Pelargonikatsaus

Joka taso on taas täynnä kasveja, osa on lattialla. Lepokautta viettävät ritarinkukat ja muut sipulit voivat olla lattialla poissa valosta, mutta kukkivat pelargonit ilahduttavat niin paljon, että ne ovat paraatipaikalla. Etualalla 'Raspberry Ripple', loistava talvikauden kukkija joka vuosi. Kukkii se ahkeraan kesälläkin.

Yksi kokoelmani ensimmäisiä on kirkkaanpunainen ruusunnuppupelargoni 'Brightstone'; hankittu Tukholman puutarhamessuilta vuonna 2007.

'Friesdorf' on kaunis vähän kuihtuneenakin. Ihanat tummat ja pienet pyöreät lehdet!

Kuvissa näkyy ohuita riippuvia rönsyjä. Ne kuuluvat Pelargonium sidoidesille.

Siitä täytyy ottaa kuvat erikseen koko kasvista, nähdäkseen kasvutavan, ja kukista, sillä kaukaa otetusta kuvasta ei erota näitä ihastuttavia pikku kukkia.

Hauraan oloinen keveys on kerrassaan valloittavaa.

Riippapelargonikin on tehnyt pitkiä lonkeroita, kukat ovat lähes lattianrajassa.

Tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat valloittavat. Lehdet ovat pieniä ja harmaita, niitä näkyy tuolla taustalla. Etualan lehdet kuuluvat maljaköynnökselle.

Pikkuruinen 'Thessaloniki' on valloittava pelargoni. Kääpiökoosta huolimatta ei asennetta puutu.

Mårbacka-tyyppinen 'Prins Nikolai' on periaatteessa lähes valkoinen, mutta vasemmanpuoleisessa versossa on vaaleanpunaisemmat kukat. Oikealla on jalopelargoni, jonka löysin kesällä; ihastuttavan punaiset kukat!

Tämä tummanpunainen sävy sopii olohuoneeseeni kuin nenä päähän.

Siirrytäänpä makuuhuoneeseen. Pelargonium reniforme × abrotanifolium oli kesän ajan ulkona puun oksalla ja kun siirsin sen syksyllä sisään, amppeli lainehti. En ollenkaan muistanut, että siinä ei ole veden poispääsyreikää. Mutta kummallista on, että pelargoni tuntui olevan elämänsä vedossa ja on edelleen huomattavan rehevä. Tämä on yksi pelargonien kiehtova ominaisuus: ne ovat yksilöitä. Niitä on niin varjon kasvupaikoista kuin auringosta, ja osa viihtyy suorastaan kosteassa.
Täytyy tästä lähin kastella tätä reippaammin. Vissi totuus on, että olen lähes tappanut tämän kuivuuteen pariinkin otteeseen. Aiemmin esitelty tuoksupelargonikin kaipaa selvästi enemmän vettä kuin vaikkapa kotipelargonit.

Niin ikään rönsyävä 'Deerwood Lavender Lass' oli kesällä amppelissa ulkona. Siinä on edelleen söpöt vaaleanpunaiset pikku kukat.

Kookkain pelargonini 'Bev Foster' pieneni, kun leikkasin sen rankasti. Tilansäästöä se on pienikin säästö.

Lopuksi mennään keittiöön, jossa kukkii "korallipisara" Bessera elegans.

Ransu esittelee.
Aurinkoisia päiviä!


Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Maljaköynnös – Mandevilla
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum
Tuoksupelargoni – Pelargonium × fragrans
Kaikki loput pelakuut kuuluvat kotipelargoneihin, P. Zonale-Ryhmä

Itse tehtyä

Pakkasia on luvassa, niinpä viimeisetkin vesiastiat piti tyhjentää ja keramiikat kerätä. Keramiikka on kiva harrastus ja sopii puutarhaihmiselle.
Tänään, kun söin aamupalaksi jogurttia naapurin tekemän pihlajanmarjahyytelön kanssa, tulin miettineeksi, kuinka paljon meillä onkaan ympärillä jonkun käsin tekemiä asioita. Entisaikaan oli kaikki, nykyäänkin paljon, toivottavasti kullakin mahdollisimman paljon.

Tukikeppien päät on kiva askarteluaihe ja niitä voi tehdä monesta muustakin materiaalista kuin keramiikasta. Kirjoitin mm. niistä kohta ilmestyvään Oma PIHA -lehden Pihakalenteriin.

Olen aiemminkin kertonut pienestä Ozzyn ja Lemmyn kalmistosta (vaikka Ozzy ei olekaan vielä(kään) kuollut).

Kasveille on tietysti todella mukavaa tehdä itse ruukkuja. Periaatteessa näin saisi kerrankin tehtyä samaa paria olevat ruukut ja aluslautaset, mutta en oikein ole niin järjestelmällinen... joka tapauksessa on mukavaa, että koristeellisia ja lasitettuja ruukkuja saa tehtyä itse niin, että niihin tulee pohjareiät!

Pienetkin ja kaiken väriset ruukut pohjareiällä, se on ylellisyyttä.
Kaupunkiasunnon parvekkeella meinasivat mehikasvitkin kuolla kesällä, ja kärsimyspassio sinnitteli juuri ja juuri lehdessä, kun olin poissa pitkiä jaksoja kerrallaan. Kohta täytyy ottaa niitä sisälle, jos uhkaa tulla koviakin pakkasia.

Olen erityisen ihastunut nyt kaivertamaan kuvioita ja laittamaan niihin alilasitteita. Dreijaukset ovat edelleen useimmiten vinoja.

Kaupunkikeittiön remppakin on omaa kädenjälkeä. Se on kivaa, että on itse tehtyä ja mieleiset kuosit.

Kummassakin keittiössä minua ilahduttaa Susannan työhuoneen käsinpainettu tiskirätti.

Pehmeitäkin käsitöitä teen vuoden ympäri, mutta kesäisin tulee pihalla puuhattua niin pitkään, että kutomiselle jää vain vähän aikaa. Nämä kämmekkäät ovat kirjasta Kauneimmat palmikkoneuleet, lanka on ohutta Marks & Kattens Fame trendiä. Jos tekisin nämä yhtä paksusta langasta kuin kirjan ohjeessa, olisi näistä tullut säärystimet.
Malli on melkoista nyherrystä, joten seuraavaksi teen jotakin yksinkertaista – niin täytyykin, sillä nyt on vuorossa megaloppurutistus hansikkaita joulumarkkinoille, menen taas perinteisesti Hvitträskin markkinoille Kirkkonummelle marras–joulukuun taitteessa.

Ransu teetti pienen ompelutyön, sillä se oli onnistunut saamaan kissanminttubanaaniinsa reiän, josta mintut valuivat ulos. Täytin banaanin puutarhan kissamintulla, joka on Onnin lähettämä puska, ja ompelin sen taas kokoon minkä kykenin. Kärjessäkin oli reikä, joten kovin pitkää ikää ei tälle banaanille voi enää ennustaa.

Mamman täytyy yrittää kaikkensa, sillä banaani on Ransulle kovin rakas. Sitä paitsi käsin tekeminen on mukavaa. Sitä ei voi ottaa työnä, vaikka markkinoille urakointi hieman työltä tuntuukin. Tänä vuonna yritän asennoitua niin, että teen vain sen, minkä pystyn, en ota stressiä (jokavuotinen hyvä päätös, joka jotenkin aina lipsuu).

Iloinen yllätys, joka löytyi puuliiterin kattoparrujen päältä. En ollut sitä siellä hämärässä aiemmin huomannut. Kaunis vanha puinen harava, jonka varsi on aivan ehjä ja todella pitkä. Toinenkin samanlainen harava on löytynyt jo aiemmin, mutta sen varsi on poikki.
On ilo tarkastella näitä vanhanajan tarvekaluja, joihin on veistetty kauneutta, vaikka se ei ollut lainkaan tarpeen ja kädet olivat varmasti muutenkin täynnä hommia. Varren alapäässä on kauniit kaaret ja lavan päätyihin on veistetty koristeviiltoja.

Iloista viikonloppua, täällä se menee keramiikkakurssin parissa!

Päivän ruusut

Otin viikko sitten kuvia nuppuilevista ruusuista ja piti kirjoittaa niistä jo aiemmin. Onneksi odotin, sillä...

on ollut niin lauhaa, että nuput ovat kehittyneet kukiksi. Ulkopuolelta hailean hattaran sävyinen David Austin -ruusu Lichfield Angel nuokkuu somasti. Se on ollut sateessa hyvä taktiikka.

Kun kohotan kukkaa, on se aivan täydellinen! Sade ei ole päässyt pilaamaan sitä lainkaan. Lichfield Angel on niin makean värinen: kermavaahtoa ripauksella persikkaa.

Viereinen Austinin jalostama kaunotar Lady of Shalott kehittelee jatkuvasti uusia nuppuja.

Tälle nupulle, jota seurasin, kävi sateessa köpelömmin. Ruusujen ei kannattaisi tällaisena syksynä katsoa yhtään ylöspäin!

Lisää ihanaa oranssia. Aiemmin parjaamani rusotuomipihlaja on parantanut sävyä ja lisäksi se sointuu taustan 'Tove Jansson' -tarhapimpinellaruusuun todella hyvin. Myös juhannusruusussa on hieno punaisen ja oranssin kirjava ruska juuri nyt.

Mennään sitten Rohaniin. Siellä on niin kaunis ruskean ja valkoisen väritys nyt, täytyy vain ummistaa silmät lakastuneilta kasvustoilta.
Etualalla pieni pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping' on muuttunut taas tiilenpunaiseksi, joka on myös sen kevätväri. Kesällähän sen lehdet ovat lähes mustat. Tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' koki kovia, kun sen alimmat oksankärjet syötiin ja lehdet riivittiin, onneksi se on korkea. Nyt sen ympärillä on jo verkko. Näyttää siltä, kuin runkoakin olisi kaluttu tai hangattu sarvia sitä vasten.

Japaninkirsikan syysväri on hieno, mutta tänään oli kovin tuulista kuvaamiseen...

Tässä vaiheessa Musti alkoi purnata, että mentäisiin sisälle, täällä tuulee liikaa.

Ransun ilme kertoo huolestuttavasta tuulesta enemmän kuin tuhat sanaa.

Mutta palataan Rohaniin, mammalla on kuvaaminen kesken. Kuvasin Austin-ruusu William Shakespeare 2000:n viikko sitten nupulla enkä ennustanut sille hyvää tulevaisuutta, sillä kuvasta kyllä näkee, kuinka sitä on riivitty.

Kuitenkin: siinä se tänään on, kukka sateesta hieman kärsineenä, mutta katso tuota kukan täydellistä keskusta kymmenine terälehtineen! Voihan upotus ♥ Pääsisipä tuonne talviunille silkkisiin purppuravällyihin.

Yleiskuva Rohanin loppupään viime metreistä paljastaa totuuden. Kyllähän tuolla William Shakespeare näkyy pienenä punaisena täplänä pari metriä kirsikasta vasemmalle... kirsikan oikealla puolella on syysasteri 'White Ladies' valkoisine kukkineen. Aivan vasemmassa reunassa, kivipengermän päällä, näkyy vaaleanpunainen pikkuruinen piste.

Se on portlandruusu 'Duchesse de Rohan', siinäkin on vielä pari nuppua. Jos näin lauhat kelit jatkuvat (päivisin yli kymmenen astetta ja öisinkin yli viisi), ehkä nekin vielä avautuvat. Portlandruusut ovat mainioita syyskukkijoita, vanha 'Comte de Chambord' myös, mutta siirsin sen yhtenä kuivana kesänä kolme vuotta sitten, eikä se ole vieläkään palannut entiseen loistoonsa.

Värit ovat ihania juuri nyt. On kaunista ruskeaa, ihanaa keltaista ja vanhat pihasyreenit ovat alkaneet muuttua limenvihreiksi, mikä on niin mahtava ruskaväri sekin.

Vaahteranlehtiä alkaa olla enemmän maassa kuin puussa. Syksy on lokakuussa ihanimmillaan, vaikka on syys- ja marraskuussakin puolensa.


David Austinin ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Pyökki – Fagus
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Spinosissima-Ryhmä

K niin kuin kosmoskukkia ja keltaista

K niin kuin kehäkukka myöskin! Ihana vahvavärinen 'Neon' jaksaa tehdä yhä uusia kukkia. Tämä penkki on lisäksi verkotettu, niinpä peurat eivät ole päässeet syömään. Viereisestä penkistä keräsin tänään salaattia ja totesin, että niitä on napsittu paljon. Onneksi osa salaateista oli piilossa tillinvarsien takana.

Musti esittelee kasvimaan seutua. Tuosta oikealta hävisi heinikko tässä yhtenä päivänä, sillä ehdin kuin ehdinkin hankkia muutaman pioninjuurakon Lidlistä. Vähän oli jäljellä, kun kaupoille pääsin, mutta niiden joukossa oli kaksi kappaletta ihastuttavaa 'Wladyslawa' -kiinanpionia, joka on yksinkertainen ja vaaleanpunainen, hyvin 'Bowl of Beauty' -tyyppinen. Minulla kasvaa jo yksi 'Wladyslawa' muotopuutarhassa, joten tiesin pitäväni siitä.

Koivunlehdet ovat parissa päivässä lisääntyneet, samoin kivet. Niitä joutui taas kampeamaan muutaman ylös, jotta sain pionit maahan.

Kun käännetään kuvakulmaa hieman oikealle, näkyy lisää heinikkoa. Tuossa kartioiden takana on tänä kesänä aloitettu ruusutarha. Isolle orjanruusupuskalle tulee pergola jossain vaiheessa ja sen alle tietysti joku kiveys.
Noiden kivien takia on pihassani aika paljon alueita, joihin ei ole ruohonleikkurilla asiaa. Mieluummin haluankin laajoja istutusalueita enkä nurmikenttää.

Keltaiset koivunlehdet ovat aivan ihana maanpeite, ja tekevät ne autostakin vähän nätimmän.

Värejä löytyy. Koivuista osa on vihreänä, osa keltaisia. Pihlaja on punaruskea. Japaninlehtikuusi ei vielä ole vaihtanut syysasuun.
Tuolla navetan seinustalla on alppipenkki, josta löytyy yllätys.

Se on kosmoskukka, joka alkoi syyskuun lopussa yllättäen kukkia.

Se tekee koko ajan uusia kukkia!

Löysin yllättäen kukkavarren myös yhdestä kuminasta, joita kylvin keväällä. Kukat eivät ihan ehtineet avautua, kun ne piti poimia kuvauksia varten. Ensi vuodesta olisikin vasta tulossa varsinainen satovuosi, kumina on kaksivuotinen.

Rakastan näitä syksyn kultaisia lehtimattoja ja kahisevissa lehdissä kulkemista. En hirveästi harrasta asetelmia, mutta nyt muistin hakea metallikurpitsan vintiltä. Laitoin sille kaveriksi metallipurkissa olevat ruostekukat, jotka kyllä saattaisi saada varmemmin kukkaan ottamalla purkin sisään. Tämä oli jokin erikoisemman värinen, jonka mukulat tilasin keväällä. Muotopuutarhan pöydällä ne ovat niin kivat yhdessä, että menkööt siinä.
Kafferinmiekka olisi muuten upeasti kukassa, mutta sen kukkavarsi hävisi peuran suuhun yhtenä yönä. Ruostekukilla on tuossa sama riski.

Jotakin on saatu aikaan; eilen oli aurinkoinen päivä ja sen voimin korjasin aitaa, istutin uuden ruusun ja suoristin kompostin. Nyt kelpaa taas täyttää sitä. Toinen puoli onkin kukkuroillaan, se saa maatua talven yli. On hämmästyttävää, miten nopeasti tavara menee kasaan nyt, kun on märkää. Yhtä hämmästyttävää on, miten kuivia – vieläkin! – kompostin nurkkien heinäklöntit olivat. Hyvä, että tuli käännettyä.
Vasemmassa reunassa on marjaomenapensas 'Marleena', jota hehkutin pari postausta taaksepäin. Se pitää voimakkaan punaiset lehtensä hyvin tuulessa ja sateessa ja tuottaa ruskailoa viikoiksi.


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kehäkukka – Calendula officinalis
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kosmoskukka – Cosmos
Kumina – Carum carvi
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Ruostekukka – Crocosmia