Helmikuun kalenteripoika

 ...tylsistyy kaupungissa.

Teen parhaani leikkiäkseni 18-vuotiaaksi varsin aktiivisen pantterin kanssa niin usein kuin se haluaa, mutta en aina ehdi tai ole paikalla.

Niinpä se joutuu tyytymään osaansa kaverin makuualustana. Kaupungissa Musti ei välitä ulkoilusta valjaissa, kun on vieraat hajut ja epäilyttäviä tyyppejä. Toisin kuin Ransu, joka pyytää, että mennään ulos lähes joka päivä tutkimaan vieraat hajut ja epäilyttävät tyypit.

Mustille kotona saaressa on kaikki paremmin. Sielläkin Musti viettää talvisin sisällä paljon aikaa, mutta ikkunasta näkyy oma reviiri. Ikkunan ääressä voi torkahdella.

Torkahtelu on näennäistä, sillä silmät avautuvat heti, kun näkyy pyrähteleviä lintuja.

Keltasirkkuja näkyy aika usein, kuten tässä tammikuussa ikkunan läpi ottamassani kuvassa. 

Niin ja ettei vain se hiiripöllö veisi kaikkia Mustin jyrsijöitä.

Ruokakin maistuu kotona paremmalta.

Mukavaa helmikuuta lukijoille!