Pantteri esittelee lumikellot

 Pari viikkoa sitten en olisi millään uskonut, että helmikuun viimeisinä päivinä ollaan tasan samoissa kuin tasan vuosi sitten. Lunta ei ole ja ensimmäiset lumikellot kukkivat.

Muutama päivä sitten postasin puutarhanäkymä-haasteeseen tämän saman näkymän tasan vuosi sitten kuvattuna ilman lunta ja keväisessä auringossa. Täytyy ihan nipistää itseään, että nyt näyttää tältä.

Näkymähaasteessa puhuin kiveysprojektista, johon tuli heti siitä kirjoitettuani himo ryhtyä. Mutta paikka oli tuolloin vielä lumen alla – viisi vuorokautta sitten. Tässä se on nyt, tai pari päivää sitten, nyt tuotakaan lunta ei enää ole.

Musti esittelee. Ei muuta kuin muotoa sommittelemaan! 

Maa on vielä melko jäässä, tosin tänään sain jo juoksevan veden pelittämään, ja maahan syksyllä isketty ja niille sijoilleen kiinni jäätynyt lapiokin irtosi. Mutta ehkä varsinainen kiveäminen saa vielä odottaa sen verran, että saan kiveyksen pohjan tasoitettua. Kivikasa jo odottelee projektin alkua. 

Tänään tein kumminkin uutta kohopenkkiä kasvimaalle tuolla takana, juuri kuvan ulkopuolella. Kaikkea maanpäällistä voi jo tehdä – niin antoisaa.

Mustistakin on ihanaa. Se suorastaan hankaa itseään nurmeen. Ymmärrän Mustia. Voisin piehtaroida minäkin.

Olen nimittäin niin onnellinen lumikelloista! Ne ovat nousseet häkellyttävän nopeasti. Oikeastaan niiden nenät olivat jo mullan pinnassa, kun lumi suli päältä pois.

Meillä kun on usein sellaisia talvia, ettei ole lunta, ainoastaan jäätävä viima, niin tämä 10 cm lumikerros, joka meillä nyt oli, näyttää vaikuttaneen suuresti ja suotuisasti. Yleensä lumikelloni ovat tosi hitaita nousemaan eivätkä ainakaan ala siinä silmänräpäyksessä kukkia. Tämä rypäs puistolumikello 'Flore Plenoa' kasvaa kostealla kevätniityllä, jossa lumikellot yleensä nousevat kauan muiden perässä, kun tämä on varjoisa ja kylmä paikka. Hieraisin silmiäni: siinä ne nyt ovat, ja tänään aukesi ryppään ensimmäinen kukka!

Vanhan talon kulmalla oleva rypäs tavallista puistolumikelloa näkyy tekevän ensimmäiset kukkansa ikinä. Tuota takimmaista nuppua on joku käynyt haukkaamassa. Sitä oli haukattu jo tammikuussa, kun välillä lähes kaikki lumi suli ennen kuin tuli uudestaan kylmää.

Se, että ensimmäiset kukkivat löytyvät lämpimästä muotopuutarhasta, ei ole yllätys. Se on, että nämä aloittavat kukinnan, vaikka varsi on vasta pari tuumaa! Lajike on 'Hippolyta', korkea ja kerrottu risteymälajike. Nämä nyt meinaavat ilmeisesti hilata kukkaa vähitellen ylemmäs sitä mukaa kuin varsi venyy, ikään kuin nostokurjessa. Aika metkaa, ja ihana yllätys, että ensimmäiset kukat aukesivat näin äkkiä!

Tuli jo mainittua, muotopuutarha on lämmin. Se on talon eteläseinustalla auringossa. Viime kesänä tekemäni timjamipolku tuli nopeasti esiin lumen alta ja siitä pääsi jo kitkemään, rikat irtosivat juurineen.

Tällaisina päivinä tapahtuu salamannopeasti, siksi minun on tiivistettävä bloggaustahtia, muuten tulee maratooneja. Pienet, matalat ja aikaiset kurjenmiekat nousevat maasta vauhdikkaasti. Tämä on 'Katharine Hodgkin'.

Tämä on luultavasti kevätkurjenmiekka 'Clairette'. Sahalaitaiset lehdet kuuluvat 'Pink Octopus' -kellolle.

Jopa ensimmäinen narsissinnuppu on näkyvissä! Se on luonnotonta, mutta johtuu siitä, että nämä narsissit on istutettu viime syksynä. Ensimmäisenä keväänään ne näyttävät usein ottavan varaslähdön ja asettuvat normaaliin rytmiinsä vasta seuraavana vuonna.

Narsissi on tasetti 'Martinette', joka oli ihan pakko ostaa, sillä sitä oli myynnissä Nauvossa ruokakaupassa! Jos pieneen saariston ruokakauppaan on otettu jotakin erikoisempaa narsissia myyntiin, niin pakkohan sellaista yrittämistä on kannattaa. Jotakin nätin väristä tulppaaniakin oli, mutta ne ovat niin peuranruokaa, että en jaksa hirveästi innostua niistä. Sitten, kun tonttini on takuuvarmasti peuraton.

Verkon sisällä on amerikantaikapähkinä, jonka ostin Mustilan taimipäivästä ja istutin syksyllä. Toivottavasti se on hyvissä voimissa.

Tällaista täällä meillä eli ihanaa. Toivottavasti sielläkin! Tätä valoa on niin odotettu, kuukausia.

 

Amerikantaikapähkinä – Hamamelis virginiana

Kello – Campanula

Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä

Se Rivendell

 Edellisen postauksen kartassa monen huomion kiinnitti Rivendell, josta en sitten kuitenkaan laittanut yhtään kuvaa. Postauksesta tuli muutenkin kamalan pitkä.

Otin paikasta jopa kuvia neljä päivää sitten postausta varten. Tältä näytti tuolloin. Rivendell on oikeastaan vain nimi, en ole juuri muokannut aluetta. Se on tuolla ylhäällä, tässä edessä on punainen villi penkki huussin vieressä.

Punainen villi penkki on tämän vanhemman taloni länsipäädyssä, sen ja huussin välissä. Penkin yläpäässä on kirsikkapuu (tuo vino), jonka taakse minun oli pakko kaivaa syvä oja, joka johdattaa vedet pois talon takaa ylämäestä. Mäki ja vesi olivat syy siihen, että talosta suuri osa täytyi kengittää.

Heti ojan jälkeen alkaa kallio, joka hankaloitti ojankaivuuta huomattavasti, samoin puiden juuret. Oja on noin 70 cm syvä kirsikkapuun kohdalla.

Tässä seison kallion päällä Rivendellissä. Sen piti aluksi olla vain tämä kaikkein korkein kohta ihan tontin pohjoisreunassa. Sittemmin olen ajatellut, että koska Rivendelliin kuuluu joki, alkaa Rivendell varmaan jo ojasta. Koko tämän alueen tunnelma on satumainen, mutta palataan siihen vielä.

Tässä ollaan selkä lähes tontin takarajalla. Oikealla on rivi saarnia, jotka jätettiin, kun alueelta raivattiin vesakko. 

Saarnet sopivat hyvin Tolkien-teemaan (Rivendell on Tolkienin tarinoiden haltioiden asuinsija), sillä Tolkien sai suurimman innoituksensa muinaisskandinaavien saagoista. Monien tulkintojen mukaan saarni oli muinaisskandinaavien pyhä puu Yggdrasil, joka yhdisti eri maailmat: mm. elävien, kuolleiden ja jättiläisten, ja esimerkiksi jumalten kaivon.

Tältä näytti Rivendellin juurella virtaava joki neljä päivää sitten.

Ja tältä se näytti eilen! On niin keväistä, että minun oli pakko ottaa uudet kuvat. Tämä on otettu rakentamani metrin korkuisen kivipengermän päältä talon takaa, vaikka korkeuseroa ei kuvasta oikein tajua.

Paikka, johon oja johtaa, on nk. esikkopelto. Siinä kasvaa luonnostaan runsaasti kevätesikkoa. Olen lisäksi istuttanut tarhajouluruusuja, narsisseja, varjoliljoja. Ne kaikki viihtyvät tässä lehtomaisessa kohdassa. Saarnen lehdet tuottavat erinomaista kariketta.

Ihan kaikkia kirsikoita ei raivattu, niitä kasvaa tuossa kivimuurin luona, samoin kuin orjanruusua.

Yksi Rivendellin tärkeimmistä ominaisuuksista on sen satumaisen kaunis valo. Koska saarnet tulevat lehteen hyvin myöhään, on tämä paikka valoisa kevätkesään saakka. Senkin jälkeen iltavalo siilautuu kauniisti vihreyden läpi.

Ylempänä kasvaa jo joitakin pensaita, olen istuttanut mm. sulkahernepensaan, jonka olemus on niin kevyt ja vaaleanvihreä, että ajattelin sen sopivan haltioille.

Täällä ylhäällä on hyvä paikka talvenaroille kasveille, jotka kaipaavat lämmintä, tuulensuojaista kasvupaikkaa eivätkä siedä lainkaan talvimärkyyttä. Niinpä olen istuttanut tänne myös kerrottukukkaisen ruusumantelin, se on tuolla häkin sisällä. Muuta kasvillisuutta ovat mm. kuusamat ja kevätkaihonkukka.

Isommat rungot ovat ruotsinpihlajaa, sitä kasvoi vain tuossa yhdessä paikassa, mikä oli merkki siitä, että se tuli säästää, samoin yksittäinen tuomi Rivendellin itäpäässä. Raivatut puut olivat vaahteraa ja luumua melkoisena tiheikkönä.

Oksat kuuluvat aitaprojektiin, purin romahtaneen pätkän risuaitaa.

Musti saapuu esittelemään. Tuohon Mustin merkkaamaan kohtaan istutin syksyllä narsisseja.

Tässä tuo kohta, jossa äsken kuvasin, alhaalta ojalta käsin. Kun talon takaa kaivettiin maata pois, nousi sieltä paljon kiviä. Nuo isoimmat päätyivät röykkiöksi tuonne aivan tontin takarajan tuntumaan ja ovat sen kokoisia, etten saa niitä käsivoimin siirrettyä mihinkään. Pienemmistä, joita jaksoin pyöritellä, olen tehnyt kivipengermää, jotta sain ylös tasaisemman alueen. 

Komea röykkiökin tuo on, siksi se sai jäädä silmäniloksi.

Oikeastaan Rivendell olisi laaksossa, mutta minusta laaksonpohjalla on ahdistavaa, sen sijaan korkeat kohdat kurujen äärellä niitä hienoja. Siksipä Rivendell syntyi tänne ylös.

Rivendellistä onkin ihana näkymä kauas alas kyläniitylle nyt, kun kirsikassa ei vielä ole lehtiä. Kuvaan tallentui myös Mustin kevätpiehtarointi kissanmintun äärellä.

Pantteri ryhdistäytyy ja saapuu.

Musti esittelee. Vanhan talon päädyssä on hobittipenkki, sillä siihen ei voi istuttaa mitään korkeaa. Siinä kasvaa mm. akileija 'Red Hobbit', olen myös laittanut siihen sinipiikkiputki 'Blue Hobbitia', mutta sille paikka oli liian varjoisa eikä se viihtynyt. 'Bilbo' -nimiset narsissit ja karvasinilatva eivät myöskään valitettavasti ole oikein menestyneet. Paikka on kesällä kuiva ja varjoinen. Täytynee istuttaa niitä uudestaan parempaan paikkaan.

Joten siellä on Rivendell, ylärinteessä huussin takana. Yksi sen tenhoista on, että se on hieman salainen (vaikka onkin aivan kahden naapurin tuntumassa), sillä sinne ei lähes näy kylätieltä.

Edellinen kuva on otettu eilen, tämä on viime toukokuulta. Toinen tenho on tuossa vihreässä valossa.

En ole ajatellut laittaa Rivendelliin varsinaisia kukkapenkkejä, sillä paikan viehätys on sellainen, että en halua muuttaa sitä kovin keinotekoiseksi. Lisäksi siellä kasvaa luonnon kevätesikkoja ja metsäkurjenpolvia, joita en halua pois.

Blogini lukija ehdotti joskus pientä kaarisiltaa ojan yli, mikä olisi kulkemisen kannalta helpompi, mutta sekin on makuuni liian kitschiä. Ehkä vain yksinkertainen lankkusilta jonakin päivänä, tai ei sitäkään. Voisin tehdä portaat kivipengermän länsipäähän, josta jo nyt useimmiten kömmin jyrkän kohdan ylös. Pääsee Rivendelliin myös esikkoalueen poikki. Puolivillissä kasvillisuudessa kahlaamisessa on juuri sitä tunnelmaa.

Kasvillisuudesta puheen ollen, katsotaanpa esikkopellon tarhajouluruusutilannetta. Huomasin siementaimen, joka on kasvanut sen kokoiseksi, että se on tehnyt ensimmäiset kukkanuppunsa. Näyttää tulevan jotakin punaista! Nyt näitä siementaimia alkaa olla niin paljon, että niistä voi tulla melkoisesti kukkia. Tähän mennessä kukintakokoisia siementaimia on ollut vasta kaksi.

Siementaimessa on varmaankin tämän marjapuuronvärisen geenejä.

Toinen, aivan taimen vieressä kasvava, on nimittäin vihreäkukkainen.

Lupaan kuvata Rivendelliä paremmin tänä vuonna. Etenkin sitä satumaista iltavaloa. Tässä punainen villi penkki, Rivendell tuolla takana, viime kesänä ilta-auringossa. 

Juhannusyön tunnelmaa.

Kevätesikko – Primula veris

Kevätkaihonkukka – Omphalodes verna

Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia

Ruusumanteli – Prunus triloba

Sulkahernepensas – Caragana arborescens 'Lorbergii'

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Puutarhanäkymiä

 Versoja Vaahteramäeltä heitti Saaripalstalle mukavan haasteen puutarhanäkymistä. Tämä haaste on mitä loistavin, sillä sen avulla olen päässyt hahmottamaan monen blogin puutarhaa laajemmin. Me kaikki tuppaamme ottamaan niitä lähikuvia tai kuvia loistavista kasviyhdistelmistä, mutta laajemmat näkymät jäävät usein vähemmälle. Haasteen on pistänyt alulle Kottikärryn kääntöpiiri eli suurkiitos sinne suuntaan!

Tein alkuun pienen kartan Saaripalstan tontista. Kuten kuvasta näkyy, asun keskellä kylää. Rakennukset on merkitty punaisella ja joitakin puutarhan alueita keltaisella. Minulla on tapana nimetä jopa yksittäisiä kukkapenkkejä, joten kaikkia nimiä ei millään mahdu kartalle. Mutta tuossa jotakin osviittaa.

Tontti sijaitsee etelärinteessä, mikä on loistava juttu aikaisen kevään kannalta. Tontin (piirretty tummalla viivalla) ala- ja yläreunan korkeusero on noin kuusi metriä. Rinne on melko loiva, joissakin kohdin jyrkempi ja joissakin aivan tasainen.

Aloitetaan vaikka tontin alimmasta eli lounaisnurkasta kylätien varrelta. Tästä jo kerroinkin, rumpu on jäätynyt tukkoon ja oja tulvii tällä hetkellä. Keltainen talo on uudempi, rintamamiestalo, jossa asun. 

Ihanimpia, ja suuresti ostopäätökseen vaikuttaneita asioita, on etelärinteen tuoma valoisuus ja avara näkymä alas niitylle.

Niittynäkymä pääsee usein kuviini. Tässä ollaan puolivälissä tontin länsireunaa ylös, huussin edessä olevan ruskopenkin luona.

Ruskopenkkiä lähempää, kruununa ruskosormustinkukka. Taustalla näkyy vanhempi taloni.

Sama keväällä. Kaikenlaisia puukasoja on pihallani myös, yleensä yritän karsia ne kuvien ulkopuolelle.

Toinen lempinäkymä pihalla on sama tontin länsireuna, mutta ylärinteeseen. Rakentamani kivimuurit näkyvät kivasti keväällä, tällöin myös ilta-aurinko paistaa ihanimmin lännestä, kun puissa ei vielä ole lehtiä.

Kuistilta näkyy sama kohta ja vielä yksi lempinäkymä länteen kylän poikki.

Olen ensin keskittynyt kaunistamaan tonttini alareunan, yläosat ovat vielä suurimmaksi osaksi heinikkoa. Vesakot sentään raivattiin heti alkuunsa.

Tässä ollaan alareunan keskellä, missä saunan eteläpuolelle olen kaivanut mutapuutarhan. Kesällä siinä ei enää ole vettä, se on vain savinen kuoppa. 

Mutapuutarha on oikealla, rikkaporkkanoiden jälkeen. Pari mäntyä ja iso kataja tuovat sen verran varjoa, että kaivon luona on metsäpuutarhapenkkejä. Niiden takana siintää muotopuutarha.

Tässä tismalleen vuosi sitten otetussa kuvassa ollaan metsäpuutarhassa mäntyjen alla ja valoisa, lämmin muotopuutarha näkyy taustalla. Se oli ensimmäinen isompi alue, jonka puutarhastani kunnostin istutusalueeksi.

Tasainen, neliömäinen kohta lämpimällä talon eteläseinustalla ja paikassa, jossa jokainen ohikulkija voi sitä ihailla, sanelivat tyylin: tähän tuli muotopuutarha, jossa on keskellä pyöreä nurmialue ja joka nurkalla puksipuuaidan reunustama kukkapenkki.

Muotopuutarhan takana on keto, jonka jälkeen tulee paahdepenkki, mutta sitä ei täältä päin edes näe, kun se on sen verran alempana rinteessä.

Kun on kuljettu kedon poikki johtava polku, tulee paahdepenkki näkyviin.

Se näkyy myös huussin ikkunasta. Maiseman kruununa ovat lehmät niityllä kesäisin. 

Mutta hei, nyt kuljetaan ympyrää, päädyimme nimittäin takaisin tontin länsireunalle.

Mennään vaikka keskelle. Sauna on tontin märimmässä paikassa ja sen vieressä pulisee oja syksyisin ja keväisin.

Kesällä ojassa ei enää ole vettä, mutta kosteutta riittää. Ojan toisessa päässä on mutapuutarha.

Mennäänpä siis alemmas. Tämä on näkymä mutapuutarhan yli kohti kasvimaata, sauna on vasemmalla. Tässä näkyy tontin alaosan viimeinen heinikkoalue. Kauempana on kasvimaan kohopenkkejä, keskellä ruusu-heinätarhaa ja sen eteen tulee kiveys, kunhan päätän hyvän muodon. Homma jäi viime vuonna tekemättä, kun en ollut tyytyväinen hahmottelemaani kiveykseen.

Ruusu-heinätarhaa lähemmin.

Tässä näkymä vastakkaisesta suunnasta, ylempää kasvimaalta käsin. Peitän heinikkoa kaikella mahdollisella, suunnittelen kiveyksen jatkumista lähes tuohon tekemääni kivipengermään saakka. Siitä eteenpäin on Rohan, joka on 12 metriä pitkä kylätien suuntainen istutusalue.

Sama näkymä ylempää kasvimaan kaivon luota kasvimaan yli kohti Rohania. Kuvan oikeaan reunaan jää ruusutarhan alue, jota raivasin etenkin viime vuonna.

Syksyllä otetussa kuvassa ruusutarha näkyy hyvin. Tarkoitus on ohjata valtava orjanruusu kasvamaan tukevaan pergolaan ja laatoittaa myös siitä vasemmalle jäävä kohta oleskelualueeksi. 

Taustalla on navetta. Navetasta vasemmalle on hedelmätarha, josta ei juuri ole kuvia, kun ei siinä ole mitään kuvattavaa: muutamia nuoria hedelmä- ja koristehedelmäpuita heinikkoisessa rinteessä. Myöskään heti navetasta oikealle ei ole vielä muuta kuin suunnitelmia. Siinä on hyvä lämmin rinnepaikka, jossa ei ole talvimärkyyttä.

Äskeisen kuvan ruusutarha-alueen yläosassa on pari karhunvattukartiota. Ruusualue muuttuu kottikärryjen kohdalla preeriapuutarhaksi: heiniä ja preerian kasveja, tuulessa huojuvia kukkia siis. Navetta jää oikealle, alhaalla näkyy vino sauna. 

Mietin tässä sitä, että jaksaako postauksiani kukaan lukea, kun näistä aina tulee tällaisia maratooneja!

Navetan itäpuolella tontin koillisnurkalla on minikoivikko. 

Otin tänään vielä kuvia tontin luoteiskolkasta, mitä kovin harvoin kuvaan, mutta säälin istumalihaksiasi – jätetään ne toiseen kertaan. 

Niinpä tähän loppuun vain tämänpäiväinen kuva talon kulmalta kohti metsäpuutarhapenkkejä ja kylätietä. Päivän lumitilanne: pakkasyön jälkeen alkoi kunnon vesisade!

Haastan Marian Puutarhassa-blogista kertomaan näkymistään, sillä minulla on ikävä Marian blogia, postauksia ei ole tullut koko talvena!

Tässä haasteen idea, jonka tapani mukaan luin vasta haasteen tehtyäni. Huomaan, että idea oli pikemminkin kuvata lempinäkymiä, ei hahmotella koko tonttia... mutta koska sitä ei juuri ole tullut tehtyä, toivon, että tästä jutusta tuli sinulle virkistävää vaihtelua!

Ehkäpä vastaan vielä uudemman kerran itse aiheesta. Haasteeseen voi myös vastata postaamalla oman puutarhan suunnittelua inspiroineesta puutarhanäkymästä muualla.

"Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, 

jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, 

mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisiä huoneita vai avaruutta? 

Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, 

vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka 

esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?"

Tässä vielä linkki Kottikärryn kääntöpiiri -blogin haasteen aloituspostaukseen: KLIK.