinen otus, meillähän ei saaristossa rusakkoa ole. Eikä ole siiliäkään; näistä asioista huomaa, että kumpikin on tulokaslaji, joka ei ole kyennyt vaeltamaan saaristoon. Mutta tämän tyypin takia pihassani ei ole yhden yhtä vaaleajouluruusun kukkavartta; muuten ne kukkisivat komeasti.

Ja harmi vain, että esimerkiksi ne sorkalliset tulokaslajit ovat kyenneet vaeltamaan saaristoon. Tämä aamuna katsoin ikkunasta kahta metsäkaurista tien toisella puolella. Toisin kuin valkohäntäpeura, ne kuitenkin lähtevät juoksemaan pitkälle karkuun, kun lähden ajamaan niitä kauemmas.

Mutta kuten sanottu, onneksi jänis ei selvästikään syö lumikelloja! Se harmittaisi tsiljoonasti enemmän kuin vaaleajouluruusut.

Musti tuli heti paikalle katsomaan, mihin suuntaan jänis meni. Olin mennyt jänön perään tarkistamaan, että se varmasti lähti pihasta ulos. Se kyllä mahtuu riista-aidan reiästä ja laukkasi naapurin nurmikon poikki.

Pidin Mustille pienen puhuttelun. Se saisi ajaa jänikset pihasta.

Perjantaille on luvassa pakkasta –8 astetta. Ensi yönä pitäisi ennusteen mukaan tulla vähän lunta – ennusteen millimetrimäärä 0,3 ei päätä huimaa, mutta ehkä siitä kertyy vähän suojaa. Jos ei, on minulla ohjelmassa parin havupuun oksan leikkaaminen ja paloittelu lumikellojen suojaksi. Varmuuden vuoksi. On niitä niin odotettu, että niitä haluaa vähän hemmotellakin. 

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleajouluruusu Helleborus niger