Thursday 8 August 2019

Kauden parhaat muotopuutarhassa

Jo jonkin aikaa minun on ollut tarkoitus esitellä muotopuutarhan paahteisin ja kuivin penkki. Siinä kukkii juuri nyt niin hyviä kuivuutta kestäviä kasveja, ettei paremmasta väliä. Niin, ja nämä kasvit eivät edes maistu peuroille!
Kuvassa sinipallo-ohdake 'Taplow Blue', taustalla hohtopiikkiputki ja kukintansa lähes lopettanut mirrinminttu.

'Taplow Bluen' sävy on ihanan intensiivinen. Se on pörriäisten ja perhosten lempikasvi, tosin niin taitaa olla tämä koko penkki – ja lähestulkoon koko puutarhani. Ystävät kävivät taannoin kylässä ja henkäisivät ensimmäisen kukkapenkin kohdalla, että tämä on perhoskukkapenkki, samoin toisen penkin kohdalla, ja sitten he eivät ilmeisesti enää jaksaneet toistaa samaa.
Tänään huomasin Taplown juurella kasvavan vaarinlaukan ensimmäiset avautuneet kukat – siitä, että niissä oli monta perhosta. Kylläpä ne ovat tarkkana! Kukkia oli auki vasta muutama pieni nykerö. Täytyy huomenna muistaa kuvata sekin.

Kun tsuumailin pallo-ohdaketta, havaitsin komealuppionkin aloittaneen kukinnan salakavalasti. On ihmeellistä, että tämä vaaleanvihreä- ja suurilehtinen kasvi voi viihtyä paahteessa ja rutikuivassa maassa, mutta niin se vain tässä pärjää. Lehdistä tulee ihan mahtava kontrasti kaikelle sinihopeaiselle, jota tässä penkissä kasvaa.

Sinisävyinen penkki on tuolla neilikkaruusun takana. Tähkälaventeli 'Munstead' viihtyy siinä, se on sanomattakin selvää. Siementaimia on useita ja voisinkin siirtää niitä penkin ulkolaidalle, se on kaikkein kuivin ja paahteisin kohta, kun siinä on tienvarren iso oja vieressä. Siinä on niin karut olosuhteet kuin mahdollista.

Siinäkin joku kukoistaa: hohtopiikkiputki.

Mirrinmintun seassa kukkii preeriaväriminttu, täytyy olla varovainen sen kanssa, kun kohta leikkaan mirrinmintun varret poikki. Siten se kukkii uudestaan syksyllä.

Vanhan karviaispuskan, joka jäi penkkiin kasvamaan, vierellä kukkii sulkapiiska 'Little Spire'. Tämän talvehtimisen edellytys taitaa olla se, ettei kasvualusta ole yhtään märkä, mutta parempi multa tuottaisi luultavasti rehevämmän kasvin. Olen silti ikionnellinen siitä, että tämä kaunis kasvi viihtyy vuodesta toiseen. Ja sietää kuivuutta erinomaisesti. Eikä tätäkään ole koskaan edes maistettu.

Sinikatanan kuvaamisen kanssa täytyy olla nopea, sillä kukat menevät jo iltapäivällä suppuun. Tästä kauniista kasvista olen kiitollinen Hernepensaskujanteen Jorille, joka on tämän siemenestä kasvattanut.

Ranskantulikukasta olen kiitollinen Mama's gardenin Minnalle!

Siinä ne ovat: kasvit, jotka eivät lurpota eivätkä rusketu, vaikka vettä ei tule. Vähän aikaa sitten jyrisi idässä, mutta kuten tavallista, se ukkonen pysyi idässä, jossakin Turun suunnalla.
Yhtäkään edellä mainituista kasveista ei myöskään peura syö!

Muotopuutarhaan kuuluu vähän muutakin, ja nyt täytyy samalla käydä muutkin uutiset läpi. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' on saamassa saman sävyisen kaverin syysleimu 'Crème de Menthesta', joka kyllä kärvistelee kuivuudessa, mutta sinnittelee silti. Ja sehän on peurojen herkkua, joten kasvaa häkkyrässä.

Niiden lähellä kukkii rusokapinsäde, joka jätti viime vuonna kukinnan kokonaan väliin ja oli lähes ruskistunut kääpiö, kunnes huomasin kastella sitä. Tämä on niin ohdakemainen, että en ollut tullut ajatelleeksi, että se kaipaisi vettä. Ehkä sen juuristo ei vielä ollut riittävän syvällä.
Nyt se kukkii ja pari uutta nuppuakin on, mutta ne ovat vähän hankalassa paikassa ihailuun, jäävät muiden kasvien taakse. Jos tämä ei meinaa kasvaa korkeutta, minun pitää yrittää siirtää se tai sitten odotella ehkä siementaimia.

Kolmannessa penkissä on kohta tulossa kukkaan ihana laukka 'Summer Drummer': ihana siitä, että se tulee kukkaan näin myöhään, vaarinlaukan tavoin, ja sävykin on mahtava. Kolmesta sipulista kaksi on näivettänyt lehtensä eikä jaksanut pykätä nuppua, mutta tämä yksi on sinnikäs.
Taustalla mainiosti rutikuivassa penkissä vaahteran alla kasvavat kaukasiankirahvinkukat. Kuivassa varjossa ei niin moni kasvi pärjää, siksi se ansaitsee erityismaininnan. Lehtikään ei niissä lurpota! Pituutta on toki vain reilu metri, mutta se riittää. Hyvässä maassa nämä voivat kasvaa kolmimetrisiksikin. Miten niille sitten kävisi saaristotuulessa, kun jo nyt ovat aivan kenossa.

'Åkerön' omenat alkavat hitaasti punastua.

Neljännessä penkissä on viimein vähän vastaväriä. Rakas tupsulakki keltakaunokki pitää seuraa harmaamintulle ja tarhajalomalva 'Purpettalle'.

Harmaaminttukin on erinomainen perhos- ja pörriäiskasvi. Sitäkään ei peura maistele, kuten ei muitakaan aromaattisia kasveja (tässä mainituista esim. laventeli, väriminttu). Lisäksi pidän erityisesti huurteisesta ulkonäöstä. Leviämistaipumusta pitää kurissa betoninkova savimaa ja sitten kiskon toisten kasvien päälle hivuttautuvia versoja pois.

Tässä yhdistelmässä on jotakin niin kivaa. Harjaneilikoitakin on yhä kukassa, niillä on loistavan pitkä kukinta-aika. Etualalla näkyy aarre suojakartion alla.

Silmäteräni samettihortensia on tehnyt kaksi kukintoa, tässä niistä suurempi.

Niin ikään silmäteräni ja aarteeni Ransu sointuu muotopuutarhan sinisiin sävyihin loistavasti ja toivottaa kaikille kissakansalaisille hyvää kansainvälistä kissojen päivää!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Preeriaväriminttu – Monarda fistulosa
Ranskantulikukka – Verbascum chaixii
Rusokapinsäde – Berkheya purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sulkapiiska – Perovskia atriplicifolia
Syysleimu – Phlox paniculata
Tarhajalomalva – Sidalcea × cultorum
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Vaarinlaukka – Allium senescens

22 comments :

  1. Puutarhurilla on hyvä olla kissa sävy sävyyn kasvien kanssa :D toisaalta en osaa sanoa sävyä mihin Ransun turkin sävy ei kävisi.
    Juuri pyörittelin Prismassa mirrinmintun taimea käsissä, taidan sittenkin käydä hakemassa sen ja kokeilla kuivassa paikassa. Ja kirahvinkukkaa kokeilen samaan paikkaan jos se vain tekee itäviä siemeniä, tykkään siitä paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mirrinminttu on todella hyvä kasvi, se täyttää ihanasti muiden kasvien välejä levitessään pitkillä mutta hennohkoilla versoillaan joka suuntaan. Ja ainakaan tuo Six Hills Giant ei ole ollenkaan tehnyt siementaimia. Joku joskus sanoi, että se leviää kamalasti, mutta kissanminttu kyllä tekee siementaimia.. mutta se onkin ihan erilainen, valkokukkainen, kuin mirrinminttu.
      Kaukasiankirahvinkukat kasvatin siemenistä, se oli todella helppoa. Ja huraa, ne ovat myös tehneet siementaimia! En silti näe, että niistä koituisi mitään ongelmaa. Lehtiruusuke on kasvin korkeuteen nähden hämmästyttävän pieni, ja kasvi niin hentoinen ja korkea, että mihin väliin ne eivät sopisi tai niitä ei haluaisi... minusta ne kaunistavat joka istutusta, ja kermanvalkoinen sopii vieläpä ihan kaikkiin kukkapenkkisommitelmiin. Ja tuossa paikassa ei moni muu kasvi suostu kasvamaan ollenkaan.

      Delete
  2. Kirahvinkukka kuulostaa mainiolta, jos se viihtyy kuivassa ja varjossa. Sille olisi sitten paikka tälläkin pihalla.
    Sinulla on kunnon perhospuutarha, hyvä niin!
    Aarteita pitää olla monenlaisia. Samettihortensian kukintaa ei varmaati moni Suomessa näe.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirahvi on todella hyvä. Istutin niitä kahteen eri paikkaan ja hyvin ovat asettuneet molempiin. Toinen ässä tuossa kuivassa varjopenkissä on muuten jalopähkämö. Se kukoistaa!
      Samettihortensia on niin ihana, olen onnellinen, että se pysyy hengissä, vaikka ei kasvakaan niihin mittoihin, jollaisena sen olen Englannissa nähnyt.

      Delete
  3. Palio löytyy kukkijoota, vaikkon ollukki nii kuivaa. Hm, sinipallo-ohorakes rupiaa näyttämähän munki silimähän aika hyvältä. Enoo tykänny sen korkeuresta ja aina non ollu johonkipäi kenollansa mikkoon nähäny. Mutta ny taitaa olla matalampiaki olemas. Sulukapiiskaaki pitääs kokeella uuremman kerran.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on paljon kuivuutta kestäviä, ja on hyvä noteerata nämä viihtyvät kasvit. Viime kesä vei niin paljon saniaisia, lähes kaikki kuunliljat, liudan esikoita, tarhakulleron, nappiniittyleinikin, pari punalatvaa ja kurjenmiekkojakin, että ehkä kannattaa ihan tosissaan alkaa keskittyä näihin kuivuutta sietäviin - etenkin näihin, joita peura ei syö.
      Olen joskus saanut niitä ihan tavallisia pallo-ohdakkeita taimivaihdoista yms, mutta niiden hailakka väri, korkeus ja siementaimien määrä eivät oikein ole minunkaan mieleeni, tai on muualla puutarhan kolkissa, mutta ei tässä paraatipenkissä. Taplow Blue on minulla noin metrin korkuinen, hienon sininen eikä tunnu tekevän juurikaan siementaimia.

      Delete
  4. Kansainvälinen kissojen päivä meni ohi :-( Ei huomattu taaskaan vaikka syntymäpäiväkalenterissa lukee! - Kivan näköinen tuo pallo-ohdake. -kin

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meinasi meilläkin mennä, onneksi vietämme niin täällä kuin sielläkin kissojen päivää joka päivä!

      Delete
  5. Tässä olihin hyviä vinkkejä meidän pieneen paahteiseen rinteeseen, jossa ei nyt kasva yhtään mitään. Tavallisina kesinä siinä kasvaa ahomansikkaa ja kissankelloa ainakin.
    Ja hyviä kissanpäiviä vastakin;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissankello on ihana! Meinaan varastaa siemeniä tienposken kasvustoista ja pistää kylvöön, sillä haluan sitä omallekin pihalle. Sen ihanan maariankellon siemeniä jo kerkesinkin ostaa ja kylvää ja nyt paapon pikkuruisia taimia :-)
      Kiitos, hyviä kissanpäiviä teillekin!

      Delete
  6. Onpa jotenkin taiteellisia kukkia kaikki. Ohdakkeet on muuten superkauniita aina. Sinulla on niin monta minulle vieraampaa kasvia, että olipa opintomatka tämän postauksen lukeminen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohdaketyyppiset kasvit ovat tosiaan ihania. Yhtäkään niistä ei taida peura syödä. Tuo keltakaunokki on ihan pehmeä ja silti sitäkään ei syödä, vaikka vuorikaunokkia kyllä maistellaan.

      Delete
  7. Onneks on noita kuivuutta sietäviäkin kasveja. Mukavia ovat nuo siun yhistelmät. Ranskantulikukka on miulla hankintalistalla ja tuosta rusokapinsäteestä tulloo miulle koiraeläimen kapi mieleen, kun nimen luin. En ennen oo kuullukkaa, vaan kaunis kukkaon.
    Toivotaan sinnekkin lopultakin sadetta, meillekkin sais tulla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, joillakin kasveilla on tosiaan vastenmieliset nimet! Tässä tapauksessa nimi taitaa tulla Etelä-Afrikan Kapista. Se on todella piikikäs kasvi, mutta kukka on kaunis, kookas ja mahtavan värinen utuinen siniliila.
      Tänne tuli eilen aamulla pieni 1 mm kuuro, sekin jo jotakin. Lisää saisi tulla ja sinne myös!

      Delete

  8. sinipallo-ohdakkeet on kyl ihania, aivan kuten kaikki muutkin puutarhassasi, niin hyvin yhteen sointuvia kokonaisuuksia.
    sadetta kaivattaisiin kesäkotiimmekin, piha täysin kulottunut ja monet kasvit todella kärvistelevät veden puutteessa. jopa luppioniokin ovat kovin kitukasvuisia.
    missä Musti luuraa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy toivoa, että sadetta tulee! Viikonlopuksi on luvassa hieno matalapaine, ellei sitä ole peruutettu. Eilen aamulla tuli ihana hetken sade, menin juomaan aamukahvin ulos, kun sateen ääni ja tuoksu oli niin nautinnollista.
      Musti ei niin seuraile minua kuin Ransu, joka on yleensä aina kintereilläni. Äsken havaitsin Mustin päikkäreillä yhdessä lempipaikoistaan, kedolla heinikossa, lämpimässä auringossa ja silti suojassa katseilta kuin tiikeri ruovikossa.

      Delete
  9. Oi miten ihana loppuhuipennus Ransu tassuinensa! Upea kattaus kasveja kuivuuteen. En ole aikaisemmin innostunut ohdakkeista, mutta nyt kun tajuan niiden kuivuuden keston niin sinipallo-ohdake alkaakin olla ihan kärkikasvi! Sehän on itseasiassa vähän kuin värikäs laukkapallero... Tällä viikolla katselin aurinkopenkistä pilkistävää kaunista kukkaa, joka sinnitteli ja kukki kuivuudesta huolimatta. Tunnistan nyt sen olevan harmaaminttu, joka tuli sinun kasvivaihtarin kyljessä viime kesänä Marjalla. Sinulla se esittäytyy niin rehevänä. Kiitos ihanuudesta ja näyttää hyvältä että se alkaa viihtymään meilläkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohdakkeissa on kyllä jotain jäykkää, jos ei sellaisesta piittaa, mutta itse tykkään, niissä on silti luonnollisuutta. Tai eiväthän pallo-ohdake, karstaohdake yms. ole oikeastaan ohdakkeita, vaikka se onkin niiden nimessä... sekavaa.
      Tykkään itse siitä, että ne tuovat hyviä metallisen viileitä sävyjä puutarhaan, ja näitä elokuun kukkia, joissa muuten on paljon peuran herkkuja.
      Harmaaminttusi kasvaa varmaan tosi kuivassa. Muista, että kaikkien minttujen tapaan silläkin on utelias juuristo, joka tunkee nokkansa joka paikkaan ;-) Minulla se kasvaa hyvin tiiviissä savessa, jossa riittää varmaan kosteutta, mutta se on niin kovaa, ettei se hevillä pääse leviämään. On kasvanut tuossa jo reilusti yli viisi vuotta ja nyt on jo kookas puska, jota olen joutunut kaivamaan pois reunoilta.

      Delete
  10. Sinipallo-ohdake teki meillä yllärit koollaan. Pallot heiluvat pian kahdessa metrissä. Istutin siementaimet tosi hyvään ja syvään kasvualustaan.

    Olipa tosi hyvä ja kuivana kesänä tosi ajankohtainen postausaihe! Monet varastojuuriset perennat pärjäävät meheviin juuriin varastoituneen voiman turvin kuivista kausista. Näitä ovat mm. pionit, päivänliljat ja värililjat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, onpa kookas! Minullakin se peruslaji on kasvanut tosi kookkaaksi, mutta tykkään enemmän näistä matalammista lajikkeista, joissa on parempi väri. Pionit ovat tosiaan loistavia. Liljat - se vähän riippuu. Moni lilja ja päivänlilja on täällä huomannut olot liian karuiksi ja tehnyt katoamistempun :-D Täällä kun on kuivaa ja paahteista miltei joka kesä, sitten ei sipuli/juurikaan saa ravintoa, kun lehdet eivät kasva minään vuonna kunnolla.

      Delete
  11. Voi että tuon pallo-ohdakkeen haluaisin, niin kiehtova :) Hohtopiikkiputki katosi, istutin varmaan hieman märkään kohtaan. Sinipiikkiputken sinisyyttä odotan. Ihania syyskukkijoita! Ja kaikista kuvista, joita pihaltasi otat, huokaa aivan ihana tunnelma ja rauha :)

    ReplyDelete
    Replies

    1. Voi kuules, kannattaa pitää silmät auki hohtopiikkiputken siementaimien osalta! Voi olla, että niitä alkaa tulla vasta yhden talven jälkeen. Ekoissa lehdissä ei vielä ole sitä hopeansävyä, ne ovat hyvin samanlaiset kuin sinipiikkiputkella. Minulla tulee yleensä pari–muutama siementaimea per kukkinut hohtis.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!