Paukkupakkanen onneksi hellitti, mutta oli siitä se ilo, että puut olivat valtavan kauniita. Katselin pihan ja lähiympäristön puita sillä silmällä. Tuli mieleen syksyllä blogeissa kiertänyt haaste lempipuusta. Nyt niitä tuli aika monta!
Pihassani on pieni koivikko pienen navetan takana. Rauduskoivujen riippuvat, sirot oksat keräävät paljon huurretta ja tekevät koivikosta hohtavan valkoisen.
Frosty Trees
We had severe frost for about a week. It was dreadful, but let's admit it – it made the garden super beautiful, especially the trees. In the image above and below, silver birches with their delicate drooping branches. They gather so much frost that the whole birchery (yes, we have a specific word for it in Finnish) radiates whiteness. Ash is another favourite. And the dark spruces were looking so different than usual!
Saarni kasvaa melko tasapaksuna alhaalta latvaan saakka. Oksille on tunnusomaista, että ne ensin kaartuvat alas ja sitten oksien kärjet osoittavat kuitenkin ylöspäin. Rungosta (tai joskus oksasta) kasvaa usein kilpalatvoja, pystyjä oksia, kuten kuvassa näkyy. Etenkin, jos oksia on poistettu, kuten tässä tapauksessa. Saarnin vierestä kulkee nimittäin tie.
Pihastani on jouduttu kaatamaan valtava saarni, joka kasvoi aivan vanhan talon nurkassa, mutta onneksi huussin vieressä on kokonainen saarnirivi. Etummainen on jo hienon kokoinen.
Vaikka väitän vaahteraa risukkoiseksi, ei se ole kritiikkiä. Käkkyräiset oksankärjet keräävät kuuraa ja vaahteran luonnollinen kasvutapa on kaunis.
Lehtikuusi on ihana. Tämä on japaninlehtikuusi.
Kauneus avautuu parhaiten läheltä, kun tutkaillaan ruusumaisia käpyjä ja oksien nystyröitä.
Sitten on vielä komeat pihakuuset, joita kasvaa kaksi kappaletta lähekkäin. Kuura puki niiden tummanpuhuvat hahmot uusiin vaatteisiin. Metsäkuusi on upea puu, jos se kasvaa valossa, jolloin siitä tulee tuuhea.
Kuuset iltatunnelmissa.
Tunnelmallista iltaa!
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Lehtosaarni – Ash – Fraxinus excelsior
Metsäkuusi – Spruce – Picea abies
Rauduskoivu – Silver birch – Betula pendula
Vaahtera – Acer platanoides
.JPEG)
.jpg)
Ny on saanukki ihaalla komeeta huurteesia puita ja sinistä taivasta vaste niiren muarot tosiaan korostuu. On kunniootettavan kokoosia nua sun kuuses. Mahtavia! Ja nii vaa saapuu talavi sinne kesäsaarelle, sunki vaivooksi :)
ReplyDeleteJustiin tuo sininen taivas ja valkoiset oksat oli aivan huippuyhdistelmä.
DeletePihan kuuset ovat aivan ihanat, tykkään niistä kovin. Sitä tuntee itsensä sopivan pieneksi tuollaisten äärellä.
Talvi taitaa olla kovaa vauhtia katoamassa, tai lumi ainakin. Tämän päivän sade ei sitä vielä vienyt, mutta nyt mittarissa on +4,3 astetta.
Puut ovat kaikkina vuodenaikoina kauniita ja näyttäviä, erityisesti talvella, kuten kuvasi osoittavat.
ReplyDeleteNiinpä ovat. Talvella tulee hyvin puun kasvutapa esille, ja vaikkapa saarnen paksut oksat verrattuna koivun ohuisiin. Mun lemppari taitaa silti olla kevät, ihana kevät. Puhkeavat silmut kaiken maailman väreissä!
DeleteMelkeinpä ainoa kiva asia pakkasessa ja lumessa on juuri lumiset puut! :)
ReplyDelete:-D Sanopa muuta!
DeleteKauniissa huurassa on puut tiälläkin ja tuo sininen taivas on aivan upea yhistelmä. Joka puulla on ne omat erityispiirteensä ja kauneutensa. Kommeita kuusia siulla.
ReplyDeleteJännä sinivalkoinen maisema tulee tällaisilla säillä, isänmaallinen :-)
DeleteIsot pihakuuset ovat lähes kuin henkilöt, vaikuttavat persoonat.
Oi, kuinka kaunista!
ReplyDeleteMeillä oli alkuviikosta todella kauniita päiviä, mutta huurretta ei ole ollut tänä talvena oikeastaan yhtään. Huurteiset puut ovat lumoavia!
Niin ovat, hieno talven lahja. Ja aurinkoiset päivät :-)
DeleteVoi miten kauniita kaikki♥ On se vaan upeannäköistä kun lunta noiden puiden oksilla ja pakkanen kun vielä niitä oikein huurruttaa..kaunista! Mukavaa talvipäivää:)
ReplyDeleteKiitos, nyt onkin ihan kevätpäivä! Lumi lähti ja mittarissa on +4,8 :-)
DeleteOikeastaan täällä on puissa hyvin harvoin lunta oksilla jatkuvan tuulen takia. Tuokin oli vain paksua kuuraa, meri tuo kosteutta niin paljon. Ja rannassa oli vielä paksumpi kuura. On se kaunista.
No olihan meilläkin huurteisia puita, mutta eilisillan ja viimeyön vesisateen jälkeen ei enää ole..:)
ReplyDeleteEn ennen tykännyt noista lehtikuusista, mutta kummasti se mieli vaan muuttuu...tässäkin asiassa.
Nyt on ihanan keväistä, jihuu. Tai puuskainen kova tuuli nyt ei ihan kevättä tuo välttämättä mieleen.
DeleteLehtikuusessa on rumaa risuisuutta. Mutta läheltä katsottuna oksat ovat kauniit, ja etenkin nuo ihanat kävyt, kuin miniRUUSUT ;-)
Saarnia minäkin haluaisin,mutta niiden selviäminen täällä on siinä ja siinä. Valtavat, noin 35 metriä korkeat, metsälehmuksemme saavat olla meidän 'saarniamme'.
ReplyDeleteLehtikuusiin olen rakastunut täysillä! Niitä on yksi, joka on tullut linnun tuomana ja saattaa olla erään naapurin aikanaan Kanadasta tuomasta siemenestä lähteneestä jättimäisestä lehtikuusesta, joka ei näytä ihan siperianlehtikuuselta. Sitten on tietty viehättävä siperianlehtikuusi, nuori vielä ja lännenhemlokki, jota en olisi halunnut, mutta tuttu myyjä puhui ympäri:) Kestän vielä sen, että nuoret havut suojataan kevätahavalta, siihen olen kartiokuusien kanssa tottunut, mutta en sitä, että hemlokki pitää meidän oloissa suojata myös kovilta pakkasilta. No, tein sitä muutaman vuoden, mutta en enää. Myyjä sanoi juuri nuo sun sanat, että 'lehkuusi on ruman risuinen, ota hemlokki!' No, olisi pitänyt pitää oma pääni, sillä ensimmäisenä keväänä se hemlokki imi litrakaupalla sitä ruskettuneen ahavan poistavaa suihketta...
Kävyt on todellakin kuin miniruusuja. Ja entäs sitten lehtikuusen väri keväällä ja syksyisin se on viimeinen väriläiskä. Kun ajamme saarellemme lokakuun lopuilla tms. jo kaukaa näkyvät lehtikuusten ihanat syysvärit.
Lehtikuusi on todellakin ihana oikeastaan kaikkina vuodenaikoina! Ihanasti teillä niitä onkin sekä omassa pihassa että lähipiirissä. Hemlokistakin tykkään, pitäisiköhän sellainenkin vielä hankkia :-D
DeleteAivan ihania kuvia pihapuistasi! Ja miten kauniisti niistä kirjoitat.
ReplyDeleteKaikki nuo puut ovat upeita - kukin omanlaisensa. Sydämeni sykähti ylimääräisen kerran kuitenkin lehtikuusen kohdalla. Olen aina ihaillut tuota pihasi lehtikuusta kaikkina vuodenaikoina.
Tuo lehtikuusi onkin kasvanut nopeasti. Ihan viimeisessä kuvassa näkyy, että se alkaa jo olla pari metriä saunan katonharjaa korkeammalla. Istutin sen polvenkorkuisena piiskana kymmenisen vuotta sitten vasta!
DeleteKauniita kuvia. Ja talvella tulee eri tavalla esiin oksat ja runko. Valkoisella kuorutteella puut ovat kuin sadusta.
ReplyDeleteKuin sadusta, niin totta!
DeleteHuurteet kadonneet täältäkin... puiden persoonalliset muodot näkyvät upeasti, kun ovat paljaina vailla rihman kiertämää. Minusta yksi kauneimmista on vaahtera, myös kaikkina muina vuodenaikoina. Heleänvihreät kukkaset keväällä ja syksyn upeat värit tekevät vaahterasta huikean kauniin.
ReplyDeleteIlman rihman kiertämää, hihii! Vaahtera on tosi ihana, ja syysvärikin on sillä hieno. Harmi vain, että se tekee tsiljoona siementainta, niiden nyppimiseen kukkapenkeistä olen hieman tuskastunut.
DeleteVaahteran kukissa on ihana hunajainen tuoksukin.
Meillä oli talvi yhden päivän. (Eilisen) Nyt samaa marraskuuta taas herraties kuinka pitkään.
ReplyDeleteNo mutta eihän marraskuussa ole mitään vikaa! Silloin ei yleensä ole vielä luntakaan, ihannekuukausi. Päivä vaan kovin lyhyt silloin jo. Tänään huomasin kotiin viiden maissa kauppareissulta pyöräillessäni, että vielä näki. Jee.
DeleteKauniita, mutta kovin epätavallisia kuvia sieltä Saaripalstalta. Ehkä huurteisten talvipäivien tarkoitus onkin tarjota isoille puille mahdollisuus tulla huomatuiksi. Ansaitsevat sen, ehdottomasti.
ReplyDeleteTalvi tuli ja meni. Kenties niin käy toistekin, mutta pian talven mahdollisuudet käyvät vähiin, kun vääjäämättä mennään kohti valoa ja kevättä kohti. Ihanaa!
Harvoin on talvista postikorttimaisemaa, usein vain muutaman päivän per talvi. Olenkin juuri kirjoittamassa kevätfiilis-postausta. Tänään ei lunta ole yhtään, hiukan satoi, sitten aurinko kurkki varovasti ja jotenkin vähän jo ylempää taivaalta!
Delete