Ruusukierros

 Vielä niitä on! Tähän aikaan vuodesta vain tulee enemmän kuvia per ruusu, kun kukkivien kasvien määrä ei päätä huimaa.

Nyt kukkivat enää jatkuvakukintaiset, kuten Austin-ruusu Lady of Shalott. Kuva on toissaviikolta, johon osui kukinnan huippuhetki.

Kukissa on paljon sävyjä. Avautuessaan ne ovat tummemman oransseja, sitten väri vaalenee.

Aamuaurinko houkuttelee kullanhohtoa esiin.

Keräsin terälehtiä kuvausta varten, löysin ihanan vastaväriparin kurkkuyrtin kukista.

Lady of Shalott on hehkeä vastavalossakin, näin sitä voi katsella ruusutarhan yläpäästä käsin, kun etelä on tuolla ruusun takana. Nyt kukinta jo harvenee. Mutta harmaakäenkukat kukkivat koko ajan enemmän, sen huomaa, kun vertaa toissaviikon kuvia näihin tuoreisiin!

Kiulukat kuuluvat ruusupergolassa kasvavalle jättimäiselle heleäorjanruusulle, jonka oksat kaartuvat kolmen metrin korkeudesta alaspäin.

Lady of Shalott on todellinen leidi, joka osaa ikääntyäkin arvokkaasti. Kunpa saisi itsekin rupsahtaa näin sulokkaana. Vielä on muutama suuri, löyhä kukkapallo jäljellä – harva ruusu kuihtuu näin kauniisti. Useimmat leviävät selälleen.

Muitakin ruusunkukkia on, jotkut vain ovat hyvin hankalasti kuvattavissa. Viime syksynä perustetussa kasvimaan nurkkapenkissä on viime syksyn alehankinta, Austin-ruusu Tranquillity. Siitä pitäisi tulla pystykasvuinen; tosiaan toivon niin, sillä istutin sen penkin takaosaan, josta sen kukat nyt tuskin näkyvät.

Edessä on aivan ihana kevään löytö: kirjavalehtinen tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Luulen, että suojaan sen talveksi, sillä oletusarvo on, että tuo ei talvehdi. Tyräkeistä moni on huomattavasti eteläisempien seutujen kasveja ja sitten vielä tuollainen kirjavalehtinen erikoisversio.

Aivan mahtavasti se on kyllä tuuheutunut! Oikealla on toisen ruusun oksistoa.

Se on oven vasemmalla puolella kasvava portlandruusu 'Duchesse de Rohan'. Se on kasvanut aivan jäätävän kokoiseksi! 

Ihanahan se on, kaunis ja terve ja kukkii hyvin, nytkin taitaa joku nuppu siinä vielä olla. Mutta tulin istuttaneeksi viime syksyllä sen viereen kaikenlaista, joka nyt on jäänyt aivan ruusun jalkoihin. Yritin sitoa ruusua tiiviimmäksi supuksi keskellä kesää, mutta lähes mahdotonta se oli. Siirtoja on edessä ja varmaan reipas leikkuu ensi keväänä myös.

Otin kuvan, kun olin jatkanut kiveystä tekemältäni ylimmältä porrasaskelmalta tänne päin. Sitten loppui betoni ja laasti, ja työmaa seisahtui. Viime viikon kaupunkireissulla olin liian väsynyt ja rahaton ostaakseni betonia, vaikka ei se niin kallista olekaan, mutta joskus on jokainen kymppi säästettävä ruokaostoksiin ja bensaan.

Eipä tuo työmaa karkaa, ja toivon, että seuraavalta kaupunkireissulta kotiutan muutaman säkin, jotta saan homman loppuun. Kauanpa olenkin tätä kasvimaan kiveystä tehnyt, taisin aloittaa sen toisessa päässä vuonna 2010. Tai voihan se olla, että se vielä jatkuukin isoimman viljelylaatikon toiselle puolelle – saa nähdä.

Ovesta oikealle on köynnösruusu, josta toivon jäätävän kokoista. Sen korkea verso talvehti reilun metrin korkeudelle asti, mutta siihen ei ole tullut kukkia, vaan ruusu puski tyveltä uuden yhtä korkean verson, joka nyt kukkii. Kiinnostava taktiikka.

Oikealla on pengermän reunan penkki, joka viimein sai kunnon reunuksen, kun hankin siihen pitkät betoniset reunakivet ja ladoin niiden eteen vähän kiveystä.

Tämä ihanaakin ihanampi köynnösruusu on Pierre de Ronsard.

Aah! Kuvittele noita kukkia koko oviaukon karmin täydeltä, päältäkin roikkumassa.

Meillä ei ole tullut kuin pari runsaampaa sadetta syyskuun aikana, mutta yökaste on mojova.

Voi – kerrotut kukat sietävät pitkäkestoista kosteutta huonosti ja niinpä ne ruskettuvat ennen kuin ehtivät täysin aukikaan.

The Pilgrim on pitänyt taukoa elokuun alusta lähtien, nyt siinä on reippaasti uusia nuppuja. Kirvojakin on reippaasti, yritän etsiä leppäkerttuja. Tarvitsisin leppiksen myös yhteen sisäkasviin.

Saa nähdä, ehtivätkö nuput avautua. Viime vuonna tämä oli viimeinen ruusu kukassa marraskuun puolivälin lämpimänä jaksona juuri ennen kuin talvi tuli. Onneksi talveen valmistautumattomuus ei näytä vaikuttaneen ruusuun mitenkään.

Samassa muotopuutarhan penkissä The Pilgrimin kanssa kasvaa Rhapsody in Blue. Istutin sen vuosi sitten. Keskikesän kukat olivat häiritsevän värisiä, lähes pinkkejä. Nyt loppukauden kukat avautuvat tummempina, purppuraisina – ihana väri, mutta kun näiden piti olla siniliiloja.

Asia ratkeaa kukan ikääntyessä. Se muuttuu purppuraisesta ihmeellisen violetiksi. Kesällä kukat varmaan kuihtuivat liian nopeasti, että kunnollinen värimuutos ehti tapahtua tai sitä huomata.

Juuri ennen terälehtien varisemista sävy on täydellisin.

Rhapsody in Bluessa on myös runsaasti nuppuja.

Muotopuutarhan kuivimmassa kulmassa kasvaa portlandruusu 'Comte de Chambord', joka alkaa kukkia uudestaan. Tämä on tällainen klassinen ruusunvärinen.

Ruskopenkissä keväällä istutettu Austin-ruusu Emily Brontë on tuottanut harvasti kukkia koko kesän. Japaninvaahtera 'Enkan' on lämpimän vaaleasävyiselle ruusulle kiva tausta.

Minusta tämänkin ruusun kukkien sävy on nyt erilainen kuin alkukaudella, jolloin siinä oli ripaus persikkaa. Nyt tuo on vain kermanvalkea, kuin viilin samettinen pintakerros.

Seuraavaksi jännätään, ehtivätkö loppujen ruusujen nuput avautua, kun sää viilenee. Olisipa taas alkukesä ja koko ruusujen huippukausi taas edessä!

Tai onhan se edessä, mutta siihen on liian monta kuukautta. No, sitä ennen ehditään nauttia lumikellokaudesta! Olisipa maaliskuu...

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Japaninvaahtera Acer palmatum

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Iltakierros Mustin kanssa

 Teimme äsken Mustin kanssa pihakierroksen.

Ensin tarkastimme muotopuutarhan, sillä siellä on kaikenlaista kukassa. Tässä on luultavasti tähkätädyke.

Siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri tulee ensi kertaa kukkaan. Tämä on vähän hassu kukinta-aika, mutta aika moni muukin kasvi tuntuu piristyneen syyskesällä kuivan alkukauden himmailun jälkeen.

Maarianverijuuri on tuo pienikukkainen edessä, jolla on nätit mansikkamaiset lehdet. Kuvassa on myös valkoista myskimalvaa. Mirrinmintussakin on vielä vähän kukkia.

Maarianverijuuri on täällä luonnonkasvi ja sitä kasvaa tienposkessa muutaman metrin päässä. Siksi ajattelin, että erikoisvärinenkin varmaan viihtyy. Luonnonväri on keltakukkainen.

Ranskantulikukkakin on innostunut kukkimaan nyt oikein kunnolla. Maarianverijuuren kapeampi, matalampi kukkavarsi on kuvan keskellä. Loistomyrkkylilja "Steven" on nyt täydessä kukassa. Sen takana sulkapiiska 'Little Spire' jo lopettelee, mutta on edelleen sinisävyinen.

Elokuussa nurmikolta siirretty harjaneilikka kukkii koko ajan enemmän.

Siirrytään muotopuutarhasta metsäpuutarhapenkkeihin. Mustiii, tännepäin!

Kaivon vieressä kukkii ystävältä saatu myrkkylilja, laji tuntematon.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate on ihanasti kukassa edelleen. Tämä on myöhäinen nousija mutta ottaa syksyllä kiinni kaikki alkukesän menetetyt hetket.

Sitten vähän merkkaillaan Rohanin kasveja. Ne ovat Mustin. Kuten kaikki muukin.

Lämmitin tänään saunan, joten sain viimein itseni puhtaaksi ja pyykkiä pestyä. Puhtaat sukat ja alushousut olivat jo kortilla. Flunssassa ei millään jaksanut. 

Sitten seuraan Mustia kasvimaalle.

Kasvimaan kesä meni osittain aika huonosti. Rucolat itivät myöhään, tekivät huonosti lehtiä ja syöksyivät suoraan kukkaan. Onneksi on isohietasinappi, tuo keltakukkainen, joka on kuin rucola, mutta monivuotinen. Se tekee hyvin lehtiä vanhoista ruusukkeista ja juurista, vaikka millainen kesä olisi.

Punajuurista tuskin kummoista satoa kannattaa odottaa, kun ne, jotka eivät olleet jo kuolleet, itivät vasta heinäkuun lopussa, vaikka kylvin ne toukokuussa. Tässä on tilanne nyt.

Mutta ei se haittaa, sillä en välttämättä muistaisi korjata niistä satoakaan. Tänään muistin mennä keräämään hajuherneen siemeniä, sillä haluan saada niitä varastoon niin paljon kuin suinkin. En enää koskaan halua olla vain kahden siemenpalon varassa! Vaalin nimittäin näitä ihanan värisiä, muita lajikkeita en hanki.

Rikkinäisessä kastelukannussa jo yli kolme kuukautta putkeen kukkinut herukkasalvia pitää muistaa ottaa sisään ennen pakkasten tuloa. Tuo on loistava kukkija, ja kuivuuttakin se näköjään kestää vaikka päällään seisten. Toivon, että onnistun sen talvettamisessa.

Ruusutarhassa huomaan erityisen vahvan väripilkun kukkia, joita ensin luulen harmaakäenkukiksi. Sehän on syysasteri 'Royal Ruby', ihana ihana asteri! Vähän matala tuohon, meinaa jäädä jalkoihin, kun harmaakäenkukatkin venyvät loppukaudesta korkeiksi, mutta ehkä asteri jonakin päivänä kasvaa.

Ylärinteessä on kirsikkasorvarinpensas jo saamassa ihanaa hailakkaa, valovoimaista syysväriään. Tämä puska on tavallisen vihreä koko muun kasvukauden, nyt on sen vuoro loistaa.

Auki poksahtelevat hedelmätkin ovat hyvin koristeellisia.

Lopuksi Musti esittelee lintujen kylpyaltaan / kissojen makuvesipisteen.

Musti venyy kuin periskooppi, lienee jotain kiinnostavaa kiikarissa.

Ruukussa on ihanan värinen tarharuostekukka 'George Davison'. Pitkään luulin, että se ei meinaa kukkia lainkaan, nyt ei kukkanupuille loppua näy. Olisimmepa ihan pikkuisen etelämpänä niin, että ruostekukat talvehtisivat kunnolla ulkona!

Edessä on syysvuokko 'September Charm'.

Syysvuokon juurella kukkii syysmyrkkylilja 'Alboplena'.

