Tuesday 30 November 2021

Alppipenkin vuosi

 Alppipenkki eli kivikkokasvipenkki ("alpine bed") on osoittautunut arveltua haastavammaksi kasvupaikaksi.

Siinä se on, navetan eteläseinustalla. Siinä oli aiemmin kivinen, lasinsiruinen ja rytöinen rinne kohti avo-ojaa. Se on nyt salaoja, jolloin nurmi ulottuu alppipenkkiin asti. Sen etureunana on pieni kivipengermä. 
Paikka on kuiva ja paahteinen eikä kohopenkin kanssa ole talvimärkyydestä ongelmia, siitä ajatus kivikkokasveihin. Lisäksi ne ovat usein sen verran pieniä, että tarvitsevat oman penkkinsä, joka on koholla, jotta ne näkee paremmin, eivätkä pikku kasvit huku isompien sekaan.
Tilhet eivät ole vielä tulleet syömään pihlajanmarjoja, tänään näin puussa räkättirastaita ja pari mustarastasta.

Keväällä aurinko osuu voimakkaasti alppipenkkiin, mikä on tietysti hyvä, mutta on se huonokin. Lumi sulaa äkkiä, eikä sitä paljon olekaan, kun kohopenkistä tuuli puhaltaa sitä jatkuvasti pois. Sitten, kun tulee taas kylmä jakso kasvien solukoiden herättyä kevääseen, kuten viime keväänä tuli, on se kuolinisku aika monelle. Jääkylmä keväinen viima on viimeinen niitti.

Istutin tänä syksynä muutamia uusia pikkuisia sipulikasveja. Ennestään alppipenkissä kasvaa ihana krookus Crocus yalovensis. Se on viihtynyt hyvin, mutta joku ryökäle kävi puraisemassa siitä keväällä kukkanupun poikki ja jätti lojumaan maahan. Vanha talikko oli suojana. Täytyy ensi keväänä laittaa tiheämpi suoja.

Jo huhtikuussa nousivat Fritillaria sewerzowiit, nämä ovat jännän ruskeakukkaisia.
Nyt en ihan muistakaan, mitä tähän syksyllä istutin, mutta yllätytään sitten keväällä!

Erittäin ikävä menetys oli mätäslaukkaneilikan kuolema. Muutaman vuoden se viihtyi oikein hyvin, mutta viime keväänä olisi pitänyt älytä varmaan suojata se, kun tulikin äkkiä kova pakkanen. 
Ruskettunut pehko ei herännyt kesän mittaan eloon. Keskikesällä vähän hypistelin sitä kokeillakseni, onko siinä tuoreita kohtia, mutta koko mätäs mureni kuiviksi murusiksi. 
Mätäslaukkaneilikalla on täydellinen pyöreä kasvutapa ja aikainen, keväinen kukinta. Ostin taimen Viherlassilalta joitakin vuosia sitten, täytyy keväällä lampsia sinne. En ole tätä muualla myynnissä nähnyt. Siementaimet olisivat myös kiva yllätys, mutta niitäkään ei ole näkynyt.
Muihin menetyksiin kuuluvat ilmeisesti punakukkainen maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red' ja – nyyh – söpö kurjenpolvi 'Orkney Cherry', erityisen rakas, mutta taas kerran se ei selvinnyt talvesta suojauksesta huolimatta. Ainoa kerta, kun se on selvinnyt, oli harvinaisen lauha, käytännössä pakkaseton toissa talvi.
Maljalaukkaneilikka saattaa vielä pykätä jonkin siementaimen, ainakin niiden alkuja huomasin keväällä.

Onneksi tavalliset rusolaukkaneilikat selvisivät. Tässä etualalla 'Düsseldorfer Stolz'. Taustalla kääpiöneilikka, joka pisti uuden kukinnan pystyyn vielä syksyllä. Tämä kuva on kesäkuulta.

Edellisessäkin kuvassa näkyi valkotupsulaukka, se on viihtynyt hyvin jo kymmenen vuotta. Suht pienikasvuisena se on juuri sopiva alppipenkkiin. Penkissä kasvaa myös kortetta, mutta siitä ei pääse oikein eroonkaan. Vetelen sen varsia maasta joutessani ja jätän maan pinnalle ravinteeksi.

Kesäkuussa punakukkainen hopearikko kukki vielä miten kuten, vaikka kuvasta näkee, että sen lehtimätäs on pääosin menehtynyt. Opin vasta elokuussa, että rikkojen ympärille pitäisi lisätä multaa, sillä ne nousevat hiljalleen maasta. Niitä pitäisi ikään kuin mullata jossain vaiheessa kesää, muuten ne kuivuvat. 
Hopearikkomätäs valitettavasti ruskistui kokonaan kesän mittaan, enkä tiedä, onko siinä enää eloa.
Rikot kuuluvat ilmeisesti niihin joihinkin kasvisukuihin, jotka eivät puutarhassani oikein menesty. Ihan tavallinen, ystävän pihalta pariinkin kertaan siirretty varjorikko, on sekin aina kuollut. Kesällä ostin Tromssan kasvitieteellisestä puutarhasta jännän Saxifraga fragosoin, joka oli kesällä lepotilassa, mutta avasi lehtiruusukkeensa syksyllä. Ainakin muutama päivä sitten se oli vielä elossa, samoin ihastuttava sinirikko, joka löytyi Särkän perennataimistolta.
Voi olla, että lumettomat, raa'an tuuliset talvet ja kuivat kesät ovat rikoille liian haasteellisia.

Sipulikasveille, joiden sipulit ovat turvassa maan sisällä, on alppipenkki ehkä armollisempi. Penkissä kasvaa kolmea siemenestä kasvattamaani laukkaa, joista ensimmäinen, pisaralaukka, tuli viime kesänä kukkaan. Kukan nuput ovat todellakin kuin pisaroita, ja nuokkuva kukinto hyvin kaunis. Tämäkin laukka on niin matala ja siro, että alppipenkki sopii sille parhaiten.

Hailean vaaleanpunaiset rusolaukkaneilikat ovat käsittääkseni siementaimia. Tai sitten olen unohtanut ne istuttaneeni. Ihanaa kumminkin, että viihtyvät!

Niitä kasvaa penkin toisessa päädyssä vähän siellä täällä. Tämä tyyppi on laonnut kangasajuruohon päälle.

Alkusyksyllä alppipenkki sai jatketta, kun halusin istuttaa pari siemenestä kasvatettua siperiankurjenmiekkaa ja keltalehtisen mesiangervon kosteampaan kohtaan alemmas, johon tulee navetan rännistä vesi.

Pulskaneilikka on hieman liian kookas alppipenkkiin, mutta se on peruja ajalta, jolloin istutin pienen purkillisen itse siemenestä kasvattamiani varmaan paikkaan, jossa ne löydän. Siitä pitäen sen siementaimia on alppipenkistä noussut. Keväällä voisikin siirtää niitä runsaammin viereiselle preerialle nyt, kun sitä on tullut raivattua ja tilaa olisi.
Pulskaneilikan juurelta löytyy ruusujuuren serkku Rhodiola pachyclados.

Vielä kerran puskaneilikka, tässä on valtavan kaunis kasvi! Ja vieläpä kotimainen luonnonkasvi. Seuranaan sillä on etelänmaitohorsma, yksivuotinen, joka sekin saisi vähitellen siirtyä kokonaan preerialle. Tosi kiva ja kaunis, eikä mikään riesa, vaikka siementaimia aina tuleekin sen verran, ettei tarvitse siemeniä itse kerätä ja kylvää. Täydellinen kasvi, siis.

Tässä kuvan keskellä, pulskaneilikan varsien alla, näkyy mätäsmäinen kasvi (ei tuo sammal, vaan se vaaleampi), josta toivon, että se selviää talvista. Se on jäsenruoho Scleranthus biflorus. Jos se viihtyy, se kasvaa ihanaksi matoksi, joka muistuttaa sammalta. Näitä pikku mättäitä on nyt penkissä kaksi kappaletta. Kasvatin ne siemenistä.

Jotain on matkan varrella tullut opittua. Alppipenkki on nyt kuorrutettu raakavillalla samaan tapaan kuin tämä pienten kylvöpurkkien alue, jonka taimet olivat vielä liian pieniä istutettaviksi. Meillä ei nimittäin edelleenkään ole lunta, ja aamulla mittari oli –10 asteen kylmemmällä puolella. Vesiputki oli lähes jäässä, mutta sain sen vielä auki.
Toivon, että villan turvin kasvit pärjäävät paremmin. Voi toki olla, että villan alle pesiytyy kokonaisia myyräperheitä, mutta riskejä on otettava, ja onhan se toisaalta aika viehättävä ajatus.

Lopuksi villava Ransu esittelee perunapenkin, jonka muistin perjantaina juuri, kun pakkasjakso alkoi.
Tein keväällä tämän laatikon, jonka pohjalle kippasin ojanpohjalta haravoimani kevätryönät ja piilotin sekaan muutaman jääkaapissa itäneen 'Jazz' -perunan. Multasäkkejä ei ollut, mutta heinäkuussa venevajarannan ruovikkoa viikatoidessa toin sieltä maitokärryllisen ruokoa ja merilevää, joilla täytin penkin.

Vaaleat perunat olivat kasvaneet melkoisiksi jötiköiksi lähes ilman multaa! Ämpärissä on toisessa penkissä kasvaneita 'Mulberry Beauty' -pottuja, joista tuli mainio sato niistäkin. Tuossa on loput, jotka vielä olivat perjantaina maassa.

Onnea ovat omat maukkaat perunat. 
Nyt aurinko paistaa niin hivelevästi, että täytyy mennä pihalle pätkimään iso vaahteranoksa, jonka sahasin eilen liian isoksi venyneestä puusta. 
Aurinkoa sinullekin!


Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei
Hopearikko – Saxifraga paniculata
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Mätäslaukkaneilikka – Armeria caespitosa
Pisaralaukka – Allium carinatum ssp. pulchellum
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Sinirikko – Saxifraga oppositifolia
Valkotupsulaukka – Allium orientale

15 comments :

  1. Oikein suloisia nuo rusolaukkaneilikat..ja myös pulskaneilikka on ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Laukkaneilikat on ihania, niiden ainoa vika on matala juurakko, joka nousee herkästi maasta, kun peura närppii tätäkin kasvia, huoh. Onneksi huomasin yhden tuppaan, joka oli nykäisty maasta, perjantaina. Silloin maa oli vasta pinnasta kohmeessa, toivottavasti se selviää.

      Delete
  2. Rusoneilikka onkin tosi kaunis♥

    Olen yrittänyt alppiruusua, mutta ei onnistu minulla. Ja en ole kaivanut sitä alpeilta itse, vaan ihan sain joltain...Myönnän tuoneeni alpeilta vain esikkoja. Ne leviävät.

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Alpeilta taitaa olla kotoisin vain ruostealppiruusu, muut lajit ovat ihan muista maanosista ja silti nekin on nimetty Alppien mukaan ;-) Vuoriston kasveilla taitaa kaikilla olla aika extreme-vaatimukset, vaikkapa hyvin kalkkipitoinen maa jne. Ja talvimärkyyttä ei saa missään nimessä olla.

      Delete
    2. Niin ja onhan toki meilläkin oma lapinalppiruusu. Se olisi hienoa joskus nähdä kukassa tuntureilla.

      Delete
  3. Pulskaneilikkaa olen ihaillut ennenkin. Sen nimi on aika hauska. Kuka lienee suomenkielisen nimen antanut?
    Eikö saaressa ole ollut pakkasia? Täällä on jo päivätolkulla menty -10 asteen molemmin puolin, joten maahan jätetyt perunat olisivat jo pakastettuja. Kermaa vain perään ja uuniin, niin kermaperunat olisi siinä.
    Laitoin sinulle perinteeksi muodostuneen Kuusi kuvaa -haasteen eli tässä: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2021/12/kuusi-kuvaa-kesasta-haaste.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pulska on vanha synonyymi komealle, mikä onkin ihan järkeenkäypää. Ennen vanhaan komeilla ihmisillä oli varmasti lihaa luidensa ympärillä. Mutta niin sanojen merkitys vain ajan saatossa muuttuu, että nykyään merkitys on hieman eri ja ei edes mairitteleva, välttämättä. Komea tuo pulskaneilikka kyllä on, ja luonnonkukaksi etenkin melkoisen näyttävä, korkeakin. Ihan toista kuin pikkuruinen ketoneilikka, esimerkiksi.
      Potut nostin perjantaina, juuri kun kirpeä pakkasjakso alkoi, ja multapenkin maa olikin jo pinnasta jäässä. Oli ihan viime hetki saada ne ylös. Ruoko-leväpenkki ei ollutkaan jäässä, kun on niin ilmava ja ilman multaa.
      Kiitos ihanasta haasteesta! Kaikenlaiset kasvukauden aiheet ovatkin pyörineet mielessä.

      Delete
  4. Aika mahtavaa saada perunoita omasta maasta vielä tässä vaiheessa vuotta! Meillä taidettiin nostaa ne syyskuussa:)
    Minä olen kokeillut myös tuota Orkney Cherryä pari kertaa. Ensimmäinen meni yhden tai kaksi talvea, toinen ei sitäkään. Minkähänlaiseen paikkaan se pitäisi istuttaa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kun minä en ikinä muista... olen joulukuussakin niitä monesti nostanut, mutta nyt ne olisivat kyllä jäätyneet :-D
      Voi ei, en tiedä, kestääkö Orkney Cherry meidän talvia minkäänlaisissa olosuhteissa. Olen jättänyt sen suojaamatta ja sitten tuon viimeisimmän suojannut, mutta silleenkin se selvisi vain lauhan toissatalven yli. Tänä vuonna ostin yhtä ihanan 'Dusky Crûg' -kurjenpolven ja istutin sen suosiolla ruukkuun. Se on nyt tässä vieressäni keittössä. Sekin meinasi jo paleltua, kun olin jättänyt sen avokuistin pöydälle ja poissa ollessani oli ollut yli -6 asteen pakkanen. Osa on käpristynyt, mutta keskeltä nousee elävän näköisiä lehtiä. Voi olla, että nämä pienet, sirot ja ihanat pikku kurjenpolvet ovat meille hieman liian talvenarkoja. Aion siis talvettaa tämän Dusky Crûgin sisällä.

      Delete
  5. Omat perunat on tosiaan onnea! Etenkin, jos ne kasvavat salaa ja löytyvät viime hetkellä nostettaviksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No on kyllä joo! Ja hyviäkin ovat. Onneksi muistin.

      Delete
  6. Laukkaneikat on aivan ihania yleensä rinteisiin minullakin on jotain tosi pientä ja matalaa pitää keväällä kuvata se jos vaikka tunnistat .
    Minulla on yksi aika iso rinneistutus mikä on vielä kesken vaikka se jatkui ja eteni mukavasti viime vuonna.
    Katselin tänään kevät kuvia tuli niin hyvä mieli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rinne onkin hyvä paikka laukkaneilikoille. Siinä ei saa olla naapurikasvina mitään rehottavaa, tai jää laukkaneilikan kukat niiden varjoon. Kevät on ihanaa aikaa, onneksi se lähestyy päivä päivältä!

      Delete
  7. Neilikat, laukat, rikot - voi, miten sievän näköisiä <3 Totta, onnea ovat omat maukkaat perunat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienet ja sievät kasvit ovat niin ihania, onneksi sain järjestettyä niille oman pikkukasvien penkin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!