Uusi kaappi

En todellakaan tarvitse huonekaluja, mutta kun vastaan tuli hieno kaappi, jossa oli tallella puinen salpa ja ihanaa sinistä väriä vilkkui beigen ulkokuoren alta, olihan se pakko pelastaa.

New Cupboard
I really am not in need of new furniture but how could one say no when a real gem from 19th century crossed my path.

Enpä ottanut kuvaa ennen rapsutuksen aloittamista muuta kuin tämän räpsyn instagramiin. Väri oli ihan ok beige, mutta kaappi oli niin likainen ja alta vilkkui niin kaunista sinistä, että pakkohan se oli teräsharjaan tarttua!

Sisäpuoli oli kiinnostavasti paperoitu monilla kerroksilla sanomalehtiä ja tapettia. Hyllyt ovat tallella, poistin ne siirtämistä varten, jotta jaksaisimme nostaa kaapin. Onneksi sain riuskaa apua ja lopulta traktorinkin apuun!

Kaapin päällä on samanlainen kaarikoriste kuin tässä ala-etureunassa, mutta se oli irronnut paikoiltaan. Kaappi oli viettänyt viimeisen puoli vuosisataa puuliiterissä maassa seisten – on ihme, että vain yhdessä jalassa on lahoa ja pohjakin on aivan ehjä. Kaapin alimmalle hyllylle levinnyt tervatöhnä on voinut pelastaa kaapin tuholaisilta. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, mutta nyt yritin kaapia sitä pois niin paljon kuin pystyin. Terva on tullut pohjastakin läpi. Terva sekä suojaa puuta laholta että karkottaa tuholaisia.

Kaappi oli pakko rapsuttaa ja imuroida sisäpuoleltakin puhtaaksi, niinpä näistä tapeteista ei valitettavasti jäänyt kuin pieniä rippeitä jäljelle.

Ulkopuolesta tuli rapsutuksen jälkeen aivan ihanan värinen. Tässä sekoittuu kolme kaunista väriä: beige, vaalean mintunvihreä ja kirkkaampi sininen. Todella kaunis lopputulos, joka jää tällaiseksi. Ennen käyttöönottoa pesen kaapin vielä hellästi, en halua menettää tätä herkullista väriloistoa.

Eikö ole upea. Moni jäljittelee vanhoja kuluneita maalikerroksia uusilla maaleilla, mutta se ei ikinä näytä näin aidolta. Kuvassa näkyy myös upeaakin upeampi ehjä puunuppi/salpa. Kädensijan ympärillä on tietysti eniten kulumaa ja likaa, johon täytyy käyttää vähän enemmän pesusientä.

Minusta tämä on aivan Mamma Mia -leffan ihanan kreikkalaishuvilan kaluste. Päälläni oli vielä työasuna nätit siniset lappuhaalarit, jotka sain ystävältä. Koin ne päällä kaappia rapsuttaessani olevani ihan Meryl Streep.
Naapuri palautti maanpinnalle toteamalla, että näytän aivan Teksasin moottorisah.... eikun maissiviljelijältä.

Melkoisen kaunis syksy

Nyt on kaunista! On kauniit säät, on tullut sopivasti sateita. Värit ovat kauniit. Kanukatkin ovat innostuneet kukkimaan uudestaan. Tai en ole kirjaa pitänyt, mutta oletan, että nämä kukkivat alkukesällä. Tai ehkä kukat silloin näivettyivät kuumuudessa ja kuivuudessa?
Etualan keltaoksakanukka on komeasti kukassa, mutta myös takimmainen keltakirjokanukka 'Aurea' kukkii jonkin verran.

Beautiful Autumn
Slowly autumn colours start to crawl in, everything happens in slow motion. The weather has been perfect: sunny days and some heavy rains too; very welcome.

Japaninvaahteroihin alkaa hiipiä syysväritys. Etualan 'Enkan' on aina punalehtinen, mutta taustan 'Osakazuki' muuttuu kesän vihreästä voimakkaan punaiseksi.

