Mikä ero kahdessa päivässä! Jutun kuvat ovat tältä ja toissa päivältä.
Moni kiinnitti huomiota Mustiin edellisessä jutussa ja pohti, mitähän se kyttää. Luulen, että tuossa kedolla rapisteli heinän seassa jokin myyrä. Tässä kuvassa etunoja-asento uhmaa jo painovoimaa.
Tältä täällä näytti tasan kaksi vuorokautta sitten, kun yöllä oli ollut –9. Mustin takana on verkon suojaama kultasade, verkon kuura on juuri sulanut pisaroiksi. Taustalla kyläniityllä tuikkivat lukemattomat timantit, kun auringonvalo osuu lumeen ja kuuraisiin heinänkorsiin.
Nyt näyttää tältä! Eilen alkanut kostea keli aloitti lumen sulattamisen ja kun meillä oli koko yön ajan noin +2 astetta, suli höttöinen uusi lumi nopeasti. Tänään on tihkuinen sumusää, mikä on kyllä mieleeni, sillä se saa lumikelloja nousemaan maasta.
Pisimmällä on metsäpuutarhan tähtilumikello. Kovien pakkasöiden jälkeen varsi oli kumartuneena maahan, mutta siitä se vain jaksoi nousta kerta toisensa jälkeen ja näyttää siltä, että kukka avautuukin kohtapuoliin.
Tämä tähtilumikellon sukulainen, lajike 'Snow Fox' tai sellaisena ostettu, on tainnut ottaa kärkisijan parina edellisvuonna. Nytkin se saattaa kiriä ensimmäisenä maaliviivalle. Elämme jännittäviä aikoja! Tällä on saniaistarhassa paljon aurinkoisempi kasvupaikka kuin edelliskuvan metsäpuutarhan asukilla, jolle ei aurinko paista oikeastaan ollenkaan.
Istutin saniaistarhaan lisää Snow Foxeja eli naaleja viime syksynä ja kaikki viisi ovat nousseet. Monissa on kaksi kukkavartta, kuten tässäkin.
Uusista Snow Foxeista pisimmällä on tämä tyyppi. Kehälehtien ulkopuolella on vihreää, niin kuuluu ollakin. Tästä puhuin jo aiemmin, joten nyt toistan itseäni. Teen kunnollisen Snow Fox -vertailun, kunhan kukat avautuvat.
Kun lumi suli ja maa sai kosteutta, on uusia lumikelloja noussut oikein urakalla. En kuvannut niitä kaikkia, mutta tässä yksi ihana rypäs puistolumikelloa kostealla kevätniityllä.
Japaninlehtikuusen juurella 'S. Arnott' oli noussut jo aiemmin. Nämä venyvät varmasti pian lisää. Kymmenen päivän ennusteessa ei näy pakkasta ollenkaan, ei öin eikä päivin. Siis niin ihanaa, etten mitenkään pysty edes kirjoittamaan, miten ihanaa. Maailman ihaninta.
Katsotaan vielä muutama puska. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' näyttää terhakalta. Meinasin kirjoittaa, että tämä on ainoa alppiruusuni, sillä olen nähnyt turhaksi hankkia kasvia, joka ei viihdy. Tämä on nimittäin asunut tässä jo 15 vuotta ja on edelleen suunnilleen saman kokoinen kuin istutettaessa.
Mutta viime syksynä sain ystävältä kiinnostavan siementaimen ja tokihan sen vastaanotin ja istutin. Saa nähdä, kasvaako se. Toiveissa olisi, sillä se on vasta kymmensenttinen.
Puuteripaju 'Mount Aso' on ylittänyt kaikki odotukset tekemällä pajunkissat säännöllisesti helmikuussa. Viime keväänä tosin maaliskuussa, mutta silloin olikin poikkeuksellisen kylmä talvi ja alkukevät. Tämän kuvan otin toissa päivänä, kun aamun aurinko alkoi sulattaa yön kerryttämää kuuraa.
Tältä sen kasvupaikalla näyttää tänään. Laitoin pajun ympärille mojovan verkon alkutalvena, kun huomasin jonkun – luultavasti jäniksen – järsineen pari alaoksaa.
Kahden päivän takainen kuva lehtonäsiästä. Verkot ovat todella koristeellisia kuuraisina!
Näsiä alkaa ehkä vähitellen harkita kukintaa, tosin ei se koskaan ennenkään ole edes yrittänyt kukkia helmikuussa, ei edes viiden vuoden takaisena superlauhana talvena.
Heisi
Viburnum ×
bodnantense 'Dawn' on vapautunut jurtastaan. Siinä on runsaasti nuppuisia kukkaterttuja, jotka vaikuttavat olevan suunnilleen kunnossa. Aika näyttää, avautuvatko kukat.
Kuvassa taustalla on harmaa pömpeli, jossa asustaa...
... loistomagnolian pieni taimi. Toivon, että se on selvinnyt talvesta.
Kuuraiset 'Dawn' -heiden nuput toissa päivältä. Avasin jurtan vähän liian aikaisin, kun ennusteen mukaan ei enää olisi pitänyt tulla niin kylmiä öitä. Nuput viettivät näin ollen taivasalla –9 -asteisen yön. Jos kukat menetin, sain ainakin kauniin nuppukuvan.
Nuput näyttävät silti ihan lupaavilta, sillä ne ovat edelleen vaaleanpunaisia, eivätkä paleltuneet ruskeiksi, kuten aiemmasta kuvasta pystyy ehkä näkemään. Lupaan raportoida, kuinka käy!
Päivän kruunaa tämä tyyppi. Kuuntelin aikani tuttua luritusta ennen kuin tajusin. Kottarainen! Siellä se antaa palaa täysin palkein ruotsinpihlajan yläoksalla. Parvea en ole vielä nähnyt, tämä on siis varhainen tiedustelija.
Tai sitten se olikin viherpeippo. Sekin on mahdollista.
Lehtonäsiä Daphne mezereum
Loistomagnolia Magnolia soulangeana
Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Puistolumikello Galanthus nivalis
Puuteripaju Salix gracilistyla
Tähtilumikello Galanthus elwesii
Lumikellot ovat niin ihania, aivan kuin terapeutteja talven turruttamalle tarhurille! Nuo naalit ovat suloisia, omani peitin eilen, ettei niitä kukaan syö ja vielä täällä pitää odotella kukkien avautumista, sinulla poksahtaa siellä aiemmin. Tuo puuteripaju on niin suloinen, oletko monta kertaa noita kissoja silitellyt? Onpa rodossasi paljon nuppuja! Se on kyllä erikoinen ja kestävä kasvi, täytyy sanoa! Viime kevään ahavan ja kesän puutarhurin tärvelemät rodot meillä vain innostuivat kasvamaan ja osa kukkiikin varmaan, mielestäni hiukan erikoista, mutta mieleistä. Toivottavasti pakkanen ei ole tärvellyt aarteitasi ja ihanaa, että armollinen sää jatkuu! Kottarainenkin vielä, aikas keväistä!
ReplyDeleteTerapeutteja tosiaan. Eikä yksikään toinen kukka ole näin aikainen, ellei pajunkissoja lasketa! Lumikellojen avulla tulee etukevät suorastaan, parhaimmillaan viikkoja ennen mitään muita kukkia.
DeletePuuteripajun kissojen silittelyä hankaloittaa laaja verkko puskan ympärillä, mutta vähän silitin jonakin päivänä.
Kiva kuulla, että siellä rodot ovat vallan innostuneet!
Ihanaa, saat jo nauttia lumikellojen kukinnasta. Tosiaankin melkoinen ero näkymässä kahden päivän sisällä.😊😊
ReplyDeleteVaikka on viileää, ovat lumikellot niin reippaita, että kukkivat hyvin pilvisenä ja viileänäkin päivänä. Jännää odottaa, koska ensimmäinen kukka avautuu.
DeleteMuutama sentti kevyttä uutta lunta suli rivakasti, niin vähän sitä oli, vaikka ensimmäisessä kuvassa näyttääkin kovin valkoiselta.
Ihanan näköistä. Kaikki suloiset nuput ja kukat 🥰 Täälläkin kisut ja kellot kukkii ja iloitsen lumien hupenemisesta. Dawnin nuput jäätyy täällä jokaikinen kevät. Mutta ei se mitään kun kevät lähestyy. Upealta näyttää alppiruususi. Vaikuttaa viihtyvän paremmin kuin hyvin. Voi miten ihana pikkuinen kottarainen 😍
ReplyDeleteJoko on pojilla kevättä rinnassa..?
Ihana päivä on siellä sinulla ollut, kun lumikelloja, vaaleanpunaisia kissoja ja heiden nuppuja on joka puolella ja kottarainenkin tulee vielä tiedustelemaan!
ReplyDeleteMinulla on ollut samassa jamassa rhodot ’Cunningham’s White’ ja se ydinvoimalalta kuulostava eli ’Nova Zembla’ kymmenisen vuotta. Vaikka niillä on ympärillään rhodomultaa, pohjasavi ei taida olla niiden mieleen ja niiden lehdissäkin on kaikenmoista kirjavaa häikkää… Voisi kokeilla tietysti niitä Suomessa jalostettuja toisessa paikassa. Mutta kun on muita innostavampia kokeiluja…esim. atsaleat.
Tosi ihanaa päästä mukaan lounaissaariston lumikelloviikoille blogisi kautta <3 ja tuntea kevään riemua :-).
Merja
Lumikellot ovat aina yhtä ihania kun ne lumenkin keskeltä puskevat itsensä päivän valoon. Tuolla magnolialla on ihana pesä. Toivotaan että on säilynyt hengissä. Mukavaa viikonlopun jatkumista sinne!
ReplyDelete