Mustin marraskuu

 Musti on marraskuun kalenteripantteri ja esittelee kuukauden parhaat puolet.

Aurinko on paistanut aika paljon.

Myyriä on ollut liikkeellä, mutta verrattuna pariin edelliseen huippuvuoteen on sato kehnonpuoleinen.

Lunta on vähän. Tämä kuva on otettu viikko sitten. Lumihepuliin ei meidän lumimäärä riitä vieläkään.

Mamma haravoi lehdet pois nurmikolta kukkapenkkeihin.

Kissanmintutkin se melkein hukutti lehtiin! Onneksi niihin kuitenkin vielä pääsee käpäliksi. Pakastettukin kissanminttu toimii.

Raapimispuukin toimii.

Tikkaat olivat lainassa naapurilla pari päivää ja palasivat Hyvin Kiinnostavan Tuoksuisina.

Nuuh nuuh nuuh.

Marraskuun alkupuoli oli märkä.

Siitä oli se hyvä puoli, että juomalampi (mamman mutapuutarha) täyttyi taas.

Lisäksi juomakippoja löytyi yllättävistä paikoista, kuten kasvimaalta.

Täältä mamma keräsi tyytyväisenä villirukolaa eli hietasinappia vielä toissa viikolla. Turkkinikin oli täynnä pisaroita, mutta olin jo kasvattanut talvikerraston, joten en kastu, ellei tule rankkasade.

Sateen huonoin puoli on se, että merkintäni laimenevat nopeasti, ne täytyy uusia tiheään.

Jos satoi enemmän, olin ruokapöydällä katsomassa tiluksiani ikkunasta.

Kaiken kaikkiaan marraskuu oli varsin kelvollinen kuukausi.

Mukavaa kuunvaihdetta!

Sieniä, villakasoja ja punaiset ilonuput

 Huomasin matalassa auringossa söpöt sienet.

Ne kasvavat kiven päällä ohuessa sammalkerroksessa. Ihan tosi söpöjä! Luulen, että niitä oli tuossa myös viime syksynä, mutta ehkä unohdin silloin kuvata. Nyt hain kameran saman tien, kun valo osui niihin sopivasti.

Kiven takana kasvaa tähtimangolia. En ajatellut laittaa sille mitään talvisuojaa... olikohan sillä viime talvenakaan... nyt se on kumminkin elänyt tässä jo kahden talven yli, joten luulisi jo sietävän olosuhteita. 

Nyt ei valitettavasti vaikuta siltä, että saisimme lumisuojaa ennen viikonloppuna alkavaa pakkasjaksoa, sillä sitä ennen on meille luvassa silkkaa vesisadetta.

Niinpä aloin levitellä suojapeitteitä. Alppipenkin herkkikset, kuten jo nuppuileva Colchicum munzurense, saivat päälleen vanhoja villapaitoja. Katonharjatiilet suojaavat märkyydeltä ja auttavat pitämään peitteitä paikoillaan, tämä on tuulinen paikka.

Laukkaneilikatkin saivat peitot, sillä ne sietävät tosi huonosti pakkasta lumettomassa maassa. Ehkä niiden juuret ovat niin pinnassa.

Porkkanasatoa on tullut vasta lokakuusta alkaen, kun kesä oli niin kuiva, etteivät ne kasvaneet. Olen päivittäin käynyt nyhtämässä niitä muutaman ja syönyt pesun jälkeen saman tien. Eivät ne isoja ole, mutta todella hyviä! 

Tänään ne ovat jäätyneet kiinni. Saa nähdä, saanko niitä huomennakaan irti, kun mittari kääntyy taas plussalle.

Salaatin kanssa kävi vähän hassusti. Monivuotiset hietasinapit ovat toki tuottaneet satoa koko kesän, äskenkin söin kohmeisen lehden ja hyvää oli. Viimevuotisista salaateista itse kylväytyneet siementaimet kasvoivat hyvin, onneksi. Nimittäin keväällä kylvämistäni salaateista saa satoa vasta nyt!

Sitten seuraa möykkykuvia. Lampaaksi on naamioitunut tyräkki 'Ascot Rainbow', laitoin sille oikein kunnon vällyt, sillä arvelen sen olevan melko talvenarka. Laji on Euphorbia × martini ja se on manteli- ja vahatyräkin risteytys (ruksi kuvaa kahden lajin välistä risteymää). Näistä kahdesta ei vahatyräkki ole meillä lainkaan talvenkestävä. Se selviää korkeintaan –10 pakkasasteesta, tai ei varmaan siitäkään, jos tuulee.

Muutaman metrin päässä on seuraava villamöykky. Se suojaa tummalehtistä mantelityräkkiä ja sen viereistä Pierre de Ronsard -köynnösruusua. Yritän suojata köynnösruusujen tyvet, kun ne ovat usein aika arkoja. 