'Enkan' ja ruostekukka.

'Osakazuki'.

Tänään kävin kurkkaamassa kirsikkasorvarinpensasta. Tämä on vielä pieni ja kasvaa vähän pusikossa kuusten takana, mutta tätä varten pensaan ostin. Häkellyttävä vaaleanpunainen syysväri!

Ihanat värit tässäkin, syksyinen suosikkipari: kallionauhus ja palmusara.

Orjanruusu on upea, kun se saa kasvaa täyteen mittaansa. Tässä sillä on tilaa – saa kasvaa jatkossakin mielin määrin, en rajoita. Korkeutta on kolmisen metriä, leveyttä lähes saman verran. Sulokkaasti kaareutuvat oksat kannattelevat keskikesällä hennon vaaleanpunaisia kukkia, syksyllä punaisia kiulukoita. Lähelle ei parane mennä, sillä piikit ovat pitkät ja päästä käyrät: optimaalinen tarttuvuus.

Toisaalla on hoidetumpaa. Leikkasin viimein muotopuutarhan puksipuuaidat, sillä maa on kosteaa. Aidat eivät vielä ole valmiit, niinpä on tärkeää pistää pistokkaita maahan aina, kun leikkaa.

Kukinnan jälkeen parturoitu mirrinminttu 'Six Hills Giant' on ryhtynyt kukkimaan uudestaan. Sille pitää seuraa komealuppio.

Samoin parturoitu salviakin on tehnyt jokusen uuden kukan.

Loppuun vielä projekti, joka menee kaupunkikotiin, jos onnistuu. Valoin betonista (juotoslaastista) tason tiskikoneen päälle ja toisen pienemmän tason lieden viereen. Saa nähdä, onnistuiko. Tänään poistin muotit ja ihan hyvältä näyttää toistaiseksi.

Vielä Ransun terveiset kedolta heinänsyöntipuuhista.

Karvakartio ahmimassa.

Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kallionauhus – Ligularia dentata
Keltakirjokanukka – Cornus alba, keltalehtiset
Keltaoksakanukka – Cornus alba ssp. stolofera 'Flaviramea'
Kirsikkasorvarinpensas – Euonymus planipes
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Orjanruusu – Rosa dumalis
Palmusara – Carex muskingumensis
Puksipuu – Buxus
Ruostekukka – Crocosmia
Salvia – Salvia officinalis

Se niistä ukonhatuista

Ukonhatut ovat myrkyllisiä. Sehän ei toisaalta estä peuroja/jäniksiä syömästä esimerkiksi näsiää, jouluruusuja tai syysmyrkkyliljojakaan (valkoisista on hävinnyt viime yönä nuppuja). Kirjo- ja köynnösukonhattu ovat kuitenkin saaneet elää rauhassa. Niinpä olen panostanut ukonhattuihin ja hankkinut niitä pikku hiljaa lisää.
Tänä kesänä Vakka-Taimesta ostettu Aconitum ferox teki jo maitokärryssä ennen istutusta ihanan kukkavarren (utuisen sinipunaiset kukat). Tai näin ainakin kuvittelin, sillä yhtenä päivänä hieraisin silmiäni, kun se olikin poissa. Ajattelin nähneeni ihanaa unta kukkavarresta.
Tämä istuttamisen jälkeen otettu kuva kuitenkin todistaa ikävän asian: kyllä ukonhattujakin syödään.

They Eat My Hoods
Monkshood is a very poisonous plant. I have noticed they don't get eaten. Except after I started collecting more unusual monkshoods, they get nibbled – of course it is the flower stalks that disappear. Oh blast.

Pari vuotta sitten istutettu Aconitum yezoense (lehdet kuuluvat pionille). Kuivuus on lisäksi käpristänyt ukonhatun lehdet, melkoisen surkea näky.

