Miniyllätys ja kävelyretki rantaan

 Edellisessä jutussa viittasin kivaan postiin, joka meitä täällä odotti, kun viimein palasimme kaupunkireissulta. 

Muun postin joukossa oli Hyvin Pieni Kirje! Tuo toinen on pieni mandariini, ei appelsiini.

Kirjekuori oli suljettu pienenpienellä sydäntarralla.

Voi hyvä ihme, sieltä paljastui pienenpieni kuvakortti!

Miten kaunista. 

Kortti on Nestorilta ja Minniltä. Laitoin nakkisormeni mukaan mittakaavaksi. Kortti on etusormen kynttä pienempi.

Voi kiitos, Nestori ja Minni ja kaikki muutkin ihania kortteja lähettäneet!

Minikortti pääsee nukkekotiini kaupunkiin. Siellä ei remppa ole edennyt, sillä oma isompi remppani on yhä parin vuoden takaisen putkirempan jäljiltä kesken, mutta kyllä siellä kortteja silti vastaanotetaan!

Meidän kotiinpaluumme venyi lähes kaksi viikkoa odotettua pidemmäksi, kun odottelimme joululahjaa Orkney-saarilta – se matkusti lähes kuukauden Suomeen ja sitten vielä tullausilmoituksen tehtyäni kului miltei pari viikkoa ennen kuin paketin sai hakea postista. Olin vähän huolissani, kuinka huonekasvit selviävät. Koska on vuoden pimein aika ja talo poissa ollessani vain muutaman asteen plussalla, en ollut siirtänyt joitakin herkästi kuivuvia kasveja kauemmas ikkunoista. 

Nyt oli kuitenkin harvinaisen paljon aurinkoisia päiviä ja poissaoloni venyi yli kuukauden pituiseksi, niinpä sitruunapuu näyttää tältä. 

Yritän elvyttää sitä kastelun lisäksi sumuttamalla. Yhtään tyhjää sumutinta ei ollut, niinpä ruiskutin ensin havupuubalsamilla, sillä se oli parempi vaihtoehto kuin ikkunanpesuaine, takkaluukun puhdistusaine tai peurakarkote. Ajattelin, että balsami voi elvyttää sitruunan, jos se elvyttää havupuutkin. 

Enpä vain muistanut, että aine tuoksuu pissan ja kanankakan välimuodolta. Olohuoneessa on nyt melkoinen löyhkä! Sen kerran jälkeen kaadoin aineen purkkiin ja täytin sumutinpullon vedellä, mutta hajuvahinko on jo tapahtunut.

Tärkeintä olisi nyt kuitenkin, että siemenestä asti kasvatettu puu jäisi eloon! Jokunen pelargonikin riiputti lehtiään, mutta niistä en ole niin huolissani, ne kestävät kuivumiset yleensä hyvin. Sitruunaverbena ja Orkneyn siroverenpisara näyttävät molemmat tosi huonoilta, ei voi kuin toivoa parasta.

Lähdetäänpä sitruunapuun elpymistä odotellessa käymään laivarannassa, sillä minun piti viedä sinne postia. Kuvat ovat lauantailta.

Oli tarkoitus tehdä tämä juttu jo eilen, mutta sisällä talossa oleva vanha sähkötaulu kärähti ja siinä sitten kului tunteja ilman sähköä. Onneksi saarella, jossa on vain tusinan verran ihmisiä, oli yksi pelastava sankari, joka on nuorena opiskellut sähköasentajaksi. Täällä asuva eläköitynyt sähkömies ei ole paikalla, mutta tulee lähipäivinä kotiuduttuaan vielä tarkastamaan, onko taulu nyt turvallinen vai tarvitseeko se ehkä vaihtaa. 

Pari vuotta sitten kuoli saaren toinen eläköitynyt sähkömies, joka oli samalla suuri persoona. Häntä jäi saari kaipaamaan, niin persoonana kuin tällaisissa käytännön tapauksissakin. 

Tällaisina hetkinä kirkastuu aina se, kuinka paljon toinen toistamme tarvitsemme ja tavallaan sitä enemmän, mitä pienempi paikka on. On tärkeää, että on perusasioiden osaajia. Puhuimme kylätiellä tänään kahden naisen kanssa, että ehkä meidän pitäisi kunkin alkaa opiskella jotakin tällaista tarpeellista alaa!

Laivalaiturin ohi seilasi jäälauttoja melkoista kyytiä. 

Myrskyn jäljiltä tuuli edelleen navakasti, mutta sää oli upean aurinkoinen.

Yhteysalusrantaan osuu pohjoistuuli pahasti eikä ole ensimmäinen kerta, kun roska-astioiden kannet ovat lentäneet pois paikoiltaan. Ne ovat melkoisen painavia, kun mukana tulee tuo iso pussi samalla!

Lähdetäänpä takaisin kotiin. Metsäisissä kohdissa on tie jäässä, saa kävellä pitkin pientareita.

Sammaleinen kalliometsä on satumaisen ihana.

Nämä puut eivät kaatuneet tässä myräkässä, vaan jossakin toisessa pohjoismyrskyssä jo pari vuotta sitten.

Kotitontti jo häämöttää, tummanruskea pikku navetta on minun. Kuvasta voi myös tajuta sen, että kun 15 vuotta sitten keväällä kävin paikkaa katsomassa, kun näin tämän kylän, joka kylpee etelärinteen valossa ja lämmössä, olin myyty. Ilmansuunnalla on niin ratkaiseva merkitys. Tässä ollaan myös pohjoismyrskyiltä hyvin suojassa.

Silloinkin saavuin tästä suunnasta, kun tulin yhteysaluksella, ja suunnilleen tässä kohdassa tietä pyöräillessäni tunnistin myytävät rakennukset.

Ransu oli tullut kanssani ovesta ulos, mutta ei halunnut lähteä rantaan, se odotti peuraportin sisäpuolella.

Nyt sisään ja syömään, nälkä jo kurnii!

Ensin kävin kuitenkin katsomassa, mitä jouluruusuille kuuluu. Tarhajouluruusuissa ei vielä näy nuppuja mutta osa vaaleajouluruusuista on selvinnyt pakkaskaudesta hyvin, osasta ovat peurat tietysti syöneet kukkavarret. 

Marraskuussa raportoin Helleborus atrorubensin nupuista. Kun tuli kylmä, pistin niille villalla täytetyn lasikuvun päälle suojaksi. Nyt otin sen varovasti pois, raotin villaa – ja nuput ovat tallella!

Nyt on sen verran lauhaa, että lasikupu on poissa, mutta jätin villan, nupuilla on siinä vain pieni kurkistusaukko. Yksi nuppu on kokonaan villan peitossa. Teen samalla pientä talvenkestotestiä.

Tonttini ainoa luminen kohta oli viikonloppuna tämä länsireuna, mutta viime yön myräkkä paiskoi pihan taas valkoiseksi, ikkunatkin olivat valkoisen töhnän peitossa, kun takertuvaa lunta oli pyrynnyt vaakasuorassa.

Seuraavaksi saammekin ehkä nähdä Mustin lumihepulikuvia, jos niistä joku onnistui!

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger