Valkoiset perennat -haaste

Nytpä ei kukaan voi minua hätäisyydestä syyttää. Lappalainen etelässä -blogin Nila pisti tammikuussa liikkeelle Valkoiset perennat puutarhassa -haasteen. Ajattelin siihen osallistua ja ehdin jopa haastaa Kasvin paikka -bloginkin ennen kuin itse olen haasteeseen osallistunut.
Nyt huomasin ihanan ystävän siemenestä kasvattaman valkokukkaisen purppurasilkkiyrtin kukassa ja samalla mieleen muistui tämä haaste. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt kukkii vielä kaukasiankirahvinkukka, joka on mainio mesikasvi, jalkaansa ojentava kimalainen esittelee.

Näin elokuussa puutarhassani onkin vain vähän valkokukkaisia perennoja, ja kun rajasin aiheen tiukasti niin, että mukana ei saa olla sipulikukkia eikä kaksivuotisia, eikä tietenkään ruusuja, kun ne eivät ole ruohovartisia, niin ajattelin, että tästähän tulee ihan lyhyt postaus. No ei tullut. Maratooni tuli. Odotas vain. Siirrytään kasvukauden alkupuolelle, ihanaan toukokuuhun.

Silloin saniaistarhassa kukkii kerrottu valkovuokko 'Spoirot' -virvanarsissien seurassa.

Alkukesällä kukkivat varjohiipat. Ihastuttava valkovarjohiippa metsäpuutarhapenkissä orvokin seurassa.

Vuokko-esikkopuutarhaa sulostuttaa tarhakalliokielo. Tässä yhtenä päivänä muistin hetkeä, kun näin tätä ison alueen oppilaitokseni puutarhassa Englannissa puiden alla. Opiskelimme siellä kasvientunnistusta ja puutarhanhoitoa. En varmaan ollut törmännyt tähän kasviin Suomessa. Ihastuin päätä pahkaa.

Narsissivuokko.

Tänä kesänä hankin täysin uuden tuttavuuden: himalajanvuokon. Istutin tämän aarteen kuistin eteen, jossa se on varjossa ja potentiaalisesti kosteassa, mutta tällä hetkellä paikka on rutikuiva. Ainakin se on siinä silmien alla, joten olen huomannut kastella sitä.

Juhannuksen aikaan paahdepenkissä on paljonkin kaunista valkoista. On kerrottu sikoangervo eli kaunoangervo.

Valkolehdokki.

Sekä lukuisia päivänkakkaroita ja tähkähietalilja. Paahdepenkkiä en ole tänä vuonna juuri esitellytkään.

Johonkin puolivarjon paikkaan päätyvät keväällä Viherpeukaloilta tilatut valkoiset 'Album' -metsäkurjenpolvet. Olen kasvatellut niitä purkeissa kesän ajan. Puutarhassani kasvavat itsekseen tulleet luonnon metsäkurjenpolvet, joten luulisi tämänkin viihtyvän.

Alkukesällä kukkivat myös lukuisat akileijat, joista valkoinen lehtoakileija kasvaa muotopuutarhassa.

Rohanissa on puolestaan 'Tower White' täysin erilaisessa värimaailmassa, 'Samobor' -tummakurjenpolvien seurassa.

Heinäkuussa siellä kukkii 'Moon of Nippon' -kiinanpioni, tässä jo kukinnan lopulla 'Claude Shride' -marhanliljan kansa.

Lisää pioneja. 'Eskimo Pie'.

'Duchesse de Nemours'.

Sarjakukinnot ovat edelleen suuresti mieleeni. Tässä japanin- ja lehtoakileijan risteymän seurassa karhunjuuri.

Rohtosuoputki 'Daphnis', Ransu esittelee.

Tämän kesän uutuus on viimevuotisesta metsän perennat -siemenseoksesta tullut putkikasvi, jonka luulen olevan myrkkykirveli. Valtavan kaunis, nupulla vaaleanpunertava ja kukassa valkoinen. Siemenet täytyy ottaa talteen ja kylvää varmaan purkkeihin nyt ens alkuun. Ja kas, se onkin kaksivuotinen, nyt tuli rikottua sääntöä. Mutta olen halunnut esitellä tämän jo jonkin aikaa!

Tämän serkku, vaaleanpunainen 'Roseum' -karvakirveli, joka on oikea herkkujen herkku, ei ikävä kyllä ole noussut. Kylvin sitä syksyllä. Moni muu samasta syyskylvöstä on kyllä elossa ja kasvussa, mutta se valitettavasti ei.

Kaksivuotisuuden takia en ottanut mukaan rikkaporkkanaa, mutta niitä on jo tullut ihasteltua. Kuvia läpi käydessä tuli vastaan niin paljon esittelemättä jäänyttä, että päätin keskittyä enemmän niihin.

☞ Korjaus: kasvi onkin luultavasti punakatko ☜

Loppukesällä kukki vielä ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki, tässä yhdessä ruudan kanssa.

Mutta nyt harpottiin jo kesää eteenpäin, piipahdetaan vielä kesä–heinäkuun taitteeseen. Hopeapiippo on ihanimpia koristeheiniä ja oivallinen muotopuutarhan kuivassa, varjoisammassa päässä. Utuisen violetti ukonhattu Aconitum ferox on sille oivallinen väripari, näissä on unenomaista tunnelmaa.

Muotopuutarhan toisessa penkissä kukkii valkokukkainen myskimalva 'Alba'.

Ja kolmannessa valkokukkainen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' vähän sekavassa kuvassa.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on oikea kaunotar mutapuutarhan reunalla.

Alppipenkistäkin löytyy valkoista: rusolaukkaneilikka 'Alba'.

Yksi lempikukistani on tähtililja, silti harvoin sitä esittelen. Se kukki jo heinäkuussa.

Ojakärsämö, kaiken kanssa ihana, tässä sinipiikkiputken.

Pitkä kukinta-aika on myös harjaneilikoilla, tämä valkoinen on kukkinut jo kuukausia. Ai niin, ei kaksivuotisia perennapostaukseen... meni jo.

Ja sitten on vielä valkoinen varjolilja, tyylikkyyden huippu. Ai niin, ei sipulikukkia...

Loppuun pieni vaan ei vähäpätöinen: valkoapila. Ei sentään kukkapenkissä (paitsi kirjavalehtisinä versioina), mutta nurmikolla. Sitä rakastamme minä ja pörriäiset.

Haastan valkoisista perennoista kertomaan Betweenin Rikkaruohoelämää -blogista, sillä sain vastikään häneltä niin ihanan valkokukkaisen bensarahan, nimittäin 'Hågelby White' -tarhaviinikärhön. Kävimme yhdessä Mustilan taimipäivässä, tosin kärhö tuli napattua paluumatkalla Sofianlehdon puutarhasta. 

Ihastuin valtavasti kyseiseen kärhöön Kasvin paikka -blogin postauksessa, joka oli haastepostaus tähän valkoiset perennat -haasteeseen. Kärhön lajikeimi tuli esille kommenteissa ja sieltä se syöpyi mieleeni.

Tänään tämä ihana kärhö päätyi kuistini kulmalle, toivottavasti pääsen ihastelemaan ja esittelemään sen suloisia riippuvia kellokukkia, jolloin ihastut sinäkin!

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Harjasärmäputki – Selinum carvifolia

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Hopeapiippo – Luzula nivea

Japaninakileija – Aquilegia flabellata

Karhunjuuri – Meum athamanticum

Karvakirveli – Chaerophyllum hirsutum

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum

Myrkkykirveli – Chaerophyllum temulum

Myskimalva – Malva moschata

Narsissivuokko – Anemone narcissiflora

Ojakärsämö – Achillea ptarmica

Punakatko – Torilis japonica

Purppurasilkkiyrtti – Asclepias incarnata

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Rohtosuoputki – Peucedanum palustre

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Ruuta – Ruta graveolens

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Tähkähietalilja – Anthericum liliago

Valkoapila – Trifolium repens

Valkolehdokki – Platanthera bifolia

Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum 'Niveum'

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Varjolilja – Lilium martagon

Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Ihanaa keltaista

Ilo oli suuri, kun havaitsin heinäkuussa kasvimaalla kääpiösamettikukan taimia. Ne ovat itse kylväytyneet viime vuoden 'Ursula' -lajikkeesta, sillä hyvästä päätöksestä huolimatta en muistanut hankkia kääpiösamettikukan siemeniä. Minulle parhaiten sopiikin kasvi, joka ilmestyy itse, kun olen niin hajamieli ja myös huono kylvösten paapoja.

Kääpiösamettikukat kukkivat koko syksyn pakkasiin saakka, mikä on hyvä, sillä hajuherneet lopettivat jo, kun en kerännyt niistä kukkia. Koskaan ne eivät ole aloittaneet kukintaa niin aikaisin (koskaan ennen en ollut esikasvattanut niitä), mutta kääntöpuoli on se, että koskaan ne eivät ole lopettaneet vielä tässä vaiheessa.

Kuvassa näkyy myös korianteria, sekin on minulle täydellinen kasvi huolehtiessaan itse kylväytymisestään. Laitan korianterinlehtiä jokaiseen salaattiin kesän aikana. Moni ei pidä sen mausta, minä onneksi pidän.

Ehkä samettikukkaakin voi syödä? Niissä on nimittäin aivan hurmaava aromi, kun vähän rutistelee lehtiä ja kukkia: mandariini tulee mieleen, mutta se voi johtua väriassosiaatiosta. Pikainen googletus: kääpiösamettikukka on syötävä, mutta melko vahvan makuinen. Ehkä teeainekseksi?

Kasvimaan kasteluvesi- ja saunavesikaivon kansi on ollut laho jo vuosikaudet. Kymmenen vuotta sitten aloin rakentaa uutta kantta, mutta sitten tuli tenniskyynärpää ja se laittoi pisteen monelle nikkaroinnille, tällekin. 

Nyt katsoin kattorempasta jääneitä pätkiä ponttilautaa ja pääni yllä syttyi lamppu. Näistä saa aiempaa tiiviimmän kannen! Iso koivu kun pudottaa melkoisesti roskaa, ja se on päätynyt lahon kannen raoista kaivoon. Iloitsin, kun havaitsin, että saranakohdassakin pontti toimii: pontit luisuvat nätisti yhteen, eikä siihenkään kohtaan jää rakoa. 

Kesällä irronnut kastelukannun kahva oli vielä metalliroskissa odottamassa rannan roskiksille vientiä. Siitäpä tuli kulmat ja reiät tekemällä juuri passeli kaivonkannen kahva. Laitan vielä tapin, jota vasten kansi avattuna lepää, jotta saranat eivät niin rasitu. Ja käsittelen kannen terva-pellavaöljy-tärpätillä, jospa se saisi kannen kestämään seuraavan kymmenen vuotta.

Lähdetäänpä talsimaan kohti tontin länsipäätä. Kasvimaalta lähdettäessä kävellään preerian ohi. Se on vielä pieni, enkä tänä vuonna ole ennättänyt laajentaa sitä lainkaan. Vasta muutamia neliömetrejä on raivattu. Niissä kasvaa heiniä (taustan heinikko on sitä raivaamatonta) ja kuivan aurinkoisen preerian perennoja, kuten etelänruusuruohoa ja tässä naapurin sorakasasta kaivettu keltakannusruoho, luonnonkukista komeimpia. Se on kasvanut ihanan kookkaaksi! Siitä oikealle heiluu tähkähelmikkä tuulessa, aivan ihana heinä. 

Näiden äärellä tulee taas mieleen, että pitäisi ommella ruutumekkoja, essuja ja hilkkoja ja ryhtyä kirmaamaan heinikossa Laura Ingallsina. Ja siitä tulee mieleen, että Pienen talon preerialla katsomista pitäisi jatkaa niin kauan kuin se Areenassa on. Se on nyt kokonaan jäänyt kesäkiireiden jalkoihin.

Jatketaan rinnettä alas saunalle, joka on tonttini märin kohta. Vastikään ylös kaivettu ja perattu kosteikkopenkki näyttää siistiltä, mutta kärsii elokuivuudessa, kun multaa näkyy noin paljon. Toivottavasti kasvit selviävät, useimpia niistä kun jaoin.

Tähän voisi sopia kaupunkireissulla löytynyt syyspäivänlilja. Se on ihan peruskasvi, mutta niin vain sain etsiä sitä vuosikaudet. Se on ihana vaaleankeltainen, korkea ja myöhäinen. Tuossa kasvaa vain matalampi kermankeltainen 'Fragrant Treasure' -päivänlilja, ja 'Pink Damask'.

Touko–kesäkuussa siinä kukkivat ihanat appelsiininväriset altainkullerot, parin metrin päässä ojan reunalla myös niittykullerot. Kuvasta voi ehkä nähdä, että ahdasta oli.

Raivasin eilen tontin länsipäässä huussin takana lehtomaista paikkaa, mutta tämä kohta on edellistä pienempi ja vähemmän heinittynyt. Isompi homma olisi ottaa ojan takana oleva kevätesikkopelto käsittelyyn, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla mikään siisti istutusalue, vaan puoliksi luonnontilainen lehto.

Tässä kasvaa ihana Suvikummun Marjan lähettämä 'Sun Power' -kuunlilja. Istutin nyt toisen keltalehtisen, Mustilan taimipäivästä hankitun 'Golden Arrow' -verikonnantattaren tuonne taemmas.

Tässä se on etualalla, ojasta käsin kuvattuna. Tällä linssillä ei tahtonut saada kokonaisuutta järkevästi kuvaan ja olin liian laiska mennäkseni sisälle vaihtamaan linssiä, mutta en liian laiska rämpimään ojassa. Ostin saman 'Golden Arrowin' viime vuoden Mustilan päivästä, mutta se ei selvinnyt talvesta. Se paikka oli muutenkin liian paahteinen ja kuiva. Nyt tämäkin paikka on rutikuiva, mutta syys-talvi-kevätkaudella tuossa pitäisi olla kosteutta, viereinen oja ei ole kovin syvä, joten juurten ei tarvitse työntyä pitkälle kosteutta löytääkseen. 

Lisäksi näkyy, että siinä on paljon tarhajouluruusun siementaimia; vihreäkukkainen tarhajouluruusu on tässä heti vieressä. Keltalehtisten välissä on platkuna makaava kaitaimikkä 'Blaues Meer', imikät ovat ihania, mutta sietävät hirmu huonosti kuivuutta edes varjossa.

Tässä kasvaa myös amurinkärsäkalla, tosin nyt melko nahistunut, ja Trillium catesbaiei, joka viime vuonna pian istuttamisen jälkeen kuihtui pois. Tänä keväänä se kuitenkin nousi ja onnistuin pitämään sen hengissä tähän saakka, nyt se on taas kuivunut. Yksi pieni lehtivarsi siinä vain nytkin oli, mutta olen luottavainen, että se saattaa jaksaa nousta ensikin vuonna.

Lisäksi siirsin tähän palan kirjavalehtistä lehtokieloa katajapenkistä.

Ihan viereen, punaisen villin penkin puolelle istutin uuden varjohiipan kokoelmaani: 'Frohnleiten' -piivarjohiipan. Kirkkaankeltaiset kukat ja loistava kuivan varjon sietokyky, kuulemma. 

Tässä oli aiemmin useita 'Frances Williams' -kuunliljoja, ne ovat kaikki hävinneet ja sama on tapahtunut kuistin edustalla. Tottahan on, että ne ovat peurojen herkkua, jolloin toistuva lehtien häviäminen heikentää kasvin voimia. Mutta kuivaakin tässä on: oja on tässä kohden noin 80 cm alempana. Istutuskuoppaa kaivaessa tuli kiviä vastaan, ne olivat kauniisti ja tiukasti lomittain, niinpä jätin ne tuohon varjohiipan eteen. Kunpa se täyttäisi kauniisti tyhjän paikan ojan partaalla, kirsikkapuun alla, rajoittuen nätisti noihin kiviin.

Sama paikka vähän kauempaa, oja on kallion ja hiipan välissä. Se oli työläs kaivaa kallion ja kirsikanjuurten takia, mutta tarpeellinen, sillä se johtaa vedet pois vanhan talon takaa ylämäestä. Nyt paikka on kauniin valon takia lempikohtiani koko tontilla.

Kaunista on myös iltapäivän valo kuistilla. Peura ei vielä ole käynyt syömässä kultapallon kukkia, niinpä ne ovat tuossa ihanina palloina.

Kiitos paljon sadetoivotuksista, eilenkin näytti jossain vaiheessa näin lupaavalta, pilvet jopa liikkuivat hitaasti tänne länteen päin, mutta aurinko ei sittenkään lakannut porottamasta eikä pisaroita saatu. Sunnuntaille ennustettu sade siirtyi maanantaille ja nyt sekin on peruttu. Ensi torstaille on nyt jotain luvassa, suuria odotuksia on nyt sille päivälle! Syreenitkin jo lurpottavat, ja koivuissa sekä jopa juhannusruusussa näkyy kellastuvia lehtiä.

Altainkullero – Trollius altaicus

Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense

Kaitaimikkä – Pulmonaria angustifolia

Keltakannusruoho – Linaria vulgaris

Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset

Kuunlilja – Hosta

Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia

Lehtokielo – Polygonatum multiflorum

Niittykullero – Trollius europaeus

Piivarjohiippa – Epimedium × perralchicum

Syyspäivänlilja – Hemerocallis citrina

Tähkähelmikkä – Melica ciliata

Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis

Kuivuus ja taimisaalis

Oli mukava palata kotiin, kuten kotiinpaluu yleensä on. Harmillisiakin asioita on, mutta peuran syömiä kasveja osaa jo odottaa; ylitiheä peurakanta on ollut täällä jo yli kymmenen vuoden ajan. Laitoin heti kevätkesällä verkon 'Black Beauty' -idänliljan ympärille, sillä viime vuoden alkukesällä peura söi sen niin matalalta, etteivät kaksi vartta saaneet tehdyksi edes yhtä lehteä. Mietin, kuinka kasvi, joka ei pysty yhteyttämään kuin varrentyngästä yhden kasvukauden ajan, ylipäätään selviää. Ilo olikin suuri, kun molemmat varret nousivat tänäkin vuonna. Siksi verkko päälle heti alkukaudesta. 

Mutta nyt, kun ne ovat tulossa kukkaan, on peura hoksannut syödä verkon ulkopuolelle ulottuvan nupun ja myöskin latvaosan, johon se ylettyi verkon päältä käsin.

Toinen ikävä juttu on kuivuus. Koska mantereella satoi reippaasti, en odottanut tällaista näkyä. Täällä ei ole tullut montaakaan milliä poissaoloni aikana ja sen huomaa. Jopa ikivanha juhannusruusu alkaa ruskettua. Rotkolemmikki etualalla, sitä en vanhana taimena kastele, mutta sen lähellä on ihana kanelisaniainen kuivunut täysin. Ei voi kuin toivoa, että juuristossa vielä henki pihisisi. 

Kartion suojissa on syysvuokko, josta siitä huolimatta on syöty nuppuja, mutta yksi kukka siinä on kuitenkin jo avautumassa, ja jos peura suo, pari lisääkin. Syysvuokko kestää melko hyvin kuivuutta ainakin asetuttuaan, vaikka minulla ne eivät jostain syystä ole muuten oikein viihtyneet. Tämä aikoja sitten istutettu on ainoa hyvinvoiva, lisäksi on yksi toinen juuri ja juuri hengissä kituuttava yksilö.

Täpläpunalatva 'Atropurpureum' ei kasva minulla kovin korkeaksi, ja senkin lehdet lurpottavat, mutta kukinnot ovat kuitenkin pystyssä.

Tässä toinen rotkolemmikki, sekin hätää kärsimässä, mutta kuvasta voi nähdä, että tarhajouluruusujen kuivuudenkesto on hyvä.

Siinä vieressä on minun pallohortensiani, tämä on kerrottu lajike 'Hayes Starburst'. Näitä saa ihailla kukoistavina monien blogeissa, mutta minun täytyy varmaan myöntää pitkin hampain, että hortensiat eivät viihdy, ja lakata yrittämästä. On tämä sentään pysytellyt hengissä jo kymmenisen vuotta, mutta eipä ole kasvanut juuri imikkää korkeammaksi, eikä kuki tämän komeammin minään vuonna.

Muotopuutarhassa Endless Summer -jalohortensia on vähän surkeana myös. Vaikka tämä saa keittiön tiskivedet vierelleen, mutta eipä tietenkään silloin, kun olen poissa.

Enemmän kuitenkin surettaa samettihortensia. Sen lehdet ovat ruskistuneet ja kukinnot näyttävät tältä. Kastelin tätä heti kotiin palattuani ja eilen tuli muutama minuutin pikasade, toivottavasti se jotain auttoi.

Paikoitellen näyttää kovinkin surkealta. Aiemmin kesällä menetin syksyllä istutetun siilivalkokuusen kastelusta huolimatta, nyt on alkanut 'Daisy's White' -valkokuusikin ruskettua. Tässä on muuten todella hyvä sauma tutkia, mitkä kasvit pysyvät vihreinä ja mitkä eivät!

Muotopuutarhassa violettina pilvenä ja hyvin perhosia houkuttelevana kukkiva harmaaminttu ei esimerkiksi roikota lehdenkärkeäkään. 

Ja sitten ovat ruusut. Loistava kuivuudenkesto. Ainoa harmi ovat peurat, tuokin Lichfield Angelin valkoinen nuppu, jonka kuvasin eilen, hävisi yön aikana. Edessä on Lady of Shalott, joka on kasvanut hienosti korkeutta ja rotevuutta. Olen siihen erittäin tyytyväinen.

Rohanissa ovat purppuraiset ruusut vähän huonona, mutta Winchester Cathedral on tekemässä uusia kukkia. Tämäkin avautuva kukka tosin hävisi yöllä.

Ihana 'Duchesse de Rohan' -portlandruusu on kasvanut parissa vuodessa loistavaksi, tuuheaksi metrin korkuiseksi pensaaksi. Siinä on nuppuja latvassakin, mutta tämä avautunut kukka on niin alhaalla puskan keskellä, että tätä ei ainakaan peura syö! Portlandruusuilla taitaa lähes kaikilla olla tämä mainio ominaisuus, että ne jatkavat kukintaa syksyyn asti.

Princess Kate -tarhalyhtykärhö alkaa kukkia ison katajan turvassa.

Musti rientää sanomaan, että ilonaiheitakin on. Esimerkiksi se, että olemme kotona!