Ukonhatuilla on tänä vuonna ollut tukalat oltavat. Ne eivät kai viihdy kuivuudessa ja helteessä. Valkoinen ja aprikoosinpunainen ukonhattu ovat asuneet puutarhassani monta vuotta eivätkä ole ikinä tuottaneet kukkavartta, hyvä kun sinnittelevät hengissä. Niiden suhteen olen jo luopunut toivosta. Yleensä hyvin edustava kirjoukonhattu teki pari minimaalista kukkavartta, joiden nuput kuivuivat. Köynnösukonhattu ei toistaiseksi ole edes ajatellut kukkimista.
Täytyy taas muuttaa suunnitelmia!

Koska yhdessä kommentissa tuli mainio toteamus, miten poikien kuvat hälventävät peuratuhojen tuoman harmistuksen, laitetaan loppuun pikkuinen Ransuli-manuli tassuttelemassa muotopuutarhassa.
Puksipuuaidat voisi leikata, viime yönä tuli 10 mm sadetta ja edelleen sataa – nyt saisi pistokkaita kosteaan maahan!


Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Köynnösukonhattu – A. hemsleyanum

Myrkkyliljoja etsimässä

Ihmettelin joissakin blogeissa aikaisia myrkkyliljoja. Kookkain myrkkyliljani kasvaa tämän hopeapiiska 'Little Spiren' vierellä. Pari päivää sitten löysinkin vaaleanpunaisen nenänpään mullan pinnalla!

Lovely Colchicums
One good thing about autumn is the flowering of Colchicums. This year some of them are surprisingly early.

Tänään myrkkyliljan ensimmäinen kukkavarsi onkin jo venynyt kukintakokoon. Voihan se olla, että enempää ei tulekaan, kun kesä oli niin kuiva. Tämähän tekee lehdet alkukesällä ja ne yhteyttävät ravintoa syksyn kukintaa varten.
Hopeapiiskan ihanuutta ei voi liikaa korostaa. Mikä suloinen sini näin syksyä piristämään, erinomainen kuivuudenkestävyys, eikä sitä edes syödä!

Siinä se on: loistomyrkkylilja ensimmäisellä kukallaan. Onpahan aikainen! Yleensä näitä saa ihailla vasta, kun maassa on keltaiset lehdet eli lokakuussa.
Minulla oli myös tarhamyrkkylilja 'Waterlily', mutta sitä ei ole pariin vuoteen näkynyt. Muistikuvani mukaan siirsin sen parempaan paikkaan viime vuoden kesällä, kun se eli niin kituliaasti edellisessä paikassaan. Viime syksynä siitä ei näkynyt mitään eikä kesälläkään lehtiä, yritin kyllä etsiä. Täytynee hankkia uusi, se on kaunis.

Valkoisia syysmyrkkyliljoja on kolmessa paikassa, yhdessä niistä löysin tänään nuput. Viereinen saniainen on japaninhiirenporas, melko surkea, kun yhä on niin kuivaa, ja peurat ovat keksineet alkaa syödä saniaisiakin.
Täällä satoi 3–4 päivää sitten, mutta sittemmin on vain tuullut kovaa. Tänäänkin piti ennusteen mukaan sataa, mutta ei sada, tuulee vain. Maa on 4 cm:n kostuneen pintakerroksen alla yhä pölisevän kuivaa.

Lopuksi poikien terveiset.

Musti esittelee väärän värisinä kukkivia hajuherneitä. Kun valitin, sain kaksi pussia uuden sadon 'Wiltshire Rippleä'. Saa nähdä, minkä värisiä kukkia ensi vuonna tulee.

Ransu esittelee Mustilan puutarhasta tulleita taimia. Pitkään etsimäni köynnösruusu 'Alchymist' löytyi sieltä. Oi onnea!


Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Syysmyrkkylilja – C. autumnale
Tarhamyrkkylilja – C. Speciosum-Ryhmä

Millainen puutarhuri olet -haaste

Vaalean vihreää -blogista lähetettiin haaste, jonka on pistänyt alulle Kukka & Kaali. Haasteessa kerrotaan millainen puutarhuri olet, joko omin sanoin tai vaihtoehdoista valiten. Ne ovat hauskat, joten päätin vastata pääosin niiden kanssa. Kukka & Kaalin Pauliinan tavoin alleviivaan valitsemani vaihtoehdon, lisäksi vastaan vähän omin sanoin.

Puutarhasuunnittelu
1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

Ammattisuunnittelijana en voi sanoa, että puutarhasuunnittelu olisi kauhea sana – sehän on yksi lupaavimmista sanoista! Parhaimmillaan se mahdollistaa niin suunnitelmallisen toteuttamisen kuin inspiroituneen lennossa luomisenkin. 

Olisi hirmu tylsää tietää tarkalleen, millainen lopputuloksesta tulee, onneksi sitä ei voikaan ennalta tietää, sillä ollaan tekemisissä elävien kasvien ja muuttuvien olosuhteiden kanssa.

Ostokset
1. Minulla on nollabudjetti.
2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Rahatilanteesta riippuen 1–4, lisäksi 5b: Haalin puutarhaani kasan järjettömiä erikoisuuksia.

Työkalujen säilytys
1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu viskelee niitä minne sattuu.
4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

Minä hyötytarhurina
1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

Kitkeminen
1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
2. Kitken ja itken.
3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
5. Miksi kitkisin?

Puutarhapuuhat
1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

Puutarhan tyyli
1. Ihan perus
2. Aina cool
3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
4. Iloinen hurlumhei
5. Täysi kaaos

Naapureiden mielestä varmaankin vastaus 5.

Kasvivalikoima
1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Vastaan vaihtoehto 3, mutta eri selityksin. Olen tarkka, sillä olen kranttu kasvien suhteen. On monia, joista en välitä ainakaan niin paljoa, että haluaisin niitä hyysätä. Kestävyys tai vaivattomuus eivät todellakaan ole kriteereitä, oikeastaan päinvastoin. Haluan kokeilla, pärjäävätkö kasvit, joihin olen ulkomailla ihastunut. Elättelen unelmia kameliapensaan kasvatuksesta.

Minä ja sää
1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
4. Asennekysymys.
5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Suhtautuminen vuodenaikoihin
1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

Olisipa 4! Siksi vastaan I wish -hengessä kahden vaihtoehdon sekoituksen. Talven aikana näännyn kaikkeen: pimeyteen ja kylmyyteen, ja hemmetin lumeen. Onneksi talvella voi sentään kylvää. Mieluiten olisin jollakin vihreällä saarella, jonne tulee lunta korkeintaan yhtenä päivänä vuodessa.

Lähetän haasteen eteenpäin Häivähdys purppuraa- ja Oravankesäpesä -blogeihin.

Loppuun konkreettista esimerkkiä taimiostoskohdasta, vastaus 4, alennusmyynneistä pelastaminen. Hankin viime vuonna Prismasta kärhöjä noin kahdella eurolla kappale ja jotkin niistä ovat yhä hengissäkin. 'Polish Spirit' -tarhaviinikärhö on tehnyt ensimmäiset kukkansa ja ne ovat aivan minipieniä! Se johtuu varmaan kuivuudesta; mutta olisipa tässä aina yhtä pienet ja somat kukat. 

Jos olisin tiennyt, miten söpö tämä kärhö on, olisin hankkinut tämän jo paljon aiemmin. En edes ollut tajunnut, että 'Polish Spirit' on tarhaviinikärhö. Nehän ovat melko hyvin kuivuutta kestäviä ja tosiaan usein pienehkökukkaisia, ja kukissa on nuo neljä terälehteä niin nätisti. Tämä on täydellinen!