Mantelityräkki on periaatteessa talvenkestävä, mutta enpä menisi siitäkään takuuseen; tässä pengermän päällä on tuulinen paikka. Sitä paitsi alussa istuttamani mantelityräkit kuolivat aina talveen, tosin se johtui siitäkin, että vieraslajit nyhtivät niitä maasta ylös.

Taustalla on isosiniheinä, puutarhani parhaita marraskasveja.

Yritän myös haravoida niin paljon lehtiä istutusalueiden peitoksi kuin pystyn. Pysyvät sitten tuulessa paikoillaan tai eivät. Sade kyllä lukitsee niitä aika hyvin paikoilleen.

Lehdet suojaavat myös violettilehtistä salviaa muotopuutarhassa. Se on niin matala, että sain sen kokonaan lehtien peittoon. Taustalla lampaanvilla suojaa köynnösruusua. Tämän penkin isoa Flammentanzia en ole suojannut mitenkään, se on niin kestävä.

Paahdepenkillä on onnenvuosi. Keväällä tyhjensin kompostin siihen ja nyt se sai kunnon lehtikatteen, kun haravoin viereisen kedon vaahteranlehdistä, kuivaa heinäkin tuli mukaan. Marjaomenapensas 'Marleena' on vielä värikkäänä, loput lehdet ovat tosin kiinni enää pyhällä hengellä.

Sain laudoitettua vanhan talon nurkan, joka oli jäänyt tekemättä kesällä. Olipa ihanaa tehdä sitä auringonpaisteessa. Selkää marraskuussa lämmittävä aurinko tuntuu suorastaan ruhtinaalliselta. 

Koska mikään ei ole suoraa tai yksinkertaista vanhan talon kanssa, kului tuohonkin lähemmäs viisi tuntia mukaan lukien vanhojen lautojen poisto; sekään ei ole helppoa, kun on varottava rikkomasta paikoilleen jäävän viereisen laudan ponttia, ja kun naulat ovat ruostuneet kiinni. 

Kulmaan jäi pieni rako, joka on toisesta päästä kapeampi. Sen päälle laitoin vain ohuen listan. Ehkä jonakin päivänä jaksan nyhertää raon kokoisen paneelin tuohon, mutta epäilen, että en. Koko talon toinen pääty on nimittäin vielä edessä.

Kylläpä aurinko nostaa mielialaa! Oli pakko ottaa vielä uudet syksyn viimeiset kukkakuvat. Talon eteläpuolella muotopuutarhassa asustava asteri 'Little Carlow' ei ole vieläkään paleltunut.

Sen vieressä on vielä pari syyssahramia pystyssä, mutta useimmat näyttävät tältä. Jotenkin kauniita silti.

Muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' tervehtii iloisesti nuppuisella kukkatertullaan. Taivas oli tänään aivan sininen!

Pihan länsireunan koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on edelleen täynnä nuppuisia kukintoja. Kukapa voisi olla rakastamatta näitä köynnöksiä?

Asteri Symphyotrichum

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Koreakönnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laukkaneilikka Armeria

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Syyssahrami Crocus speciosus

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Vahatyräkki Euphorbia characias

Syyssahramit luovuttivat

 Nyt meilläkin näyttää tältä. Maassa on joinakin aamuina vähän valkoista.

Syyssahramit ovat aika koristeellisia näinkin. Liilan ja ruskean yhdistelmä on todella kaunis, kun siinä vielä vertautuu tuore ja lakastunut.

Seuraavana puuhana on peitellä raakavillalla tämä pieni taimisto, lisäksi köynnösruusujen ja arkojen hortensioiden tyvet ja sen sellaista. Maan pinta on jo vähän jäinen, katetta olisi voinut laittaa aiemminkin, mutta säästä tuli ennustettua kylmempää hieman yllättäen.

Vielä muutama päivä sitten kasvit olivat terhakoina. Latva-artisokka, jonka yritän saada talvehtimaan, on nyt peitelty kasalla vaahteranlehtiä.

Syyssahrameita nousi ihan viimeisiin päiviin asti, ja kun kaikki vaahteranlehdet olivat jo pudonneet, oli uusilla tulokkailla paremmat mahdollisuudet selvitä pystypäin. Aiemmin syksyllä ne joutuvat vaahteranlehtipommitusten uhreiksi.

Ei täällä silti kovin talviselta näytä. Kuusen alla on alppivarjohiipan yksi verso vaihtanut syksyisen punaiseen väriin, lisäksi taustalla on vaahteran siementaimi, kivat värit.

Mutta silti: päivä on lyhyt, vuoden pimeimpiä aikoja elellään. Puoli neljän maissa täytyy lopetella ulkohommat, kun alkaa hämärtää. Kuistin kattoa kiertävä valosarja syttyy neljältä.