Ja sitten on taimisaalis mantereelta. Ja voi, mitä herkkuja siinä onkaan! On muutamia kasveja, joista olen haaveillut vuosikausia, mutta en uskonut niitä Suomesta saavani. Sitten on heräteostoksia, kuten kuvassa kukkiva päivänlilja 'Little Gipsy Ruby', minkä värinen! Lisäksi kukat ovat pienehköt, sirot ja kauniit.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy puska, jota ihastelin aina talvisin Englannissa siellä asuessani. Se on heisi Viburnum bodnantense 'Dawn', joka kukkii Britanniassa talvella. Viimeksi näin sen pari vuotta sitten Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa lokakuussa, kun se juuri aloitti kukintaa. Olen hyvin skeptinen sen talvenkeston suhteen, sillä Atlantin talvet ovat melko eri laatua kuin täällä meillä, mutta yrittää pitää, kun kerrankin kasvi vastaan tulee.

Mustilan taimipäivästä lähtivät mukaan kiinanpunapuu ja kyyhkyspuu/nenäliinapuu, kummastakin olen haaveillut vuosia. Kiinanpunapuu on historiallisesti mielenkiintoinen, sillä sen luultiin jo kadonneen sukupuuttoon, sitä löytyi vain fossiileista – kunnes viime vuosisadan puolivälissä löytyi muutamia kasvustoja Kiinasta. Se on tavattoman kaunis, olen piirtänyt sen oksia opiskeluvuosinani. Se saa kauniin ruskavärin, sillä se pudottaa pehmoiset neulasensa talveksi.

Kun vielä kahdesta eri taimistosta löytyivät ruusut, joihin ihastuin jo 20 vuotta sitten, on olo kuin lottovoittajalla, paitsi että rahat on loppu. 

Ruusut ovat puistoruusu 'Raubritter' sekä ihanaakin ihanampi köynnösruusu Pierre de Ronsard, alias Eden Rose, viralliselta lajikenimeltään 'Meiviolin', huokaus tätä ruusujen nimiviidakkoa. Jopa tapauksessa ihastuin siihen jo 90-luvulla Loiren laaksossa, missä olin töissä Villandryn linnan puutarhassa. Seudulla sitä näki monessakin puutarhassa. Sen kukat ovat hurmaavan pallomaiset ja se on The Köynnösruusu, jonka olen puutarhaani halunnut.

Toivottavasti saan köynnöksen selviämään talvesta, sillä en ole ikinä aiemmin nähnyt sitä Suomessa myynnissä. Se löytyi Puutarhanikkareilta. 'Raubritter' on myös ruusu, johon olen Ranskassa tutustunut, silläkin on todella kauniit vahvasti pallomaiset kukat. Se löytyi Flöristä. 

Mustilan taimpäivästä löytyi paljon muitakin herkkuja: uusi saniainen (Deparia conilii, never heard -osastoa, toisin sanoen pakko kokeilla), uusi varjohiippa ynnä muuta. Palaan niihin vaikka sitä mukaa kuin istutan, muuten listasta tulee liian pitkä.

Lisäksi ruostekukat alkavat kukkia ruskopenkissä, tässä yksi vielä nuppuinen japaninvaahtera 'Enkanin' katveessa.

Joten meillä on oikeastaan kaikki hyvin. Nyt vedän housut jalkaan, eikun painun kastelemaan. 

Harmaaminttu – Mentha longifolia

Idänlilja – Lilium Orient-Ryhmä

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kyyhkyspuu – Davidia involucrata

Pallohortensia – Hydrangea arborescens

Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu – Rosa Puistoruusu-Ryhmä (tähän kuuluvat myös Austin-ruusut)

Päivänlilja – Hemerocallis

Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Ruostekukka – Crocosmia

Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Siilivalkokuusi – Picea glauca 'Echiniformis'

Syysvuokko – Anemone hupehensis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä

Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum

Valkokuusi – Picea glauca