Friday 30 December 2011

Uusi vuosi, uusi kerros

Kaupungissa ollessani olen aloittanut nukketalon toisen kerroksen rakentamisen. Katutason ruokailuhuoneesta nousevat portaat ompelutilaan. Tässä talossa ei ole kovin järkevä huonejärjestys, sillä porrashallit on pakko valjastaa huoneiksi, muuten kaikki ei mahdu (ja koska keksin jatkuvasti lisää huoneita mitä nukketaloon haluaisin!).
Liisteröin seinään joskus muinoin säästämäni lahjapaperin, joka on tehty marmoroidun näköiseksi. Lahjapaperit ovat siitä hyviä nukketalon materiaaleja, että ne ovat hyvin ohuita. Seinälle tuli myös vanhasta seinäkalenterista säästetty kuva ihanista ikkunoista, toinen samanlainen ikkuna tulee vielä ylempään kerrokseen.
Tuo eteisen hauska Pieni talo preerialla -hattu on hankittu nyt marraskuussa Nalle- ja nukkemarkkinoilta.

Work in progress – as the New Year begins, I begin a new floor in the dolls' house. The first floor landing will be a sewing room. I found a great picture of a mullioned window in an old calendar I'd saved. It is quite useful to save all kinds of interesting pictures and other stuff, such as the old gift wrapping sheet of marbled effect.

Seinän kupruilut ovat nyt vähän tasoittuneet, kun liisteri kuivui. Tämä imitoi kiviseinää, kun ikkuna-aukkokin on kivestä veistetty, missä ei tietenkään ole mitään järkeä, mutta mitäpä järkeä nukketalossa muutenkaan olisi. Talossa ei nimittäin muuten ole mitään viittauksia keskiaikaisiin kiviseiniin (toistaiseksi!), rakennuksen tyyli on selvästi 1800-lukua. Kaunis ikkuna jää kylläkin seuraavan portaikon taakse lähes piiloon, mutta kyllä se sieltä näkyy jos kurkkaa, ainakin osittain. Seuraavan kerroksen samanlainen ikkuna jää näkyville.
Lattiana on Sinellistä löytynyttä skräppäyspaperia, jossa on kiva shakkiruudukko ja reunakuvio. Laitan vielä reunan porrasaukon ympärille, mutta siihen tulee myös kaide, joka täytyy saada ensin paikoilleen. Paperi on valitettavasti niin paksua, oikeastaan kartonkia, että saumakohdat näkyvät selvästi: esimerkiksi portaan pylvään kohdalla on selvä raita.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy panelointia, josta teen ompeluhuoneen muiden seinien alaosat. Marmoripaperia ei nimittäin ole tarpeeksi koko huoneeseen, niinpä sitä tulee vain tuohon sivuseinälle. Maalasin paneelit eilen valkoisiksi, joten tänään voin jatkaa niiden kimpussa.
Maalasin myös huoneen muut seinät valkoisiksi. Seinäthän ovat jo valkoiset, joku huomauttaa nyt. Niin ovat, mutta ne ovat luonnottoman tasaiset – kuin upouudet keittiönkaappien ovet, ja tällaisessa talossa se vain ei käy. Tässä valkoisessa on lisäksi liian kova sävy. Näitä asioita on paras ajatella nyt eikä vasta talon kokoamisen ja kalustamisen jälkeen.
Pirteää perjantaita!

21 comments :

  1. Onpa yläkerrasta tulossa hieno!Kiva harrastus sinulla:)

    ReplyDelete
  2. Kiitos Katariina! Tätä harrastusta voin suositella, on oikein antoisa ja järkevä aikuisen harrastus ;-)

    ReplyDelete
  3. Jaahas, sitä ollaan siirrytty kerrosta ylemmäs. Hyvältä näyttää! Mites, kuka tällä rakennustyömaalla on työnjohtotehtävissä? Sama keltakypäräinen kuin isommassakin talossa? Mun talo ei sitten ihan valmistunut jouluksi, ei ainakaan vuoden 2011 jouluksi ;)

    ReplyDelete
  4. Kyllä vain, seuraava kerros on vuorossa! Mulla on jo sen verran kalusteita ja muuta rekvisiittaa että palan halusta päästä sisustamaan uusia huoneita!
    Hyvä ettet kiirehtinyt, olen huomannut että kiireestä seuraa vain huonoja asioita mitä remontteihin tulee, sekä mini- että suurremontteihin :-)
    Tälle työmaalle ei päästetä ketään kelta- eikä valkokypäräisiä karvaisia tyyppejä, eikä niitä onneksi kiinnostakaan. Kissanpentu varmaan hyppäisi taloon, mutta mun pojat taitaa tajuta olevansa liian suuria.

    ReplyDelete
  5. Kaksi kerrosta.
    Kahden kerroksen väkeä?
    Upstairs, Downstairs?

    Keitä/kuka mahtaa asua yläkerrassa?

    ReplyDelete
  6. Tulee vielä kolmas kerros ja parvi! Niin, mutta tässä ei oikein voi olla perinteistä upstairs-downstairs -meininkiä, kun palvelysväen kerroksen pitäisi olla katutason alapuolella - huoneet eivät riitä eikä palvelusväen huoneiden kautta voi muutenkaan kulkea ylempiin kerroksiin, sehän olisi skandaali! Ja muutenkin, minua ei ihan inspaa vanhanajan luokkayhteiskunta, paitsi vanhoissa romaaneissa ja elokuvissa, mutta ei nykypäivän maailmassa, ei edes vanhanaikaisessa nukkekodissani. Niinpä siellä asustaa merkillinen kokoelma otuksia, joille tulee ehkä Jeeves pitämään niistä huolta.
    Tähän kerrokseen tulee ensimmäinen makuuhuone ja kyppäri, ja voi olla ettei niitä tulekaan lisää kun mulla on jo muita suunnitelmia ylemmän kerroksen varalle. Kirjasto tulee olemaan kahden kerroksen korkuinen, se vie jo puolet ylimmistä kerroksista. Sen lisäksi on enää yksi huone ja parvi, ja mulla on aika paljon musiikki-instrumentteja sekä haaveilen salaisesta ja merkillisestä laboratoriosta/ tutkimushuoneesta... Tarvitsen kohta isomman talon...

    ReplyDelete
  7. Minulta varmaan menisi viimeisetkin pennoset tai senttiset, jos alkaisin väkertää omaa nukkekotia. Tai sitten lähtisi järki, kun innostus veisi aivan mukanaan. Hienoa jälkeä sinulla!

    Ransulle EHDOTTOMASTI pieni keltainen suojakypärä työmaalle!

    ReplyDelete
  8. Kyllä tähän saa rahaakin kulumaan, mutta kaikkein eniten aikaa. On kiva keksiä mistä materiaaleista voisi sisustuksen toteuttaa.
    Pitänee käydä Mustissa ja Mirrissä katsomassa onko heillä sattumoisin kissankypäriä valikoimassa!

    ReplyDelete
  9. Kaunis talo! Sinulla on muutenkin niin kauniita kuvia, että jäin ihan lukijaksi :)

    ReplyDelete
  10. Kiitos ihanasta kommentistasi Kartanonrouva Elise! Tervetuloa lukijaksi!

    ReplyDelete
  11. Sää olet viisas, kun kokoat talosi tuollain kerroksittain :). Ei tarvi nuhertaa ahtaasti... Hienoa jälkeä tulee.

    ReplyDelete
  12. No niin! Olet taas vauhdissa siirryttyäsi seuraavaan kerrokseen. Ihan mielettömän hienon näköinen seinä. Onneksi nukketaloissa voi toteuttaa kaikki nekin sisustushaaveet, joita ei ihan normaalikotiin voisi ajatella. Minulla jos olisi nukketalo, siinä olisi jugendia, art decoa, funkkista, klassista 50-lukua... Mietipä, minkä näköinen se voisikaan olla...? Huhhuh!

    Kenen tuo hieno Pieni talo preerialla -hattu ja sen vieressä oleva kävelykeppi ovat? Asukkaiden? Vieraiden? Jeevesin...? Vai onko hattu Janen ja kävelykeppi Herculen, ihan vaan näön vuoksi? Ettei talo näyttäisi mahdollisten murtovarkaiden silmissä tyhjältä.

    Hyvää alkavaa vuotta sinulle, ystäväni, ja Mustille & Ransulle myös. Muista raksakypärä myös Mustille, jos Ransu saa joskus omansa.

    ReplyDelete
  13. Kiitos kommenteista ja kannustuksesta Multasormi ja Intopii!

    Pakko tuota on tehdäkin kerros kerrallaan, en tajua miten tuolla mahtuisi työskentelemään muuten. Ja katotkin on paljon helpompi työstää ylösalaisin ennen kuin kiinnittää kerroksen!

    Intopii; Luulen, että tässä minunkin talossa on ihan sekaisin kaikkea paitsi nykyaikaa... (Paitsi sekin asia korjaantuu Totoron myötä). Tämähän on fantasiakoti!
    En ole yhtään miettinyt, kenen hatut, kengät, kepit ym. rekvisiitat on. Niitä vain on. On eteisessä pari kassiakin, ja naisten hanskat, ja joitakin kaulahuiveja ja vielä korihattukin! Ja jonkunhan täytyy ne esillä olevat ruuatkin syödä. Hankin sieltä sun vinkkaamalta myyjältä Naisten joulumessuilla vihreitä kuulia ja englanninlakritsia.

    Hyvää uutta vuotta!

    ReplyDelete
  14. Oih ja voih! Mun nukketalo vaan on ja on, nököttää ihan yksinään eikä kukaan ehdi sitä laittamaan. Ehkä sitten kun tulee lunta...

    ReplyDelete
  15. Mikäs sen hauskempaa näillä säillä olisikaan, kuin ahertaa minitalon kimpussa, kaikkien myrskyjen ulottumattomissa. Ja kun oikein kovasti ahertaa, saattaa jopa saada valmiiksi jonkun melkein näkymättömän osuuden, jonka ihastelua ei sitten enää muut kuin toiset "hurahtaneet" Ymmärräkään.Mielenkiintoista seurattavaa nämä sinun taloprojektit. Ransulle terkkuja että täälläkin eletään jo vapaasti ilman ylimääräisiä koiria ja nautitaan välilllä kuusen koristeista, siis eikös ne olekin tarkoitettu pallotteluun ja hurjaan takaa ajoon:D

    ReplyDelete
  16. Kylläpäs on jykevää kiviseinää, siis oikeasti tuo efekti on hieno! Nauratti tuo Tiinan kommentti kypäräpäisestä työnjohtajasta :D

    ReplyDelete
  17. Katja; Oih ja voih! Onneksi nukketalo on sellainen, mikä voikin seistä vaikka vuosikymmeniä odottamassa vuoroaan. Ei ala katto vuotaa eikä seinät murentua!

    Taina; Minitalon kimpussa ahertaminen on todellakin ihanaa, ja siinä täytyy laittaa jokainen kulma vaikka niitä ei edes lopulta näkisi!
    Onneksi teillä on taas koiratonta, ja kuusenkoristeetkin asianmukaisessa käytössä :-D

    Maria; Minustakin tuo paperi näyttää tosi hyvältä! Onneksi kissat eivät osoita paljon mielenkiintoa tähän taloon.

    ReplyDelete
  18. Aivan upea tulee kyllä tuosta talosta!

    Upeaa uutta vuotta ja rapsutukset karvakavereille:)

    ReplyDelete
  19. Kiitos Zelda ja samaa teille :-)

    ReplyDelete
  20. Byääh. Miksi mä vain kuolaan täällä, enkä tee itse? Koska olen liian laiska, niinjust.

    ReplyDelete
  21. No mutta. Laita tästä ajatuksen siemen hautumaan ja siellä se ehkä itää... minullakin meni monen monta vuotta ennen kuin salaa haaveilemani harrastuksen kehtasin ja uskalsin aloittaa (mukana pitäisi seurata varoitus: tämä vie mennessään!)
    Kohta roudaan sulle takaisin ne antamasi minikamat!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!