Tarharuostekukka 'George Davison' muutti ulkorapuilta vintin rappusille lämmittämättömään tilaan. Siinä se kukkii edelleen komeasti.

Tänään ripustin messinkitähden keittiön ikkunaan, sillä siitä tulee kaunis hämyvalo. Eteisessä on päällä valosarja, jotta siellä näkee edes jotain ilman, että sytyttää kattovaloa.

On tämä tällaista. Osa nauttii hämyssä tunnelmoinnista, osa ei. Tsemppiä hämärään!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Latva-artisokka Cynara cardunculus Scolymus-Ryhmä

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Viimeiset ruusut

 Viimein meilläkin ollaan pari astetta pakkasella. Otin viime päivinä kuvia ruusunnupuista ja tänään tuli aurinko esiin, eli hain kameran vielä uudestaan ulkoilemaan.

Giardina kasvaa ruusutarhan pergolan juurella, sillä sen pitäisi olla köynnösruusu. Se ei estä sitä kukkimasta polvenkorkeudella. Toivon, että ensi vuonna se jo alkaa tuottaa pidempiä lonkeroita. 

Siinä vieressä on muuten ketoruusuruoho edelleen kukassa.

Tämä yksi ja sama nuppu on ollut Boscobel-austinruusussa varmaan yli kuukauden. Taustalla kukkii yksivuotinen rikkakasvi punapeippi. Se on kiva, turha sitä on kitkeä.

Lady of Shalott taipuu talven tulon edessä.

Kirjoapteekkarinruusun oranssit kiulukat komppaavat Shalottia todella hyvin! Olipa mukava havainto, sillä tätä en todellakaan osannut suunnitella.

Siirrytäänpä sitten kasvimaan toiselle kulmalle, jossa austinruusu Tranquillity vetelee viimeisiään. Sen edessä on ihana kirjavalehtinen tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Pitääkin suojata se ennen kovempien pakkasten tuloa, tosin ennusteessa ei ole ensi yön jälkeen pakkasia viikkoon, ei öin eikä päivin.

Mutta kai se talvi silti tulee, oli sitten ihminen tai kasvi siihen valmis tai ei...

Rohanin puoleisella pengermällä on 'Duchesse de Rohan' -portlandruusussa avautumista harkinnut kukka.

Rohanin vieressä on ruusu-heinätarha, vaikka siinä ei kuki yksikään ruusu juuri nyt. Asterit ovat onneksi vedossa: tämä on kaita-asteri 'Prince'.

Tuoksuasteri 'Herbstschnee' on myös jotenkuten siedettävässä kuosissa.

Muotopuutarhastakin löytyy jotakin, siis muutakin kuin ihana kimara keltaisia, vihreitä ja kellanvihreitä sävyjä. Tuollakin on vaaleanpunaisen portlandruusun puoliavoin kukka.

Se on 'Comte de Chambord'. Ehti melkein avautua!

Rhapsody in Blue kasvatti vielä hienon tertun, mutta siitä ehti vain yksi nuppu hieman raottua.

The Pilgrim ehätti pidemmälle.

Täydellinen, avautunut kukka marraskuun puolivälissä. Teki saman myös vuosi sitten. Sitä aiempia vuosia en nyt muista, mutta vaikuttaa siltä, että tämä on melko varmasti myöhäisin kukkia tuottava ruusu puutarhassani.

Se on hyvännäköinen puska muutenkin, tuollainen kaksimetrinen komistus. Leikkasin sen keväällä melko alhaalta poikki, ja vetelin ohikukkineet kukat ja kukkatertut myös aiempaa alempaa katki, niinpä sitä ei tänä vuonna ole tarvinnut vyöttää narulla.

Tämänkin kuvan otin tämän päivän yllätysauringon paistaessa; matalalta ja vaimeasti tuo marraskuun aurinko paistaa... mutta ihanaa oli, että se kävi näyttäytymässä. Valaa uskoa ihmiseen.

Matalalta tuleva valo nostaa pensaiden lehtivärit esiin kuin lasimaalauksen, mihin ei kesän aurinko oikein pysty. Edessä on neilikkaruusu ihanan vihreälehtisenä, taustalla köynnösruusu Flammentanz ja mustaherukka, molemmat kauniin keltaisina.

Vielä on yksi ruusunkukka, jota en meinannut ensin huomata ollenkaan. Ruskopenkissä kasvaa austinruusu Crown Princess Margareta ja siinäkin on puoliavoin kukka. Miten ihana lupaus täyteläisestä kukasta noissa kymmenissä terälehdissä onkaan!

No, ensi vuonna saamme taas nähdä niitä. Kesä on joka päivä askelen lähempänä.

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi'

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punapeippi Lamium purpureum

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae