...tylsistyy kaupungissa.
Teen parhaani leikkiäkseni 18-vuotiaaksi varsin aktiivisen pantterin kanssa niin usein kuin se haluaa, mutta en aina ehdi tai ole paikalla.
Niinpä se joutuu tyytymään osaansa kaverin makuualustana. Kaupungissa Musti ei välitä ulkoilusta valjaissa, kun on vieraat hajut ja epäilyttäviä tyyppejä. Toisin kuin Ransu, joka pyytää, että mennään ulos lähes joka päivä tutkimaan vieraat hajut ja epäilyttävät tyypit.
Mustille kotona saaressa on kaikki paremmin. Sielläkin Musti viettää talvisin sisällä paljon aikaa, mutta ikkunasta näkyy oma reviiri. Ikkunan ääressä voi torkahdella.
Torkahtelu on näennäistä, sillä silmät avautuvat heti, kun näkyy pyrähteleviä lintuja.
Keltasirkkuja näkyy aika usein, kuten tässä tammikuussa ikkunan läpi ottamassani kuvassa.
Niin ja ettei vain se hiiripöllö veisi kaikkia Mustin jyrsijöitä.
Ruokakin maistuu kotona paremmalta.
Mukavaa helmikuuta lukijoille!
Voi Musti! Uskon oikeasti että aika tulee pitkäksi ja kuka haluaa (no Ransu) mennä ulos valjaissa, muutenhan kaupungissa ei voisi ulos mennäkään! Te olette Ransun kanssa hiukan erilaisella luonteella ja mukavuudenhalulla varustetut - kuten monet meistä ihmisistäkin, mutta uskon että mamma pian starttaa auton ja nokka kohti kotia, että pääset ulos tutkimaan paistitilannetta! Ihanaa, että olet Ransun tyyny!
ReplyDeleteMukavaa helmikuuta myös sinne teille!
Mustille oma reviiri on todella tärkeä. Kaupungissa se pitäisi viedä ulos pimeällä ja mahdollisimman hiljaiseen aikaan, silloin ulkoilu onnistuu. Ransu puolestaan pitää siitä vaihtelusta, mitä ulkona käyminen tai rappukäytävän nuuskuttelu tuo. Välillä käymme tervehtimässä myös poikien ystävää Annelia, kun hän asuu samassa rapussa.
DeleteMusti on niin viisas tuossa ihanan kauniin värisessä puoliturkissaan; vieraista hajuista ja epäilyttävistä tyypeistä kannattaakin pysyä kaukana 😁.
ReplyDeleteNiin kai, Ransulta tuntuu puuttuvan tällainen itsesuojeluvaisto :-D
Delete