Monday 1 November 2021

Marraskuun kalenteripoika esittelee syksyn (lähes) viimeiset värit

 Kohta siirrytään mustavalkoiseen maisemaan, mutta kalenteripoika korostaa, että se on toki värityksistä tyylikkäin.

Hyvää marraskuuta, toivottaa kalenteripoika Musti.

Mennäänkö ensin Rohaniin tarkastelemaan ruusunnuppuja?

Täällä on muutakin mielenkiintoista...

Isotähtiputki 'Star of Fire' kukkii vielä, mamma leikkasi loppukesällä sen ohikukkineet varret poikki.

Tässä on mamman siirtämä ja jakama silkkipioni.

Syyskimikki 'Atropurpurea' ehkä ehtii kukkaan, ehkä ei.

Se ei ihan hirveästi harmita, sillä vieressä on peruukkipensas 'Royal Purple', joka on kasvanut valtavan hyvin tänä vuonna. Kaksi muuta on vähän pienempiä, mutta tämä alkaa jo olla puskan kokoinen.

Sitten täällä on aika paljon näitä kaukasiankirahvinkukan ja etelänruusuruohon siementaimia.

Jos muotopuutarhan kreivitär Bouchaud kukkii vielä, niin tekee myös Rohanin tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.

Kuusamissakin löytyy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii koko rahalla tänä vuonna. Sen punaisille kukille pitävät seuraa viimeiset rusotuomipihlajan punaiset lehdet.

Kun yksi lopettaa ruskaa, toinen aloittaa. Vanhat pihasyreenit ovat pikku hiljaa muuttuneet kellanvihreiksi.

Ihanat limenvihreät syreenit! Lempivärejäni, onhan uusi autonikin tämän värinen. Se maastoutuu aika hyvin pihalle, vaikka tietysti parkkeeraan sen pihan viimeisimpään kulmaan, jossa se häiritsee puutarhanäkymiä mahdollisimman vähän. On silti ollut kiva huomata, ettei se ole pistänyt silmään minään vuodenaikana sen pahemmin kuin auto nyt ylipäätään – eihän se mikään kaunis kapistus ole.

A propos kellanvihreä, tämä löytö teki minut hyvin iloiseksi! Vähän aikaa tuijotin tätä erikoisen vaaleaa lehtiruusuketta; ihan kuin koiranputki, mutta oudon keltainen. No mutta kyllä: viime vuonna kylvin koiranputken keltalehtistä 'Golden Fleece' -lajiketta, istutin ne vähän liian pieninä syksyllä ruskopenkkiin eikä siellä keväällä ollut niistä mitään jäljellä, mitään ei kesälläkään noussut. 
Sen sijaan tästä paikasta nousi, johon olin kipannut jonkun taimiruukun, josta ei kasvanut mitään! Sen paljasti siisti neliönmuotoinen maksasammalkasvusto tämän taimen ympärillä, heh. Taimiruukkuni asustavat kesät saunan kostealla ja varjoisalla seinustalla ja niihin kasvaa tuuhea maksasammal aika nopeasti.
Tuli taas todistettua sama vanha viisaus: kippaa aina taimipurkkien sisältö istutusalueelle, kasvimaalle tai johonkin, josta huomaat nousevat taimet. Näitä nimittäin nousee ilahduttavan usein, vaikka kuvittelee, ettei purkissa ole enää mitään elävää. Nyt laitoin taimelle kyltin, jotta tajuan keväälläkin, mikä se on.

Tämän pienen alueen saunan nurkalla kunnostin viime syksynä, kun istutin siihen kuvan heiden (Viburnum × bodnantense 'Dawn'). Siihen ei ole tullut vielä istutettua juuri mitään muuta, jaoin siihen vain takaisin helminukkajäkkärää, istutin erikoisemman saniaisen (Deparia conilii) ja kippasin yllä mainitut taimipurkit kesällä. Joku varjolilja ja loistokurjenmiekka tässä kasvaa ennestään, jotka jätin rauhaan.
Alue olisi oikein hyvä tuoretta kasvupaikkaa kaipaaville, mutta en vain ole oikein toimertunut. Luulen, että siirrän tähän saniaisia niille liian kuivasta saniaistarhasta, missä ne kituuttavat. Nyt kitkin tämän paikan ja siksi aikaa nostin heiden suojaverkon pois – heidet maistuvat peuroille niin hyvin, että suojaverkkoa on pidettävä paikoillaan ympäri vuoden.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' on risteymälajike, joka kukkii Brittein saarilla, pohjoista Skotlantia myöten, talvella. Olen kuvannut sen siellä marraskuussa tulossa kukkaan. Jos meillä on lauha pitkä syksy, ei ole mahdotonta, että kukkia avautuisi näin syyspuolella. Kuvassa on isoin nuppuinen kukinto, joka on silti melko tiivis ja pieni vielä, ei avaudu ihan lähiaikoina. 
Koska nuput kehittyvät syksyllä, teen varmasti taas niin, että kun on luvassa kovempia pakkasia, käärin tämän suojahäkin ympärille pressun. Pressu ei paljon eristä, mutta ilmeisesti riittävästi, sillä viime talven välillä kovistakin pakkasista huolimatta nuput eivät paleltuneet ja puska kukki kauniisti keväällä.

Istutin alueelle ystävältä saadun pienen herkun: kiurunkannus 'Spinners'. Sen varret ovat punaiset ja kukat alussa siniset kehittyen purppuraiseen suuntaan. Kuva on kesäkuulta.
Kasvi hävisi keskikesällä, ja toivon kovasti, että se ei tarkoita, että taimi kuivui ja kuoli, vaan kuuluu sen luontaiseen elinkiertoon. Moni kiurunkannus häviää maan uumeniin keskikesällä, mutta esimerkiksi 'Craigton Blue' ei näytä viettävän kesäistä lepokautta ainakaan minun pihallani.

Japaninlehtikuusi on vasta ruskan alkuvaiheessa. On niin ihanaa, että ruska kestää pitkään, kun on monia eri aikaan värittyviä kasveja – ja lauha saariston syksy.

Mustin juomalampi (ts. mutapuutarha) on sula ja juomakelpoinen.

Saniaistarhassa kukkii tuoksuorvokki täyttä häkää, on kukkinut jo viikkoja. Hämmästyttävää, että kasvin syyskukinta on aivan yhtä runsas kuin kevätkukintakin! Taustalla näkyy telliman isompia lehtiä.

Syysvuokko 'September Charm' avasi yllätyksenä vielä kaksi kukkaa, ja siinä on näköjään nuppujakin.

Kukista puheen ollen on pakko laittaa vielä kerran nämä asterit: tuoksuasteri 'Herbstschnee'...

... ja sen vieressä kaita-asteri 'Prince'.

Ihanaakin ihanampi, söpönen 'Prince' silläkin uhalla, että olet jo korviasi myöten täynnä tätä!

Vanhat hapankirsikkapuut ovat alkaneet värittyä epämääräisen kellanruskean-oranssinkirjaviksi, mikä on ihan hauska väri.

Kalenteripoika muistuttaa, että marraskuussa on tärkeää viettää aikaa myös patterin ääressä varpaita lämmittelemässä.


Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Hapankirsikka – Prunus cerasus
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Isotähtiputki – Astrantia major
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kaita-asteri – Symphyotrichum laterifolium
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kiurunkannus – Corydalis
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Peruukkipensas – Cotinus coggygria
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Syyskimikki – Actaea simplex
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tellima – Tellima grandiflora
Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Varjolilja – Lilium martagon

30 comments :

  1. Pantteri ja patteri sopivat hyvin yhteen. Onneksi on vielä ulkoilusäitä puutarhassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, pantteri ja patteri kuuluvat ehdottomasti yhteen. Ihan kivoja kelejä on, ja kissoja ei haittaa edes hämärä, kun niillä on niin nerokkaasti suunnitellut silmät.

      Delete
  2. Kyllä on niin komea, melkein ylikomea, marraskuun kalenteripantteri, ja hienosti hoiti puutarhan esittelyn. Siellähän kukkii lähes kuin keväällä kukat, on se siellä saaristossa ihan eri maailma kuin täällä muualla.

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vai menee lähes ylikomeuden puolelle :-D Kyllä hänestä saa lähes aina kaverin kiertämään puutarhaa, paitsi että kun kyseessä on kissa ja vieläpä isäntä, niin ei tietenkään silloin, kun on päivälevon aika.
      Lauhaa on ollut, saa nähdä, koska tulee talvisempi sää. Niinkin joskus käy, että talvi tulee vasta tammikuun puolella.

      Delete
  3. Onpas teillä vielä värejä! Meillä ei ole. On vain pimeää ja märkää.

    Paitsi itse asiassa liioittelen vähän. Kehäkukat vielä sinnittelevät. Tuvassa sen sijaan joulukaktus valmistelee kukintaa. Nuppuja on paljon ja ensimmäiset avautuvat aivan näinä päivinä.

    Joka tapauksessa tärkein asiahan tässä on se, että kalenteripojalle toimitettakoon useampi pusu! Pusipusi Musti ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustin vastaus: kur. Ja sitten vielä uudestaan kur. Hän hieman häkeltyi.
      Kehäkukista on tosiaan paljon iloa, vielä marraskuussakin! Kokeile ensi vuonna kylvää kääpiösamettikukkaa (Tagetes tenuifolia), siinä on toinen talven tuloon asti kukkiva sinnikäs, täällä ainakin.
      On ihanaa, että on tuollaisia kasveja kuin joulukaktus, joka alkaa kukkia vuoden pimeimpänä kautena!

      Delete
  4. Musti onneksi muistuttaa, että mustavalkoisuus ei ole mikään huono asia. Lehtikuusien ruska tulee todella kauniisti esiin, kun muu ruska on jo mennyt. Sinulla on vielä se suurin ilo edessä.

    Iloisia yllätyksiä ovat nuo taimet, jotka sitten alkavatkin kukkapenkissä kasvaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mustavalkoisuus voi olla ihan ihanaa, eikä ransunvärinen päivä välttämättä ole ikävä.
      Lehtikuuset tosiaan loistavat nyt. Ihailin niitä eilen tienvarressa, kun siinä oli sekaisin kuusia ja lehtikuusia, hyvä kontrasti tummanvihreästä ja pörheänkeltaisesta.

      Delete
  5. Musti on tyylikäs poika vuoden jokaisena kuukautena!
    Hämmästyttävän paljon kukkivaa ja huomattavasti vehreämpääkin, kuin täällä.
    Puutarhan sävyihin sopiva tai pikemminkin sävyihin piiloutuva auto olisi ainakin kuvaajan kannalta mukava kriteeri.
    Tuoksuorvokki kukkii minullakin täysillä ja mielestäni runsaammin kuin kesällä konsanaan.
    Tyhjennän kukkapurkit lähes aina istutusalueille. Toistaiseksi sen toimen jäljiltä on löytynyt kasvuun lähtenyt tomaatti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hämmästyttävää, että ero on silmin havaittava, kun itsekin asut etelässä - etelämpänä kuin minä :-D Lauhat yöt pitävät onneksi kukat kunnossa pitkälle syksyyn. Onneksi niin, siten talven ankea aika lyhenee minimiin.
      Tuoksuorvokki pistää sielläkin parastaan! On se mainio kasvi. Ei sitä kesällä oikein huomaakaan, mutta jos se kerta on tämmöinen syyskukkija, niin nyt tekee mieli täyttää sillä koko piha.
      Tomaattikin varmaan ilahdutti tai ainakin aiheutti hilpeyttä. Itse olen löytänyt pari ritarinkannuksen taimea kasvimaalta sinne epäonnistuneen kylvöspurkin kipattuani.

      Delete
  6. Miten siellä onkin noin paljon vielä lehtiä puissa ja pensaissa...täällä kaikki jo pudonneet.
    Tuo kiurunkannus on ihanan herkkä♥
    Niin ja Musti on vaan niin komea valkoisineen♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehdet pysyvät vähän pidempään tuulensuojaisilla paikoilla, kasvin kasvupaikalla on selvästi iso vaikutus. Kuviin tietysti otin niitä, joissa on lehdet ;-)
      Musti on tosiaan komea näin seniorinakin.

      Delete
  7. Meilläkin siellä täällä kukkii tuoksuorvokki mutta ei kyllä ollenkaan noin upeasti kuin siellä. Ja en tosiaan ole kyllästynyt prinssiin, aivan upean söpö tapaus. Tuo valkoinen tuoksuasteri on myös kaunis. Tuoksuuko se nimensä mukaisesti jollekin? Hyvälle?!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuoksuasterin kukissa ei ole tuoksua, mutta lehdissä kuulemma on. Rutistin vähän yhtä sormissani ja kyllä siitä jotain hajua lähti. Voi olla, että se saattaa suojata kasvia joutumasta peuran syömäksi. Yleensä ne nimittäin karttavat aromaattisia kasveja. Tämä vain omaa pohdintaani, en osaa vielä kokemuksella sanoa, tuo asteri kukkii nyt vasta ekaa kertaa kunnolla.

      Delete
  8. Ihana esittelijä ja paljon oli sillä esiteltävääkin. Vihreää ja rehevää on siellä vielä. Tuo muuten oli hyvä kikka kippaa taimipurkit tyhjät sellaiset kasvualueelle jos vaikka jotain kuitenkin..... Minulla oli kesällä aika paljon sellaisia ja mihin lienee tyhjensin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taimipurkkeja ei kannata ainakaan kompostiin tyhjentää, sillä jos sitä möyhentää ja se kuumenee, niin sinne kuolevat. Jostain istutusalueelta niillä on kuitenkin mahdollisuudet vielä nousta.

      Delete
  9. Hyvin esitelty, Musti! Pantterin sävyt sopivat jokaiseen vuodenaikaan.
    Kuvistasi huomaa hyvin saariston lauhan syksyn, siellä on käsittämättömän paljon lehtiä puissa ja pensaissa. Meillä syreenit ovat ihan paljaita.
    Kiva nähdä kauniita sävyjä edes kuvien myötä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lehtiä ja kukkia on, tosin vähiin käy. Päiväkin alkaa olla niin lyhyt, että ei niitä kovin paljon ehdi ihaillakaan, kun tulee taas pimeä :-D

      Delete
  10. Mustilla on vuosien varrella kerääntynyt valtava määrä tietoa eri kasveista ja niiden nimet!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on imenyt puutarhatietoa jo synnyinkodistaan sieltä teidän naapurista Inginmaalta ;-)

      Delete
  11. Kalenteripoika on niin ihana, ja viisas. Täällä lämmitellään varpaita viltin alla tai takkatulen ääressä:)
    Ja niin ihanaa nähdä vielä kukkia marraskuussa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varpaat kannattaa pitää lämpiminä! Ystävän isä sai armeijaan mennessään viisaan neuvon: pidä varpaat lämpiminä ja pää kylmänä. Sitä neuvoa Mustikin noudattaa.
      Marraskuun kukat ovat harvinaisia aarteita.

      Delete
  12. Hyvin esitelty kalenteripojalta! Kyllä noin värikkäitä näkymiä kelpaa esitelläkin, ainakin päivänvalossa kun komea musta smokki erottuu puutarhassa. Illan pimetessä pantteri taitaa muuttua näkymättömäksi...
    Teiltä vaan löytyy vielä vaikka miten paljon kukkia. Kärhöt ja syysasterit nyt eivät juuri yllätä (saa silti esitellä kumpiakin!) mutta tuo tuoksuorvokki minun pitää ehdottomasti lisätä ostoslistalle, jos se noin innokas syyskukkija on. Toivotaan, että heiden nuput selviävät taas hyvin talvesta. Ehkä pressu ei juuri lämmitä mutta tuulelta se varmasti suojaa aika hyvin. Useinhan tuuli on talvella se joka tuhoaa nuppuja ja silmuja eikä välttämättä pakkanen.
    Kyllä olisi lämmin patteri poikaa näillä keleillä mutta eipä satu olemaan sellaisia tässä huushollissa. Uunin kylkikin on jääkylmä kun ei ole muutamaan päivään ehditty tulia tehdä. Onneksi on karvainen lämpöpatteri, joka vielä viihtyykin sylissä. Mukavaa marraskuuta kalenteripantterille ja hänen asuinkumppaneilleen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pantteri ulkoilee tosi mielellään illan hämärryttyä, varmaan tietää suojavärinsä olevan silloin täydellinen ;-)
      Tuoksuorvokkini on ihan perusmalli, joku vanha kaiketi, on minulla jotain vaaleanpunaistakin lajiketta, mutta se ei ole ollenkaan näin ahkera kukkija. Joten suosittelen hankkimaan ihan perusorvokin, jos vain löydät. Onhan se muutenkin vallan mainio maanpeitekasvi.
      Niinpä, se tuuli. Haluan tosiaan ensikin keväänä nähdä heiden kukat (ja näyttää niitä täällä blogissakin!).
      No voi, teillä on varpaanlämmityspaikat kortilla. Onneksi on karvainen Karo, jonka kylkeen saa varpaita ehkä painaa. Syli-Karo vasta lämmittävältä kuullostaakin!
      Kiitos, kelpoisaa marraskuuta teillekin!

      Delete
  13. Hirmuisen komea kalenteripoika, varpaiden lämmittely on jo hyvinki tarpeellista meillä päin. Pitkään ollu jo mustavalkoset maisemat, ankein aika vuodesta.
    Enpä tiennykään, että kiurunkannukset saattaa hävitä näkösältä kesän aikana? Mun sininen kiurunkannus on kukkinu taukoamatta kesäkuulta syyskuulle. Oon ihmetelly sitä, kun eikös sen pitäs olla kevätkukkija?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varpaiden lämmittely on ehkä yksi tärkeimmistä marraskuun puuhista ;-)
      Kiurunkannuksissa tuo kukkimisaika ja lehtevyys riippuu lajista. Monet noista sinikukkaisista on risteytyksiä. Meidän luonnon pystykiurunkannus kukkii vain keväällä ja kasvusto lakastuu sen jälkeen, mutta monien sinikukkaisten perimässä on aasialaisia lajeja vähän erilaisesta ilmastovyöhykkeestä. Niistä osa on kesävihantia, kuten sinulla.
      Tutkin asiaa ja tämä mun 'Spinners' on sellainen, jonka lehtien pitäisi ilmestyä kesälevon jälkeen taas syksyllä, mutta eipä ole vielä näkynyt. Toivottavasti se on elossa. Kiurunkannuksilla on onneksi juurimukulat, joten kovin äkkiä ne eivät kuivuuteen kuole, kun juuristossa on varasto.

      Delete
  14. Mustihan löysi vaikka kuinka paljon vielä värejä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä niitä tosiaan löytyi ihan mukavasti!

      Delete
  15. Varpaiden lämmittely on erittäin tärkeää ja jokaisella kissalla pitää olla oma juomalammikko koska kuositahan ei voi juoda. Ei vain voi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidän poikien on kyllä kaupungissa pakko juoda kupeista, kun ei ole kerrostaloasunnossa lammikoita ja vessanpytyn kantta pidän kiinni :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!