Sunday 14 May 2017

Taimiaarteita ja iloisia yllätyksiä

Olen kasvatellut pikkuisia taimia talvesta alkaen. Onnistumisprosentti vaihtelee, kun ei ole kasvivaloja tai muita erikoistarvikkeita. Lisäksi kuljetan taimilaareja kaupunki- ja saarikotien väliä, sillä eihän niitä voi jättää yksin paria päivää pidemmäksi aikaa. Automatkojen aikana saattavat laarit hieman lytistyä etenkin, jos kissa asettuu päälle, mutta ihan hyvin on suurin osa taimista tänäkin keväänä siitä selvinnyt.
Tässä laarissa on kelta- ja musta-apilaa Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä. Ihania hentoja! Kakkoslehdissä oli jo havaittavissa söpöä apilanlehtimuotoa.

Seedlings
As I don't have very good growing space nor equipment, and during transport between my island and city homes some young plants inevitably get a bit squashed, I still sow every winter. It just feels essential. Talking about this with a friend I realised that the point of the whole affair is not seeing the end product, eg. flowers – it is the sowing and seeing the miracle of a shoot emerging from bare soil.

Rakkaus sarjakukkaisiin ei osoita laantumisen merkkejä. Tänä vuonna kylvin punakukkaista rikkaporkkana 'Daraa' ja Ridolfia segetumia. Tässä jälkimmäistä, muistuttaa kovasti tilliä.

Kierrätän joskus potteja, joista ei ole itänyt mitään. Syksyllä laitoin Canna tuerckheimiin siemeniä potteihin, mutta mitään ei noussut kevääseen mennessä. Nyt hieman hämmästyin, kun purppurakukkaisen harjaneilikan (Hollandia Purple Crown) potista nousi tällainen tötterö, ennen kuin tajusin sen olevan ilmiselvä kanna. Jihuu! Toistaiseksi niitä on noussut vain yksi, mutta eipä sitä enempää tarvitakaan.

Toisen ilostuttavan tötterön löysin puutarhasta, punaisesta villistä penkistä. Tämä pilkkulehti kasvaa aivan yhden pionin kupeessa. Mitä ihmettä – selvästi joku kämmekkä, maariankämmekkämäiset lehdet! Lehtien kärjet ovat ehkä vähän kapeat, mutta se voi johtua siitä, että ne ovat vasta puhkeamassa. En yhtään muista tällaista istuttaneeni. Kerran istutin maariankämmekän sukulaisen Dactylorhiza praetermissan, mutta se oli eri paikassa eikä sillä ole pilkullisia lehtiä. Se on hävinnyt, ellei putkahda jonakin vuonna taas esiin – kämmekät tekevät sellaista.
On mahdollista, että maariankämmekkä on ilmestynyt itsestään, sillä todennäköisesti sitä saarella kasvaa. On myös mahdollista, että se on tullut vaikkapa siemenenä jonkun toisen kasvin mukana. Tässä penkissä kasvaa mm. Raakkilasta saatuja varjoliljoja, ja Raakkilassa kyllä kasvaa maariankämmekkää. Olen asiaa tutkiakseni aloittanut puutarhapäiväkirjan lukemisen alusta asti, ja siinä kuluukin vielä viikko jos toinenkin...
Hieno löytö joka tapauksessa, skumpan arvoinen. Skool!

Palaan ihanaan kaimaani (joka ei ole kaimaani) Kivipellon Sailaan. Hän toi viime kesän bloggaajatapaamiseen kylvämiään esikontaimia oikein avokätisesti. Tässä kaksi niistä kukassa, ihastuttavia tarhakääpiöesikoita!

Rajallisen tilan takia suurin osa näidenkin kuvien taimista on jo istutettu puutarhaan. Enkä juuri harrasta mitään karaisua; maahan vain, lämpimänä päivänä, ja herran haltuun.
Tässä laatikossa on serkukset, molemmat malvakasveja: maurinkiiltomalva ja nukkasalkoruusu, joilla on aivan saman näköiset lehdet. Vasemmalla on eri kasvia kuin oikealla, mutta nehän ovat kuin kaksi marjaa! Todella kivan näköisiä. Taimiakasvatuksessa taitaakin minulle olla tärkeintä mullan kanssa puljaamisen ilo ja se, että mullasta nousee taimia. Se on joka kerta yhtä ihmeellistä; lähes ihanampaa kuin aikanaan kukkiva kukka.

