Pieniä manteleita ja karvasmantelin tuoksua

Kääpiömantelit kukkivat. Näiden kukinta-aika on niin äärettömän lyhyt, että on harvinaista olla kotona näkemässä kukintaa kunnolla. Puskat ovat jo 14-vuotiaita ja ylikin, ystävältä saatuja juurivesoja. Niissä oli paljon kuivia oksia ja otinkin rumat risut pois sekatööreillä nyt ennen kuin kukinta alkoi. Puskat kaunistuivat huomattavasti!

Ihan odottamatta alkaa tähtihyasintti toisen puskan vieressä avata kukkiaan. Totta se on: toukokuu kääntyy kesäkuulle ja on niidenkin aika.
Koiranputket avaavat pitsiliinakukintojaan joka puolella. Tänä vuonna en juurikaan niitä kitke. Siemenkasvattamossa on lisäksi tulossa kellanvihreälehtistä koiranputkea. Rakastan niitä. Ötökätkin rakastavat.

Ihastuttava kerrottu ruusumanteli kukkii hiukkasen huonossa paikassa ihan tontin yläreunassa, jossa en vielä käy juuri koskaan enkä varsinkaan kitke. Onneksi muistin sentään kastella tätä parina ekana vuonna. Latva siitä on kuivunut, mutta paikka on muuten hyvä: erittäin tuulensuojainen eikä talvimärkyys vaivaa.
Syy paikkaan on se, että sitten joskus, kun muutan vanhempaan talooni, näen tämän tuvan ikkunasta. Siihen voi vielä mennä aikaa, mutta olen varautunut.

Tontin yläreunassa, muutaman metrin päässä ruusumantelista, kukkii ihana tuomi aivan täpötäynnä kukkia. Mikä tuoksu!
Kun tuolta raivattiin luumu-vaahteratiheikkö 14 vuotta sitten, sanoin, että tuo yksi tuomi ja yksi ruotsinpihlaja täytyy säästää, muut saa mennä. Raivaaja vannotti, että karsin sitten tuomen juurivesoja ja alimpia oksia, etteivät ota maahan ja juurru. Kyllä kyllä, sanoin.
En vain sanonut, koska sen teen. Nyt 14 vuotta myöhemmin siinä olikin vesa poikineen, mikä oli hyvä vain, sillä huussikuivikkeet olivat päässeet loppumaan.

Haketettu tuomi tuoksuu jännästi ja hyvin voimakkaasti karvasmantelilta. Ei se epämiellyttävä tuoksahdus ole. Se on nyt vallannut kummankin vessani (sisävessakin kun on kuivikekäymälä). Huussi sai ensimmäiset huussikukat tänä vuonna aivan kuten Oravankesäpesälläkin: nyt luotan, että yöpakkasia ei enää tule ja vettä uskaltaa jättää astioihin.

Kirsikat alkavat vähitellen kukkia. Esikkoniityn yläosassa kukkivat vielä 'Loth Lorien' -narsissit ja matalat kirsikat, jotka ovat tietysti juurivesoja ja niitä pitäisi vähän karsia. Mutta jotenkin tänä vuonna holtittomuus ei ahdista. Ymmärrän viimein, että mitä vähemmän raivaan, sitä paremmin luonto voi. Tämä ei ole ennenkään ollut rumaa, ainoastaan aiheuttanut pitäisi-tuntemuksia. Nyt olen iloinen siitä, mitä saan aikaan ja enempää ei tarvitsekaan. Pysyköön tämä viisaus pitkään, se voi nimittäin jo huomenna olla ohi.

Yhtäkkiä on ihan kesälämpötilat ja tänään huomasin korkeammallakin kirsikankukkia. Pihani vanha hapankirsikka, jonka latvan leikkasin tammikuun puolivälissä rankasti, voi ihan hyvin, onneksi.

Myös alppikärhö, joka oli alhaalta risuvyyhti ja kukat vain kirsikkapuun latvassa, meinaa jatkaa eloaan. Toivottavasti ensi vuonna nähdään kukkia vähän alempana, mutta ainakaan kirsikkapuun latva ei enää ole kuudessa metrissä.

Kasvimaan kupeessa on kirsikkaluumu 'Nigra' jo kukintansa hoitanut, mutta se on edelleen kaunis puhjettuaan lehteen suloisten 'Rosalie' -tulppaanien ja valkonarsissien kanssa. Kuten voit huomata, olen näistä kaikista tulppaaneista niin liekeissä, että niitä täytyy mahduttaa joka postaukseen.
Tämä on myös ensimmäinen vuosi, kun olen uskaltanut ottaa verkon pois kirsikkaluumun ympäriltä, ja sekin kaunistaa sen ulkomuotoa kummasti. Yksi syy tähän uskallukseen on se, että tontti on aidattu eikä jokaöisiä peurojen vierailuja ole, mutta toinen on se, että puu on jo kasvanut yli parimetriseksi, ehkä peurat eivät jaksa järsiä sitä niin korkealta. Talveksi se saa tietysti yhä verkon ympärilleen.

Rohanissa odottaa esittelyä huippuihana japaninkirsikka 'Royal Burgundy', se on juuri aloittanut kukinnan.

Lehdet ovat punaiset ja kukat kerrotut, kuten kuvasta näkyy.

Tämä on nyt kasvanut tässä muutaman vuoden. Ensin oli kaksi kukkaa, sitten muutama ja nyt kukkia on ehkä kolmekymmentä. Ihanaa.

Anteeksi vain, vielä yksi kuva, en malta lopettaa. 'Royal Burgundy' on sukua 'Kanzan' -japaninkirsikalle, ja samaa ovat tietysti kerrotut vaaleanpunaiset kukat, mutta myös kasvutapa, joka on ylöspäin levenevä. Royal Burgundyllä on tummat lehdet, kuten lajikenimi viittaa. Ihanaa on sekin, että tästä on vähitellen tullut puu, korkeutta on jo kolme metriä.

Täytyy vielä esitellä toinen Tolkien-aiheinen narsissi, vaikka tämä onkin kaukana Loth Lorienista täällä Rohanissa kirsikan alla: 'Elrond'.

Jos on hienoa punaa kirsikassa, niin ei voi jättää huomiotta metsäkuusen viininpunaisina hohtavia emikukkia. Puu aivan täynnä näitä, taustana sinitaivas ja latvassa viserteli vielä kirjosieppo-ukkeli, hienompaa ei ehkä olekaan.

Seuraavaksi odotellaan omenapuiden puhkeamista kukkaan, mikä varmaan näillä lämpötiloilla tapahtuu tuossa tuokiossa.
Ihanaa kesän alkua!


Alppikärhö – Clematis alpina
Hapankirsikka – Prunus cerasus
Japaninkirsikka – Prunus Sato-Zakura-Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Metsäkuusi – Picea abies
Ruusumanteli – Prunus triloba
Tuomi – Prunus padus
Tähtihyasintti – Camassia

Sävyt kohdillaan

Nyt seuraa hirmuinen tulppaanitykitys, niitä on ihanasti joka puolella pihaa, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Punaisessa villissä penkissä kukkii vanha 'Carnaval de Nice', tämä on hurmaava. Taustalla 'Orange King' tai 'King's Orange'.

Se on huippuhyvän värinen tähän ja olen jotenkin myös tajunnut istuttaa sitä penkin joka puolelle aika tasaisesti.

Yksi on ihan apteekkarinruusun alla. Ruusut ovat vieläkin aika lehdettömiä, tai ihan vasta puhkeamassa lehteen, joten on metkaa, että puskassa on tulppaaniväriä.
Nämä myöhäiset isot narsissit ovat lajiketta 'Manly'.

Siirytään sitten ruskopenkkiin huussin etupuolelle. Se on ongelmallinen, sillä märkänä talvena se on koko ajan märkä – tähän valuu tontin yläosan kalliosta vesi, normaalisti keväällä tästä kohtaa vesi suorastaan virtaa. Pari märkää viikkoa keväällä ei ole mikään vahinko, pikemminkin hyvä kevään alku. Sen sijaan puoli vuotta märkää on jo jotakin, siihen nähden vahinkoja on yllättävän vähän. Istutin tähän syksyllä aika reippaasti tulppaaneja, joten märkyys on jotain verottanut.

Yhtenä päivänä naapurin pyykit sointuivat täydellisesti ruskopenkin väreihin! Piti ihan ottaa penkkiä ympäröivät verkkosuojat pois. Valitettavasti ne rumentavat suurinta osaa kuvistani, sillä en jaksa veivata niitä jatkuvasti.

Ilokseni huomaan, että pikkuruinen oranssi 'Little Princess' -tulppaani on yhä elossa. En ikinä muista, miten myöhäinen se on ja julistin sen jo menetetyksi. Oikealla on ihana buharantulppaani, jota tosissaan metsästin syksyllä. Luulin tämän olevan aprikoosin sävyinen, mutta 'Bright Gem' osoittautuikin sitruunankeltaiseksi. Se ei haittaa, ihana väri! Buharantulppaaneilla on lisäksi kauniit harmaanvihreät kapeat lehdet, jotka aaltoilevat – kuvasta se ei oikein näy. Korkeuskin on vain parikymmentä senttiä.

Penkissä on keskellä rusotuomipihlaja ja oikeassa reunassa japaninvaahtera 'Enkan'. Oranssit liljakukkaiset tulppaanit ovat lajiketta 'Ballerina'.

Apeldoorn-tulppaanit ovat luotettavia, niin myös nämä 'Blushing Apeldoorn' -herkut, jotka sointuvat japaninvaahteraan ihanasti. Näitä on tässä nyt vain nämä kaksi, mutta onneksi sentään nämä.

Istuttelin tähän syksyllä lajikkeita 'Prinses Irene', 'Mango Charm' ja 'Salmon Dynasty'. Ihana Irene ei kuvassa näytä ihan hienointa sävyään, sillä oikeasti se on hennosti laikukas ja todella hienostuneen sävyinen, ulkopuolelta jopa hitusen huurteisen oranssi. Salmon ja Mango ovat sen verran saman sävyisiä, että en osaa sanoa, kumpaa penkissä olevat muutama sen värinen ovat, tai ovatko kumpaakin. Ihanaa kellan ja persikan seosta ne kumminkin ovat.

Ruskopenkki ei siis ole ihan sellaista tulppaanien ilottelua, jota toivoin, mutta tähänkin olen todella tyytyväinen, sillä mitään ei ole syöty varhaiskevään jälkeen! Liljojakin nousee mukava määrä.
Huomaa tässäkin kuvassa trendikäs voikukkanurmikkoni. Tämä ei ole vitsi, vaan ihan oikeasti vaalin sitä. Meinaan lähipäivinä leikata sen taas, mutta korkealla terällä, kuten viimeksikin.
Oikealla näkyvät ruusuherukoiden viimeiset kukat ja ihanasti kukkiva sirotuomipihlaja, jonka terälehtisadetta ihastelin tänään huussissa istutessani. Tämä kuva onkin suunnilleen huussinäkymäni.
Kauempana kivimuurin vierellä kukkii iso kevätesikkotupas, itsekseen siihen ilmestynyt, ja sen takana ihana kultaherukka. Kun ruusuherukka lopettaa, kultaherukka aloittaa – ja sen kukissa on hunajainen tuoksu!

Mihinkäs sitten mentäisiin... siirrytäänkö rinnettä alemmas ja talon kulmalta muotopuutarhaan. Mennäänkö samalla aikamatkalle? Kuva-arkistoa kaivellessani törmäsin tähän 13 vuoden takaiseen huhtikuun otokseen, jossa kaivoin istutusaluetta ketoni reunalla, tosin ihan tuolloin en vielä tiennyt, että seuraavaksi tuo alue on ketona. Pieni istutusalue sen reunaan silti jäi ja siinä kasvaa nyt 'Papula' -ruusu.
Vaahteran alla levittäytyy muotopuutarha.

Siis nyt. 13 vuotta sitten oli heinikkoa, marjapuskia, omenapuu ja vaahteranvesoja. Vaahteran ja talon kulman välissä on nyt riippukeinu.

Muotopuutarhassa on jostain syystä paljon 'Ballade' -tulppaania. Ilmeisesti se on melko kestävä, olen istuttanut sitä monena vuonna, mutta en viime syksynä. Edessä kaunis kreikantulppaani, sen kukkien ulkopinnassa on oliivinvihreää. Todella hienostunut tulppaani, jota havittelen ruskopenkkiinkin, en vain löytänyt viime syksynä mistään.

Tähän penkkiin istutin syksyllä viileänhailean violettia 'Light and Dreamy' -lajiketta, mutta sitä ei näy, sen sijaan lukuisat Balladet pistävät miettimään, olisiko pussissa ollut sitä sitten. Valkoinen aikainen 'White Prince' on yhä kukassa, mahtavan pitkä kukinta-aika!
Ja sitten vielä nuo ihanat 'Little Beauty' -tulppaanit, joita on putkahtanut sieltä täältä oikeina runsaina kimppuina. Ilmeisesti olen ollut niiden tässä penkissä kukkiessa poissa kotoa aiempina vuosina tai sitten olen ollut sokea, sillä pari viikkoa sitten julistin, että ikinä en ole niitä tässä nähnyt, vaikka olen kirjojeni mukaan istuttanut!
Tämä näkymä on kuvattu muotopuutarhan penkillä istuessa, se onkin täydellinen paikka hörppiä aamu- tai iltapäiväkahvia ja nautiskella kukkanäkymistä. Penkin vierellä kaaressa kukkii parhaillaan tarha-alppikärhö 'Propertius', jonka kukissa on sama purppurasävy valkoisella reunuksella kuin 'Ballade' -tulppaaneissakin. Aika täydellistä väriharmoniaa.

Kun käännän katseeni hivenen vasemmalle, näkyvät toisen penkin avautuvat 'China Town'- ja 'Spring Green' -viherraitatulppaanit, yksi mystinen purppurainen ja kauempana 'Peppermintstick' täydessä kukassa. Voi autuutta. Tämä on ihme, tämä syömätön tulppaanimäärä! Laukkojenkin varret ovat ehjät ja ehkä näemme nekin kukassa!

Vielä vähän vasemmalle yhä penkillä istuen näkyy lisää Balladeja ja kreikantulppaanit. Hyasinttien viimeiset kukat vielä sinnittelevät siellä täällä, mutta antavat kohta periksi. Tilalle tulee muita: katsoin juuri hämmästyneenä, että vuorikaunokit ja tummakurjenpolvet avaavat ensimmäisiä kukkiaan!

Seuraavassa penkissä Exotic Emperorit ovat luovuttamassa vuoron, ihana 'Holland Beauty' näyttää kaunista väritystään. Kukassa on vierailija! Huomaan, että tykkään vuosi vuodelta enemmän ötököistä, ihan kaikista niistä. Peuraa ei lasketa ötökäksi.

Matala hurmaava parivaljakko: vasemmalla satoja vuosia vanha tulppaanilajike 'Duc van Tol Rose', oikealla syreenitulppaani 'Lilac Wonder'. Kerrankin näen sen kunnolla kukassa – ja olen täysin myyty.

Lähdetäänkö sitten pihan itäpäätyyn, josta suureksi ilokseni löytyi kolmaskin 'Estella Rijnveld', joka jäi peuroilta syömättä.

Ja sitten. Huoh, heikottaa ihan. Nämä 'Norah' -tulppaanit löytyivät viime syksynä Muhevaiselta ja tartuin pussiin heti. Väri vaikutti lupaavalta. Istutin nämä Rohanin päädyssä olevaan uuteen ruusu-heinä -tarhaan ja heti, kun alkoi näkyä nuppuja, viritin ympärille ja päälle verkot, kuten tarkkasilmäinen saattaa kuvasta huomata. Nuppuvaihe kesti ja kesti, enkä ollut huomannut muutenkaan niitä kuin muutaman, kun yhtenä päivänä näky oli tämä.

