Marleenan ylistys

Nyt on marjaomenapensas 'Marleena' leiskauttanut syysvärinsä esiin. Sen juurella kasvavien verikurjenpolvien puna on tummenemassa viininpunaiseksi (sellaiseksi Bordeaux'n ruskehtavaksi punaviiniksi), mutta 'Marleena' on ryhtynyt hehkumaan kuin viimeistä päivää. Toisin kuin sirotuomipihlaja, 'Marleena' myös pitää kiinni lehdistään yllättävän sinnikkäästi. Sen ruskakauneutta lisäävät pienet punaiset marjat.

Musti esittelee. En ole säätänyt kuviin lisää väriä, se on oikeasti näin punainen!
'Marleena' on kotimainen, Hongiston Taimiston jalostama marjaomenapensas. Sen voi leikata puumaiseksi poistamalla alimpia oksia, kuten olen tehnyt.

Musti näyttää, kuinka helminukkajäkkärä näyttää kivalta tummenneiden verikurjenpolvien välissä. Pallo-ohdakkeiden varret voisi leikata, toisaalta ne ruskeat pallukat ovat aika kivoja.

Musti sointuu punaiseen täydellisesti.
'Marleena' hohtaa kauas. On kiva nähdä ero muutaman vuoden vanhoista kuvista, miten pienestä rääpäleestä on kasvanut jo puun mallinen kasvi juuri siihen paikkaan, johon sitä kaipasinkin.

A propos puut ja niiden latvat, kuulin eilen kaunista helinää saarnen latvasta ja huomasin parven lintuja, joilla on erityisen pitkät pyrstöt. Koska olin kuistilla ottamassa lähikuvia kukista, oli minulla ihan väärä linssi, mutta nämä ovat niin vikkeliä, että sillä oli pakko räpsiä.

Ystävä tunnisti näistä surkean suttuisista rajauksistani, että kyllä – ne ovat pyrstötiaisia. Ne ovat niin söpöjä! En tiennytkään, että niillä on niin helkkyvä ääni.

Saarnien alla on huussi. Paljon on jo lehtiä maassa. Keksin ottaa kuvan uudesta kuvakulmasta: en usko, että olen ikinä ottanut kuvaa huussin ovesta ulos. Oikealla näkyy sirotuomipihlaja, joka – huraa! – ei varistanut lehtiään yöllisessä sateessa ja tuulessa. Kauempana keskellä on 'Marleena'. Edessä keskellä on ruskopenkki ja siinä rusotuomipihlaja.

Kuva, joka piti ottaa jo eilen, mutta unohdin. Tätä näkymää katson, kun istun pöntöllä. Tähän ei kyllästy. Etenkään silloin, kun lehmät ovat laitumella, mutta nyt ne on jo viety proomulla kotinavettaan.

Musti esittelee huussin vieressä olevan vuokko-esikkopuutarhan tilannetta. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on siirtynyt punaiseen syysväriinsä, kesällähän se on vihreä. Se on todella kärsinyt, sillä oksien latvoja syödään ja nyt on jokunen oksa ilmeisesti kuivunutkin. En ole niitä vielä leikannut ja risut keräävät saarnen lehtiä ylleen, melkoinen risu- ja lehtikasa siis!
Väriero vasemmalla kasvavan tarhakalliokielon kanssa alkaa olla hieno. Ihanaa, että kalliokieloa ei tänä vuonna ole kokonaan syöty.

Naapuri kävelee koiriensa kanssa tietä pitkin. Asiaa täytyy tarkkailla.

Loppuun ihan tavallinen ja vaatimaton haisukurjenpolvi, mutta miten upea sekin osaa olla! Tuohan on kuin koristetyyny.


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Pyrstötiainen – Aegithalos caudatus
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum