Saturday 13 January 2018

Keittiön uudelleenkalustus

Ensinnäkin villasukka-arvonnan tulos, jotta kukaan ei joudu jännittämään sitä loppuriveille. Sukat voitti Hannele, joka osallistui facebookin kautta. Arvontaan osallistui blogin kautta 34 lukijaa ja facebookissa 5, numerogeneraattori arpoi numeron 37, joka osui Hannelen kohdalle. Lämpimät onnittelut!

Jos olin arvontapostauksessa liekeissä niin kuin taivaskin, olen sitä edelleen. Keittiössä on uusi järjestys. Viimeiset seitsemän vuotta keittiön kulmassa on ollut varavuode, joka on toki ollut tarpeen silloin harvoin, kun joku on kylässä, mutta muulloin se on vienyt tilaa. Sängyn yli on ollut hankala kurottaa ottamaan astioita yläkaapeista, etenkin, kun on pitänyt pujotella sängyn ja pöydän välisessä pienessä raossa.
Sängyn lisäksi keittiötä on nimittäin täyttänyt jättikokoinen pöytä, joka oli navetasta löytynyt vaneriovi. Kun vein pukkijalat sen alta kaupunkiin tiskipöydän jaloiksi, päätin heivata ovenkin pois, tai siis vintille varastoon. Vaikka iso pöytä on ollut työpöytänä ja esikasvatuspöytänä (syön olohuoneen sohvalla), on se silti ollut hankala. Isolle pöydälle tulee laskettua rojua käsistään ja sen ympäri on ollut ahtaat kulkuväylät joka suuntaan. Keittö on taloni isoin huone ja silti siinä on ollut vain kapea kulkureitti eteisestä olohuoneeseen.

Vintiltä löytyi edellisten asukkaiden hankkima käyttämätön työtasolevy. Se pääsi entisen vierasvuoteen paikalle (en enää vastaanota vieraita, he he) ja ruokapöydäksi tuli väliaikaisesti puutarhapöytä. Keksin siihen jotakin muuta, toisaalta olen jo ehtinyt rakastua tähän ilmavuuteen...


Ruokapöydälle mahtuu juuri ja juuri syömään. Kuvassa on muuten tarjoilut, jotka syntyivät, kun kuvittelin, ettei minulla ole mitään tarjottavaa. Pakkasesta löytyi piirakkapohja, jääkaapista muutama oliivi, maitoa, kananmuna ja parmesaania sekä sipulikorista sipuleita. Jälkkäriksi cream crackereita ja syksyllä tehtyä pihlajanmarja-ruusunmarjahyytelöä.
On siinä puolensakin, että ei ole kauppaa. Tulee käytettyä kaikenlaista kaapeista ja onnistumisen tunne on suuri, kun saa "ei-mistään" jotakin aikaan.


Eniten liekeissä olen kuitenkin työtasosta, jossa minulla on nyt työlle pyhitetty paikka, jota ei tarvitse raivata pois syömistä, vieraita tai esikasvatustakaan varten.
Työtason alle löytyi vintiltä kapea alakaappi, toisessa päässä on jääkaappi, siis ihan käden ulottuvilla... kun nälkä iskee, on apu lähellä!
Korkealla jakkaralla korkeamman työtason ääressä on paljon parempi istua kuin varsinaisilla tuoleilla, joilla tein aiemmin töitä. Win-win-win-win-win. Montakohan winiä tässä nyt onkaan, vähintään noin monta.
Varasängyn alla lymyillyt maalivarasto (maalit, jotka eivät saa jäätyä) mahtuivat lähes kaikki isoisäni upseeriaikaiseen muuttoarkkuun. Hänellä oli useita arkkuja tavaroitaan varten, kun perheen täytyi vähän väliä muuttaa. Arkut menivät säilytyksen ajaksi sisäkkäin, kertoi äitini. Jostakin syystä vain tämä yksi oli jäljellä, kun isovanhempieni kesäpaikka myytiin parikymmentä vuotta sitten. Sain sieltä arkun talteen ja täällä se on ollut puolestaan vintillä nettikauppani tekstiilien varastona. Rymsteeraus aiheuttaa aina tapahtumien ketjua.

Kaapin pääty oli maalaamaton ruman ruskea, niinpä sudin sen hailean siniharmaalla. Siihen saa ripustettua kissojen rapatassujen kuivauspyyhkeen sun muuta kamaa, mietin, ja lähdin vintille hakemaan ystäviltä saatua vanhaa metallilangasta taivutettua naulakkoa.


