Tammikuun kalenteripoika

 Odotin kotiinpääsyä lähes yhtä paljon kuin Musti, sillä halusin siitä lumiriehakuvia. Niitä nyt juuri vain ei saa.

Täällä on silti ihan kelvollista, vaikka lunta ei nyt oikein olekaan!

Monien kaupungissa kärvisteltyjen viikkojen jälkeen Mustia ei ollut vaikea houkutella pihakierrokselle, vaikka ulkona tuulee niin myrskyisästi, että sen mielestä on syytä olla varuillaan.

Tässä on meidän lumitilanne tänään. Salaojat ovat jäässä, mikä näkyy mm. mutapuutarhan ympäristön jäätyneenä tulvimisena. Toivottavasti kasvit sen ympärillä eivät kärsi. Normaalisti vettä on vain kuvasta vasemmalle olevassa kuopassa.

Muotopuutarhassa olen näköjään unohtanut suojata violettilehtisen 'Purpurascens' -salvian, mutta se näyttää onneksi ihan reippaalta. Meillä kumminkin oli jossain vaiheessa luntakin. Poissaoloni aikana mittarin muistiin jäänyt alin on -16,4.

Ihme juttu on, että vesiputki ei ole jäätynyt – kerrankin. En ymmärrä, mistä on kyse, mutta iloinen kyllä olen! Juokseva vesi on suurta ylellisyyttä talvella.

Yritimme etsiä lumikellon piippoja, mutta turhan aikaisin, lumi- ja jäävaippa on vasta sulanut niiden yltä. Ihan mukavalta näyttää silti pelkkä raikkaanvihreä puksipuuaita ja ruskeiden lehtien seasta kurkkiva keijunkukka 'Green Spice'.

Puutarhakalusteet, kottikärryt ja jotkut ulos jääneet tyhjät taimiruukut pyörivät mukkelis makkelis pitkin pihaa.

Musti on valppaana ja varuillaan.

Oksa voi pudota päähän!

Saarnista tosiaan putoilee herkästi risuja tuulessa. Mutta täytyy kuitenkin sen verran pysähtyä, että voi ikuistaa tämän ilouutisen: osa Rivendellin joesta on sulana!

Toden totta, hmm, hmm.

Mustilla on tassut täynnä hommia. Myyrät ovat vilistäneet pitkän poissaolomme aikana.

Niitä on käynyt kaikkialla! Mutta haa, nyt niihin pääsee käsiksi.

Vanhan talon nurkalta löytyivät lumikellon piipot (ja ahomansikan lehdet), mutta tässä ne ovat aina jo loppusyksyllä. Nämä eivät kuitenkaan kuki ensimmäisinä, vaan vasta aika myöhään. Talon kulmalle osuvat kylmät viimat monestakin suunnasta.

Eilen tämä pihatie oli vielä sen verran jäässä ja jään päällä vettä, että piti kantaa kasseja hämärtyvässä iltapäivässä kieli keskellä suuta autolta sisälle. Jäävaippa on yön aikana huomattavasti pienentynyt, mikä on hämmästyttävää, mutta varmasti kovan tuulen ansiota. Nyt pihasta on enää murto-osa jään peitossa.

Ojat ovat umpijäässä. Tämä oja vie mutapuutarhaan, joka on oikeasti vain pieni alue tuolla jääkentän keskellä.

Eilen, kun ajoin Paraisten ja Nauvon läpi, surkuttelin peltoja, jotka ovat jääkenttiä ja vettä päällä – kuin järviä. Ei mikään ihanteellinen olosuhde pellon kasveille. 

Nyt voitaisiin jo mennä sisälle! Puu voi kaatua päähän!

Luodaan nyt kumminkin vielä silmäys tähän suuntaan. Preeriakin on osittain jäässä, mikä on erikoista, sillä se on rinteessä, jonka alaosassa on kivipengermä. Ei luulisi tuossa veden seisovan, mutta tutkimattomia ovat savimaan salat. Joka vuosi ihmettelen, miten tonttini yläosissakin riittää vettä.

Alppipenkki on tiukasti vällyjen alla, kantapään kautta opittuna. Tämä on hyvin tuulinen paikka, ja keväinen paahde plus jääkylmä viima ovat tehneet selvää aika monesta kivikkokasvista.

Kasvimaan lahossa yrttipenkissä porskuttavat salvia ja timjamit yhtä reippaina kuin aina. Molemmista saa maustetta talvisiin ruokiin, eikä niitä nyt tarvitse edes kaivaa lumen alta.

Nyt mennään sisälle, Musti odottaa tuolla kuusen alla turvassa myrskyltä.

Keittiön pöydän alla on patteri ja siinä pöydän reunalla on hyvä paikka lämmitellä pantterivarpaita.

Ruokapöytä on täynnä rapaisia tassunjälkiä, mutta onhan tämä nyt aivan liian hyvä paikka kissoille, jotta niitä voisi kieltää. Niillä on tuossa juomakippokin.

Keittiön pöytä toimii lisäksi oikein kätevänä pesupöytänä.

Tammikuun kalenteripoika on nyt siirtynyt vällyihin ja toivottaa kaikille leppoisaa tammikuuta sekä toivoo, ettei puu kaatunut kenenkään muunkaan päähän!

Meille on lisäksi tullut kivaa postia, mutta kerrotaan siitä ensi kerralla!

Ahomansikka – Fragaria vesca

Keijunkukka – Heuchera

Lumikello – Galanthus

Puksipuu – Buxus

Salvia – Salvia officinalis