Liljojen heinäkuu

 Tässäpä näitä tulee, lukijain pyynnöstä ja omastakin kiinnostuksesta.

Marhanlilja 'Early Bird' on nimensä veroinen ja aloitti ensimmäisenä. Sen kukinta oli tänä vuonna paljon tavallista vaisumpi, mutta pari kukkavartta muutamine kukkineen kumminkin tuli. 

Ruskopenkin toinen marhanlilja ei kukkinut tänä vuonna ollenkaan, samoin kävi parille muulle. Onneksi kumminkin jotakin aina kukkii.

Naapurit lähtivät yhtenä vuonna takaisin talvikotiinsa Ruotsiin ja jättivät kaivon päälle näkyville muutamia ruukkuja. Yhdessä niistä oli liljoja ja päätin pelastaa ne monivuotisiksi ja istutin puutarhaani. Kiva appelsiinin sävy matalassa varressa. Nimitietoa ei ollut, ruukussa taisi lukea Pirkka.

Kollegalta saatu kellertävänvalkoinen vanha varjolilja on kaunis ja asustaa vaahteran varjossa yhdessä 'Purpurea' -isopähkinäpensaan kanssa.

Marhanlilja 'Candy Morning' asustaa 'Dawn' -heiden seassa, tai oikeastaan liljoja on kaksi. Ehkä istutin ne vähän liian lähelle puskaa. Toisaalta heiden kauniit lehdet muodostavat kukalle kauniit kehykset. 

Kuvassa näkyy Dawnin koristearvo näin kesäaikaan: punaiset lehtiruodit ja uudet versot – siis kauniiden lehtien lisäksi. Keväällä tämä kukki ennen lehtiä todella runsaasti, seuraava tähtihetki on ruskan aikaan syksyllä.

Onhan vähän hölmöä hankkia marhanlilja, joka näin paljon muistuttaa varjoliljaa, jota kasvaa täällä runsain määrin. Mutta keräilijä mikä keräilijä. Ja onhan noiden kukan muodossa sentään eroa.

Tämä on tavallinen, vanha varjolilja – muistaakseni tämän saaren yhdestä vanhasta pihasta. Olen näitä tuonut ja saanut tänne, kun vanhastaan varjoliljaa ei puutarhassani ollut.

Varjoliljan kehälehdet kääntyvät yleensä voimakkaasti taakse, jolloin kukasta tulee tuollainen turbaani. Mutta ehkä siinäkin on eroja: varjolilja tuntuu olevan melko muuntuvainen tapaus.

Lapsuudenkodistani peräisin oleva rakas valkoinen varjolilja (Lilium martagon var. album) kukkii kuistin edessä. Tämäkin on tänä vuonna tavallista matalampi eikä kukkavarsia montaa ole.

Punaisessa villissä penkissä on liljoja – lähinnä sellaisia, joista en tiennyt, minne muualle niitä laittaisin. Räikeän oranssinpunainen on yksi niistä. Tuolla muiden punasävyjen seassa se on kiva, mutta kun sen piti olla valkokukkainen ja olin istuttanut sen hempeään muotopuutarhaan...

Kaikelle on onneksi paikkansa, ja täällä apteekkarinruusun, 'Nippon Beauty' -pionin, sormustinkukkien ja monien muiden punaisten kanssa oikeastaan tykkään tästä ilopilleristä. Nimeä sillä ei tietenkään ole, kun tuli vääränä lajikkeena.

Villissä punaisessa penkissä kasvaa myös kauniin tummanpunakukkaista liljaa, jonka pussissa ei ollut lajikenimeä. Tämäkin on tänä vuonna jotenkin harvempi, kukkia ei ole kuin muutama. Oudon huono liljakesä.

Viereisessä Rivendellin jouluruusulaaksossa ei ole yhden yhtäkään varjoliljaa tänä vuonna. Niiden kadon syyksi epäilen vesi- / peltomyyriä, sillä alueelta löytyy onkaloita.

Kun katsotaan villiä punaista penkkiä ruskopenkin läpi, näkyy etualalla pieni oranssi piste.

Kanadanlilja kukki tänä vuonna vain yhden kukan voimin. Se ei ole valitettavasti koskaan viihtynyt ruskopenkissä. Johtuisiko paikan paahteisuudesta. Kasvi on tavattoman siro ja kaunis, liljoista ehkä kaikkein kaunein. Pidän tuosta ilmavuudesta kovin paljon, ja sehän puuttuu suurikukkaisilta liljoilta kokonaan.

Luin aikanaan, että pantterililja viihtyisi lievästi happamassa maassa ja sehän on tällä kalkkipitoisella saarella melko hankala järjestää. Istutin liljani ison kuusen alle saniaistarhaan ajatellen, että neulaset ovat happamoittaneet maata. 

Kuusi alkoi kuitenkin olla vuosi vuodelta enemmän vinossa, joten se kaadettiin muutama vuosi sitten. Toinen syy kuusen kaatamiseen oli tammen pikkuinen siementaimi, joka oli ilmestynyt aivan kuusen alle. Se näkyy oikealla. Siitä tulee puutarhani keskuspiste.

Kuusen kaadon jälkeen pantterililja on vuosi vuodelta tuuheutunut. Nyt se on jo todella komea. Lähellä on edelleen toinen iso kuusi, oikein tuuhea ja suora jättikuusi, joka suo liljalle vähän varjoa loppupäivästä.

Voi olla, että maan liika kalkkisuus on kanadanliljan nuivan viihtymisen syy. Sillekin pitäisi olla lievästi hapan maa. Täytyy miettiä siirtoa. Tai maaperätoimenpiteitä.

Pantterililjasta toivottiin lähikuvaa. Pilkut ovat mämmin väriset. Kukan värityksessä on paljon luontaista vaihtelua, kuten monilla muillakin liljoilla. Keskusta on ymmärtääkseni aina keltainen, mutta kehälehtien kärjet voivat olla hyvinkin punaiset. Myös vaaleampia muotoja löytyy.

Varjoliljallakin on paljon vaihtelua. On pilkkuja ja pilkuttomuutta, tummempaa ja vaaleampaa pinkkiä. Valkoisiakin on erilaisia, mm. jo esittelemäni kellervä. Kaikkein tummin varjolilja on Lilium martagon var. cattaniae. Se kasvaa luonnollisesti Rohanissa, tummien ja vaaleiden värien maassa.

Istutin sinne aikanaan myös Peter Joyn risteyttämän kauniin pehmeän värisen liljan. Tämän nimi, ainakin minulle, on Peterin lilja. Hän lienee itse antanut tälle jonkin muun nimen.

Marhanliljoistani vain yksi on kukkinut tänä vuonna aivan yhtä hyvin kuin kaikkina muinakin vuosina: 'Guinea Gold'. Kultatesman ennätysmittoihin yltäneet kukkaröyhyt kutittelevat liljankukkia.

Suloinen 'Tiger Babies' on aloittanut kukinnan ruskopenkissä. Se on hehkulilja; aasialaisen ryhmän uusi nimi. Iloinen uutinen on, että tämä lilja on runsastunut ja lisääntynyt. 

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Kanadanlilja Lilium canadense

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Pantterililja Lilium pardalinum

Varjolilja Lilium martagon