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Hempeä länsirintama

Tonttini länsireunalle on noussut kivimuuri pikku hiljaa kymmenen vuoden aikana. Ei se ihan koko tontin pituinen ole, mutta sopiva pätkä ylämäestä kompostille asti. Viime vuonna valmistui viimeinen pätkä ja pääsin istuttamaan muurin edustaa. Nyt ensimmäisistä kukista saa jo nauttia: tässä Austin-ruusu LICHFIELD ANGEL eli 'Ausrelate'. Ihastuttava hailukka shampanjansävy.

Melko vähän olen tontin länsilaidasta kuvia ottanut. Kivimuurin pääty näkyy vinon kompostin oikealla puolella.
Musti esittelee G&T-pöytää, huomasitko?

Muurissa on aukko, josta päästään ojan yli naapuriin hakemaan suolaa ja sokeria. Kuvittelin, että peurat eivät kulkisi ojan yli menevää lankkusiltaa ja köynnöskaaren ali, mutta talviset jäljet lumessa paljastavat, että sehän on yleinen reitti. Peura-aita kulkee kivimuurin takana muissa kohdissa, tosin portista vasemmalle sitä ei vielä ole pystytetty kunnolla. Niinpä lisäsin vanhan portin, jonka sain korvaukseksi avustani – mahtava juttu, ja portissa oli valmiiksi tavattoman kaunis ja pihaani sopiva jäänsininen maali.
Kuvassa näkyy syy, miksi tätä kohtaa ei niin tule kuvattua: tuossa on lautakasoja, oksakasoja, kaikenlaista toimenpidettä odottavaa kasaa. Niiden takia ei istutusaluekaan vielä ole kovin syvä, vain kapea raita kivimuurin edustalla.

'Hagley Hybrid' -kärhö esittelee porttia ja oksakasaa.

Ransu esittelee portin läheisyydessä olevaa kissanminttupaikkaa.

Vielä ihana Lichfield Angel, sen juurella kasvaa mm. kultatesmaa ja isoja lehtiä, joita en voi kitkeä, sillä en ole varma, kuuluvatko ne sormustinkukalle vai takiaiselle. Luultavasti jälkimmäiselle.


David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Kärhö – Clematis
Sormustinkukka – Digitalis

Valloittavia punaisia

Kuten joka syksy, ihastelen meksikonhanhikkien täydellistä punasävyä. Että osaakin olla herkullinen. Seassa on hauskasti muutama tummakurjenpolvikin, viininpunainen tuo syvyyttä verenpunaisen sekaan.

Red
Some great red shades about now!

Loistosädekukka 'Burgunder' kukki harmittavan pikaisesti muutama viikko sitten, mutta sitten: leikkasin ohikukkineet varret ja sen ryhtyi heti tuottamaan uusia nuppuja, oli ilmeisesti jo ajatellutkin uusintakukkia.

Nätti näkymä ilta-auringossa, joka ei niin kuvaan onnistunut: taustalla purppuraheisiangervo 'Diabolo', joka ei voi kasvaa liian nopeasti, haluan siitä äkkiä peurasuojaa. Olen ottanut pistokkaita ja nekin saisivat nopeasti kasvaa kolmimetrisiksi.
Rikkinäisessä ämpärissä on Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -alpi, joka hieman mietityttää. Sen lehtiruusukkeet tuntuvat suurin piirtein hävinneen. Ei kai se nyt vaan aio olla vain kaksivuotinen tms.?! Se on joka tapauksessa kivasti tehnyt uusia matalampia kukkahaaroja kauniin viininpunaisin kukin.
Ämpärin edessä on vielä ihana tummalehtinen valkoapila 'Dark Debbie' muun kasvillisuuden seassa. Tämä väri- ja lehtimuotomaailma on niin ihana. Luonnollinen ja jännä samaan aikaan.

Pelargonihyllyssä ihastuttaa kesällä Marialta Puutarhassa -blogista saatu (ja alun perin Suvikummusta kotoisin oleva) 'Friesdorf', joka kukkii leiskuvana. Sen yläpuolella on pikkuinen 'Natalie'; kumpikin kääpiöpelargoneja.
Minun hoidollani lähes kaikki pelakuut ovat muutenkin kääpiöitä, kun en hoida niitä mitenkään. Muistan lannoittaa kerran kesässä, en vaihda isompia ruukkuja tai multia. Kääpiönä parempi, niin minäkin mahdun kotiini talveksi...

Rohanin päädyn jälkeisellä kivipengermällä on Rohaniin väärän värinen (enkä muutenkaan ottaisi tämän väristä ruusua puutarhaani), mutta kun... tämä on portlandruusu 'Duchesse de Rohan'!

Siellä se saa luvan kasvaa, tosin voisinhan tuota heinikkoa hieman raivata sen ympäriltä. Tämä on juuri sitä kasvi edellä menemistä, sillä kivipenkereen yläpuolinen istutuspaikka tulee olemaan valmis ehkä vasta kahden vuoden päästä. Siihen asti se on elämää viidakossa.
Valkokukkainen kurkkuyrtti on hurmaava, eikä sitä ole vieläkään syöty! Toivottavasti tulee siementaimia, ja toivottavasti älyän, mitä ne ovat – ne muistuttavat niin kovasti ohdakkeen nuoria lehtiruusukkeita.

Me Ransun kanssa toivotamme leppoisia syyskesän iltoja, kesältä nämä viime päivät ovat todella tuntuneet! Toivomme myös sadetta, vaikka on kuivuudessa puolensakin. Tästä kohdasta olen leikannut nurmen viimeksi joskus yli kuukausi sitten.


Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Kääpiöpelargonit kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Loistosädekukka – Gaillardia × grandiflora
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Valkoapila – Trifolium repens

Operaatio kirjosorsimon poisto

Kirjosorsimo on kaunis heinä. Ihastuin siihen vuosia sitten Englannissa, kuten niin moneen muuhunkin kasviin. Kiljahdin innosta, kun viimein löysin sitä taimistolta Suomesta. Istutin sen mutapuutarhani kulmaan.
Valitettavasti on niin, että jos mutapuutarhassa tai sen ympäristössä haluaa jotakin muutakin kasvattaa, ei kirjosorsimoa voi pitää. Toisin kuin vihreälehtinen alkumuotonsa isosorsimo, ei kirjosorsimo leviä siementämällä – Luojan kiitos. Isosorsimohan on haitallinen vieraslaji. Kirjosorsimo leviää vain juuristollaan, sen mehevät juuret hivuttautuvat hitaasti mutta varmasti joka puolelle, mistä kosteaa maata löytyy. Maan täytyy tosiaan olla kosteaa, eli ihan viiruhelpi tämä ei ole, Luojan kiitos sillekin asialle. Kirjosorsimolta kului viisi vuotta täyttää koko mutapuutarha.

En ole kovin montaa kuvaa mutapuutarhasta tänä kesänä ottanut, sillä sen epämääräinen kaislikkomaisuus on harmittanut. Tässä Mustista otetussa kuvassa mutapuutarha näkyy taustalla. Eihän siinä muuta ole kuin kirjosorsimoa.
Sen ansioksi täytyy kuitenkin todeta, että tänä kuivana kesänä, ja kuivana alkusyksynä, kirjosorsimo on sinnikkäästi pysynyt vihreänä, vaikka mutapuutarhassa ei ole ollut vettä neljään kuukauteen. Saunan pesuvedet siihen laskevat, mutta se ei ole paljon mitään.

