Thursday, 6 January 2022

Kiurunkannuksia odotellessa

 Nyt, kun mennään kohti uutta kevättä, tuli mieleen tämäkin aihe, johon keräsin oikein kuvamateriaalia viime keväänä, mutta niin vain tämäkin jäi muiden, varmaankin isompien ja näyttävämpien, tai uudempien ja jännittävämpien, kasvijuttujen alle.

Kiurunkannuksia on maailmalla jalostettu vaikka kuinka paljon, myös luonnon pystykiurunkannusta, jota tämä punakukkainen 'Beth Evans' myös on. Tämä on niitä harvoja lajikkeita, joita Suomessa voi taimimyymälästä löytää joko ruukkutaimena tai syksyllä mukuloina.

On jännä juttu, että "Betti" on tonttini alkuperäisiä kiurunkannuksia vähän aikaisempi. Se ei kasva erityisen lämpimässä auringossa, vaan puolivarjoisalla paikalla, silti se on muita ennen kukassa. Tämä kuva on viime huhtikuun alusta, ekassa kuvassa näkyi tuolloin tullut lumisade.

Sitten tulevat kukkaan kaikki tonttini alkuasukas-kiurunkannukset. Tämä kauniin tummanvioletti kasvaa muotopuutarhassa kevätauringon paahteessa. Samaan aikaan kukkii persiansinililja.

Olen erittäin onnekas, kun tonttini kukkii laidasta laitaan pystykiurunkannusta keväisin. Tässä vanhan pihasyreenin juurella.

Kukka on tavattoman sievä, mutta huhtikuussa tapahtuu jo niin paljon kaikkea jännää, että tällaiselle pienelle luonnonkukalle ei näköjään riitä palstatilaa, vaikka sen sen tosiaan ansaitsisi.

Pari vuotta sitten ostin pussin pystykiurunkannuksen mukuloita jostakin rautakaupasta syksyllä. Oli jokin tarjous neljä pussia kympillä tms. ja kun en muutakaan neljänneksi keksinyt, nappasin pussin. Mietin kyllä, että vähän hassua, kun tonttini on täynnä kiurunkannusta, mutta jospa näistä tulisi eri värisiä.
Istutin pussin kuusten alle saniaistarhaan ja toden totta, ne ovat kaikki punakukkaisia. Edessä on luonnon violettia pystykiurunkannusta, takana vähän korkeammat punaiset. Onneksi tartuin pussiin!

Hyvin näkyy, mihin kohtaan tuli pussillinen kaivettua. 

Yksi parhaista kiurunkannuspaikoista pihallani on vanhan juhannusruusupuskan alla lämpimässä ja paahteessa. Ruusu ei vielä ole lehdessä, kun kiurunkannukset pistävät huhtikuussa parastaan.

Niitä kyllä nousee ihan kaikkialta. Joskus pistää silmään joku erityisen hienon värinen, purppuraiset ovat suosikkeja. Tämä kasvaa jossain heinikkoisessa kohdassa, ehkä ylärinteen hedelmätarhassa.

Vastikään mukkelis makkelis kaivetussa ruusu-heinäpenkissä silmään pisti kaksi aivan eri sävyistä, jotka kasvavat lähekkäin. Tässä punaisessa ei vielä voi olla istuttamieni punakukkaisten perimää, tai en usko, sillä ne eivät ole kukkineet kovin montaa vuotta ja tämä kasvaa niistä useiden kymmenien metrien päässä. Tämä taitaakin demonstroida, kuinka luonnon pystykiurunkannuksissa on värivaihtelua.

Yksi on sinertävänvioletti...

... kun taas vierestä löytyy vadelmanpunakukkainen!

Jotkut mättäät ovat tavattoman reheviä ja täynnä kukkia. Olisikohan tämä hyötynyt kompostikatteen lannoittavasta vaikutuksesta muotopuutarhassa kasvaessaan.

Samaan aikaan kukkii toinen pikkuinen luonnonkukka, pikkukäenrieska. Sitäkin kasvaa vähän kaikkialla. Myös mukulaleinikin pyöreitä lehtiä on joka puolella, mutta se kukkii vasta vähän myöhemmin.

Tässä on tuplasti pituutta ja kukkia varsissa kuin yleensä. Tämä pari kukkavarsia oli upea ilmestys.

Ilman pystykiurunkannuksia ei huhtikuisessa muotopuutarhassa olisi kovin paljoa väriä. Istuttamani sipulikukat ovat vielä pieniä esiintymiä siellä täällä ja niiden pääkukinta osuu muutenkin vasta toukokuuhun. 
Persiansinililja on aikainen. Samantapainen posliinihyasintti kukkii vasta viikkoja myöhemmin.

Kohti huhtikuun loppua alkaa kiurunkannusten seassa kukkia idänsinililjoja, toivottavasti vuosi vuodelta enemmän.

Saniaistarhassakin alkaa kukinta olla kohta lopuillaan huhtikuun viimeisinä päivinä. Toivon, että nämä tuottavat paljon hauskan värisiä siementaimia tulevina vuosina.

Ruusupuskan alla on vielä kukkia jonkin aikaa, mutta kohta vuorossa ovat mukulaleinikit. Pystykiurunkannuksissa pörrää koko ajan pölyttäjiä, ne ovat silläkin lailla mukavia ja tärkeitä.

Kiurunkannusten kukkaparaati jatkuu ruusun alta kuusten edustalle. Taustalla Musti kyttää myyriä hyvällä tähystyspaikalla. 
Valo! Sitä kohti, huomaatko päivän jo vähän pidentyneen?


Idänsinililja – Scilla siberica
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Persiansinililja – Scilla mischtschenkoana
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Pystykiurunkannus – Corydalis solida

28 comments :

  1. Oi oi oi, kylläpä tuli samalla haikea ja toiveikas olo, kun katselin keväistä postaustasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevät on niin valoa ja toivoa täynnä!

      Delete
  2. Hurjasti kiitoksia tästä jutusta! Olen jo aikaisemmin maininnut, että minulta puuttuvat vielä kokonaan pystykiurunkannukset (järkyttävää) ja nyt sain taas polttoainetta tämän vakavan epäkohdan korjaamiseen. Olen jo pari vuotta suunnitellut tekeväni suuren terijoensalavan alle huonon nurmikon tilalle alueen sipulikukille ja perennoille. Toivottavasti se toteutuu tänä vuonna. Sinä osaat varmaan sanoa, sattuisiko moinen kasvupaikka sekä kiurunkannuksille että varjohiipoille? Olen jo pidemmän aikaa levittänyt sinne scilloja.
    Kaikin puolin virkistävää alkanutta vuotta sinulle Saila, olen ollut horteessa blogimaailman suhteen, mutta ehkä tästä herätään jo pian :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Talvihorros lienee ihan luonnollinen olotila ;-) Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinullekin!
      Kuulostaa ihanalta tuo suunnitelmasi! Salavan alla voi olla kuivaa puun imukyvystä riippuen, mutta kasvien viihtyminen selviää kokeilemalla. Pystykiurunkannus ainakin näkyy pärjäävän lähes missä vain, paiksi ei runsaimmin tallatuilla pihapoluilla. Varjohiipoistakin moni on hyvin kuivuutta kestävä.

      Delete
  3. Voi Saila, kiitos tästä postauksesta, pelasti koko viikon <3<3
    Ihanat ihanat kiurunkannukset. Onneksi niitä on tullut laitettua omaankin puutarhaan. Vaikuttavat kestäviltä ja lisääntymiskykyisiltä. Ja toden totta, itselläkin kukkii punainen 'Beth Evans' ennen liilaa luonnonkantaa. Tai ei se tämän pihan luonnonkanta ole, olen saanut alkuperäiset taimet toiselta puutarhaharrastajalta. Minun puolestani saavat vallata koko puutarhan. Mahtava kevään kukkija joka häviää muiden kasvien sekaan kevään edetessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa Katja ♥
      Hyvä juttu, että sielläkin on monivärinen kiurunkannuspopulaatio kasvamassa!
      Tein muuten sulle täsmäpostauksen kosteikkokohtaasi, joitakin ideoita joista saat ehkä pureskeltavaa mietintämyssyyn: https://saaripalsta.blogspot.com/2021/12/kosteikkoajatuksia-katjalle.html

