Saturday 14 January 2023

Aukot, näkymät

 Puutarhaelon Riitta pohti blogikirjoituksessaan syksyllä puutarhansa aukkoja (KLIK). Juttu oli todella kiva ja kiinnostava ja sen päätteeksi Riitta haastoi muitakin bloggaajia kirjoittamaan aiheesta. Tiesin heti, että tartun aiheeseen.

Toisin kuin Riitalla, oma puutarhani on melko avoin ja sitä siinä rakastan. Näkymä jatkuu rinnettä alas tien yli kyläniitylle, kuten tässä huussin edestä otetussa kuvassa.
Näin ei olisi, jos tonttia ei olisi raivattu. Piha oli monin paikoin melkoista vaahtera-luumuvesakkoa. Siihen en halua palata ja elänkin pienessä ristiriitatilanteessa. Olen istuttanut aika paljon puita, sillä rakastan monia puita ja haluan myös kokeilla uusia lajeja, joita ei paljon Suomessa vielä ole.
Toistaiseksi ne ovat pieniä, mutta esimerkiksi tuossa kuvan niittynäkymän edessä kasvavat nyt vielä hyvin pieni kuparivaahtera, vähän isompi kolmioka ja vielä isompi marjaomenapensas, siitäkin tulee monimetrinen puu. Myös tässä etualan ruskopenkissä kasvava rusotuomipihlaja laajenee jatkuvasti, ja tietysti toivon kovasti, että pyöreän penkin keskellä kasvava kiinanpunapuu elää ja kukoistaa (ja kasvaa valtavaksi, huh!).
Toisaalta – puusta on helppo päästä eroon ottamalla saha esiin. Kuinka helppoa se on jonkun aarteen kohdalla sitten, on eri juttu.

Kulkuaukot ovat tärkeitä, ne ovat siirtymäpaikkoja tilasta toiseen. Venevajan vanha ovi pääsi viimeinkin viime kesänä sille paikalleen, johon sen olin ajatellut. Sen molemmin puolin suunnittelemani marjakuusiaidat eivät toteutuneet, kun peurat söivät taimet, mutta siinä on nyt jo muuta kasvillisuutta ja näkyvyyttä estävää puskistoa jonkin verran ja lisää kasvaa. Ovesta vasemmalle, kuvan ulkopuolella, on taas isoksi kasvava puu, nimittäin punahevoskastanja.
Minua vähän hirvittää tämä puiden määrä, mutta minkäs teet. Maailmassa on liikaa ihania puita ja kun on tilaa, niitä tulee haalittua. Mutta en ole puun siimeksessä viihtyvää tyyppiä; kaipaan avaruutta, mielellään horisonttiin asti jatkuvaa näkymää. Minua ahdistaa olla metsässä!
Kuvassa edessä on siemenestä onnistuneesti kasvatettu karhunputki 'Ebony', mutta en saanut siitä itävää siementä syksyllä, kaikki olivat jotenkin surkastuneet. Tilasin uudet siemenet ja ne odottavat nyt ystävän hyvässä huomassa, että käyn hakemassa. Tuo on nimittäin kaksivuotinen, tai niin oletan, kuten lähes kaikki muutkin tuollaiset herkulliset putkikasvit. Harmi vain.

Kun oviaukkoa katsoo kohtisuoraan Rohanista käsin, näkyy siitä suoraan autopaikalleni kasvimaan läpi. Tämä häiritsee joka ikinen kerta, kun tätä näkymää kameran kanssa sihtaan – onneksi auto on sentään vihreä. 
Suoraan auton edessä koivun alla on pistokkaasta kasvattamani purppuraheisiangervo, mutta se kasvaa kuivalla paikalla äärettömän hitaasti, ehkä senttimetrin vuodessa. Siitä oli tarkoitus tulla näkösuoja. Samalla pienellä läntillä on myös tummalehtinen kirsikkaluumu, rusokuusama (pistokkaasta sekin) ja nyt yksi ihana pensasruusukin, joten ehkä auto jonakin vuonna piiloutuu.

Onnistuneimmat näkymäaukot ovat usein tekemieni pienten rakennelmien aiheuttamia, sillä parimetrinen yksinkertainen hökötys jo peittää ja sen jälkeen avaa näkymän. Tämä pikku aukko avautuu pihatieltä käsin. Vasemmalla on kaksi parimetristä karhunvattukartiota, oikealla yksinkertainen ruusupergola, joka kannattelee jättimäistä orjanruusua. 
Useimpia näkymiäni haittaa aita, kuten tuo epämääräinen risuaita kuvassa. Puutarhanäkymät olisivat paljon kauniimpia ilman, mutta silloin pihassani ei olisikaan paljon kuvattavaa, kun peurat söisivät lähes kaiken. Syksyllä vedin aidan päälle lisärumennukseksi leveää valkoista nauhaa. Se on järkyttävän näköinen, mutta tänä talvena ei pihallani ole montaa valkohäntäpeuran sorkanjälkeä näkynyt, onkohan yhtäkään. Pikkuiset metsäkauriit kyllä vielä pääsevät, sillä ne tulevat aidan raoista tai ali, mistä vain pääsevät, kun valkohäntien taktiikka on loikata yli.

Sama näkymä vastakkaiseen suuntaan, mutta tähän suuntaan ei ole näkymää, ehkä siksi, että ylämäkeen on aina vaikeampi nähdä, varjoakin tuolla on. Navetan päädyssä näkymän katkaisee tuuhea pihlaja. Sen edusta on vielä muokkaamatta puutarhaksi, olen siihen jo jotakin ajatellut, mutta en vielä ehtinyt sinne asti.

Tämä on muuten näkymä autopaikalta käsin, eli kyllä näkyvyys tuntuu tästä suunnasta olevan aika hyvin peitossa, mutta silti toisesta suunnasta katsottuna auto näkyy – kumma juttu! Auto on ehkä vähän pakkomielle, sillä se on minulle lähes rumin pihan elementti, jota kuvitella saattaa, ja haluan ehdottomasti, että auto on poissa silmistä, kun puutarhassa käyskentelee tai ikkunoista ulos katsoo.

Lempinäkymiäni on pitkä yhtenäinen aukko kasvimaalta, puutarhaoven kautta, Rohanin viertä, kahden männyn oksien ali kohti muotopuutarhaa. Tässä ollaan näkymän loppupäässä lähes mäntyjen alla. Oikealla on kookas kataja osaltaan ohjaamassa näkymää. 
Muotopuutarhaan kuljetaan omenapuun kaartuvan oksan ali. Olen iloinen, että sain vanhan muotopuolen omenapuun muotoiltua noin hyvin.
Tällainen näkymä siimeksen kautta aurinkoon sykähdyttää aina. 
Näkymä toimii myös toisin päin, muotopuutarhasta tai sen takaiselta kedolta tänne, Rohaniin. Tämä haaste tulikin mieleen, kun otin loppiaisena lumisen kuvan muotopuutarhasta käsin, omenapuun kaartuvan oksan ali tänne mäntyjen suuntaan. Mutta enpä nyt haluakaan pilata kivaa haastetta lumisella kuvalla.

Sen sijaan laitetaan sama näkymä vähän kauempaa Rohanista käsin; tunnelmallisessa alkukesän ilta-auringossa ja sillä hetkellä, kun kukassa ovat muotopuutarhan vanha 'Åkerö' -omenapuu, Rohanin japaninkirsikka 'Royal Burgundy', sen alla kasvava silkkipioni ja tulppaanit siellä täällä. Myös mäntyjen oksat osallistuvat näkymäaukon luomiseen.
Jos joku olisi minut nähnyt tuolla hetkellä, olisin ollut kuin se hymiönaama, jonka silmät ovat sydämenmuotoiset.

Olisi mukava kuulla sinunkin puutarhasi aukkopaikoista ja näkymistä.


Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Karhunputki Angelica
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kirsikkaluumu Prunus cerasifera
Kolmioka Gleditsia triacanthos
Kuparivaahtera Acer griseum
Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii
Punahevoskastanja Aesculus × carnea
Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet
Rusokuusama Lonicera tatarica
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Silkkipioni Paeonia wittmanniana

30 comments :

  1. Tämä postaus on pyörinyt mielessä! Olipa kiva nähdä Saaripalstan aukkoja ja näkymiä. Tuota samaa olen miettinyt puiden kanssa, tykkään, että niitä on muta mitä sitten kun alkavat peittää näkymiä sillä en myöskään halua asua metsässä. Vielä vallitsee hyvä tasapaino kuten sielläkin, aika näyttää miten käy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, että sinäkin tähän tartut! Tämä blogijuttu vaatii vähän enemmän miettimistä ja kuvien etsintää eikä sitä voi tehdä, ellei ole aikaa. Mutta mihinkäs hyvä blogihaaste vanhenisi.
      Nämä näkymäni ovat varmaan jo valmiiksi nähtyjä blogini pitkäaikaisille lukijoille kuten sinä, ja monet noista asioista olen varmaan aiemminkin kertonut. Mutta tuli nyt koottua tältä kantilta yhteen postaukseen ja se on kivaa. Lisäksi se, että saa tehdä kesäisen postauksen, on aina talviaikaan erityisen mukavaa :-)
      Meillä on sitten ihan samat mietinnän aiheet, mutta aika näyttää, kuinka käy. Ehkä monen puun suhteen muotoilu, alaoksien karsiminen tms. tekee jo riittävän muutoksen. Isoa puuta ei enää pihalleni mahdu, sillä tämä kylätonttini on alle 3000 neliötä.

      Delete
  2. Hienoa, Saila, kun tartuit tähän haasteeseen. Ihan kateellisena katselen avaria näkymiäsi. Erityisesti alin kuva on kuin jostain sadusta, tai todella suloisesta unesta!
    Meni muuten pitkään ennen kuin löysin autosi. Kävin jo seuraavastakin kuvasta kurkkimassa, eli on se ainakin hyvä naamioitumaan.
    Sulla on mielenkiintoinen puupino ylärinteessä. Tiedätkö sen maisemasuunnittelijan (nimeä en nyt muista), joka teki ikään kuin penkereitä korkeudeltaan aaltoilevista halkopinoista ja istutti perennoja niiden lomaan? Itse olen miettinyt saisinko idean toteutettua pienimuotoisena tasamaatontillani, mulle kun kertyy joka kevät tuhoton määrä leikottuja oksia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos sinulle tästä mojovan hyvästä aiheesta!
      Kyllä nuo kesäillat ovatkin kuin unesta, kun niitä tammikuusta käsin tarkastelee. Eihän tuo voi olla tottakaan.
      Heh, on autoni kai sitten aika hyvin maastoutunut. Omiin silmiin se vain aina osuu. Ainakin olen onnistunut valitsemaan värin niin, ettei se hirveästi paistaisi silmään (on koivun hiirenkorvien värinen).
      On sinulla tarkat silmät! Puupinopa hyvinkin. Tuo oli kyllä ihan proosallinen klapipino pilkkomisen jälkeen kuivumassa, nyt jo puolet poltettunakin. Olisi kyllä hienoja elementtejä, mutta melkoista haaskausta ainakin näin puulämmittäjän näkökulmasta! Enpä muista maisemasuunnittelijan nimeä. Kapeammat oksat varmaan maatuvat aika nopsaan, mutta voi niistäkin saada jotain kivoja reunuksia vähäksi aikaa.

      Delete
  3. Tuo viimeinen kuva saa sydämen läpättämään ihastuksesta! Tämä aihe on todella kiinnostava. Kuten tiedät, minäkin olen hyvin innostunut näkymistä ja puutarhan aukot ovat tärkeä osa näkymiä. Minäkin etsin autoasi kuvasta pitkään, mutta löytyihän siitä pieni osa tarkasti katsottuna. Toki silmin kaiken näkee eritavalla ja tarkemmin.
    Ihan varmasti täytyy sietää aidan ’haitat’ näkymässä, jos toinen vaihtoehto on, ettei puutarhassa kasvaisi juuri mitään peurojen jäljiltä. Huh.
    Tämän aiheen käsittely olisi innostavaa, jos vain löytyisi sopivia kuvia viime kaudelta. Yhä vaan huomaan, että tulee kuvattua aivan liian vähän, päivät kuluvat kesäaikaan niin tavattoman nopeasti, eikä aina muista koko kuvausta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se on, kesällä pihalla tekee eikä ehkä niin kiertele. Toisaalta minulla on tapana tehdä kamerakierros nautiskellen kaikesta kauniista vähintään kerran päivässä. Pihani on niin paljon sinun pihaasi pienempi, että kameran hakeminen, kun jotain ihanaa näkee, ei myöskään kestä kauaa.
      Olisi mukava lukea sinunkin juttusi aiheesta, vaikka vain jostakin kohdasta.

      Delete
  4. Meidän pihalla kasvoi ennen useampi iso puu, mutta ne kaadettiin. Nyt kun katsoo pihalle, ei voi ymmärtää, miten ne edes mahtuivat tuolla kasvamaan. Nykyiset puut hoitavat poistumisensa ihan itse. Montakohan omenapuuta olen tänne jo istuttanut ;D
    Ennen oli ajatuksena, että lapsilla pitää olla tilaa leikkiä pihalla, potkia palloa tms. Nyt olen kaivellut kukkapenkkejä yms. pitkin pihaa, kun ei ole enää niitä pallonpotkijoita :)
    Koristepuita on varmaan kiva seurailla, miltä näyttävät. Vähän eri juttu, kuin koivut ja männyt, ei niin metsäistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teidän piha oli varmaan aivan eri näköinen. Toivottavasti nyt joku niistä omenapuista alkaisi vähitellen viihtyä ja kasvaa! On turhauttavaa, kun puun kasvaminen kestää muutenkin niin pitkään.
      Noin se taitaa aina mennä, että pienten lasten kanssa raivataan iso nurmikko ja kun ne kasvavat, alkavat kukkapenkit laajeta :-D
      Kukkivat koristepuut pysyvätkin mukavan pieninä, niistä ei koskaan kasva jättiläisiä.

      Delete
  5. Kyllä ovat täälläkin jo vaahterat ja tammet kasvaneet siitä kun 2008 tultiin tänne taloa ja puutarhaa rakentamaan. Juuri syksyllä karsin pellonreunan tuomea, ettei näkymä pelloille menisi ihan tukkoon. Onneksi aikanaan tajusin istuttaa pellonreunaan valkoista vanhan ajan syreeniä joka jää liilaa selvästi matalammaksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaahteroiden kasvuvauhti on päätähuimaava. Välillä tuntuu hassulta, että yhtäällä istuttaa puita ja toisaalla niitä karsii, mutta sellaistahan tämä puutarhurin elämä on.

      Delete
  6. Pidän näkymistä, joissa polun tai tien toinen puoli avautuu ”kaukaisuuteen” ja polun toisella puolen on suojaavaa tiheämpää kasvillisuutta. Vähän tällainen on kulkiessani pihaan kaartuvaa pihatietäni, jota reunustaa villiintynyt puutarhani ja toisella puolen pellon yli kylänäkymä, vaikka toiveissa siintää siihen myös enemmän puutarhamaisempaa...
    Toinen ihana on portailtani näkymä pihan yli ilta-auringon kultaamalle pellolle, joka hohtaa iltaisin kolmesta rakennusten välisestä aukosta yhtä aikaa ja kultapellon takana nousee 150 metrin etäisyydellä rinteeseen vanha metsä.
    Risuaitasi eivät minusta näytä rumilta. Ne ovat kuin sellaisia luonnonmateriaalista tehtyjä mielenkiintoisia abstrakteja taideteoksia. Autosta olen samaa mieltä. Omaani pidän ihan sisätulossa ja alan ahdistua, jos se on pitänyt ajaa jonkun lastaamisen takia keskelle piha-aukiota! Hyi, se pilaa tunnelman täysin, minusta paljon pahemmin kuin muutama raunioituva hirsirakennukseni, jotka tuovat kyllä mieleeni surullisuuden tunteita, mutten koe niitäkään rumina.
    Sinun puutarhasi on niin monipuolinen ja ylläpidät sitä todella ahkerasti, joten se antaa ihania näkymiä, eikä niihin ollenkaan kyllästy, vaikka olen lukenut blogiasi jo vuosikausia. Puutarha kun on vielä jatkuvassa muutoksessa koko ajan.
    Tämä aukkoajattelu on virkistävä ja innoittava näkökulma puutarhan tutkailuun :-).
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarhasi kuulostaa ihanalta! Viehättävää on se, että puutarha muuttuu koko ajan. Se kehittyy, mutta muuttuu myös vuodenaikojen ja valo-olosuhteiden myötä, vaikka siihen ei toimenpiteitä tekisi.
      Hih, olemme autosamiksia. Luhistuvat hirsirakennukset ovat kauniita, vaikka tosiaan surumielisiä.

      Delete
  7. Ah, näkymät ovat puutarhassa ihan parasta, kasvustojen ja rakennelmien läpi siilautuvat isommat ja pienemmät maisemat, avaruuden ja tilojen vuorottelut ja tunnelmat! On kyllä erityisen kaunis tuo muotoilemasi vanha omenapuu ja muotopuutarhasi näkymä kaikkineen. Itsekin tarvitsen avaruutta ja sitä, että näen mahdollisimman kauas.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuosta tuli heti mieleen ihanat insta-kuvasi Lapin tuntureilta. Siellä on aivan ihana avaruus, on tilaa hengittää ja olla pieni pirpana suuressa maailmankaikkeudessa ja asiat tuntuvat olevan oikeassa mittasuhteessaan.
      Teidän pihassa on toisaalta myös aivan ihana se peltomaisema, joka on todella avara.

      Delete
  8. Kauniita näkymiä! Tulevana kesänä on kiinnitettävä huomiota oman puutarhan näkymiin tarkemmin.

    ReplyDelete
  9. Niin kauniita näkymiä♥ Ja kiva postausidea=)

    ReplyDelete
    Replies
    1. On todella kiva idea, ja ihana käydä kesäkuvia läpi keskellä talvea.

      Delete
  10. Minuunkin kolahti sekä se Puutarhaelon Riitan postaus että tämä sinun juttusi. Pelkkä avara näkymä kauas ei ole lähellekään niin viehättävä kuin se, että on tullut siihen jonkun "aukon" houkuttelemana. Hassusti selitetty mutta ymmärrät varmaan. Näistä kuvista tuo ensimmäinen ja pari viimeistä olivat erityisen kauniita. Viimeisessä kuvassa vielä ihana valoisan alkukesän illan tunnelma.
    Katselin jo loppukesällä pihaa sillä silmällä mutta totesin, että taidan tehdä oman postaukseni aiheesta vasta ensi kesänä. Ehkä silloin puut ja pensaat ovat kasvaneet sen verran, että piilottavat edes jotain taakseen.
    Auto muuten ON pihan rumimpien elementtien kärkikastissa. Tuo sinun autosi maastoutuu erinomaisen hyvin mutta meillä autot ovat käytännössä etupihan hallitsevin elementti. Omista autoista toinen sentään on aika usein tallissa piilossa mutta heti etupihalta näkyy useimmiten vähintään neljä naapurien autoa ja joskus paljon enemmänkin, jos kaikki ovat jättäneet autonsa ulos tai sattuu vaikka vieraita käymään. Ihan pahinta on se, että mitään autoista ei saa pihatien (+lumenkasausalueiden, polttopuiden tuonnin, yms) takia edes piilotettua! Ja sitten kun niitä kaaroja pitää olla pesemässäkin joka toinen päivä, niin loistavat oikein kilpaa auringon kanssa. Ei mahda muuta kuin kyykistyä kukkapenkkiin ja kääntää selkä kohti rumiluksia :D
    Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä onkin kivaa, jos useampi bloggaaja innostuu tähän aiheeseen. Meillä on niin erilaisia, eri ikäisiä, eri kokoisia pihoja erilaisissa ympäristöissä, että kunkin juttu tulee olemaan kiinnostava lukea.
      Voihan kiillotetut autot :-D Kyllä helposti uskon, että kotikadulla niiltä ei voi välttyä. Eikä pihallakaan, kun tavallisilla omakotitonteilla on se sisäänajoväylä talolle eikä siinä vaihtoehtoja ole, eikä tilaakaan. Perheessä tarvitaan lisäksi yleensä useampi auto. Minulla sentään on mahdollisuus jättää autoni pihan toiseen päähän niin kauas taloista kuin mahdollista. Värinkin pystyin onneksi valitsemaan mahdollisimman maastoutuvaksi. Naapureilla, kylätien toisella puolella, on kirkkaanpunaiset autot ja ne ovat aina jossain kohtaa näkyvissä keskellä pihaa. Kameran kanssa pitää sitten sihdata kuvia sellaisista kohdista, ettei autoja näkyisi.
      Ymmärrän tuo aukkoselityksesi oikein hyvin. Aiheesta puhuttiin myös puutarhasuunnitteluopinnoissani: että rajattu näkymä on paljon tehokkaampi kuin avoin. Tai vaikkapa niin, että se näkyy osittain, pätkinä, puunrunkojen väleistä.

      Delete
    2. Joo, pitikin sanoa, että jos autosi olisi punainen tai oranssi, se pistäisi ihan eri tavalla silmään kuin nykyinen vihreä. Meillä on isompi autoista valkoinen ja se on vieläpä juuri se, mikä ei piilottele tallissa. Isännän silmäterä... Talvella se häviää maisemaan mutta kesällä on kuin kiiltävä jääkarhu :D Onneksi naapureilla on pääasiassa mustia tai harmaita autoja, niin ovat edes vähän hillitympiä.
      Jos julkisilla pääsisi liikkumaan näppärästi, ei varmaan tarvittaisi kahta autoa mutta työmatkoihin kuluisi silloin pahimmillaan neljä tuntia päivässä nykyisen reilun tunnin sijaan. Oma aika on sen verran arvokasta, ettei sitä halua viettää linja-autossa istuen.

      Delete
    3. No niinpä, punainen tai oranssi auto ei tullut kysymykseenkään. Valkoinen tosiaan loistaa kuin mikäkin majakka kesällä, ja meillä pahimmillaan myös talvella :-D
      Niinpä, hetki kun asuu jossain kaupunkialueen ulkopuolella, tarvitsee auton.

      Delete
  11. Tuo on pitkäjänteistä työtä! Meillä lähtötilanteena oli umpeenkasvanut rinne ja puusto, jota ei puoleen vuosisataan ollut lainkaan karsittu. Näin ollen meillä työ on pääosin koostunut raivaamisesta ja sen seuraamisesta, että mitkä kasvustot raivaamisen seurauksena lähtevät menestymään. Oma projektini on tehdä tilaa katajille, joiden pieniä taimia tuntuu olevan siellä täällä. Ja niityllä apilalle, joka onkin hieman lähtenyt leviämään. Suunnittelemme myös jalopuita ja hedelmäpuita tontille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vuosikymmenien hoitamattomuus aiheuttaa ensin monen vuoden raivaustyöt, sama oli täälläkin alkuvuosina. Pitkäjänteiset projektit ovat toisaalta mukavia.

      Delete
  12. Kiva postaus. Minä pidän myös kun on avaraa ympärillä rakastan omaa mökkitonttia ja sen pitkälle ulottuvia näkymiä . Meillä on ollut paljon ahtaampaa kun niitä puita on ollut niin paljon . Raivattu on paljon ja paljon on vielä edessä . Omenapuista ja sen sadosta pidän kaikkein eniten juurikin Åkeröstä sen maku viehättää todella . Niitä ei saa juurikaan mistään edes ostettua .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on mukava postausaihe. Teillä on aivan ihana se avara maalaismaisema, joka teiltä avautuu.
      Totta, Åkerötä ei kaupoista saa. Se on erittäin maukas.

      Delete
  13. Ihania puutarhanäkymiä!
    Ja tuo alin kuva on uskomattoman upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on ihanaa aikaa, kun kukkapuut ovat kukassa samaan aikaan kuin tulppaanit ja muut kukat niiden alla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!