No joo, otetaan nyt ne häkkyrät pois, jotta päästään ihailemaan näitä mykistävän kauniita ja häkellyttävän runsaina kukkivia jalokiviä. En ole ikinä piitannut timanteista, mutta tämä on minun timanttini. Mikä kukka!

Sisältä 'Norah' näyttää tältä. Sävyt on niin kohdillaan! Värityksessä on paljon samaa kuin 'Little Beauty'- ja 'Little Princess' -lajikkeissa, jotka ovat risteymiä. Tämä on ehkä niin uusi, ettei tätä vielä löydy oikein mistään luotettavilta sivustoilta, mutta epäilen tämänkin olevan useamman lajin risteymä tai ainakin sen verran jalostettu muuten, ettei tätä enää lasketa yhteenkään tiettyyn lajiin.
Tuo viileäntyylikäs vaaleanpunainen yhdistettynä sinertävänharmaaseen keskustaan, kauniit harmaat lehdet (jotka kyllä viittaavat vahvaan humilis-perimään, mutta toisaalta ne ovat kaikki kukkineet jo ajat sitten), ihastuttava kukan muoto ja tietysti tämä mataluus ja sirous ja sekin, että kukat menevät yöksi suppuun – kuinka täydellinen voikaan kukka olla.
Silmäni ovat onnesta tähdenmuotoisina ja olen päätä pahkaa rakastunut.


Buharantulppaani – Tulipa linifolia
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Kultaherukka – Ribes aureum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Syreenitulppaani – Tulipa bakeri
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Pionivärejä

Juhannuspioni, joka alkoi raottaa nuppuaan kuukausi sitten, ei ole sen koommin miettinyt kukan avaamista ennen kuin nyt. Kuukausi sitten tuo isoin nuppu oli samassa vaiheessa kuin siitä vasemmalle oleva. Olisikohan tämä nupun avautumisen hitausennätys.

Pionien paras anti on minusta niiden keväinen väritys. Ehkä nyt ei ole sopiva paikka tunnustaa, että pioni ei kuulu lempikukkiini, kun ne ovat niin monen lemppareita. Ovathan ne näyttäviä, mutta makuuni jotenkin... liian isoja. Ja liian usein räikeän pinkkejä. Sydämeni vievät hentoiset varjohiipat ja vaikkapa ihana nappiniittyleinikki, josta viimein onnistuin löytämään uuden taimen pari vuotta sitten hävinneen tilalle. Se saa minut hykertelemään.
Tämä on muotopuutarhan 'Bowl of Beauty', jota jaoin vuosikausia sitten naapurille. Se oli virhe, sillä se ensinnäkin kuoli parissa vuodessa naapurin savimaassa, ja sitten tämä omani on kitunut siitä pitäen eli viitisen vuotta. Onneksi se on elossa kumminkin. Juurakko hajosi sen verran, että näitä on minullakin nyt kaksi, mutta tämä on niistä isompi. En koskaan enää jaa pionia.
Vieressä on uusi tulppaanituttavuus, syksyllä istutettu 'Holland Beauty'. Tästä tulee kuvahaulla niin monen sävyisiä kukkia, etten tiennyt, mitä odottaa. Tämähän on aivan huippukaunis! Hieno murrettu ja pehmeä sävy, joka sointuu pioninvarteen täydellisesti.

Onneksi muotopuutarhassa kasvaa Bowl of Beautyn kanssa lähes identtinen 'Wladyslawa' ja se on lohduttanut minua kaikki nämä vuodet. Tuolla se on 'Ballade' -tulppaanien takana ja meinaa kukkia taas hyvin. Etualalla on vanha tuttu kreikantulppaani: todella luotettava, kukkivat vuodesta toiseen tässä jo lähes kymmenen vuoden ajan.

Muuten penkki olisi ihan vihreä vain, mutta pionin ruskeat varret tuovat siihen hyvää vaihtelua. Lisäksi ne sointuvat hyasintteihin ja tulppaaneihin yleensä loistavasti.

Yksi huippuihana ja hienostuneen värinen pioni on silkkipioni, joka kasvaa Rohanissa ja tuo sinne juuri tarvittavaa kohtalokkaan tummaa väriä näin keväisin.
Sen takana näkyy tummaa tulppaania, niitä on tullut istutettua tähän paljonkin, mutta peurojen takia en ole melkein mitään niistä kukassa nähnyt. Tuo voi hyvin olla myös viime syksynä istutettu 'Queen of Night'. Tosin olen sitä samaa aiemminkin istuttanut.

Täydellinen väri!

Silkkipioni on kasvanut tässä muutaman vuoden ja rehevöitynyt ihan hurjasti. Ei mikään edullinen hankinta, mutta joka euron väärti. Se on aikainen kukkija.

Jatketaan kasvimaan toiselle puolelle, sielläkin on uusia tulppaaneja. Nämä hempeydet ovat lajiketta 'Rosalie', joka on täydellistäkin täydellisempi tämän tummalehtisen kirsikkaluumun ja pionin väliin hieman villille mininiitylle.

Tämän päivän lämmössä 'Rosalie' alkoi avautua. Pioni on ystävältä saatu, peräisin vanhasta pihasta ja lajike tai tarkempi laatu ei ole tiedossa.

Mennäänkö sitten pihan toiseen päähän aivan erilaiseen värimaailmaan? Villissä punaisessa penkissä rehottaa metsätyräkki 'Chameleon' kuin viimeistä päivää, kovin paljon en ole sitä kitkenyt, kun väri on niin herkku tummanruskea. Tummat pionit kohoavat tyräkkikasvustosta kuin ukkospilvet. Mahtavan dramaattinen tunnelma.
Tarkkasilmäinen erottaa tästäkin kuvasta tulppaaneja.
Alkaako nyt valjeta, miksi edelleen hykertelen onnesta, vaikka peura söikin lähes kaikki Estella Rijnveldit?

Tämä on istutustietojen mukaan lajiketta 'King's Orange', mutta en löydä sennimistä tulppaania mistään virallisista rekistereistä. 'Orange King' löytyy ja se taitaa olla ihan samannäköinen. Oli kumpi oli, tämä on aivan huippuihanan värinen. Jotenkin mattapintainen ja tästä tulee ihan mieleen punamultamaali. Sävy sopii tähän täydellisen hyvin ja on niin mahtavaa, että näitäkään ei ole syöty! Mitään verkkosuojausta näillä ei ole.

Loppuun vielä vuokko-esikkopuutarhan 'Eskimo Pie' – pioni, jonka ostin lähinnä hassun nimen takia, mutta siksikin, että kukka on kuin polkkakarkki.
Tuo ruskeanpunainen väri on täydellinen raunioyrtin kanssa, sillä sen nupulla olevat kukat ovat aivan saman sävyisiä. Yllä vielä rusotuomipihlaja toistamassa ruskeaa, sekin valkoisia kukkia täynnä, ja kokonaisuuden täydentää valkonarsissi. Tällaiset pienet onnistuneet jutut saavat ihmisen niin onnelliseksi!
Kunpa pioneissa pysyisi nämä makeat versovärit koko kesän, eivätkä ne röpsähtäisi niin ruokottomiksi syksyä kohden.

Loppuun ilonaihe: sain ystävältä seljakämmeköitä; nyt kun tonttini on aidattu peuroilta, on niillä joitakin mahdollisuuksia täällä. Nämä ovat samalta saarelta peräisin, mutta ystävä asuu entisen kalkkilouhoksen lähellä ja täällä minun päässäni saarta ei liene yhtä kalkkiset olot. Täytyy yrittää miettiä, missä aarteet viihtyisivät.

Iloa viikkoosi!


Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Raunioyrtti – Symphytum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Seljakämmekkä – Dactylorhiza sambucina
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana