Vuokkokautta kohti

 Niin vain ajatukset pörräävät kevään ympärillä, ei voi mitään!

Mietin valkovuokkoja. Olen keräillyt niitä joitakin erilaisia ja toivon, että ensi keväänä ehkä joku uusi kukkii. Tämä rypäs on nimettömänä hankittu kerrottu valkovuokko. Mahdollisesti 'Vestal'.

Muutaman metrin päässä kasvaa tavallista luonnon valkovuokkoa, jota olen siirtänyt metsästä yhdessä käenkaalin kanssa. Kuvassa ne kukkivat samaan aikaan. 

Käenkaali eli ketunleipä on minulle lapsuudesta rakas kasvi, monen yrityksen jälkeen se viimein suostui asettumaan puutarhaani. Kasvupaikka on saniaistarha kuusen alla.

Kuvassa on myös pystykiurunkannuksia, niin luonnon violettia kantaa kuin hankittua punakukkaistakin. Niiden kukinta vetelee viimeisiään, kun valkovuokot aloittavat.

Samalla alueella, saniaistarhassa kuusen alla, kasvaa myös kerrottua keltavuokkoa. 

Sen vieressä on vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare', kuvassa ihan alhaalla näkyy myös ihana kalvaspikarililja.

Siirrytään muotopuutarhaan. Täällä kukkii jännittävä kokonaan vihreäkukkainen valkovuokkolajike 'Virescens'. Täällä ei ole varjoa keväällä lähes yhtään, ja ehkä siitä johtuen tämä on älyttömän aikainen. Otin kuvan huhtikuun viimeisenä päivänä eli sinivuokkokaudella. Muualla minun puutarhassani sini- ja valkovuokot kukkivat peräkanaa – ensin sinivuokot, sitten valkovuokot – eivät samaan aikaan.

Jätin tästä jutusta pois sinivuokot, niin ihania kuin ovatkin, kun tämä paisui kuin pullataikina ilmankin. Ne ovat eri sukua (Hepatica) kuin muut vuokot (Anemone).

Ehkä eniten vuokkoja kasvaa paikassa, jonka ristin vuosia sitten vuokko-esikkopuutarhaksi. Siinä vain ei yksikään istuttamistani esikoista ole enää hengissä, yksi toisensa perään ovat kuivuuteen kuolleet. Luonnon oma kevätesikkokanta onneksi vyöryy tähän ylempää ennen pitkää.

Tässä kasvaa runsaana hämyvuokko, jonka olen istuttanut kauan sitten, ehkä 12 vuotta. Olen kaivanut kasvuston reunoilta juurenpätkiä ja lisännyt mm. penkin etureunaan, jossa se kukkii tuossa lehteen puhkeavan japaninvaahteran edessä.

Ostin tämän Särkän perennataimistolta nimellä Anemone nemorosa forma caerulea (eli kirjaimellisesti valkovuokon sininen muoto). Nykyisin nimi on 'Robinsoniana', se tavallisin hämyvuokko käsittääkseni.

Tämä epämääräisen värinen vuokko ei kuitenkaan osu ihan värimakuhermooni, joten olen yrittänyt siirtää sitä tästä toisaalle. Esimerkiksi muotopuutarhaan, jossa tällaiset pastellisävyt toimivat, kun niitä on paljon yhdessä. Tässä on ihan samaa sävyä kuin joissakin hyasinteissa, ja ne kukkivatkin samaan aikaan. 

Nyt odottelen, että muotopuutarhan hämyt alkavat runsastua, jolloin ehkä siirrän tämän viimeisenkin tuppaan pois tästä ja laitan jotakin kauniimpaa tilalle, esimerkiksi valkokukkaista. Se taitaa olla valkovuokon kaunein väri.

Mutta valkovuokkoa ei niin vain siirretäkään! Tai kyllä siirretään, mutta kun sitä aina jää. Sehän lähtee kasvamaan uudestaan pienestäkin varastojuuren pätkästä.

Ehkä vain annan tämän olla.

Olen siirtänyt hämyvuokkoa myös ruusutarhaan, jossa se kukki aivan ränsistyneen rottinkituolin juurella. Tännekin tämän väri käy oikein hyvin. Kukka on muuten nupulla kauniimman värinen kuin avautuneena. Ja nuo lehdet ovat kyllä herkullisen sävyiset.

Takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Täällä kasvaa joitakin balkaninvuokkojakin, mutta ne eivät lisäänny, ikävä kyllä. Joten kuten sinnittelevät hengissä.

Ylempänä rinteessä on runsaasti luonnon kevätesikkoa ja joitakin valkokukkaisia narsisseja; tuo on 'Genève', ja sen ympärillä tavallista yksinkertaiskukkaista keltavuokkoa. Tällä alueella kukkivat myös lukuisat tarhajouluruusut, mutta tässä vaiheessa niiden kukinta on jo lähestulkoon ohi.

Metsäpuutarhapenkissä mäntyjen alla on kerrottu valkovuokko 'Monstrosa', ihana vihreä-valkokukkainen lajike. En vain ottanut siitäkään viime keväänä kuin tämän ainoan kuvan.

Täytyy petrata! Kuvia tarvitaan tsiljoona, jotta selvitään talvesta hengissä.

Yksi ihanimmista valkovuokoista on tämä 'Green Fingers'. Kahdeksan vuotta sitten loppusyksyllä Kauppilan alesta puoli-ilmaiseksi ja puolikuolleena hankittu valkovuokko on elossa ja viimein kukki. Taisi se kerran aiemminkin kukkia, mutta viime keväänä kukinta vasta oli kunnollista ja kukkia tuli useita.

Että osaa olla ihana!

Ja hei, olisiko päivä tänään jo puoli sekuntia pidempi kuin eilen?

Balkaninvuokko Anemone blanda

Hämyvuokkoja ovat valkovuokon sinervä- ja punervakukkaiset lajikkeet ja muodot

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Käenkaali Oxalis acetosella

Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kevätkalenterin kuudestoista luukku

 Muutama kuva muotopuutarhasta 10.5.2022.

Hyasintit kukkivat. Tässä kuvassa on 'Top Hit' taustalla. Keskiaikaiset ja myöhäiset tulppaanit ovat vasta nupulla ja pionit nousussa.

Tämä tulppaani taitaa olla liljakukkainen 'Ballade', taustalla tässäkin hyasintti 'Top Hit'. Olen istuttanut tuon hyasinttiryppään sipulit varmaan kymmenen vuotta sitten! Ei voi puhua taantumisesta sen kohdalla.

Kelta-valkosävyinen tulppaani 'Sweetheart' on ihanan värinen ja aikainen. Tässä penkissä vain oli vesimyyrä myllertänyt urakalla, tässä on aika tyhjää. Ison tulppaanin vierellä on kukassa pari aikaista 'Persian Pearl' tähtitulppaania, kuvasta näkyy hyvin niiden kokoero. Toinen on villitulppaani ja toinen jalostettu.

Taustalla purppuraiset hyasintit 'Amethyst' ja 'Purple Sensation'.

Tulitulppaani 'Exotic Emperor' on ollut todella kestävä, se on monta vuotta sitten istutettu ja kuvasta voi havaita, että se on tehnyt sivusipuleita: kukkavarret nousevat lähes samasta kohdasta. Tummahelmililjakin on lisääntynyt hyvin, mutta viime talvi sitä harvensi – siihen oli varaa. Mukulaleinikkiä kasvaa kaikkialla luonnonkantana.

Toukokuun kymmenentenä näytti mukavan vihreältä, vaikka kevät oli pitkään hyvin kylmä. Karviaispuskakin on jo puhjennut lehteen ja kaikenlaista nousee kukkapenkeistä.

Huomenna keskiviikkona on talvipäivänseisaus, joten kevätkalenteri loppuu (ehkä) tähän. Nyt aletaan kulkea kohti valoisampaa päivää, seuraavat kuusi kuukautta on joka päivä vähän edellistä pidempi ja aurinko korkeammalla! 

Eiköhän oteta skumpat.

Hyvää talvipäivänseisausta!

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tulitulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Kevätkalenterin viidestoista luukku

 Lukijan pyynnöstä: kirsikkaluumu!

Kirsikkaluumu on aikainen kukkija. Tämä minun puskani kasvaa aurinkoisella, lämpimällä paikalla ja avaa ensimmäisiä nuppujaan toukokuun alkupuolella. Lämpimin kohta on alhaalla, parhaassa tuulensuojassa, lähellä lämpöä heijastavaa maanpintaa. Sieltä löytyvät ensimmäiset kukat.

Toukokuun puolivälissä alkaa joitakin kukkia avautua varovaisesti ylempänäkin. 

Täysi kukinta on päällä toukokuun loppupuolella. Toki sää siihen aina vaikuttaa: jos tulee toukokuun helle, on kukinta pian ohi. Onneksi meillä saaristossa meri viilentää niin, ettei toukokuussa kovin kuumia lämpötiloja mitata. Tuulenvire on aina viileä, ellei jäätävä.

Kirsikkaluumuni kasvaa heinikkoisessa pikku pläntissä autopaikan ja kasvimaan välissä ison koivun kainalossa. Ympärille istutetut hempeän vaaleanpunaiset 'Rosalie' -tulppaanit ovat ilokseni viihtyneet tuossa jo monta vuotta. Ne kukkivat niin saman sävyisinä kuin kirsikkaluumu.

Kirsikkaluumuja on muutamia erilaisia, tämä tummalehtinen ja vaaleanpunakukkainen lajike on 'Nigra'. Olen istuttanut sen kymmenisen vuotta sitten polvenkorkuisena.

Kirsikkaluumu tekee pieniä syötäviä hedelmiä, kirsikan kokoisia (niitä, ja puskaakin, kutsutaan myös myrobalaaneiksi). Maistoin niitä ensi kertaa syksynä ja voi että, ne olivat makeita.

Hei, enää kaksi päivää talvipäivänseisaukseen!

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kevätkalenterin neljästoista luukku

 Pääsiäistunnelmaa

Olen pääsiäisihminen, ja kelpaa sitä ajatella näin neljäntenä adventtinakin.

Kuva ei tosin ole pääsiäiseltä, vaan toukokuulta, jolloin siirtelin vähän narsisseja ja onnistuin pilkkomaan katki pari kukkavartta. Narssit kannattaisi tosiaan siirtää vasta kukinnan jälkeen, mutta kun tulee ajatus, niin sitten asia on tehtävä, muuten se unohtuu. 

Pääsiäispuput ovat niin kivat, että ne pysyvät koristeina monta viikkoa keväällä, ovatpa joskus tainneet viipyä näytillä vuoden ympärikin. 

Kuvassa on myös kirsikkaluumun oksa, sekin näyttää puhkeavan kukkaan. Toukokuun lopulla se kukki puutarhassakin, siitä voisikin olla seuraava luukku, vai mitä?

Kevätkalenterin kolmastoista luukku

 Puolarmaarin ryhmäpuutarha. Vierailin tässä espoolaisessa siirtolapuutarhassa elämäni ensimmäistä kertaa toukokuussa. 

Heti ensimmäisenä katseeni kohtasi tämän mielettömästi kukkivan onnenpensaan. Enpä muista aiemmin nähneeni noin runsaasti kukkivaa ja suurta onnenpensasta!

Ryhmäpuutarha on todella söpö ja viihtyisä. Siirtolapuutarhamökkien lisäksi alueella on omakotitaloja, vieressä kahvila ja ulkoilualueita.

Osa näistä uimakopin näköisistä on kai mökkien osia, osa puutarhavajoja.

Kaunis portti, ja sekin on ihanan värinen.

Monet puskat olivat täytenä valkeana kukkapilvenä. Olisi kiva tietää, mitä nämä ovat, mutta googlettaminen ei tuottanut tulosta.

Jokin Prunus tämä on, eli kirsikan, luumun, kriikunan jne. sukulainen. Voiko tämänkään oksille enää enempää kukkia mahtua!

Yksityispihoista ei varmaan saisi ottaa kuvia, mutta toisaalta tämä näkymä avautui kävelytielle. Näkymä oli pysähdyttävän kaunis. Viistot tolpat kannattelevat katosta, puiden alla levittäytyy jo viheriöivä nurmikko. Puiden alle oli istutettu vuorenkilpiä; yksinkertainen on kaunista. Ja taustalla vaahtera kukkii ihanasti. Että osaa olla houkutteleva piha.

Suurkiitos ystävälle, joka keksi retkikohteen!

Onnenpensas Forsythia

Kevätkalenterin kahdestoista luukku

 Nousevat sipulikukat

Niin vain tämäkään kuva ei keväällä blogiin päätynyt; syynä varmasti se, että toukokuussa tapahtuu joka puolella pihaa niin valtavasti. Ruusutarhassa ovat 'Peppermint' -tummahelmililjat lisääntyneet hyvin parissa vuodessa, mutta edellissyksynä istuttamistani narsisseista kukki vain pari. 

Talvi oli tässäkin kohdassa vaikea: paljaaseen maahan kertyi jäätä sinne tänne, ei onneksi sentään yhtenäiseksi paksuksi jääkanneksi. 

Helmililjojen taakse olin edellissyksynä istuttanut puna-valkoraidallisia 'Carnaval de Rio' -tulppaaneja, ne ovat kuvassa nupulla. Vanhemmat 'Estella Rijnveld' -tulppaanit taantuivat, mutta kukki niistäkin pari. Ruusut ovat tässä vaiheessa jo puhjenneet lehteen, mutta niiden kukinta-aika on vielä kaukana: niiden väleissä pitää ehdottomasti olla keväisiä sipulikukkia.

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Kevätkalenterin yhdestoista luukku

 On se kumma.

Että toukokuun lopussa napattu kuva ei tuolloin näyttänyt juurikaan houkuttelevalta: etualalla puoliksi kaivettu yrttipenkki, jota uusin, ja taustalla laho vino sauna. 

Ja nyt sama kuva näyttää oikein houkuttelevalta!