Aamun puutarhakierros

 Aloitetaan se kuvalla Mustista samalla paikalla kuin kahdessa edellisessäkin jutussa.

Tällä kertaa vain on vähän eri näköistä kuin muutama päivä sitten. Yöt ovat olleet täysin plussalla jo kolme vuorokautta putkeen, viime yön alin oli +2,5 astetta. Tällä hetkellä mittarissa on +5. 

Mikä ilo, kun ihana kelta-vihreäkukkainen loistokevätesikko 'Francesca' on näin runsas talven jälkeen! Olen tilannut tämän ulkomailta – kolmeen kertaan – sillä kotimaassa tätä yhtä maailman kauneimmista esikoista ei tunnuta myytävän. No, yleensä loistokevätesikot myydäänkin meillä nimettöminä, tuntuvat olevan bulkkikamaa.

Kolmeen kertaan olen tilannut Francescan siksi, että kertaakaan aiemmin se ei ole viihtynyt, vaan on kuollut vähitellen pois. Nyt niin kovasti toivon, että tällä kertaa se alkaisi viihtyä! Istutin tämän viime keväänä.

Jouluruusut ja varjohiipat näyttävät onneksi viihtyvän lähes aina ja lauhana talvena niistä onkin paljon silmäniloa. Vihreälehtiset varjohiipat ovat vaskivarjohiippaa, ne ovat pysyneet rehevinä ja vihreinä koko tämän talven. Ruskeaksi mennyt tarhavarjohiippa on myös kaunis, kun siinäkin pysyvät lehdet tallella. Tarhajouluruusuilla on suorastaan kirkkaanvihreät lehdet.

Tarhajouluruusujen meri jatkuu ylärinteeseen esikkopeltoon, josta nousee jo kevätesikoiden lehtiruusukkeita. Lumikellojakin siellä on, mutta nousemassa ja nupulla vasta.

Jouluruusun siementaimia nousee joka vuosi aiempaa enemmän!

Musti kiertää kanssani pihaa ja tähyilee saarneen. Sen latva on täynnä lurittavia, sirkuttavia, naksuttavia viherpeippoja. Niillä on todellinen kevätrieha, kuulemma aloittavat pesinnän jo näin aikaisin.

Edellisen jutun kottarainen osoittautui lähemmin tarkasteltuna viherpeipoksi. Mutta eiköhän kottaraisiakin ihan kohta nähdä.

Punatulkutkin pitävät mekkalaa. Tiaisista nyt puhumattakaan. Nyt on kaikilla kevät rinnassa!

Vaaleamunkinhuppu nousi uudenvuodenaattona. Välillä, kun lunta oli, yritin kasata sitä verson ympärille, mutta aika toivotontahan se on näillä lumimäärillä, kun tavaraa ei ole ollut muutamaa senttimetriä enempää. Siitä huolimatta munkinhuppu on edelleen näin reipas! Näillä tiedoilla sen verso siis kestää ainakin –12,5 asteen pakkasta ilman suojaa.

Syksyllä istuttamani ja silloin kukkinut tarhamyrkkylilja 'The Giant' nousee reippaana. Mukava nähdä, että se on hengissä edelleen ja tämä lehtimäärä lupaa hyvää kukintaa myös seuraavalle syksylle.

Myrkkiksen kanssa samassa metsäpuutarhapenkissä asustaa tähtilumikello, josta povaan tämän kevään ensimmäistä avautujaa. Ulommat kehälehdet ovat jo ihan pikkuisen irtaantumassa.

Ja sitten – muistin lumikelloa kuvatessani, että jalkojeni juuressa on vaaleansinikukkainen imikkä, joka on pihani aikaisimpia perennoja kukassa. Siinähän näkyy jo nuppuja. Hyvä, etten tallonut.

Näillä näppäimillä on tulossa kukkaisa maaliskuu, mikäli keväinen sää jatkuu!

Eloa näkyy nyt vähän kaikkialla. Silkkipioni on valmiina kevääseen Rohanissa. Jaahas, tästä onkin tullut silkkipulskapioni. Se lasketaan kaukasianpionin, nyk. kaukasianpulskapionin, sisarlajiksi.

Rohan on kevätkylmä, routainen paikka, mutta niin vain sieltä ponnistaa myös puistolumikello 'Viridapice' aikaisena ja runsaana.

Ihmeiden ihme: myös kriminlumikello nousee siinä vieressä! Tämähän kuuluu – tai pitäisi kuulua – vähän hitaammin herääviin lumikelloihin. Kuvan etualan vihreä on samaa lajia.

Alppipenkistäkin nousee kaikenlaista. Täällä on jo pari suojaverkkoa, mutta täytyy suojata tämäkin kohta, sillä syömisen jälkiä näkyy. Paikka navetan seinustalla on huono pikkuisille harvinaisuuksille, sillä navetassa asustaa selvästi jyrsijöitä, joilla on ruokabaari tässä lähellä. 

Mustakissainen puuteripaju 'Melanostachys' puhkeaa parhaillaan pajunkissaan.

Sen vaaleanpunainen serkku 'Mount Aso' on jo täydessä kissassa. Kai niin voi sanoa, kun sanotaan myös kukassa ja lehdessä.

Täällä suunnalla on tähtilumikelloristeymä jo pitkällä; saniaistarhan lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox'. Ei tälläkään varmaan mene kauaa avata ensimmäinen kukka.

Omenapuun voisi kohta leikata.

Muotopuutarhan 'Hippolyta' -lumikellot ovat hassuja, sillä näihin kasvaa pitkä varsi, silti nuppu kääntyy nuokkumaan kukkimisasentoon jo lähes maanrajassa.

Tässä vaiheessa puutarhapantteri Musti oli sitä mieltä, että aamupalan jälkiruoka maistuisi. Niinpä tulimme sisään ja aloin kirjoittaa tätä juttua.

Mukavaa maanantaita sinnekin!

Imikkä Pulmonaria

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense