Wednesday, 30 July 2025

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!
Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.
Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 
Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.


Ahokissankäpälä Antennaria dioica
Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum
Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä
Heleäorjanruusu Rosa dumalis
Isomaksaruoho Hylotelephium telephium
Kellolaukka Allium narcissiflorum
Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia
Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis
Mehitähti Sempervivum
Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa
Nummiajuruoho Thymus praecox
Palsternakka Pastinaca sativa
Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä
Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum
Rohtosalvia Salvia officinalis
Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea
Rusolaukkaneilikka Armeria maritima
Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados
Valkotupsulaukka Allium orientale
Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

27 comments :

  1. Ai että, kun onkin soma tausta tuo navettasi! Kauniit kukat, ihanat pojat, vallan täydellistä.

    ReplyDelete
  2. Tuo on erittäin ihana kuva tuo sormustinkukka, ruusu, salvia, navetta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan kukkaisa ja kivan värinen.

      Delete
  3. Kuivahkon puutarhan omistajalle ihan huippu mielenkiintoinen postaus. Monia alppipenkkisi kasveja täällä jo kasvaakin kuivimmissa paikoissa, ajuruohoja, laukkaneilikkaa ja muutamia muita neilikoita, patjarikkoa ja maksaruohoja. Omat laukkaneilikkani olen hankkinut nimellä rantalaukkaneilikka. Liekö sama vai eri kuin tuo hyvin saman näköinen rusolaukkaneilikka. 'Düsseldorfer Stolz' siirtyi nyt joka tapauksessa hankintalistalle. Tykkään kovasti näistä suloisista palleroisista neilikoista. Dianthus freynii -neilikan ostin Vakka-Taimesta vuosi sitten muistaakseni suomennoksella kumpuneilikka. Samalla tuli hankittua patjaneilikka ja sulkaneilikka. Hennon vaaleanpunertava sulkaneilikka kukki runsaasti jo tänä vuonna. Kumpuneilikka teki yhden kauniin vaalean pinkin kukan, mutta patjaneilikassa ei vielä ollut kukkia lainkaan. Alppipenkkisi vaaleanpunainen vuorineilikka on myös kaunis ja kiinnostava. Muutamia vuosia sitten hankkimani patjarikko kuoli ensimmäisenä talvenaan, mutta viime syksynä istutettu selvisi hyvin ja kukki nyt keväällä runsaasti. Se taitaa olla tosi herkkä talvimärkyydelle ja ehkä juuri myös kevätahavalle. Kasvupaikka on nyt parempi, mutta pitää muistaa tuo kevätsuojaus.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kade sinulle kuivahkosta puutarhastasi täällä liiankin reheväkasvuisella tontilla! Vaikka ei pitäisi olla, kun miettii edellisvuosien kesäisiä kuivuuksia. Mutta minulla ei ole mitään mahiksia istuttaa laukkaneilikoita, rikkoja tms. istutusalueille, kun ne hukkuisivat sinne heti kesäkuussa kaiken kasvillisuuden kasvettua mittoihinsa.

      Delete
    2. Ymmärrän oikein hyvin, sillä osahoidan sukulaisteni kanssa II-vyöhykkeellä kosteapohjaista, järvenrantatalon piha-aluetta , jossa kaikki on tavattoman rehevää. Raivattavaa ja leikattavaa riittää kesästä syksyyn niin, ettei perässä tahdo pysyä. Tänä vuonna täällä kotonakin on puolivarjon alueilla ollut poikkeuksellisen rehevää, harvinainen kesä.
      -Mummopuutarhuri

      Delete
    3. Voi aargh, täällä ei sentään ole järvenrantarehevyyttä, mutta on muutama kohta, joissa tuntuu aina olevan kosteutta. On kyllä harvinainen kesä, kun kuivatkin paikat rehottavat.

      Delete
  4. En ikinä kyllästy ihastelemaan kuviasi, tuo idyllinen maalaismaisema imaisee niin mukaansa. Saaristoelämä on taatusti luonnonläheisen kaunista. Monesti netistä ihastelen saaristokuvia meren äärellä, houkuttelevan ihanaa. Olisipa joskus mahdollisuus asua noissa maisemissa. Tai ainakin viettää monta kuukautta aikaa.
    Kesäterkkuset sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä täällä saaristossa viihtyy. Toivottavasti pääset toteuttamaan unelmasi!

      Delete
  5. Nyt tuli kyllä taas silmäkarkkia vatsan täydeltä. Ihania kuvia ja ihania kasveja. Laukkaneilikoita on saatava lisää. Samoin patjarikkoja. - terkuin pienen pihan Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nuo matalat kukkijat ovat kyllä ihania.

      Delete
  6. Vanha navetta on toden totta kaunis osana puutarhamaisemaa. Tässä oli taas ihania kasvituttavuuksia jälleen ihmeteltäväksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä vanhoja rakennuksia riittää puutarhaa kehystämään, ja se on upeaa.

      Delete
  7. Kivipellon Saila31 July 2025 at 08:04

    Voi että, kaikkea kivaa ja karvaiset ihanuudet lisäksi ❤️! Se, että joku tilanne, joka estää tarhurointia, harmittaa hetkellisesti ja enemmän, jos joku arvokas kukinta menee ohi! Nyt sinulla on arvokasta kukintaa! Kiva, että tuo kellolaukka siellä viihtyy 💚! Ihania neilikoita! Nuo laukkaneilikat olen jotenkin ohittanut - muutan tapani. Nuo 'virtaavasti' kivien koloissa kasvavat mehitähdet ym ovat niin kauniita! Tuo valkoruusuruoho thumusten ja neilikoiden ohella kiinnostavat aina 💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kellolaukka on kukkinut pitkään – lähes kuukauden – ja muistuttaa aina sinusta :-)
      Laukkaneilikka harmittaa, tai ei kasvi, vaan nimi. Se ei ole laukka eikä neilikka, miksi kasville pitää antaa tuollainen yhdistelmänimi. Armeria sopisi suomalaisen suuhun myös, siis tieteellinen nimi. No, eipä nimi kasvia pahenna. Rusolaukkaneilikat ovat niitä ihania, jotka elävät Pohjois-Atlantin rantakallioilla, sietävät suolapärskeitä vaikka kuinka, mutta eivät näköjään kuivuutta. Se on ne useimmiten vienyt, heti maaliskuussa yleensä, jos ovatkin talvesta selvinneet. Aina ei suojaaminenkaan auta. No, jatkan harjoituksia ja ehkä jatkossa sumuttelen niitä pikkuisella sumutinpullolla (suolavedellä!? :-D ). Tuo kasvupaikka navetan eteläseinällä on toki myös extreme-paahteinen ja kuuma.

      Delete
    2. Kivipellon Saila31 July 2025 at 09:30

      Tuota samaa olen ihmetellyt, laukka ja neilikka ja kumpaankaan ei oikein sovi. Armenia olisi parempi ja helpompi 🤭! Tuo vanha navetta on todella kaunis kuvaustausta, aikaa nähneet seinät 🥰

      Delete
    3. Kivipellon Saila31 July 2025 at 09:32

      ...siis Armeria 🤭 puhelin taas antaa omiaan!

      Delete
    4. Armenialainen Armeria :-D

      Delete
  8. Navettasi on tosiaan kuvauksellinen tausta kasveille. Ja jotkut kukkapenkit ovat tosiaan parhaimmillaan vain tiettyyn aikaan vuodesta. Onneksi usein sitten joku toinen paikka vie toisina aikoina huomion. Heinikkojen kesyttämisessä on aina työtä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on aina joku toinen kohta, joka näyttää kivalta.
      Heinikkoja riittää, ja on ihana tunne saada edes muutama neliömetri siistimmäksi.

      Delete
  9. Virkistävää katsoa kuvia matalista neilikoista ja ajuruohosta kaiken nyt vallitsevan runsauden keskellä. Saat varmaan olla tarkkana, että Alppipenkki myös pysyy sinne istutettujen kasvien valtakuntana?
    Sormustinkukat, ruusut ja salviat vanhaa navettaa vasten kuvattuna näyttävät niin hienoilta. Kiva, että Musti ja Ransukin pääsivät kuviin mukaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeastaan alppipenkkiin ei ole tunkua, sillä sitä tehdessäni poistin juolavehnän ja nokkosen juuret tarkkaan ja tein siitä kohopenkin, vaikka se ei oikein kuvista erotu. Peltokortetta vain pyrkii nousemaan sieltä täältä, kuten lähes kaikkialta. Se ehkä vaikuttaa, että alppipenkki on rutikuiva ja paahteinen. Toki rikkoja sielläkin itää, mutta ne eivät kovin nopeasti ehdi kasvaa. Pienten kasvien seasta ne myös näkee hyvin.

      Delete
  10. The Navetta kuuluukin päästä kuviin... sopii taustalle, sopii itsekseen...
    Ooh noita hirsiä...
    Kukkien ja nimien määrästä jo pökerryn, mutta nyt pomppasi yksi ylitse muiden: Patjarikko... hih... vääntelin, kieltäni kääntelin myös jatkosta:
    Saxi - no rikkihän se menee, jos saksii... fraga lienee metsä galisiaksi.
    Hilpeyttä ja hyvää mieltä elokuiseen eloosi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vanha pikku navetta on ihana ja vaikutti ostopäätökseen aikanaan, samoin kuin vanhan talon kakluuni :-)
      Hih, ihan looginen tuo nimipäättelysi! Ihan takuulla tuosta nimi tulee ;-D

      Delete
  11. Navetta, rusopäivänliljat ja Ransu😍

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!