Se oli ruostunut, joten harjasin sen metalliharjalla, sivelin silavalla ja pitelin naulakkoa pihdeillä puuhellan tulessa hetken, jotta silava suli ja imeytyi.
Kun naulakko oli hienoksi käsitelty, totesin sen aivan vääränlaiseksi. Rintamamiestalo on simppeli ja funktionaalinen, tällainen koristeellinen juttu ei sovi henkeen. Tämä meni takaisin vintille odottamaan jonakin päivänä vanhempaan talooni pääsyä, ja otin yksinkertaiset koukut tilalle, jotka näkyvät ylemmässä kuvassa.
Ylemmässä kuvassa näkyy myös ratkaisu tason alle. Kaappi ja jääkaappi eivät ole samankorkuisia, ja vaikka olisivatkin, lattia viettää niin seinästä poispäin kuin kohti vastakkaisen kulman muuriakin. Tason alle tuli kirjoja, paksumpi pino kaapin etureunaan.

43 comments :

  1. Luova ratkaisu - ja niin kätevä! Hieno homma, että sait työpöydän! Piirakka näyttää tosi herkulliselta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, kaikkea tarviketta (=rojua) kun löytyy vintiltä tai navetasta, niin mitään ei tarvitse ostaa ;-) Lopputulos onkin sen mukainen, kokoon kyhätty, mutta se sopii taloon ja minuun.
      Piirakasta tuli älyhyvää, vaikka sen piti olla pula-ajan piirakka :-D

      Delete
  2. Ei sulta ainakaan luovuutta puutu! Hyvät ja käytännölliset ratkaisut, keittiö näyttääkin suurelta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nooh, tämä taitaa olla rintsikoista kaikkein pienin talomalli, keittiö on vain reilut 3 x 4 metriä :-D Olkkari on vain 3 x 3! Tiivis tunnelma, mutta onpahan nopeasti lämmitetty.

      Delete
  3. Kiitos...oikein SUURKIITOS, onnettarelle sukista♥
    Kirjoitin jo tuonne facen puolelle, että olen villasukkien suurkuluttaja...nytkin jalassa ja tosi huono kutoja. Olisinko elämäni aikana kolmet tai neljät kutonut...ja vielä kutoisin, mutta ne pirskatin kantapäät!!!...:)

    ReplyDelete
  4. Niin tohkeissani olen voitosta, että jäi kuvat vallan kommentoimatta.
    Muutoksen ei tarvitse olla suuri, kun tuo jo mukavaa vaihtelua..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ihme, että menit tohkeisiin :-) Ihan tohkeissani olen minäkin, on niin parasta, että blogin pitkäaikainen lukija, jonka blogia minäkin seuraan, saa voiton!
      Näiden ohjeessa oli muuten erilainen kantapää kuin olen aiemmin tehnyt, tosi helppo ja silti hyvin kaunis. Ei se ole yhtään vaikea kohta, kun seuraa ohjetta, niin se tulee itsestään, kuin taikuutta!
      Sanos muuta, pieni muutos toi valtavan harppauksen asumis- ja työskentelymukavuuteen.

      Delete
  5. Tulipa mukavan avaraa. Kunnon työskentelytila on tärkeä ja tavarat on voitava jättää paikoilleen. Jos puolet ajasta menee työvälineiden etsimiseen ja paikoilleen asettamiseen, hiipuu työinto aika äkkiä. Vieraita varten voi hankkia kokoontaitettavan varavuoteen. Tai ottaa vieraat kainaloon nukkumaan.
    Piirakka näyttää oikein herkulliselta. Kaikki tarvittavat ainekset sinulla siinä onkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosi tärkeää, ettei tietokonetta, printteriä ym. tarvitse siirrellä paikasta toiseen.
      Vintillä onkin pari nitisevää kokoontaitevvanaa rautasänkyä, ne saavat luvan kelvata.

      Delete
  6. Kodikkaan näköistä. Mahtoi tuo piirakka olla namia? 😋

    ReplyDelete
  7. Det ser både mysigt och praktiskt ut ditt kök! Och pajen var god hörde jag ;)

    ReplyDelete
  8. Luovaa! Miten minä missasin tuon arvonnan, ihmettelenpä vain..