Olen istuttanut tähän myös ihanaakin ihanampaa sarjarimpiä, mutta se on jäänyt sorsimon puserruksiin. Kerran jo poistin sorsimon siltä nurkalta, mutta muutamassa kuukaudessa se oli ryöminyt takaisin.
Saa nähdä, onko sarjarimpistä mitään jäljellä, sillä maan päällä siitä ei näy mitään. Oli haastavaa kaivaa sorsimoa pois sen ympäristöstä, kun ei tarkkaan tiennyt, mitä kohtaa varoa. Sarjarimpi ei tänä kesänä edes miettinyt kukkimista, voi olla, että se on kuivunut pois.
Haluan tähän muitakin kotimaisia luonnonkasveja sarjarimpin lisäksi: kylämme ojassa kasvavaa ratamosarpiota, keltakurjenmiekkaa, rohtokalmojuuren kirjavalehtistä versiota (jota minulla jo oli toisessa paikassa, mutta sieltä se taisi kuivua jo jokunen vuosi sitten pois). Ainakin keltakurjenmiekka ja ratamosarpio ovat mestareita sietämään vaihtelevaa veden pinnan tasoa ja sitäkin, että välillä ei ole vettä lainkaan.
Haluaisin tähän myös pystykeiholehteä, mutta se taitaa vaatia jatkuvaa matalaa vettä. Viime vuonna istuttamani amerikankeiholehti kuivui pois tänä kesänä ja hyvä niin. Sen hankittuani kotimainen luonnonkasvisuunnitelma alkoi nimittäin vasta kirkastua.

Toissapäivänä ryhdyin kaivamaan. Olin ajatellut odottaa, että syksy kostuttaa mutapuutarhan pohjan ja helpottaa kaivuuta, mutta niin ei näytä tapahtuvan: tälle päivälle oli taas luvassa sadetta, mutta taivaalta ei tipu mitään.
Tämän päivän näky on tämä. Etureunassa on vielä jokunen kirjosorsimon korsi. Se yrittää nousta mutapuutarhan reunoillekin, mutta joutuu toteamaan, että siellä on liian kuivaa.
Aivan varmasti sitä tuolta vielä nousee, joten jos keksin sille hyvän paikan ja kulkuesteet, mieluusti sitä jossakin puutarhan paikassa edelleen pitäisin. Sillä on hurjan kauniit vihreä-kermanvalkoraidalliset lehdet.

Kirjosorsimo on niin korkea, että sen vierestä ei rannan kasvillisuutta edes huomannut. Nyt näkyy! Peuran latvoma virginiantädykkö kukkii lukemattomilla kukkahaaroilla, ja vaaleanpunainen kellopeippi on myös kukassa. Onneksi vielä tänä aamunakin, sillä yön aikana joku oli kiivennyt avokuistille syömään riippaorvokin ja verenpisaran kukat.

Kellopeippi, olikohan tämä ihan vain 'Rosea'. Ihanaa, kun nyt nämä kuopan reunan kukat erottuvat!

Kolmiomaisen mutapuutarhan yhdellä reunalla kukkii jaloängelmä 'Hewitt's Double' ja muutama rikkaporkkana, joka on tehnyt muutaman sata siementainta.

Lisää realismikuvaa: tänne kirjosorsimot päätyivät. Niitä ei tarvitse säkittää, sillä kuivassa paikassa ne eivät kauaa elossa pysy, kokeiltu on. Kuvassa näkyy kasvimaa, joka odottaa uutta kohopenkkiä sängynraadon ympärille, ja kiveystä matonraatojen päälle. Vasemmalla on preeriaprojekti, alareunaan tulee istutuksia vielä vähän korkeammaksi tulevan kivipengermän päälle. Olin ajatellut siihen pensasaitaa marjakuusista, mutta yllätys yllätys – peurat söivät taimet.
Hommat eivät ihan vielä lopu eivätkä huomenna ole valmiit, etenkään, kun aiheuttaa itselleen töitä istuttamalla ja sitten hävittämällä muutaman vuoden päästä saman kasvin.
Tuttua, eikö?


Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Isosorsimo – Glyceria maxima
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Riippaorvokki – Viola hederacea
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Verenpisara – Fuchsia
Virginiantädykkö – Veronicastrum virginicum