Friday 1 February 2013

Inspiroiva blogi ja omituiset tavat


Kartanonrouva Elise lähetti inspiroivan blogin tunnustuksen, johon kuuluu kertoa viisi omituista tapaa! Sepä onkin haastavaa. Olen ihan tavallinen omasta mielestäni. Pitäisi varmaan kysyä muilta, ja johan alkaisi syntyä listaa.

Alan ensin tehdä ja mietin vasta sitten. Ryhdyin vastikään tekemään pitkää kaulahuivia langasta, jota minulla on pieni kerä. Tuttuni tuumasi ihaillen, miten saan tehtyä pieniä remontteja siinä missä heillä aina vain mietitään. Mietinkin, että voisin perustaa remonttifirman, jonka mottona olisi: Tulosta syntyy, mutta takeita ei anneta.
Toisaalta mielestäni puntaroin joitakin asioita todella pitkään ja hartaasti, esimerkiksi korjausrakentamiseen tai pihan laittoon liittyviä. Kääntelen taloa ja pihaa mielessäni loputtomiin ja mietin esimerkiksi erilaisia maanpinnoitteita, pensaita ja puita, sitä minkä kokoisiksi ne kasvavat tai pitäisikö niitä leikata aidaksi tai muuten muotoon... tämä ehkä onkin kaikkein omituisinta. Miten voi olla molempia.

Juttelen kissoilleni (ja myös naapurin kissoille) ikkunan läpi.

Ripustan pyykit ulos pakkasellakin.

Aloin pistää taskuuni kahviloiden kivoihin papereihin käärittyjä sokeripaloja yli 20 vuotta sitten jossain päin Etelä-Eurooppaa. Ajattelin, että niistä voisi joskus tehdä jotain. En tiedä, oliko koko kokoelmani samassa paikassa vai onko niitä vielä purkeissa jossain muualla, mutta päätin viimein muutama viikko sitten tehdä niistä jotain, niinpä niistä syntyi taulu.

Siinä niitä nyt on. Osasta näkee, mistä ne ovat, joistakin selviää vain maa, kaikista ei sitäkään.

Jos kissa istuu pöydällä ja katsoo ikkunasta ulos, kumarrun usein kissan viereen ja yritän nähdä sen, mitä kissa katsoo. Samalla lässytän kissalle.

Haaste lähtee eteenpäin Sijaiskodin Myrskylle, Mummon kammariin Amalialle sekä helmikuun kunniaksi Tina's-blogin Helmille (muutkin perheenjäsenet saavat vastata) ja Naukulan Helmille!

Iloista helmikuuta kaikille!

38 comments :

  1. Kiitos haasteesta!
    Olemme muuten samoilla linjoilla pyykkien kanssa: Ulkoiluttaminen pakkasella kannattaa, niihin tulee hyvä tuoksu.
    Tosi kiva tuo sinun sokeritaulusi. Sijaiskodissakin muuten asuu eräs omituinen keräilijä, se paljastettakoon!

    ReplyDelete
  2. Ihanan näköistä palmikkoneuletta on tulossa. Hauskan taulun teit noista sokeripusseista. Tunnustan minäkin oon kerännyt noita. ;D

    ReplyDelete
  3. Kiitos, tämä onkin aika hauska tunnustus :D Ihanan maanläheisen sävyisiä lankoja! Kissoille höpöttäminen ja lässyttäminen taitaa olla peruskauraa kissaihmisten keskuudessa, mutta toisten korviin se saattaa kuulostaa kyllä aika vähäjärkiseltä... :D Puhumattakaan jokaisen eläimen omasta tunnuslaulusta, kröhöm...

    ReplyDelete
  4. Kukkahattuneiti; Tää on hassu haaste!

    Myrsky; Niin, oikeastaan varmaan ripustaisin pyykit sisään, jos olisi järkevä paikka. Saunassa kun pyykkinarun alla on polttopuupino, joka kastuisi tippuvasta vedestä. Mutta ne on kivan näköisiä talvellakin ulkona, joka tapauksessa!
    Haa, järisyttäviä paljastuksia luvassa!

    Santra; Tuossa palmikkokuvassa on sukat, jotka ovat jääneet kesken, kun vein näköjään saarihuushollin ainoat sukkapuikot toisen työn takia kaupunkiin ja unohdin tuoda ne takaisin...
    Nyt vain tauluksi sitten!

    Tiina; Ahaa, eli tunnuslaulun tunnustamista on ehkä luvassa :-D Nuo langat on samoja mitä myyn, eli korppoolaisten suomenlampaiden villaa, blandaan itse villojen värit ja lähetän kehräämöön. Ruskeassa on vähän valkoista mukana, siitä tule mielestäni nätimpi sävy niin.

    ReplyDelete
  5. Olen tuota itsekin viime aikoina pähkäillyt, kun usein ihmiset ajattelevat monista asioista joko-tai -mukaisesti. Kuitenkin oikeasti asiat ovat usein sekä - että. Siis niinkuin nuo sinun ominaisuutesi.

    Persoonallinen, hauska ja kansainvälinen sokeritaulu!

    Ulkona pyykkiin tulee ihanan raikas tuoksu. Erittäin kannatettava tapa.

    ReplyDelete
  6. Juu, ihan totta! Liian usein ajatellaan asioista jotenkin mustavalkoisesti. Yleensäkin minusta tuntuu, että asioihin haetaan mielipidettä aivan turhan hanakasti sen sijaan, että annettaisiin asioiden vain olla niin kuin ovat. Mitähän tällä ajan takaa, jonkinlaista rennompaa suhtautumista. Luulen, että ymmärrät epämääräisestä selityksestäni mitä tarkoitin :-)
    No juu, eikä nuo pyykit siellä mädässä saunassa oikein kuivuisikaan sen enempää kuin ulkonakaan. Kunhan tiputtavat joitakin tippoja ennen kuin siirrän ne hellan eteen tangolle kuivumaan. Ja niistä saa väriä muuten värittömään talviseen puutarhaan!

    ReplyDelete
  7. Eikös olekin ihanaa, että voi kissalle lässyttää aivan vapaasti. Niin teen minäkin ja varmasti moni muukin.
    Hieno sokerikääretaulu.
    Pyykissäsi on taatusti raikas tuoksu, eikä kulu energiaa turhuuteen.

    ReplyDelete
  8. Pyykit tulevat pakkasella ihaniksi ulkona, mun lapsuuden kodissa tehtiin aina niin. Nykyään laiskana vaan tuuppaan kaiken kuivuriin ;)
    Kissoille kuuluu lässytellä, kun lähden kotoa niin heipatan koko lauman ja kotiintullessa tietysti tervehdin. Puhelimessa myös Husbendin kanssa kissoja joskus puhutetaan.....

    ReplyDelete
  9. No,mutta tottahan toki pitää hiukan edes kissalle lässytellä ja kurkkia yhdessä maisemia ikkunasta.

    Hieno idea tuo sokeritaulu :)

    ReplyDelete
  10. between; Juu, kuivausrumpua ei ole eikä tule, se on varma. Eläimet on sitä varten, että saa höpistä ja lässyttää ilman, että tuntee itsensä aivan pimahtaneeksi ;-)

    Pirkko; Voi, puhelimessa... olen monta kertaa toivonut, että Mustilla olisi puhelin, kun olen miettinyt, missä se luuraa, Ransu nyt luuraa harvemmin muualla kuin missä itse olen (eikä Mustikaan pitkiä lenkkejä tee, mutta joka kesä se on jossain vaiheessa yli vuorokauden reissussa). Olisi niin kiva voida soittaa ja kysyä missä olet ja onko kaikki hyvin, onko nälkä jne :-D

    Katja; No jos se olisikin vain hiukan ;-D

    ReplyDelete
  11. Kissoille nyt vaan ei voi olla juttelematta. Sitäpaitti, ne ymmärtää! Ja ikkunoista on ihana katsella yhdessä ulos ja miettiä mikä tintti olisi sillä hetkellä se mehukkain paisti.

    ReplyDelete
  12. Voi voi, sä taidat nyt saada laiskanläksyä ja joudut tekemään listan uudestaan, koska niin monen mielestä kissoille lässyttäminen ei ole ollenkaan omituista! :-D

    ReplyDelete
  13. Hah! Helmi kiittää haasteesta ja ihmettelee hetken: "Minussako potentiaalia tähän haasteeseen?" Laitamme mietintämyssyn päähän.

    ReplyDelete
  14. Katja; Niin ne taitaa ymmärtää. Tuo paistiasia taitaa meilläkin olla se tavallinen puheenaihe!

    Zepa; No voi, eikö se ollutkaan yhtään merkillistä.

    Mamma N; Jos Helmi on omasta mielestään Hemppa Peruskissa, niin sinä saat osoittaa omituisuudet!

    Cheri; Ei sentään ole suklaata, ne olen syönyt :-D

    ReplyDelete
  15. Pyykkinaru ulkona vain on niin idyllistä, että itsekin haaveilen siitä, mutta en ole saanut aikaiseksi :D Mä olen niin allerginen siis, etten voi kesäkaudella kuivattaa pyykkejäni ulkona, eikä meillä ole lainkaan pyykkinaruakaan siellä.

    Tosi kiva taulu!

    Lässyttämisen lisäksi parasta on hieroa nenää kissan mahaan ja pöristää <3

    ReplyDelete
  16. Kiva taulu sinulla :) Saa enemmän aikaan kun vaan tarttuu toimeen..

    Tottahan toki kisoille pitää jutella ja tutkailla mitähän se näkee pihalla.

    Minäkin kuivatan pyykit ulkona myös talvella. Tulee ihan tuoksu. Ahh.. En haluaisi mitään muuta kuivausmuotoa.

    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  17. Kartanonrouva Elise; Voi harmi tuota allergiaa! Kesätuulessa lepattavat pyykit on kiva näky. Kissan masuun pöristäminen on yksi elämän suurimpia nautintoja!

    Heidi-Maaria; Kiitos! Tuohan on totta, että tarttumalla toimeen saa aikaan. Varsinkaan työryhmissä en ole oikein jaksanut sitä, että jaaritellaan ja pohditaan miten, kun voitaisi vain tarttua toimeen ja saada se tehtyä.
    Mutta kun esimerkiksi keittiön seinään kiinnittämäni kissan raapimalauta estää kattilakaappien aukaisun :-D

    ReplyDelete
  18. Sokeripakettitaulu on mukava matkamuisto, ei hassumpi idea. Palmikkoneuleesi näyttää kauniilta ja myös noitten lankakerien, ruskean ja valkoisen, väri.

    ReplyDelete
  19. Vaikka pidän värikkäistä ja kaikenlaisista liukuvärjätyistäkin langoista, tulee noista lampaanvärisistä langoista silti kaikkein kauneimmat neuleet. Sellaiset ajattomat ja klassiset. Ja kaikki luonnonvärit vielä sointuvat yhteen pehmeäksi kokonaisuudeksi.

    ReplyDelete
  20. Mukavaa luettavaa! :)

    Sokeritaulu on ihQ <3

    ReplyDelete
  21. Hei Saila!
    Minä myös usein teen kaikenlaista ja ajatus seuraa perässä´, jos silloinkaan. Kutsun sitä nopeudeksi , käteni ja jalkani ovat niin nopeita , ettei pääparka pysy perässä. Terv Aila F

    ReplyDelete
  22. Minä teen tuota samaa - asetun kissan viereen ikkunan ääreen, yritän nähdä mitä Kollo katselee ja lepertelen samalla. :)

    ReplyDelete
  23. Hihii, täällä puuhataan samoja kissajuttuja! Etenkin Lyytillä on tapana alkaa miukua vastauksia omalta puoleltaan ikkunaa, mikäli ihminen lasin takana aukoo suutaan.

    ReplyDelete
  24. Muistan lapsuudesta sen ihanan tuoksun, kun lakanat tuotiin koppuraisena ulkoa sisälle jatkokuivumaan!!! Miksen itse tee niin????

    Kissalle lässyttäminen on ihan normaalia - ainakin meillä. Suloisen kuulosta, kun mies juttelee kissalle :)

    ReplyDelete
  25. Hauska postaus.
    Taitaa meillä jokaisella olla sellaisia erilaisa ominaisuuksia.

    ReplyDelete
  26. Hei Aila! Nopeus - tuohan oli hyvä määritys :-D

    Sirpa ja Kollo; Kissa on joskus niin tarkkana, vaikka itse en erota näkymässä mitään liikkuvaa.

    Ella; Hassu Lyyti! Mustikin on kova poika vastailemaan, mutta ei sentään ikkunalasin läpi.

    Jaana; No nytpä alat sitten kuivata ulkona!
    Meilläkin naapurin mies ensin väitti kivenkovaan, että ei heille oteta mitään kissoja ja sitten kun heille tuli kaksi kissaa, niin nyt hän on sellainen lepertelijä :-D Ja lässyttää minunkin kissoille!

    Sylvi; On meillä kaikilla hassuutemme.

    ReplyDelete
  27. hauska taulu sokerinpalasista, toki sitä kissoille puhutaan, mie haastan koiralle, ja joskus se kenties vielä vastaakin.))

    ReplyDelete
  28. Miten hieno taulu! :)

    Pyykit kuivuvat pakkasessakin, tosin kosteuden haihtuminen kestää ikuisuuksia... Minulla ei semmoiseen hermot riitä :D

    ReplyDelete
  29. Hauska tuo sokerijuttu, minä olen kerännyt vain kaikkea sekalaista. Esim. minulla on muutama eläinaiheinen pullonkorkki tarttunut matkoilta mukaan. Ne ovat vain olleet niin söpöjä, että on vain ollut pakko ottaa ne! :D

    Ja ikkunassa istuva kissa tai koira on minustakin kiehtova, olin sitten ulkona tai samassa huoneessa sen kanssa!

    ReplyDelete
  30. kosotäti; Sehän olisi hauskaa, jos koira joku päivä vastaisi!

    Elina; Eihän siellä pyykkien vieressä tarvitse istua odottamassa... ;-) mulla on pyykit usein päiväkausia ulkona.

    Heidi; Eläinaiheiset pullonkorkit on varmaan ihan pakko säästää!

    ReplyDelete
  31. Mukavia kuvia mukavan näköisessä blogissa - hyvää jatkoa sinulle !

    ReplyDelete
  32. Hyväntuulenpostaus ja magee toi sokeritaulu. :)

    ReplyDelete
  33. Suvi; Kiitos samoin!

    Nettimartta; Kiitos!

    ReplyDelete
  34. Kiva tarina!

    Sokeripalataulusi on aivan mahtava, sekä kiinnostavan näköinen että varmasti muistoja herättävä.

    Kissan katseen seuraamisen tunnistan minäkin (vaikka meillä onkin kissan kokoisia koiria), niiden katseen kohteita yritän minäkin tulkita, samalla tietysti lässyttäen :)

    ReplyDelete
  35. Lässyttäminen tuntuukin olevan erityisen tavallista. Eli pitäisi siis tunnustaa omituisuutensa, jos EI lässyttäisi eläimille.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!