Wednesday 15 June 2022

Akileijaviidakon kimppuun

Niin ihania kuin akileijat ovatkin, liika on liikaa.

Akileijoja on puutarhassani aika monessakin kohdassa, mutta tiheimmin tässä, mihin ne ensimmäisinä tulivatkin. Tällä tontilla ei, kumma kyllä, ollut vanhastaan akileijaa, mutta lapsuudenkotini pihasta tuli yksi salamatkustaja kärhökylvöksen ruukussa. Istutin sen tähän. Se oli tuollainen perinteinen tummansininen lehtoakileija.
Sittemmin hankin 'Nora Barlow' -akileijan ja sitten alkoikin tulla kiinnostavia siementaimia. Niitä parhaan värisiä on tuolla kauempana, parin vaalean Noran lisäksi näkyy purppuraista ja puolukkapuuron väristä. On kerrottua, kannuksellista ja kannuksetonta, tähtimäistä ja tavallista.

Paikka on kyllä aika kaunis nyt, kun sekä akileijat että 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni ovat kukassa.

Ah kaunotarta! Tämä vaihe, kun osa kukista on vielä nupulla, on kaunein.

Tuolilla ei tule istuttua, mutta ajatus on tärkein.

Akileijavyöry näytti tältä alarinteestä käsin. 

Ylempää pengermän päältä tilanteen hahmottaa ehkä paremmin. Tuossa on aika monta metriä lähes pelkkää lehtoakileijaa, muutakin olisi tarkoitus olla! Edessä on iso puska keltakaunokkia, se kyllä ottaa tilansa, mutta ne pienemmät kasvit...

Näin siinä sitten kävi. Älä peljästy, kottikärryn takana oleva alue on sellainen, jossa akileijoja ei ollut alun perinkään. En todellakaan kitkenyt kaikkia.

Kitkeminen kannatti. Löysin akileijaviidakon syvyyksistä telliman, keijunkukan ja idänmiekkaliljan, punalatvakin oli ahdistuksen kurimuksessa. Tästä kuvakulmasta edessä on valtava puska 'Silver Wings' -rotkolemmikkiä. Sen läheltä en enää löytänyt amerikankulleroita, joita olen joskus istuttanut tuohon kolme. Silloin, kun rotkolemmikki oli vasta pieni taimi. Enpä ole muistanut niitä rotkolemmikin alta pelastaa.
Juhannuspionia kasvaa vanhan taloni edessä yhä vain, vaikka olen yrittänyt sitä siitä poistaa. Se sotii ihan hirveästi punamultamaalatun seinän kanssa, lisäksi olen huomannut, että paahteinen, kuiva ja avoin paikka on parrakkaiden kurjenmiekkojen mieleen, ja niille ei ole montaa niin hyvää sijaintia. Niinpä kaivoin kurjenmiekkoja varjostavan pionin pois ja lätkäisin tuohon.
Ei kyllä ole ihan paras paikka. Ei värien puolesta, eikä muutenkaan. Voi olla liikaa talvimärkyyttä pionille. Lisäksi akileijoissa on monia hienoja sävyjä, mutta tuo yksi huutomerkki ärjyy tuolla keskellä ja vie kaiken huomion. 
Ajattelin oikeastaan istuttaa tuon palan kuivaan heinikkoon tontin reunalle autopaikkani eteen, siellä on kaksi muutakin ruman väristä pionia, kuolanpioni ja joku muu. Ärjykööt siellä keskenään. En tiedä, mikä ajatushäiriö minulle tuli tuohon se tyrkätä. 

Siinä eilen kaivaessani huomasin klassisen alasinpilven lännessä, Houtskarin suunnassa. Mietin, tulisiko ukkoskuuro. Ei meinaan ole satanut pisaraakaan kohta kahteen viikkoon.

Idässä Turun suunnassa nousi puolestaan harmaita pilviä.

Oikein todella harmaita!
Menin sisälle katsomaan Ilmatieteen laitoksen sadetutkakuvaa. Toden totta, Houtskarissa satoi, Korppoon ja Nauvon pääsaarilla satoi, Turussa ja Rymättylässä vasta satoikin, ja ukkosti. Meiltä ei ole Rymättylään kuin parikymmentä kilometriä, silti en kuullut jyrinöitä eikä meillä tietenkään mennyt edes pieni pilvi auringon eteen.

Meillä vain porottaa ja tuulee, tuulee ja porottaa. Mutta hei, lauantaille on luvassa 4 mm vettä! 
Kävin viemässä postit naapurille ja huomasin lehmät kuvauksellisesti ruoholaukkakallion takana.

Meillä on tänä vuonna komea ruskeapilkkuinen sonni.


Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Juhannuspioni Paeonia officinalis subsp. microcarpa 'Flore Pleno'
Keltakaunokki Centaurea macrocephala
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

18 comments :

  1. Huh-huh, mikä kottikärryllinen! Totta kumminkin, että kukkapenkistään haluaa itse päättää, mitä siellä kasvaa. Odotas vaan, kun se tellima sieltä leviää. Minä puolestani olen akileijoja säästellyt tänä vuonna, ehkä ensi vuonna niille koittaa kottikärryjen aika.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarhanhoito on usein aikamoista kaivamista, vuoroin mitäkin vyöryvää kasvia. Toki akileijojen meri on kauneimpia näkyjä, mutta...
      Kumma kyllä, tellima ei ole täällä levinnyt. Minulla kasvaa sitä kolmessa paikassa, eikun nyt kai jo neljässä, kun viime vuonna kasvatin siemenestä, eikä mikään niistä vielä ole lähtenyt valloittamaan maailmaa. Mukavasti runsastuneet kasvustot niistä on vain tullut, vuosia kyllä jo ollut, ehkä kymmenisen vuotta.

      Delete
  2. Ihanat lehmäkuvat, niin idyllistä ja nykyisin näkee harvoin. Ennen oli laiduntavia lehmiä joka puolella, ajat muuttuu.
    Akileijat ovat lempikukkiani, mutta joku raja sentään on oltava. Ja löytyihän joukosta muutakin kasvillisuutta.
    Täällä on tullut vettä aika säännöllisesti. Eilen satoi yllättäen rakeita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehmät ovat piste iin päällä tässä hienossa vanhassa kylämaisemassa. Ja niiden äänimaailmakin, kun emot huutelevat iltaisin vasikoitaan.
      Ohhoh, rakeita!

      Delete
  3. AKILEIJOJA! AAW! Täälläkin on ensimmäiset nuput aukemaisillaan. Ne on ihania, mutta kovia kyllä leviämään ;) Vettä taas on tullut liikaa. Moni kasvi kaipaisi pientä kuivahdusta eikä vedessä uimista. Ja lämpöä..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että sielläkin alkaa akileija-aika! Onneksi niitä ei taida märkyys haitata. Ei tunnu menevän ollenkaan tasan tuo sadeasia!

      Delete
  4. Minä joudun myös kurittamaan akileijoja, ne leviävät täällä hurjasti aina vain uusiin paikkoihin. Ihania, mutta ei nyt ihan kaikkia alueita valtaamaan kuitenkaan.
    Kunpa saisit edes yhden kunnollisen sadekuuron tällä viikolla, on tuttua, että välillä sateet kiertävät ihan läheltä.
    Laiduntavat lehmät alkavat olla katoavaa perinnettä, lapsuusmuistot palasivat näistä kuvista. Veljeni kanssa viihdytimme pitkiä automatkoja lehmiä laskemalla, voittajan puolella näkyi enemmän laskettuja lehmiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sen edestään löytää, kun jättää pienet akileijantaimet kitkemättä. Mutta en ollenkaan halua niistä kokonaan eroon, akileijoja on oltava ja paljon! Istuttelinkin ihania hailean vaaleanpunaisia ylärinteen villimpään hedelmätarhan alueeseen, levitköön siellä miten mieli lystää.
      Jotenkin nuo isommat saaret johdattavat sateet usein etelämpää kohti Kemiön saarta, ja toisaalta pilviä kertyy pohjoisemmas rannikolle, olemme jonkinlaisessa katvealueessa sateiden suhteen. Toisaalta täällä on opittu elämään vähällä vedellä, kasvit varmaan pärjäävät, kunhan ensin tottuvat ja kasvattavat juuristoa. Siitä tuli mieleen, että viime vuonna istutettu kultahumala alkaa kuivattaa lehtiään, enkä vielä muistanut viedä sille vettä. Edellinen kun kuivui kuoliaaksi, niin tämä pitäisi nyt saada pidettyä hengissä!
      On harmi, ettei lehmiä ja muita maatilan eläimiä nykyisin enempää näe. Onneksi nuo tuodaan joka vuosi proomulla tänne laiduntamaan. Mukava muisto lapsuudesta sinulla!

      Delete
  5. Akileijat on vielä aika tiukasti maassa kiinni. Meillä mökillä on niitä muutamia ollut mutta kukkapenkeissä onneksi eivät. Moskovan kaunotar ei kukkinut minulla tänä vuonna ollenkaan. Sadetta ollaan saatu täällä aika reippaasti välillä ja se on taas kasvattanut rikkaruohoja älyttömästi ja minä puolestani en ole kerkinyt niitä kitkeä. Huono yhdistelmä sinällään.
    Lehmiä me näemme joka päivä mökkitienvarrella ja se on jotain se.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijan kanssa saa kaivaa kunnolla talikolla, tai jos maassa on tiheässä kiviä, niin kuin usein on, niin on vain kiskottava sen minkä pystyy.
      Eipä tunnu menevän ollenkaan tasaisesti nuo sateet! Rikkaruohot tosiaan kasvavat silmissä, kun saavat kosteutta.
      Mukavaa, että teillä on lehmiä mökkimatkan varrella!

      Delete
  6. Akilelijat ovat ihania, mutta miksi ihmeessä tehokkaimmin tilaa valtaavat ne haalean lilan vaaleanpunaiset. Vai miksi sitä väriä kutsuisi? Monet vähänkin erikoisemmat ovat lähteneet. Eivät varmaan jaksa kilpailla yhden narsistiakileijan kanssa. Todennäköisesti olen hävinnyt kitkentäkisan, vaikka välillä kaivan niitä kasapäin lapiolla. Akileijat todellakin kasvattavat vahan ja pitkän juuren, jota ei noin vain ohi mennessä sormin pois napsaista.
    Sade on toinen kummallisuus, akileijojen ohella. Ensin vettä tulee keväällä päivä toisensa jälkeen kaatamalla. Sitten joku kääntää hanat kiinni ja tehostaa sateettomuutta tuulilla. Lauantaille on nyt luvattu sadetta. Saa tulla tännekin, kiitos. Typötyhjä sadevesitynnyrikin odottaa.
    Lehmät ja ruoholaukkakallio - kuin kesäinen postikortti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiinnostavaa, sillä täällä eniten leviävät tumman sinivioletit, ja niitä äitini suosikin lapsuudenkotini pihassa. Mutta sen ei luulisi vaikuttavan tänne satojen kilometrien päähän :-D Ehkä sen geeni on kumminkin ollut vahvin, kun sellainen siementaimi oli se salamatkustaja, joka tänne matkusti. Itse tykkään noista haalean vaaleanpunaisista, niitä kitken vähemmän.
      Joka vuosi saa kyllä olla kitkemässä niitä ei-toivotumpia värejä pois. Narsistiakileija, hehee!
      Toivottavasti sielläkin sataa lauantaina. Nyt on sellainen ihme tapahtunut, että lauantaille ennustettu sademäärä on kasvanut. Useimmiten sateet pienenevät ja loittonevat, mitä lähemmäs tullaan. Vaikuttaa erittäin lupaavalta.
      Tuo näkymä lehmistä, ruoholaukasta ja kalliosta oli niin kiva, että piti hakea kamera ja palata. Kun vielä olisin saanut toisessa suunnassa olevat vanhat rakennuksetkin kuvaan, mutta oli vääränlainen linssi, jossa ei ole laajakulmaa. Kylä ja pääskysten liitely mukaan, ei siitä kesätunnelma oikein enää parane. Jos meri vielä näkyisi jossain :-)

      Delete
  7. Minusta niin kauniin värinen pioni mutta ymmärrän, ei se oikein ole Saaripalstan puutarhan väriä. Akileijoja joudun minäkin kitkemään, sillä on ihmeellinen kyky levitä pitkällekin. Muutaman puskan annan kukkia, sitten kaivan pois ja estän siementämisen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aniliininpunainen on monen lempiväri, yllättävän monen minusta, kun se on niin ruma :-D Tietty vieruskasvien valinnalla sekin voi näyttää ihan hyvältä.
      Akileijoja on puutarhassa oltava, vaikka leviävätkin. Ja onhan itsekseen pärjäävistä ja leviävistä kasveista isolla pihalla myös apua, puolivillillä alueilla.

      Delete
  8. Kyllä olet tehnyt töitä - kottikärry kukkurillaan! Lehmät kesälaitumella tuo aina hymyn huulille. Täällä on tänään satanut koko päivän vettä ja lämpötila on pysytellyt +10 asteessa. Huomenna ei pitäisi sääennusteen mukaan sataa, joten pihatyöt kutsuvat :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kottikärry on kukkurillaan lähes joka päivä, milloin minkäkin alueen raivaamisen jälkeen, harvoin vain on lasti noin kaunis.
      Huh huh, teillä on ollut viileää! Toivottavasti sinulla on tänään mukava ja aurinkoinen päivä pihalla.

      Delete
  9. Saila, ei ole Moskovan kaunottaren voittanutta syreeniä. Se on tosiaankin kaunein nupullaan, kuin kukka olisi helmistä. Akileijaa ei voi koskaan olla liikaa. Koska olen istuttanut mukaan kauan sitten alppi- ja japaninakileijaa, on usein ilmaantunut hurmaavia risteymiä. Meillä on satanut kiitettävästi, joten olen siitä onnessani. Kitkemistä sateessakin on piisannut. Kiva touhuta pihalla, kun ei ole kuuma ja ilma on sateen jälkeen vailla siitepölyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä syreeni on tosiaan vailla vertaa. Ihmeen ihanat nuput.
      Akileijojen tuottamat monet risteymät ovat ihan huippujuttu! Huipulta kuulostaa myös tuo teidän sadetilanne. Iloista kesää!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!