      Delete
  4. Kiitos tästä kiurunkannuspostauksesta. Ansaitsevat ihan oman ylistyksen. Olen kovasti onnellinen omita Beth Evanseista, jotka muutama kevät sitten nettikaupasta löysin ja tilasin. Peurapentele söi niitä toissakeväänä, mutta juuret onneksi säilyivät ja yltyivät taas viime keväänä kukkaan.
    Alapihan nurmikolla kasvaa lilakukkaista, ilmeisesti luonnonkantaa. Olen koittanut kaivaa muutamia ja istuttaa eri paikkoihin saadakseni ne leviämään. Tuntuu, kuin niillä olisi bellisten kaltainen hinku levittäytyä nimenomaan nurmikolle. Erään kauempana asuvan naapurin piha on lilanaan kiurunkannuksia keväällä. Ja hiukan myöhemmin keltaisena kevätesikoista.
    Joissakin blogeissa näkee vähän erikoisempia kiurunkannuksia. Ilmeisesti niitä pitää metsästää ulkomaisista kaupoista, sillä kotimaisissa niitä ei pahemmin näy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän korkeampi kukinto ja ehkä tavallisia violetteja houkuttelevampi sävy (?) aiheuttivat sen, että minullakin alkuvuosina Betin kukat ja latvat syötiin. Sittemmin olen kasannut sen päälle risuja tai verkkoa, joita ensimmäisissä kuvissa näkyykin.
      Naapurisi piha kuulostaa satumaisen kauniilta! Eipä juuri mikään istutettu koristekasvi vedä vertoja tuollaiselle kevätkukkien loistolle, kun niitä on paljon ja tunnelma ihanan villi. Ehkä kiurunkannukset sietävät huonosti kilpailua korkeampien kasvien kanssa, vaikka toisaalta ne kesäksi jo häviävätkin maan uumeniin.
      Kiurunkannuksia voi kyllä jostain tilata... latvialainen Rare Bulbs oli niistä oikein tunnettu, mutta hän on viime vuosina supistanut toimintaansa. Ikävä kyllä, sillä hänellä oli omia Tolkienin tarinoiden mukaan nimettyjä lajikkeita!

      Delete
    2. Naapurin pihassa kiurunkannusten ja esikoiden ei tarvitse kilpailla kenenkään tai minkään kanssa, kun he viettävät paljon aikaa mökillään. Myöhemmin ruoho kasvaa, mutta usein siihen mennessä kiurunkannusten ja esikoiden paras aika on jo ohi.

      Delete
    3. Tuollainen lähes villin luonnontilainen piha on omalla tavallaan hurmaava. Itse painin usein tuon kysymyksen kanssa, että kumpi on lopulta kauniimpaa: ihmisen kaivama ja tekemä vai luonnon tekemä, tai missä se paras tasapaino ja välimuoto menisikään.

      Delete
  5. Kiitos näistä kuvista! Ilman muuta kiurunkannuksetkin ansaitsivat oman postauksensa, kun kerta noin kauniisti ja runsaina sinulla kukkivat. Piti ihan tutkia vanhoista kuvista, miten ne omat "Betit" kukkivatkaan viime keväänä. En tullut edes ostaneeksi uusia mukuloita syksyllä. Mikähän mielenhäiriö minulle silloin tuli? Taisin ajatella, että katson ensi keväänä, kuinka vanhat ovat säilyneet tai jotain...
    Jännä muuten, että meillä 'Beth Evans' kukki ainakin viime keväänä vasta toukokuun puolivälissä. Johtuikohan se siitä, että olivat vasta edellisenä syksynä istutettuja vai ovatko ne vain niin myöhäisiä verrattuna muihin aikaisiin kevätkukkijoihin? Krookukset, kevätkurjenmiekat, lehtoimikät ja posliinihyasintit olivat nimittäin jo huhtikuun puolivälissä kukassa, kevättähdet ja scillat toukokuun alussa. Ei sillä, etteikö kiurunkannuksillekin olisi tilaa ja tarvetta. Niillä on muuten kivan näköiset lehdetkin.
    Tuo kevään valo on kyllä ihanaa! Rehellisesti sanottuna en ole huomannut vielä päivän pidentyneen, vaikka sen kai pitäisi olla jo peräti puolisen tuntia pidempi kuin talvipäivän seisauksen aikaan. No, pian sen huomaa jo kunnolla, vaikka on tässä talveakin vielä jäljellä ja vaikka kuinka. Kivaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukinnan aikojen eroista on hirveän vaikea sanoa oikein mitään. Tuntuu olevan kasvikohtaista. Minulla jotkut kasvit kukkivat aikaisemmin kuin Etelä-Suomessa sisämaassa, mutta esimerkiksi sinivuokot ja näsiä selvästi myöhemmin joka vuosi. Betti-kuvasta voi nähdä, että kevätsahramit kukkivat siinä samaan aikaan. Kyllä minulla kiurunkannukset osuvat yksiin kevätkurjenmiekkojen, useimpien (paitsi kaikkein aikaisimpien) krookusten ja hyasinttienkin kukinnan alun kanssa, mutta esimerkiksi posliinihyasintti on minulla selvästi myöhäisempi. Imikätkin taitavat kukkia vasta vähän myöhemmin, tai nyt en ole varma, täytyisi käydä läpi kuvia ja tarkastaa niistä.
      Eipä tässä talven keskellä vielä oikein keväinen päivän pituus tosiaan ole. Tammikuun lopulla eroa vasta yleensä alkaa huomata. Mutta sitä päin mennään! Kiitos, mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Delete
    2. No se on varmaan sitten se saariston ja mantereen ilmastoero, mikä vaikuttaa eri tavalla eri kasveihin. Mielenkiintoista, miten suuri vaikutus sillä onkaan. Jännityksellä odotan, miten 'Betit' käyttäytyvät tulevana keväänä.