Me Mustin kanssa toivotamme mukavaa syysiltaa – ihanaa, että lämmin sää jatkuu!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Herukkasalvia Salvia microphylla

Isohietasinappi Diplotaxis tenuifolia

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mirrinminttu Nepeta × faassenii

Myskimalva Malva moschata

Rucola, sinappikaali Eruca sativa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarharuostekukka Crocosmia × crocosmiiflora

Tähkätädyke Veronica spicata

Preerialla

 Pieni talo vain on vähän sivummalla.

Tällä hetkellä preerialla kukkii siemenestä kasvattamiani punakukkaisia siankärsämöitä. Oranssikeltano on riemastuttava, kun se alkaa kukkia uudelleen syksyllä.

Preeriani on paahteinen, kivinen rinne, siinä on myös vesimyyräongelma. Kasvillisuus on lähinnä helppoja ja muualla liian leviäviä kasveja. Keltakannusruoho on lapsuuteni suosikkikukkia – ihan kuin leijonankita! – ja kun huomasin sitä naapurin sorakasassa, kävin nappaamassa palan itselleni.

Sinikukkaiset kurkkuyrtit kukkivat sävy sävyyn 'Veitch's Blue' -sinipallo-ohdakkeen kanssa. Kuva on kuukauden takaa, nyt pallo-ohdakkeet ovat jo ruskeina.

Lisäksi preerialla kasvaa siemenestä kasvattamaani tähkähelmikkää, joka tuottaa sopivasti siementaimia pärjätäkseen näiden kanssa. Ja pietaryrttiä, sitä jouduinkin metsästämään kauempaa, kun en tästä lähimaastosta sitä löytänyt. Sehän on aivan ihana ja kaunis.

Elokuun alussa ottamassani kuvassa kukkii rohtopunahattu, punahatuista kauneimpia. Pidän kovasti noista kukista, joissa terälehdet osoittavat alaspäin, lisäksi ne ovat siron kapeita.

Sen takana kivien kolossa on parhaillaan kukassa pikkuinen ihme. Siemenestä kasvattamani koreaniiso 'Golden Jubilee', toisin sanoen ainoa enää elossa oleva taimi kylvöksestä, jonka tein keväällä 2021. Iisot ovat olleet äärettömän nopeita häviämään puutarhassani, niitä ei voi todellakaan kutsua perennoiksi, yksivuotinenkin on liioiteltua: sanoisin, että kaksiviikkoinen osuisi lähimpään.

Nyt tuo kuitenkin on elossa siitäkin huolimatta, että alkukesällä huomasin aivan sen vieressä myyränkolon, jonka talloin pikaisesti tukkoon ja kastelin kasvia hyvin, jotta mahdollisesti kolossa ilmassa olleet juuret saivat vettä ja multakosketuksen. Uutta koloa ei vielä ole ilmestynyt.

Komea puska tuo ei ole, sillä kasvi on vain 15 cm korkeuinen, mutta hei: se kukkii!

Ryytisalvia viihtyy ja mennä porskuttaa eikä onneksi näytä kärsineen viimevuotisesta siirrosta lainkaan, vaikka se oli jo niin iso, että pelkäsin sen kuolevan. Se myös tuottaa muutamia kukintoja syksyn pörriäisten hyödyksi; mainio kasvi.

Elokuun alun kuvassa näkyy salviapuska tuossa edessä. Sinipallo-ohdakkeet olivat vasta tulossa kukkaan. Ahdekaunokit kukkivat, ne ovat itsekseen tulleet, ja saa niitäkin tuossa mielellään pari kappaletta olla. 

Preeriarinteen alaosassa näkyy kuusen oksia, ne ovat olleet siinä reilun vuoden peittämässä maata ja tuottamassa humusta – hitaasti näkyvät tosin lahoavan, joten siirsin isoimmat rangat tukkimaan metsäkauriiden pääsyä verkkoaidan ali. Tähän paikkaan oli nimittäin tulossa istutettavaa.

Olen jo muutaman vuoden ajan halunnut laajentaa parsa-aluetta betonirenkaasta isommalle alalle ja miettinyt, että aurinkoinen, kuiva preeria olisi niille hyvä. 

Tässä vain on todellakin kiviä. Tuo pitkulainen puolentoista mikroaaltouunin kokoluokkaa oleva kivi oli paras kaivaa pois, kun se oli liian iso ja liian pinnassa. Sain sen juuri ja juuri kammettua osaksi preerian alaosan pengermää, jonka ylimpiä kiviä piti toki siirtää, sillä ei tuon kokoista kiveä juurikaan ylöspäin saa.

Parsojen lisäksi istuttelin tuonne viime vuonna kylvämiäni valkokukkaisia 'Hula Dancer' -rohtopunahattuja, jotka ovat tosin edelleen aika pieniä. Toivottavasti pärjäävät! Paljon paremmin ovat kasvaneet aikaisin tämän vuoden keväällä kylvetyt vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit, niistä on jo tullut rotevia. Nekin taimet päätyivät parsojen yläpuolelle.

Nyt vain toivon, etteivät vesimyyrät syö parsoja. Yritin laittaa niiden juurten ympärille jyrsijäverkkoa, mutta hommaa hankaloitti se, etten löytänyt peltisaksiani mistään. Niinpä osa parsoista jäi kokonaan ilman verkkoa, kun loput verkonpalat olivat liian isoja.

Kiviseen maahan on muutenkin todella vaikeaa upottaa verkkoa! Taimia kyllä istuttelen surutta vaikka mihin kivenkoloon, mutta juurten ympäröiminen verkolla on toinen juttu.

Niinpä jätin yli puolet parsoista vielä vanhoille sijoilleen betonirenkaaseen, missä ne ovat turvassa myyriltä. Siksikin, että saan ensi keväänä satoa: siirretyt eivät välttämättä kovin hyvin satoa tuota. Ja minä kun todella rakastan parsaa.

Peltisakset löytyivät sitten, kun menin jatkamaan villin ylärinteen ruohonleikkuuprojektia ja kalistelin lapiolla, missä kivet ovat. Yhden kiven päältä, kasvillisuuden alta, löytyivät peltisakset!

Ai niin!

Olin istuttanut tuohon lapiosta vasemmalle oratuomen ja yhden ranskanruusun, molemmat tietty verkotettuun istutuskuoppaan, sillä tässäkin rinteessä on vesimyyriä.

Alkoiko kellään muulla soida päässä: yksinäiset peltisakset, ylärinteen viidakossa...

Kun tullaan ylärinteestä takaisin kohti preeriaa, on ensin vastassa vanha raparperi, jonka siirsin tuohon aikoinaan pois jaloista vanhan talon edestä, kun taloa alettiin korjata. Enpä ole koskaan nähnyt raparperissani näin jättimäistä lehteä, piti ihan käydä mittaamassa: 70 cm leveä! Voi kyllä olla, että teillä muilla on ihan normisti tuon kokoisia lehtiä. 

Tuuli vielä nosti lehteä komeasti pystyyn. Se on kuin mikäkin jättigunnera. Onneksi vesimyyrät eivät näköjään syö raparperin juuria.

Preeriaa tulee yleensä katsottua täältä yläviistosta, sillä se on pihan päätiestä alaspäin. Vieressä on heleäorjanruusu pergolassaan. Ruotsiksi se on nyponros, ja käytänkin sen kiulukoita joskus hilloon ja hyytelöön etenkin yhdessä pihlajanmarjojen kanssa. Ruusunmarjasoppaa niistä voisi varmasti myös tehdä.

Pergolan toisella puolella on ruusutarha, ja täällä yläpäässä kasvillisuus liukuu saumattomasti preeriasta ruusutarhaksi. Siksi vielä tässäkin on preeriamaisia kasveja, kuten koristekastikka 'Overdam'.

Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi, miten kivalta näyttää ruusutarhan kasvillisuus kastikan korkeiden röyhyjen lomasta, mutta onnistuin vain osittain. Tuolla kukkii harmaakäenkukkia, valkokukkainen rehevä kurkkuyrtti ja taustalla ihana ruusu Lady of Shalott.

Parsat alkavat saada keltaista syysväriä oranssikeltanoiden taustalla, tämä on preerian ihana syksyn loppufanfaari.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Koreaniiso Agastache rugosa

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Oratuomi Prunus spinosa

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raparperi Rheum rhabarbarum

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Ryytisalvia Salvia officinalis

Siankärsämö Achillea millefolium

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkähelmikkä Melica ciliata