Ehkä minulle sopiikin paremmin valmiiden taimien hankkiminen, kun olen niin suurpiirteinen julmuri kylvösten kanssa. Pääsin kaupunkiin auvoisten taimilaarien äärelle, ja vaikka ei ollut tarkoitus tuhlata (tässä kuussa on yrittäjälle kamalat maksut), niin näinhän siinä kävi. Puolikerrottua keltavuokkoa ja muuta mukavaa. Laitanpa tähän listan ostoskassin sisällöstä uteliaita kanssabloggaajia varten, mutta olen huomannut, että itsekin käyn usein tarkistamassa hankintoja ja istutuksia täältä blogista:

Keltavuokko 'Semiplena' (Anemone ranunculoides)
Keijunkukka 'Pewter Moon' (Heuchera), talvella mahdollisesti menehtyneen viereen, tai vaikka ei olisi menehtynytkään
Kuningassaniainen (Osmunda regalis), toissa talvena menehtyneen tilalle
Mantšurianakileija (Aquilegia oxysepala)
Mirrinminttu 'Six Hills Gold' (Nepeta faassenii)
Preeriaväriminttu Monarda fistulosa ssp. menthifolia
Saniainen Athyrium otophorum var. okanum


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kelta-apila – Trifolium aureum
Maariankämmekkä – Dactylorhiza maculata
Maurinkiiltomalva – Malva sylvestris ssp. mauritiana
Musta-apila – Trifolium spadiceum
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Tarhakääpiöeskko – Primula Vulgaris-Ryhmä

28 comments :

  1. Minulla ei oikein nuo siemenkylvöt ole vahvuuksia, mutta ne siemenet saattavat sitten ponnistaa joskus tulevaisuudessa ilmoille.

    Olet kyllä sisukas, kun teet taimikylvöjä, vaikka joudut niitä kuljettamaan autossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Epäonnistuneet siemenkylvöt kannattaa aina kipata johonkin kukkapenkkiin, ei ikinä tiedä, koska ne päättää herätä henkiin.
      Tää kahden kodin asuminen on aivan älytöntä, ja etenkin keväisin raastavaa, kun puutarhastaan ei kestäisi olla erossa päivääkään. Ehkä vielä joskus pääsen yhden kodin taktiikkaan, tosin en yhtään tiedä, miten, missä ja koska. Muuten olen kyllä hyvin vaihtelunhaluinen, mutta tuo puutarha ♥ Kylsäätiärät.

      Delete
  2. Onni on löytää yllätyksiä. Mulla tuli vastaan kaksi talventähteä keskellä kukkapenkkiä. Tervetuloa vaan, salamatkustajat.
    Eilen suurin toivein ripottelin siemeniä purkkeihin ja koulin kaunopunahatut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania salamatkustajia. Hyvää menestystä kylvöillesi! Ihanaa se niiden kanssa puuhailun toiveikkuus.

      Delete
  3. Niin ihanaa on hypistellä sormet mullassa hentosia pikkutaimia. Ja nähdä, miten ne kasvavat kohisten, kun muistaa kastella.
    Hauskoja löytöjä vanhojen kylvöpurkkien pohjalta ja puutarhasta!
    Keväällä ei tahdo päästä minkään kasvimyymälän ohi ihan vaan tyhjin käsin. Tuota kuningassaniaista minunkin mieleni halajaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuningassaniaista myyvät ainakin pääkaupunkiseudulla Muhevaiset. Se on kyllä upea. Täytyy löytää tälle toiselle yritykselle parempi paikka, tai muistaa suojata - routa oli nostanut sen juuripaakun maasta, kun toissa talvenakin oli lyhyt mutta ankara pakkasjakso ilman lunta. Kosteutta se silti kaipaa. Hankala yhtälö!

      Delete
  4. Ihania hentoisia taimivauvoja. Siis pottien kierrättäminen kannattaa, voi saadakin kaksi kasvia samalla vaivalla.
    Mantsurian akileija alkoi kiinnostamaan, lehtien väri on hieno.
    Mitäpä todellinen puutarhuri ei tekisi, kuljettaa vaikka kasveja kahden kodin välillä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkohan tuo akileija ollut jossakin pimeässä varastossa tai kuljetuksessa, kun on tuon väriset lehdet :-D Mutta voivat ne olla luonnostaankin - aika päheä väri. Akileijojen puhkeavien lehtien värikirjoa on muutenkin kiva todistaa: valkoisilla heleänvihreää, tummanvioleteilla punertavaa, ihanaa ennakointia kukinnasta.
      On tämä kahden kodin välillä roudaaminen aika älytöntä :-D

      Delete
  5. Olipas hauska yllätys tuo kalla, mikään ei osaa niin yllättää kuin nämä luonnon ihmeet! Ihania taimiostoksia, minäkin sain tänään valita Sainion taimistolta jotain äitienpäivän kunniaksi, mukaan lähti syyskimikki 'Brunette', vuorijumaltenkukka ja rotkolemmikki 'Jack Frost'. Sulla täytyy olla mahtava puutarhapäiväkirjanpito siis, ihailen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Höh, kannahan se oli...

      Delete
    2. Kallamainenkin tuo lehtisuppilo on! Mutta ehkä sitä en ole kylvänyt - kai ;-) Tässä menee jo ihan sekaisin, ja kun miettii mitä kaikkea epäonnistunutta siemenkylvöstä on tullut kipattua kukkapenkkeihin, ei kai ole ihme, jos niistä joskus joku yllätys nousee. (Mutta kämmekkääkään en tunnusta kylväneeni).
      Ihanat ostokset, uusi Brunette on minullakin harkinnassa, kun edellinen vain juroo tai ehkä jo heitti veivinsä.