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi himpuli. Osallistumisaikaa oli kyllä vain muutama päivä, kun halusin pian päästä tekemään...

      Delete
  9. Hieno avara lopputulos! Sisustaminen aiheuttaa vähän samanlaisen ketjureaktion sisällä, kuin sulan maan aikaan kukkapenkin järjestely/kasvien siirteleminen. Kun yhden kasvin jakaa niin sille pitää löytää paikka joka taas aiheuttaa jonkin toisen kasvin siirtelya:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta :-D Elämä on yhtä siirtelyä!

      Delete
  10. Kyllä se sisustuksen vaihtaminen aina virkistää, varsinkin jos siitä tulee mieluinen ja toimiva ratkaisu :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, ja tää oli tosi tarpeeseen mun työnteon kannalta, silti ihmettelen, miksi tähän kului niin pitkään...? Ystävien keittiöremppa viime kesänä ja kaupunkiasunnon putkirempan miettiminen varmaan aiheuttivat tämän nyt :-D
      Kunpa olisin yhtä ahkera ompelija kuin sinä. Jo monen vuoden ajan olen suunnitellut tekeväni toisenlaiset, alas laskettavat verhot keittiöön, jonnekin olen ottanut ohjeenkin talteen, mutta minne... kas siinäpä pulma.

      Delete
  11. Hieno! Erittäin hieno järjestys.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, niin toimiva! Miksi ihmeessä en tehnyt tätä aiemmin.

      Delete
  12. Kun muutat yhden osan paikkaa, alkaa ketjureaktio. Tässä tapauksessa erittäin onnistunut. Nyt kaikki toimii ja tila on ihanan ilmava. Inspiroituneita työrupeamia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Olen niin tyytyväinen tähän, että on tilaa muuhunk in kuin hankalaan luikerteluun.

      Delete
  13. Eikö ole huisia miten paljon materiaalia löytyy omista nurkista kun tekee mieli muutosta. Minimalistina ei onnistuisi. Ruokapöydän ei tarvitse olla iso, lautanen mahtuu pieneen tilaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulit jostakin syystä mieleen :-D Sulla on tainnut olla samantyyppisiä postauksia: löysin navetasta... kaivoin vintiltä... laitoin kirjoja väliin :-D (No ei niitä kai sentään, tai miksipä ei). Ei kannata olla minimalisti.
      Sanos muuta. Tuo kahvilakokoinen pöytä on niin ylellinen: siihen ei tule kerättyä tavaraa, siihen mahtuu aina postipino tai kahvikuppi, jota siemaillessa voi lukea ne postit.

      Delete
  14. Tuohan on kätevä järjestys, jääkaappi tukemassa työpöytää 😀 Eikös Uuno Turhapurollakin ollut joskus jääkaappi sohvanpäädyssä, niin ei kuollut nälkään matkalla sohvalta keittiöön 😀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, todella järkevä ja konkarin testaama sijoittelu siis :-D

      Delete
  15. Sulla kukkii luavuus nii pihalla ku sisälläki. Ihanan näkööne rautanaulakko.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo rautanaulakko on niin hieno, senkin takia säästän sitä vanhaan talooni, johon tulee enempi jugendhenkeä, ja sitähän tuo henkii. Näin lähes samanlaisen Urajärven kartanon keittiössä pari vuotta sitten.

      Delete
  16. Hieno muutos. Työpöytä "hetivalmiina" on aina tarpeen. Nätti naulakko, vaikkai tällä kertaa tullutkaan valituksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo naulakko on upea, mutta vanhempi, siksipä sopii vanhempaan talooni aikanaan kuin nakutettu. Tärkeitä nämä tyyliasiat ;-D

      Delete
  17. Voi ei, miten minä missasin näin hienon arvonnan!!! No mutta ihanaa kun sukkasi saivat onnellisen omistajan! Tuo muutos toi kyllä mieletöntä ilmavuutta keittiöösi ja puutarhapöytä on musta tosi viehko tuossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi hitsin pitsi! Arvontaan osallistumisaika oli vain muutaman päivän, höh.
      Keittiö on nyt ihanan avara ja käytännöllinen kaikin puolin. Puutarhapöytä ruokapöytänä on vähän liiankin kiva: on mukavaa, että puutarha tulee sisälle. Voi leikkiä olevansa piknikillä puutarhassa. Saatan joutua hankkimaan uuden puutarhapöydän, jos tuo jää vakituisesti keittiöön :-D

      Delete
    2. Tuo onkin aivan ihana puutarhapöytä, onko sulla ollut mallia joskus myynnissä Elsan lempituolissa? Ihastelin myös sitä Hong Kongista löytämääsi vaaleanpunaista puutarhapenkkiä, tulisipa heille taas jotain vastaavaa. Kaikenlaisia metallipuutarhakalusteita on myynnissä, mutta olen niiden suhteen ronkeli kuten ehkä sinäkin; muotojen ja mallin täytyy olla kohdillaan eikä krumeluureissa saa ampua yli ;)

      Delete
    3. Oli tuo myynnissä Elsalla, tosin maalasimme sen ystäväni kanssa vihreäksi (epäonnistuneesti, kun spraypullon suutin meni rikki), sillä se oli alun perin valkoinen. En tykkää valkoisista puutarhakalusteista monestakin syystä, yksi syy on se, että valkoisen pöydän ääressä auringon paistaessa ei näe mitään, kun silmät valuvat valtoimenaan vettä. Ja migreenihän siitä tulee.
      Hitsi, kun mulla olisi muutamakin vanha pöytä ja lisäksi tosi sopiva pöytälevy tuohon keittiön ruokapöydäksi, mutta alan olla liian ihastunut tähän puutarha sisällä -lookiin :-D
      Voi ei, onko honkkarissa taas vaihtuneet mallit. Se pikku penkki on tosi ihana, täydellinen malli. Rautakalusteissa on aivan liian usein jotain vialla, useimmiten juuri ne liiat koukerot!

      Delete
  18. minulla vierailut blogissasi aina venyy kun tääl niin paljon kaikkea mielenkiintoista! minulle tuo Helmet haaste oli vieras, joten piipahdin silläkin sivustolla hieman tukailemassa. minulle sopisi paremmin pienille tarkoitettu 25 kirjan haaste varmaan. olet lukenut trosi mielenkiintoisia kirjoja viime vuonna. Oma pihaan en ole vielä ehtinyt paneutua. postauksesi kisusta puutarhaoppaana mainio ja kiinnostava, kiitos siitä Saila:)) tammikuu onkin oivaa aikaa kohennella huushollia, meillä hieman samaa meininkiä menossa parhaillaan. nuorenparin rempasta saimme paljon hyvää rakennustavaraa marraskuussa, jotka muuten olisi joutuneet kaatopaikalle. isäntä on tehnyt niistä lisää hyllyjä keittiön kaappeihin. sisäeteisen kaapista otin pois ripustustangon ja isäntä teki kolme hyllyä tilalle. nyt taas vähän aikaa hieman väljemmin hyllytilaa, josko saisi nuo lattioilla lojuvat pussukat taas sopimaan kaappeihin;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, kiitos sinulle pitkästä vierailusta ja kommentoinnista moneen postaukseen! Ihanaa, kun luet ajatuksella postauksia.
      Helmet-haasteen tarkoitus ei ole täyttää koko 50 kohdan listaa, eihän mullakaan siitä tainnut täyttyä puoltakaan. Joten ihan rohkeasti mukaan vaan! Tai ehkä voi valita haasteen, jossa on kivemmat kriteerit (en ole käynyt katsomassa sitä 25 kirjan haastetta, onko siinä eri aiheita).
      Tuo talviremppa-aika on muuten niin totta, minullakin on tainnut suurin osa esim. tapetointiprojekteista toteutua tammikuussa.

      Delete
  19. Hienolta näyttää ja piirakka herkulliselta. Tuntuu aina hyvältä vähän rymsteerata paikkoja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin tuntuu, tulee siivottua pölyt nurkista samalla :-D

      Delete
  20. Jaksan aina ihailla teknisyyttäsi, teet siis ihan mitä vain: remppaat, leivot, kirjoitat, taituroit puutarhassa! Tulipa sinulle avara keittiö, iso pöytä ja sänky vievät aina tilaa! Jos joku tulee kylään niin voihan vieras ottaa makuualustan ja makuupussin mukaan, talo tarjoaa karvaiset kainaloiset :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei, en minä mikään ihmeidentekijä ole, enkä varsinkaan leipuri :-D Jos pakkasesta löytyy paketti valmistaikinaa, niin voin tehdä piirakan...
      Pojat ovat kovin kranttuja menemään vieraiden kainaloon, valitettavasti! Moni on yrittänyt.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!