      Delete
    3. On jännä nähdä sitten, kuinka se ensi keväänä käyttäytyy! Olen yllättynyt, jos se tosiaan teillä on niin paljon myöhäisempi verrattuna muihin kasveihin.

      Delete
  6. Ihania ja niin paljon erilaisia! Upeimpia juuri tuollaisena kukkamattona puutarhassasi. Minulla on se yksi antamasi kaunis lila, mutta häne ei valitettavasti leviä yhtään kuten toivoisin. Sen mukana tuli myös ihana mukuleinikki eikä sekään ole levinnyt. Varmaan liian kuivaa täällä plääh. Haluatko valkoisesta alkua, corydalis Cava? Kiva tuo nimi kun kuohujuoma tulee heti mieleen. Tällä viikolla ihan vähän huomasin valostuneen jee, oikeaan suuntaan mennään. Oletko saanut keltaista Kiurunkannusta viihtymään? Minusta se olisi niin upea, mutta kypsähti heti kun istuin. Luitko muuten, että kevät voi ennusteiden mukaan tulla jo helmikuussa? Mukavia tammikuussa päiviä Sinulle ja pojille🐾

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa, että on tätä luonnonkukkamattoa, kun idänsinililjoja ei puolestaan ollut, eikä hirveästi muutakaan istutettua, pihassani ei ollut asustanut puutarhuri.
      Toivottavasti kiurunkannuksesi alkaa jonakin vuonna levitä! Mukulaleinikki viihtyy selvästi parhaiten (kevät)kosteassa paikassa, kiurunkannuksia kasvaa vähän kaikkialla, siitä on vaikea sanoa. Ehkä sillä vain kestää. Voi ei, mukulaleinikkiä taitaa tulla salamatkustajana kaikissa pihaltani jaetuissa kasveissa, anteeksi!
      Kiitos kovasti tarjouksesta, mutta anna oman Cavasi rehevöityä ja levitä rauhassa. Jonakin vuonna sitten, jos siitä tulee riesa ;-) Nimi on kyllä ihana!
      Keltaiset kiurunkannukset eivät valitettavasti ole minullakaan viihtyneet. Keltakiurunkannus (tai nyk. keltaneidonkannus) pärjäsi muutaman vuoden, mutta sitten hävisi. Kovasti haluaisin jalokiurunkannusta ja olen istuttanut sitä parikin kertaa, mutta se on aina saman tien hävinnyt lopullisesti, nyyh.
      Helmikuinen kevät olisi niin ihana, kun talvi tuli tosi aikaisin! Kiitos, tsemppiä sinullekin tammikuuhun, onneksi se on pian ohi!

