Sängyn lisäksi keittiötä on nimittäin täyttänyt jättikokoinen pöytä, joka oli navetasta löytynyt vaneriovi. Kun vein pukkijalat sen alta kaupunkiin tiskipöydän jaloiksi, päätin heivata ovenkin pois, tai siis vintille varastoon. Vaikka iso pöytä on ollut työpöytänä ja esikasvatuspöytänä (syön olohuoneen sohvalla), on se silti ollut hankala. Isolle pöydälle tulee laskettua rojua käsistään ja sen ympäri on ollut ahtaat kulkuväylät joka suuntaan. Keittö on taloni isoin huone ja silti siinä on ollut vain kapea kulkureitti eteisestä olohuoneeseen.
Ruokapöydälle mahtuu juuri ja juuri syömään. Kuvassa on muuten tarjoilut, jotka syntyivät, kun kuvittelin, ettei minulla ole mitään tarjottavaa. Pakkasesta löytyi piirakkapohja, jääkaapista muutama oliivi, maitoa, kananmuna ja parmesaania sekä sipulikorista sipuleita. Jälkkäriksi cream crackereita ja syksyllä tehtyä pihlajanmarja-ruusunmarjahyytelöä.
On siinä puolensakin, että ei ole kauppaa. Tulee käytettyä kaikenlaista kaapeista ja onnistumisen tunne on suuri, kun saa "ei-mistään" jotakin aikaan.
Eniten liekeissä olen kuitenkin työtasosta, jossa minulla on nyt työlle pyhitetty paikka, jota ei tarvitse raivata pois syömistä, vieraita tai esikasvatustakaan varten.
Työtason alle löytyi vintiltä kapea alakaappi, toisessa päässä on jääkaappi, siis ihan käden ulottuvilla... kun nälkä iskee, on apu lähellä!
Korkealla jakkaralla korkeamman työtason ääressä on paljon parempi istua kuin varsinaisilla tuoleilla, joilla tein aiemmin töitä. Win-win-win-win-win. Montakohan winiä tässä nyt onkaan, vähintään noin monta.
Varasängyn alla lymyillyt maalivarasto (maalit, jotka eivät saa jäätyä) mahtuivat lähes kaikki isoisäni upseeriaikaiseen muuttoarkkuun. Hänellä oli useita arkkuja tavaroitaan varten, kun perheen täytyi vähän väliä muuttaa. Arkut menivät säilytyksen ajaksi sisäkkäin, kertoi äitini. Jostakin syystä vain tämä yksi oli jäljellä, kun isovanhempieni kesäpaikka myytiin parikymmentä vuotta sitten. Sain sieltä arkun talteen ja täällä se on ollut puolestaan vintillä nettikauppani tekstiilien varastona. Rymsteeraus aiheuttaa aina tapahtumien ketjua.
Se oli ruostunut, joten harjasin sen metalliharjalla, sivelin silavalla ja pitelin naulakkoa pihdeillä puuhellan tulessa hetken, jotta silava suli ja imeytyi.
Kun naulakko oli hienoksi käsitelty, totesin sen aivan vääränlaiseksi. Rintamamiestalo on simppeli ja funktionaalinen, tällainen koristeellinen juttu ei sovi henkeen. Tämä meni takaisin vintille odottamaan jonakin päivänä vanhempaan talooni pääsyä, ja otin yksinkertaiset koukut tilalle, jotka näkyvät ylemmässä kuvassa.
Ylemmässä kuvassa näkyy myös ratkaisu tason alle. Kaappi ja jääkaappi eivät ole samankorkuisia, ja vaikka olisivatkin, lattia viettää niin seinästä poispäin kuin kohti vastakkaisen kulman muuriakin. Tason alle tuli kirjoja, paksumpi pino kaapin etureunaan.
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Luova ratkaisu - ja niin kätevä! Hieno homma, että sait työpöydän! Piirakka näyttää tosi herkulliselta!
ReplyDeleteHih, kaikkea tarviketta (=rojua) kun löytyy vintiltä tai navetasta, niin mitään ei tarvitse ostaa ;-) Lopputulos onkin sen mukainen, kokoon kyhätty, mutta se sopii taloon ja minuun.
DeletePiirakasta tuli älyhyvää, vaikka sen piti olla pula-ajan piirakka :-D
Ei sulta ainakaan luovuutta puutu! Hyvät ja käytännölliset ratkaisut, keittiö näyttääkin suurelta.
ReplyDeleteNooh, tämä taitaa olla rintsikoista kaikkein pienin talomalli, keittiö on vain reilut 3 x 4 metriä :-D Olkkari on vain 3 x 3! Tiivis tunnelma, mutta onpahan nopeasti lämmitetty.
DeleteToimii 😊
ReplyDeleteNiin tekee :-)
DeleteKiitos...oikein SUURKIITOS, onnettarelle sukista♥
ReplyDeleteKirjoitin jo tuonne facen puolelle, että olen villasukkien suurkuluttaja...nytkin jalassa ja tosi huono kutoja. Olisinko elämäni aikana kolmet tai neljät kutonut...ja vielä kutoisin, mutta ne pirskatin kantapäät!!!...:)
Niin tohkeissani olen voitosta, että jäi kuvat vallan kommentoimatta.
ReplyDeleteMuutoksen ei tarvitse olla suuri, kun tuo jo mukavaa vaihtelua..:)
Ei ihme, että menit tohkeisiin :-) Ihan tohkeissani olen minäkin, on niin parasta, että blogin pitkäaikainen lukija, jonka blogia minäkin seuraan, saa voiton!
DeleteNäiden ohjeessa oli muuten erilainen kantapää kuin olen aiemmin tehnyt, tosi helppo ja silti hyvin kaunis. Ei se ole yhtään vaikea kohta, kun seuraa ohjetta, niin se tulee itsestään, kuin taikuutta!
Sanos muuta, pieni muutos toi valtavan harppauksen asumis- ja työskentelymukavuuteen.
Tulipa mukavan avaraa. Kunnon työskentelytila on tärkeä ja tavarat on voitava jättää paikoilleen. Jos puolet ajasta menee työvälineiden etsimiseen ja paikoilleen asettamiseen, hiipuu työinto aika äkkiä. Vieraita varten voi hankkia kokoontaitettavan varavuoteen. Tai ottaa vieraat kainaloon nukkumaan.
ReplyDeletePiirakka näyttää oikein herkulliselta. Kaikki tarvittavat ainekset sinulla siinä onkin.
On tosi tärkeää, ettei tietokonetta, printteriä ym. tarvitse siirrellä paikasta toiseen.
DeleteVintillä onkin pari nitisevää kokoontaitevvanaa rautasänkyä, ne saavat luvan kelvata.
Kodikkaan näköistä. Mahtoi tuo piirakka olla namia? 😋
ReplyDeleteOli! Tuli nyt hirmu nälkä taas :-D
DeleteDet ser både mysigt och praktiskt ut ditt kök! Och pajen var god hörde jag ;)
ReplyDeleteJag är jättenödj med båda :-D
DeleteLuovaa! Miten minä missasin tuon arvonnan, ihmettelenpä vain..
ReplyDeleteNo voi himpuli. Osallistumisaikaa oli kyllä vain muutama päivä, kun halusin pian päästä tekemään...
DeleteHieno avara lopputulos! Sisustaminen aiheuttaa vähän samanlaisen ketjureaktion sisällä, kuin sulan maan aikaan kukkapenkin järjestely/kasvien siirteleminen. Kun yhden kasvin jakaa niin sille pitää löytää paikka joka taas aiheuttaa jonkin toisen kasvin siirtelya:)
ReplyDeleteSanos muuta :-D Elämä on yhtä siirtelyä!
DeleteKyllä se sisustuksen vaihtaminen aina virkistää, varsinkin jos siitä tulee mieluinen ja toimiva ratkaisu :)
ReplyDeleteNiin on, ja tää oli tosi tarpeeseen mun työnteon kannalta, silti ihmettelen, miksi tähän kului niin pitkään...? Ystävien keittiöremppa viime kesänä ja kaupunkiasunnon putkirempan miettiminen varmaan aiheuttivat tämän nyt :-D
DeleteKunpa olisin yhtä ahkera ompelija kuin sinä. Jo monen vuoden ajan olen suunnitellut tekeväni toisenlaiset, alas laskettavat verhot keittiöön, jonnekin olen ottanut ohjeenkin talteen, mutta minne... kas siinäpä pulma.
Hieno! Erittäin hieno järjestys.
ReplyDeleteSanos muuta, niin toimiva! Miksi ihmeessä en tehnyt tätä aiemmin.
DeleteKun muutat yhden osan paikkaa, alkaa ketjureaktio. Tässä tapauksessa erittäin onnistunut. Nyt kaikki toimii ja tila on ihanan ilmava. Inspiroituneita työrupeamia!
ReplyDeleteKiitos! Olen niin tyytyväinen tähän, että on tilaa muuhunk in kuin hankalaan luikerteluun.
DeleteEikö ole huisia miten paljon materiaalia löytyy omista nurkista kun tekee mieli muutosta. Minimalistina ei onnistuisi. Ruokapöydän ei tarvitse olla iso, lautanen mahtuu pieneen tilaan :)
ReplyDeleteTulit jostakin syystä mieleen :-D Sulla on tainnut olla samantyyppisiä postauksia: löysin navetasta... kaivoin vintiltä... laitoin kirjoja väliin :-D (No ei niitä kai sentään, tai miksipä ei). Ei kannata olla minimalisti.
DeleteSanos muuta. Tuo kahvilakokoinen pöytä on niin ylellinen: siihen ei tule kerättyä tavaraa, siihen mahtuu aina postipino tai kahvikuppi, jota siemaillessa voi lukea ne postit.
Tuohan on kätevä järjestys, jääkaappi tukemassa työpöytää 😀 Eikös Uuno Turhapurollakin ollut joskus jääkaappi sohvanpäädyssä, niin ei kuollut nälkään matkalla sohvalta keittiöön 😀
ReplyDeleteHei, todella järkevä ja konkarin testaama sijoittelu siis :-D
DeleteSulla kukkii luavuus nii pihalla ku sisälläki. Ihanan näkööne rautanaulakko.
ReplyDeleteTuo rautanaulakko on niin hieno, senkin takia säästän sitä vanhaan talooni, johon tulee enempi jugendhenkeä, ja sitähän tuo henkii. Näin lähes samanlaisen Urajärven kartanon keittiössä pari vuotta sitten.
DeleteHieno muutos. Työpöytä "hetivalmiina" on aina tarpeen. Nätti naulakko, vaikkai tällä kertaa tullutkaan valituksi.
ReplyDeleteTuo naulakko on upea, mutta vanhempi, siksipä sopii vanhempaan talooni aikanaan kuin nakutettu. Tärkeitä nämä tyyliasiat ;-D
DeleteVoi ei, miten minä missasin näin hienon arvonnan!!! No mutta ihanaa kun sukkasi saivat onnellisen omistajan! Tuo muutos toi kyllä mieletöntä ilmavuutta keittiöösi ja puutarhapöytä on musta tosi viehko tuossa.
ReplyDeleteNo voi hitsin pitsi! Arvontaan osallistumisaika oli vain muutaman päivän, höh.
DeleteKeittiö on nyt ihanan avara ja käytännöllinen kaikin puolin. Puutarhapöytä ruokapöytänä on vähän liiankin kiva: on mukavaa, että puutarha tulee sisälle. Voi leikkiä olevansa piknikillä puutarhassa. Saatan joutua hankkimaan uuden puutarhapöydän, jos tuo jää vakituisesti keittiöön :-D
Tuo onkin aivan ihana puutarhapöytä, onko sulla ollut mallia joskus myynnissä Elsan lempituolissa? Ihastelin myös sitä Hong Kongista löytämääsi vaaleanpunaista puutarhapenkkiä, tulisipa heille taas jotain vastaavaa. Kaikenlaisia metallipuutarhakalusteita on myynnissä, mutta olen niiden suhteen ronkeli kuten ehkä sinäkin; muotojen ja mallin täytyy olla kohdillaan eikä krumeluureissa saa ampua yli ;)
DeleteOli tuo myynnissä Elsalla, tosin maalasimme sen ystäväni kanssa vihreäksi (epäonnistuneesti, kun spraypullon suutin meni rikki), sillä se oli alun perin valkoinen. En tykkää valkoisista puutarhakalusteista monestakin syystä, yksi syy on se, että valkoisen pöydän ääressä auringon paistaessa ei näe mitään, kun silmät valuvat valtoimenaan vettä. Ja migreenihän siitä tulee.
DeleteHitsi, kun mulla olisi muutamakin vanha pöytä ja lisäksi tosi sopiva pöytälevy tuohon keittiön ruokapöydäksi, mutta alan olla liian ihastunut tähän puutarha sisällä -lookiin :-D
Voi ei, onko honkkarissa taas vaihtuneet mallit. Se pikku penkki on tosi ihana, täydellinen malli. Rautakalusteissa on aivan liian usein jotain vialla, useimmiten juuri ne liiat koukerot!
minulla vierailut blogissasi aina venyy kun tääl niin paljon kaikkea mielenkiintoista! minulle tuo Helmet haaste oli vieras, joten piipahdin silläkin sivustolla hieman tukailemassa. minulle sopisi paremmin pienille tarkoitettu 25 kirjan haaste varmaan. olet lukenut trosi mielenkiintoisia kirjoja viime vuonna. Oma pihaan en ole vielä ehtinyt paneutua. postauksesi kisusta puutarhaoppaana mainio ja kiinnostava, kiitos siitä Saila:)) tammikuu onkin oivaa aikaa kohennella huushollia, meillä hieman samaa meininkiä menossa parhaillaan. nuorenparin rempasta saimme paljon hyvää rakennustavaraa marraskuussa, jotka muuten olisi joutuneet kaatopaikalle. isäntä on tehnyt niistä lisää hyllyjä keittiön kaappeihin. sisäeteisen kaapista otin pois ripustustangon ja isäntä teki kolme hyllyä tilalle. nyt taas vähän aikaa hieman väljemmin hyllytilaa, josko saisi nuo lattioilla lojuvat pussukat taas sopimaan kaappeihin;)
ReplyDeleteVoi että, kiitos sinulle pitkästä vierailusta ja kommentoinnista moneen postaukseen! Ihanaa, kun luet ajatuksella postauksia.
DeleteHelmet-haasteen tarkoitus ei ole täyttää koko 50 kohdan listaa, eihän mullakaan siitä tainnut täyttyä puoltakaan. Joten ihan rohkeasti mukaan vaan! Tai ehkä voi valita haasteen, jossa on kivemmat kriteerit (en ole käynyt katsomassa sitä 25 kirjan haastetta, onko siinä eri aiheita).
Tuo talviremppa-aika on muuten niin totta, minullakin on tainnut suurin osa esim. tapetointiprojekteista toteutua tammikuussa.
Hienolta näyttää ja piirakka herkulliselta. Tuntuu aina hyvältä vähän rymsteerata paikkoja :)
ReplyDeleteNiin tuntuu, tulee siivottua pölyt nurkista samalla :-D
DeleteJaksan aina ihailla teknisyyttäsi, teet siis ihan mitä vain: remppaat, leivot, kirjoitat, taituroit puutarhassa! Tulipa sinulle avara keittiö, iso pöytä ja sänky vievät aina tilaa! Jos joku tulee kylään niin voihan vieras ottaa makuualustan ja makuupussin mukaan, talo tarjoaa karvaiset kainaloiset :D
ReplyDeleteNo voi ei, en minä mikään ihmeidentekijä ole, enkä varsinkaan leipuri :-D Jos pakkasesta löytyy paketti valmistaikinaa, niin voin tehdä piirakan...
DeletePojat ovat kovin kranttuja menemään vieraiden kainaloon, valitettavasti! Moni on yrittänyt.