      Delete
  6. Mäki oon tänä keväänä syventyny enemmä nuahi siämenkylyvööhi, vaihtelevalla menestyksellä. Yllättävän mukavaa on ollu seurata siämenten itämistä ja kehitystä. Hianoja yllätyksiä sulla, non elämän suala :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikku taimen nousu on ihme ja pikkuruisten lehtien tunnistaminen hauskaa. Yllätykset on parasta, siksi mulla on aina joku yllätys-lotto-siemensekoituskin vetämässä ;-)

      Delete
  7. Syvä huokaus! Ihanaa, että apilat ovat itäneet ja etteivät esikot olleet keltaisia!

    Mutta varsin mielenkiintoisia kaikkia siemenkasvatuksia sinulla taas onkin! Supermielenkiintoisia! Tuo kämmekkä on aina niiiin mielenkiintoinen todellakin ja vaikka kukkaa ei tulisikaan niin lehdet ovat upeita! Nuo maurinmalvat huiskaisen aina suoraan kasvimaalle ja hyvin kasvavat ilman esikasvatusta ja kukkivat komeasti, varrella mittaa melkein kaksi metriäkin. Upea tuo taimikassin sisältö!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii, keltaiset olisivat olleet tervetulleita, jos sulle tulee keltaisia niin voidaan tehdä vaihtarit :-D
      Hyvä tietää, että maurinmalvat pärjäävät. Tosin kaikkia malvoja syövät peurat niin hyvällä ruokahalulla, etten oikein uskalla kukkia odottaa.

      Delete
  8. Nuo yllätykset ovat kivoja1 Minulla on myös tapana kyllästyä odottelemaan itämistä - jos ei mitään näy kohtuullisessa ajassa, annetaan vuoro seuraaville, koska mullasta sekä tilasta on taimikasvatusvaiheessa pulaa, ei voi antaa liian kauan olla tyhjiä potteja! Kauniin värisiä esikkoja saitkin Sailalta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri noin, ei ole varaa pitää tyhjiä potteja seisomassa :-D
      Ihania nuo esikot!

      Delete
  9. Hahaa, hauska kuulla, että karaiseminen ei kuulu välttämättä muillakaan rutiineihin. En kertakaikkiaan jaksa kanniskella laatikoita ulos ja sisään viikkotolkulla. Harsoa voin heittää päälle, mutta se joka ei ole, kuolee. Näillä mennään :) Mahtavat määrät istutettavaa sinulla, kesällä näyttää upealta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, aika menee muuhunkin :-D Jos ei ole eläjäksi, ei paapominen kannata - jossain vaiheessa niiden on kumminkin tultava toimeen omillaan ilman hyysäystä.
      Toivottavasti jotain uutta on tänä vuonna kukassa!

      Delete
  10. Ihnaa olisi kasvatella kaikkia siemenistä. Ei kyllä onnistu minulta. Osa ei idä, osa itää, muttei jaksa kasvaa. Lisäksi on tämä tilanpuute. Hauskaa kun löytyy tuollaisia iloisia ylläreitä. Mulla on muuten sun "laatikkopuutarha"kirja kovassa käytössä just nyt:) kiitos hyvistä vinkeistä ja ihanista inspiroivista kuvista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti ♥
      Voi harmi, ettei ole tilaa tai onnistumista, siemenkasvatus on niin hauskaa. Mutta ei se harrastus suorastaan kotia kaunista :-D

      Delete
  11. Mittava taimitehdas! Apilat on superkiinnostavia.Ja wau, kämmekkä löytyi kukkapenkistä, aika hienoa. Kiitos kun esittelit ostokset, ihana tutkailla niitä näin netin välityksellä. Kerro jos haluat lisää keltavuokkoa...multa liikenee...tosin yksinkertaiskukkaista vain. Utelen vielä, että millä taimistolla kävit? En ole tänä keväänä vielä ehtinyt Puutarhanikkareilla, toivottavasti siellä olisi kaikkea kivaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, sitä tavallista keltistä mulla kasvaakin jo parissa kohdassa. Leviämistä odotellessa...

      Delete
    2. Ai niin, nuo ovat Matinkylän Muhevaisesta, Puutarhanikkareille en ehtinyt/uskaltanut. Suurin osa noista on Tommolan tilan tai Vakka-Taimen tuotantoa, eli niistä löytyy noita kasveja myös.

      Delete
  12. Ihana yllätys kukkapenkissäsi! Kivoja hankintoja olet tehnyt. Itse en vielä ole kevään hitaan etenemisen vuoksi ostanut kuin juurakoita ja muutaman pionin, mutta kovasti sormissa jo syyhyttäisi hankkia vaikka mitä. Aurinkoista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos samoin! Lämpenevien päivien myötä varmaan puutarhasyyhy vain pahenee :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!