      Delete
  7. Oi, ihana postaus! Oma kiurunkannustilanteeni on surkea, mutta käyn vanhempien mökillä fiilistelemässä, siellä on valtava kiurunkannusmatto. Tämä postaus toi mieleeni myös viime kevään huippupäivän, kun tungin tutun luontoinventoijan mukaan ja tärkeimmäksi tehtäväkseni tuli huudella, missä joka paikassa kiurunkannukset kukkivat <3 <3

    ReplyDelete
  8. Oi kun sulla on paljon eri sävyjä. Ne on kyllä ihania ja aikaisia. Piti nyt oikein mennä tarkistamaan kuvakansiosta koska täällä Beth kukki viime keväänä ja täydessä kukassa olivat 23.4. mikä on tosi aikaista kun kuitenkin monta vyöhykettä pohjoisempana kuin sinun piha. Istutin toissa syksynä violettina hankkimaani lajiketta mutta sieltä tulikin samanlaisia vaaleanpunaisia. :D ’Porcelain Blue’ olisi hieno lajike joskus hommata. ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä oli sitten Betit kukassa samaan aikaan, vaikka täällä se nuppuili jo ihan huhtikuun ekoina päivinä, jolloin tuo ensimmäisen kuvan lumi satoi päälle. Siitä vähitellen alkoi kukkavarsia nousta. Onneksi kevät on niin viileää aikaa, että kukinta kestää viikkoja!
      Sinikukkaiset kiurunkannukset ovat upeita. Useimmat niistä, kuten 'Porcelain Blue' ovat safiirikiurunkannuksia (Corydalis flexuosa) tai sen risteymiä ja kukkivat keskikesällä. Olen pari kertaa istuttanut safiirikiurunkannuksen, mutta ne ovat kuolleet kuivuuteen. Nyt viimeisin on risteymälajike 'Craigton Blue' ja sen istutin kuistin pohjoispuolelle, ja olen yrittänyt muistaa kastella sitä.

      Delete
  9. En ymmärrä, miksi vasta syksyllä 2021 kaivoin muutaman kiurunkannuksen mukulan kukkapenkkiin. Kaikki vihreä ja kukkiva alkukeväällä on plussaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Parempi myöhään. Syksyllä tulee varmaan keskityttyä enemmän näyttäviin kukkasipulihankintoihin, eikä sitä muistakaan, miten keväällä rakastaa pieniä, luonnonkukan oloisia, vaatimattomampiakin kasveja, joilla on pikkuruiset mukulat. Mutta nyt sinulla on uutta odotettavaa kevääksi. Aikaisia ei tosiaan voi olla liikaa!

      Delete
  10. Ooh, miten suloisia💜 Meillä kasvaa luonnon kiurunkannusta myös, olen lisäksi vähän siirrellyt sitä tienpenkalta ja naapurin vanhalta tontilta. Sitä löytynee myös tuolta lehtometsästä puron reunoilta. On se söpöä💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teidän lehtometsässä varmaan kasvaa kiurunkannusta. Ihanaa, kun pääset sitten keväällä tutkimaan, mitä kaikkia kevätkukkia siellä on!

      Delete
  11. Ihana postaus! Itse olen herännyt näiden ihanuuteen vasta viime vuosina, mutta onneksi muutama tupas kasvaa jo ennestään ja kun joka vuosi yrittää vähän lisätä, niin ehkä joskus niitä on yhtä runsaana täälläkin kuin siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän on ihanaa, että sinulla kasvaa kiurunkannuksia jo valmiiksi. Kyllä kai ne tuottavat siementaimia ja vähitellen lisääntyvät.

      Delete
  12. Tosi kiva postaus näin keskellä talvea, vaikka tänään ja viime päivinä onkin ollut lauhempaa. Beth on hyvä kiurunkannus, mulla se tekee siementaimiakin, jotka ovat aika lailla emonsa kaltaisia. Ja alkaa kukkia täälläkin ensimmäisten joukossa pystykiurunkannuksista.
    Voi, jalokiurunkannusta saisit täältä. Kerään sulle ensi keväänä vaikka kourallisen siemeniä niin voit heitellä niitä eri paikkoihin niin eiköhän se sitten sielläkin leviä. Sain omani 25v sitten yhden alun Kiskosta, ja pitkään kesti, monta vuotta, ennenkuin se alkoi levitä, eikä se vieläkään ole mikään riesa. Kasvaa omenapuun alla ja joitakin yksittäisiä on ilmaantunut jonnekin penkkeihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiurunkannukset ovat ihania. Mukava kuulla sinunkin Betti-kokemuksistasi. Siementaimia täällä odotellaan keili pitkänä!
      Kiitos paljon jalokiurunkannustarjouksesta, johon ilman muuta tartun! Yritin sitä pari kertaa istuttaa, mutta ne eivät jaksaneet elää tai tuottaa siementaimia. Lapsuudenmaisemissani Kulosaaressa sitä kasvoi ja tykkäsin siitä kovin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!