Monday, 29 November 2010

Puutiaisia

Minun kaikki kissat ovat kiipeilleet innolla puihin. Viljo ansaitsi lisänimen puutiainen, sillä se oli maatiainen joka viihtyi puussa. Myös ensimmäinen kissani Stella, jossa oli norjalaisen metsäkissan verta, viihtyi puussa. Kun ensimmäistä kertaa kävin katsomassa Stellaa oli emo pentuineen pihan omenapuussa. Norjalaisista sanotaan, että ne pitävät kiipeilemisestä, mutta en näe eroa maatiaisiin siinä suhteessa. Musti-pantterikin kiipeilee oksalle ylimmälle harva se päivä.

Joskus riittää, että voi häntä ojossa rynnistää puun runkoon, miettiä siinä tovin ja sitten...

...loikata tyylikkäästi alas.

Pantterimainen alastulosyöksy.

Climbers
All my cats have enjoyed climbing into trees. I see no difference between Norwegians, who are said to climb a lot, and ordinary house cats. Or then it's just me.

19 comments :

  1. Kääk, mä valmistauduin lukemaan jostain kamalista verenhimoisista ötököistä, mutta Musti ja Ransuhan ne täällä kiipeilevät, huh! Mustin alastulo näyttää melkein taikuudelta :)

    ReplyDelete
  2. Ihania oravaisia <3 Kiipeilevä kissa tuo aina mieleeni villit kissapedot, eivätkä Saaripalstan poitsut ole ulkonäöltäänkään kaukana noista esikuvista.

    Tuutti ei ole vielä päässyt näyttämään kynsiään kiipeilyhommissa, mutta tätikissat Vappu ja Lyyti kylläkin. Ovesta karattuaan Lyyti on vilahtanut jopa latvaan saakka, josta sitten kellahtaa luottavaisesti päin perässä kiivennyttä pelastajaa rentona ja lötkeänä... 2-3 metristä neiti tulee usein alas vielä tyylikkäästi loikkaamalla (ihmisten kauhistuksesta huolimatta). Vappu kiipeää onneksi hieman hillitympiin korkeuksiin ja osaa rapistella myös alas päin taitavasti, sillä ei pidä pudotuksista.

    ReplyDelete
  3. Musti tunnetaan myös nimellä Äänetön Musta Salama. En nyt punkeista viitsi kirjoittaa kun kerrankin niitä ei ole. Ne alkavat liikkua hämmästyttävän aikaisin keväällä ja ovat liikkeellä vielä lokakuussakin. Mutta kai joka paratiisissa pitää joku vitsaus olla (ai niin, hyi käärmeet! Iik!)

    ReplyDelete
  4. Hei vaan Ella ja Unna, tähän väliin. Minä en ole koskaan joutunut kiipeämään puuhun yhdenkään kissan perään, kaikki ovat osanneet tulla alas kuka mitenkin päin.

    ReplyDelete
  5. Mielenkiintoinen tieto sinällään. Vernerissä pitäisi kai olla vähän norjalaista...

    ReplyDelete
  6. Mielenkiintoista! Norjalaisista verisiteistä on joskus vaikea pitää lukua, kun rotu on ollut olemassa niin pitkään (no, viikinkiajoista lähtien kai) ja toisaalta siksi, että monesti pitkäkarvaisia maatiaisia kutsutaan virheellisesti norjalaisiksi metsäkissoiksi. Miten lieneekään. Verneri ehkä viihtyy verhoissa? Ylähyllyillä? Viljoni harasti kaupungissa sitä, että se hyppäsi yöpöydältä vaatekaapin ylähyllylle - melkein kahden metrin loikka - ja punnersi sieltä itsensä pienestä raosta eteisen kaappien päälle, jotka olivat väliseinän toisella puolella, mutta katonrajassa oli pieni rako. Sieltä olisi ollut mahdoton metsästää Viljoa jos olisi pitänyt lähteä juuri johonkin. Mustille tai Ransulle ei tällainen seikkailu ole tullut mieleenkään. Mutta Ransu on se norjalainen, Viljo maatiainen.

    ReplyDelete
  7. Täälläpäs on tapahtunut vaikka mitä mielenkiintoista. :)
    Nukkekodit ovat niin ihania! Omani on varastossa toistaiseksi. Lapsuuteni potkukelkka on tulossa uuteen kotiin myös. Menin sillä aina kouluun ja se oli minulle paljon rakkaampi kuin polkupyörä. Sinun potkukelkkasi ovat kyllä paljon hienompia, oikeita aarteita.

    ReplyDelete
  8. Joo ja tänään uutisia katsoessa mietin että onneksi tulitte jo kotiin Kanarialta kun siellä on ollut paha myrsky. Kaikenlaista sitä tapahtuu sillä aikaa kun käy vähän lomalla ;-)
    Kiva kuulla että sinullakin on nukkekoti! Ehkä sen on turvallisinta elää varastossa se aika kun pojat ovat pieniä.

    ReplyDelete
  9. Edelliseen postaukseen vielä. Harrastin yhdessä vaiheessa nukkekodin tekemistä (sisustamista). Ostin vankilasta yhdeltä puusepältä (olin siellä töissä silloin) mun nukkekodin ja siinä on vieläkin pärekatto. Annoin sitten tytölle sen leikkeihin...Joskus ehkä sisustan sen vielä uudestaan. Vaan on tuo ihana nukekoti. Tämä sinun omasi. Onneksi oli Ransu kokoamassa, ei tarvitse puuseppää.Vaan tätä inserttiä ajatellen, melkoisia puuseppiä ovat nämä kissat. Pääseekö kissat aina puusta ilman apua alas?

    ReplyDelete
  10. Tätikissat ulkoilevat juoksulangassa, koska heidän asuinalueensa ei ole yhtä ihanteellinen kuin Mustin ja Ransun :) Ovenraosta omin luvin puuhun karauttanut Lyyti oli haettava sisälle siis pääasiassa siksi, ettei kissa olisi ollut turvassa enää puusta alas päästyään.

    Uutisten perusteella useimmat palokuntien puista "auttamat" kissat pelkäävät pelastustoimenpiteitä enemmän kuin mitä haittaa niille hetkellisestä puussa nököttämisestä koituisi.

    ReplyDelete
  11. Nämä sinun kissapostauksesi ovat niiiin sydämeen käypiä. Ransu näyttää aivan lapsuuteni Pupsi-kissalta.

    ReplyDelete
  12. Dahlia, varmaan joku päivä nukkekorikärpänen taas puraisee. Siinä on jotain niin maan perusteellisen viehättävää, kun kaikki on minikoossa. Aikuisten harrastushan se näköjään usein onkin. Minulla kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin kehtasin myöntää julkisesti ;-) Viime kevään Turun puutarhamessuilla törmäsin nukkekotiyhdistyksen osastoon, jonne oli tehty minikasvihuoneita ja -maita. Vikisin ihastuksesta ja siitä tajuamisesta, että se on aikuisten oikeasti aikuisten harrastus!

    Kissani pääsevät aina puusta alas itse, ja tuohon mitä Ella sanoo: ihan totta, siellä ne viihtyvät; kököttävät ja katselevat maisemia ja pääsevät kyllä itse alas. Jos olen puun alla, tulee sieltä pari naukaisua samalla kun kissa kiertää puun runkoa ja yrittää keksiä parasta alastulopaikkaa. Tuntuu että ne valittavat mulle sitä, että tää on nyt hankalan näköinen paikka. "Voisit vähän auttaa!"

    Hei Caro, kiitos, kissat (ja muut eläimet, niin kuin minikuvasi poni) ovat sydämeen käypiä, jos sellainen eläinsydän on...

    ReplyDelete
  13. Kiitos Saila, toivotaan todellakin, että sää paranee siellä.;=)

    Puutiainen...heh. hauska maatiainen puutiainen...höh..mikä sanahirviö siitä tuli, mutt antaa olla.

    Mites sulla siellä saaressa? Onko kylmä ja paljon lunta?
    Mietin tossa äsken että miten tarkenet siellä, mutta onhan sulla ns.lämpöpatterit Musti ja Ransu.
    Meinaan kun täälläkin saa lämmittää takkaa joka päivä ja aina vaan tuntuu viluiselta. Plääh.
    Tykkään talvesta, mutta kiitti nyt riitti taas nää paukkuvat pakkaset.

    Hei, huomenna saa aukaista joulukalenterista ekan luukun...ja mulla ei ole sitä edes vielä, mars joulukalenterikauppaan siis.

    ReplyDelete
  14. Ai niin, ei minullakaan ole joulukalenteria!
    Juuri nyt olen kaupungissa töiden takia ja minua huolestuttaa josko jätin patterit tarpeeksi kovalle että pitävät sisälämpötilan edes plussan puolella, taisin vielä viime hetken mielijohteesta kääntää niitä vähän pienemmälle entisestään. Turhahan taloa on täyslämpimänä pitää kun ei siellä ole, mutta ei sen jäätyäkään tarvitsisi niin että pelargonit ja muut kasvit kuolevat.
    Pahinta on oikeastaan tuuli, tuuleton pakkaspäivä ei ole niin kylmä. Ja ainahan sitä talvella kulkee villasukissa plus -tohveleissa ja villapaita päällä. Mutta tuuli löytä aina tiensä sisälle jostain nurkasta tai ikkunanraosta.
    Mutta puita saa pistää hellaan heti aamulla kun herää, iltapäivällä lisää ja vielä illalla pari pesällistä. Poltan eri tulipesissä pitkin päivää: hellassa, leivinuunissa ja olohuoneen kamiinassa, niin saa kaikki hormit lämpimiksi.

    ReplyDelete
  15. Hienoja ja taitavia puutiaisia! Minä tosin ajattelin otsikosta, että onko nukkekotiin saatu jo pieniä puisia lintuja. :)

    Meillä on vain yksi puutiainen, Toto. Hän kiipeilee ulkona ja Cisu sisällä, jostain syystä tällainen työnjako.

    ReplyDelete
  16. Minäkin jo virittelin ajatuksia karmaiseviin punkkiloisiin päin, vaan näitä suloisia puutiaisiahan kelpaa katsella vaikka miten pitkään :)

    Informaatio-katveessa on taas moni postaus jäänyt lukematta, täytyypä korjata tämä "vahinko" nyt!

    ReplyDelete
  17. NyyH! Me ei voida KäyDä nyt kauheen usein katsomassa teiStä juttuja, kun tulee suru puseRoon ja haluTTAis meillekin katti! Mä kyttään yhä haikeASTi portaikkoon ja ovelle, haikailen PaSin perään. Tosimies itKEE!

    ReplyDelete
  18. Vau. Ihanat kuvat :) Meillä ei ole pääsyä puihin, vain ulkoilutarhassa olevaan kiipeilypuuhun. On teillä siellä Saaripalstalla onnen päivät, hyvä päästä välillä kaupunkiin lepäämään! Ja jos sinä et muistanut jättää niitä pattereita tarpeeksi kovalle päälle, niin mainitsempa vaan ettei sekään aina auta. Naukula on Martinlaakson Voimalan ja kaukolämmön piirissä ja lämpöhän oli siis viime yönä poikki. Kovin eivät asteet onneksi ehtineet laskea....

    ReplyDelete
  19. Jenni, eiku Toto on kai puukoratiainen ;-)

    Voi Kalle, Pasin olis niiiin paljon parempi teidän kamujen karvaisessa seurassa ja lämpimässä! Olet ihan mustan pantterin näköinen itsekin. Vaikka et ehkä tulisi pää edellä puusta alas, mut silti!

    Saaripalstalla on tosi onnen päivät kaikille otuksille. Se on ihan kissojen paratiisi: vanhojen talojen ja liiterien kivijalkoja mihin pääsee jostain kolosta, puita mihin kiivetä, on myyriä ja hiiriä, keväällä pikku tipuset suorastaan putoilee oksilta suuhun kun istuu puun alla kita auki ;-)
    Voi karmeeta jos kaukolämpö ei toimi niin siitä on nauru kaukana! Puuhelloissa on se hyvä puoli että ne toimii aina, sähkökatkostenkin aikana ja ihan aina. Voi kääk. Onneksi se kai kesti vain yhden yön, ymmärsin.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!